tiistai 23. heinäkuuta 2013

Tie on elävä olento jonka auto tappoi

Corot: Tie lähellä Volterraa

Tiet ovat syntyneet metsästäjien ja joskus myös isojen eläinten tallomina polkuina. Ne kulkivat kylästä kylään, haarautuivat joskus kohti yksinäistaloja ja etäniittyjä ja -peltoja. Tiet kasvoivat kuin sienirihmasto. Ne joutuivat valitsemaan reittinsä maaston mukaan, kiertämään järvet, lammet ja jyrkät kalliot. Ne joutuivat varomaan upottavia soita, ja etsimään niiden kapeimmat kohdat. Kuivat kankaat ja matalammat harjut olivat mainioita kulkureittejä, eikä tie niin helposti kasvanut siellä umpeenkaan. Korkeampien harjujen alarinteet olivat samoin mainioita etenemispaikkoja. Näin poluista ja ratsasteistä tuli eräänlaisia maaston röntgenkuvia.

Holmberg: Tie Hämeessä

Kun kylät kasvoivat puro- ja jokilaaksoihin peltojen ja niittyjen raivaamisen seurauksena, ja yhteiskunnan järjestäytyminen lisääntyi, teitä tarvittiin tuomareiden, sotilaiden, virkamiesten ja kauppiaitten kuljettavaksi. Alkoi syntyä maanteitä, toki kapeita kuin nykyiset kylätiet ja paljon huonompia, eräänä ensimmäisistä Hämeen Härkätie 800-luvulla tai jopa aikaisemmin. Tie synnytti varrelleen yhä uutta asutusta. Jokaisesta tienhaarasta, tienristeyksestä ja vesireitin ylityksestä syntyi asutusta. Lietsarit opastivat tiesuuntia, vesien ylityksiin tarvittiin ruuhikuljetusta, siellä täällä oli oltava majataloja yöpymis- ja ruokailumahdollisuuksineen, sekä myöhemmin myös hevosenvaihtoa varten. 
Polut kehittyivät kärryteiksi, kärrytiet maanteiksi, ja sitä mukaa kun kulkureitti parani tai vilkastui, tie korjasi luontoaan, muotoaan ja joskus suuntaansakin. Tienvarsien puut, kivet, kalliot, mäet ja suot saivat nimen, samoin alavampien maiden peltotilkut, jotka vähitellen liittyivät toisiinsa.Tiet veivät metsien ja ylänkömaiden läpi puro- ja jokilaaksojen viljelyksille, kylästä kylään. Uuden kylän lähestymisen huomasi usein alamäestä; kylistä poistuttiin taas ylämäkiin. Vastamäki on eräs yleisimmistä kylänvierusmäkien nimistä.
Kun tänä päivänä kulkee ikivanhaa tieuraa myöten, kannattaa kaiken aikaa seurata sen muotoja, suuntia, kaarroksia, ja myös nimistöä riittävän tarkalta kartalta. Vanhan tien jokainen metri on tärkeä, jokainen kaarros mielenkiintoinen kuvaus maastosta ja sen ominaisuuksista.
Tiellä oli myös muita ominaisuuksia. Sitä myöten saattoi pihapiiriin tulla sekä toivottuja että pelättyjä vieraita. Kerjäläisiä, pahantekijöitä, virkamiehiä, sotilaita, mutta myös kauan poissa viipyneitä lemmittyjä tai perheenjäseniä. Käänteisesti saattoi monen talon nuori katsella kaihoten ohi kulkevaa tietä. Sitä myöten saattoi ehkä joskus vaeltaa ahtaasta pihapiiristä kohti suurta maailmaa.
*
Tänä päivänä useimmat pitävät tietä pelkästään välttämättömänä pahana paikkojen A ja B välillä. Mitä lyhyempi se on, mitä suorempi ja leveämpi, sitä nopeammin pääsee ohi mitäänsanomattomista maisemista. Nykyaikainen autoja varten tehty tie on kuin väkivaltainen haava, joka halkaisee kallioita ja harjuja, pengertää itsensä vesistöjen yli, halkoo soita ja metsiä, on leveä, suora ja vaarallinen. Loistoautoillaan nykyihmiset kiitävät A:sta B:hen luurit korvilla, sivuilleen vilkuilematta. Joskus he näkevät tienvieren pelloilla merkillisiä valkoisia paaleja, "traktorinmunia", joita sitten pääsevät paheksumaan valtakunnallisten lehtien pääkirjoituksia myöten.
Mutta nykyinen valtatie on kuollut tie. Se ei synnytä vierelleen uutta elämää, vaan tuhoaa sitä. Tämän vuoksi valitsen aina kun mahdollista vanhemman, vaikka kuinka paljon pitemmän ja kiemuraisemman tien. Kiire on sairaus, joka vie kiirehtijän suoraan "piä eillä helvettiin", kuten Arvo Turtiaisen mummo olisi sanonut.


