tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post5940924483891431865..comments2024-03-27T15:31:05.065+02:00Comments on Kari Rydman: Ave Maria, gratia plenaKari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-82392609258341506392012-01-31T00:12:19.040+02:002012-01-31T00:12:19.040+02:00Vielä yksi huomautus: mistä tuleekaan alennusmerkk...Vielä yksi huomautus: mistä tuleekaan alennusmerkki ja palautusmerkki? No näistä b:n muodoista tietysti! :)Kari Rydmanhttps://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-33707433943630376812012-01-31T00:08:46.944+02:002012-01-31T00:08:46.944+02:00B:n ja H:n ero alkoi jo 1000-luvulla. Välivaiheena...B:n ja H:n ero alkoi jo 1000-luvulla. Välivaiheena oli kreikkalaisen tetrakordiajattelun keskiaikainen (väärin?)ymmärrys. Todettiin, että esim. doorilaisessa asteikossa c-d-e-f g-a-(b)-c oli samanlaiset tetrakordit, mutta melodiassa (b):n paikalla oli usein kaksi eri sävelkorkeutta. Alempaa alettiin kutsua pehmeäksi (mollis) ja pyöreäksi (rotundum) B:ksi ja ylempää kovaksi (durum) tai nelikulmaiseksi (quadratum) B:ksi. Jälkimmäinen muuttui viimeistään 1500-luvun alussa h:ksi jota se eniten muistutti. Näin voitaisiin käytännöllinen doorilainen asteikko kirjoittaa muotoon d-e-f-g-a-b/h-c-d. Alempi b:n taso eli nykyinen b johtui tietyistä melodiakuluista, esim. g-a-b-a-g, ylempi eli h esim. kulusta d1-c-h-c-h-a. Tätä järjestelmää käyttävät saksalaisen alueen lisäksi pohjoismaat, hollanti, puola, tsekki, slovakia ja jotkut muut.<br /><br />Jooninen ja aiolinen olivat itse asiassa aika lailla sivuraiteilla ensi alkuun. Tärkeämpiä olivat d-doorinen, e-fryyginen (joka soinnullisessa vaiheessa usein tulkittiin ikäänkuin c-duuriksi), f-lyydinen ja g-miksolyydinen.<br /><br />Keskiajan teoreetikot olivat vähän sokeita muille kuin 7-sävelisille asteikoille. He eivät tunteneet esim. Intian rāga-systeemiä, jossa jopa useammillakin kuin yhdellä sävelellä voi olla vaihtoehtoinen korkeus, yleensä myös melodisista syistä. Sitä paitsi on paljon gregoriaanisia sävelmiä joissa aivan selvästi esiintyy kaksikin modusta yhtäaikaa. Yksi sellainen sai nimenkin: Tonus peregrinus ("Vaeltava sävellaji"). Meidän nykykorviimme se kuulostaa aivan d-aioliselta, mutta kysymys onkin näistä useammalla tavulla laulettavista <i>tenor</i>-sävelistä. Esimerkki: a-b-aaaa-g-b-a-g-f / gggg-d-f-e-d, jossa kantillointisävel on merkitty useammalla kirjimella, ja se on alussa eri kuin lopussa. <br /><br />Teoria on harmaata, eikä se musiikissa mitenkään onnistu täysin kattamaan sävelten vapaata virtailua, vaikka vimmatusti yrittääkin.Kari Rydmanhttps://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-60553439990408466572012-01-30T18:40:45.501+02:002012-01-30T18:40:45.501+02:00Hih, sitten onkin tiedossa, mistä on kyse :) Kirkk...Hih, sitten onkin tiedossa, mistä on kyse :) Kirkkosävellajit ovat tärkeässä asemassa niin progressiivisessa rockissa kuin melodisessa heavy metalissa: ei ole salaisuus, että monet proge- ja heavymuusikot pitävät sekä kirkkomusiikkia että barokkimusiikkia esikuvanaan.<br /><br />Yksi parhaimpia - ja melodisimpia - prog metal -yhtyeitä tässä suhteessa on kanadalainen Rush. Jos vain kykenee kestämään Geddy Leen sietämättömän korkean tenorin, niin Rush on erinomaista kuunneltavaa.<br /><br />Kirkkosävellajit ovat läsnä myös keskiaikamusiikissa varsin yleisesti.<br /><br />Onko muuten meidän käyttämämme saksalainen nuottinotaatio samaa perua? Valkoisilla koskettimillahan aiolinen moodihan menee a-h-c-d-e-f-g-a kun taas b on alennettu h. [Anglosaksisessa notaatiossa h on b ja b b-flat - mikä onkin loogisempaa.] Mutta jos soittaa a-b-c-d-e-f-g-a (siis yksi musta kosketin mukana), tulee fryyginen moodi. Pohjaako saksalainen notaatio fryygiseen eikä aioliseen kirkkosävellajiin?Ironmistresshttps://www.blogger.com/profile/06980947020126620086noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-69525479195781716572012-01-29T00:27:44.509+02:002012-01-29T00:27:44.509+02:00Täsmälleen näin, rakas Rouva! Tosin voi mennä d:n ...Täsmälleen näin, rakas Rouva! Tosin voi mennä d:n yläpuolellekin kuten tässä, eikä tarvitse välttämättä mennä alas d:hen, kunhan menee alle g:n - no, rajatapaus, ja riippuu siitä mikä puolestaan on se <i>tenor</i>... Joissain tapauksissa pidän meidän jälkiviisauttamme parempana kuin muinaisia tulkintoja, ja olen sitä mieltä että sävelmien joukossa on myös sekamuotoja. Minulla on mm. kaikkien Alleluiasävelmien nuotit kansiossa sävellajittain ja sävelmotiiveittain järjestettyinä, ja niiden muistaakseni lähes 200 sävelmän joukossa oli tosi omituisiakin.Kari Rydmanhttps://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-72166634654092133492012-01-28T21:37:04.909+02:002012-01-28T21:37:04.909+02:00Umm... tarkoittaako "hypomiksolyydinen" ...Umm... tarkoittaako "hypomiksolyydinen" samaa kuin "plagaalinen miksolyydinen" eli d:stä d:hen