8 kommenttia:

  1. Suomen kielen sana tie johdannaisineen on muutakin kuin pelkkä fyysinen kulkuväylä. "Tietää"-sanalle tie on samaa juurta. - Tulin sinua tietämään, sanovat vanhat ihmiset Savossa vieläkin kylään tullessaan. Aineellinen ja henkinen liikenne - tie-toliikenne - tarvitsee väylänsä.

    Englannissa "way" on paremminkin tapa tehdä asioita - I did it my way (The Old Blue Eyes).

    VastaaPoista
  2. Nykyaikaiset tiet kilpailevat banaaliudessa aikalaisarkkitehtuurin kanssa. Kuten sanot, ne eivät synnytä elämää vaan tuhoavat sitä. Ei kukaan täysjärkinen halua niillä huvikseen ajaa, saatikka asua niiden vierellä. Mitä romanttista on virkamiesten päätöksillä rakennetuissa moottoriteissä? Ei semmoisilla ole edes mitään historiaa takanaan. Useinkin tulee ajatelleeksi, että olivat ne moottoritietä reunustaneet maisemat kuinka kauniit tahansa, ovat ne silti pilalla. Koska se tie. Ikävää katsella porajälkien halkomia kallioseinämiä ja kaikkea sitä rumuutta.

    Mahtaako varsinaisia historiallisia teitä olla paljoakaan enää olemassakaan? Sellaisia kuin kuninkaantie esimerkiksi.

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut aivan äskettäin, että Suomessa ei ollut yhtään kärryjen kuljettavaa maantietä ennen 1500-lukua. Sitä ennen olivat enemmänkin ratsupolkuja.

    VastaaPoista
  4. Ehkä vähän kärjistäen näin olikin. Riippui vähän siitäkin, miten ylläpitorasituksiin suhtauduttiin.

    VastaaPoista
  5. Lukion rakas historianopettajani Juhani Viertola kirjoitti väitöskirjansa kustavilaisen ajan tienrakennuksesta. Häpeä tunnustaa, etten ole lukenut! Tuntuu melko mielenkiintoiselta, kuten nämä lokimerkinnät aiheesta.

    VastaaPoista
  6. Ymmärsin lukemastani teoksesta, että ylläpitorasitteet tulivat kuninkaanteiden myötä (maantiet, maansillat jne)

    VastaaPoista
  7. KR

    mie oon surru eniten tuota Punkaharjun päällä kulkevaa PÄÄLLYSTETTYÄ tietä. Häpeä.

    VastaaPoista
  8. Nykyiset tiet on tehty ihan samaan tarkoitukseen kuin ne vanhatkin. Ihmisten ja tavaroiden liikuttelu vaan on tarpeiltaan nykyään suurempaa ja nopeus ja se vanha keppihevonen, liikenneturvallisuus paljolti määrittelevät niiden muodon.

    Töissä ollessani, eli autolla ajaessani käytän useimmiten suorimpia ja nopeimpia vaihtoehtoja, mutta moottoripyörällä pienten teiden koluaminen on se mielenkiintoisin vaihtoehto.

    Jos loman pituus on vaikka 2 viikkoa ja Italiassa meinaa käydä, niin valitettavasti iso osa matkasta pitää ajaa ns. "siirtymänä" suorinta ja nopeinta reittiä pitkin. Muuten ei aika riitä.

    Kaikki minun matkustellessani löytämät mielenkiintoisimmat paikat löytyy niiden pienten teiden varrelta. Euroopassa tälläinen matkailu on siinä mielessä helppoa, että pieniä kyliä on paljon ja melkein jokaisesta löytyy joku majoitusta tarjoava Gasthaus tms.

    Kotimaastakin toki löytyy pieniä teitä, mutta ainakin täällä Keski-Suomen korkeudella ne ovat sorateitä ja enimmäkseen huonossa kunnossa.

    VastaaPoista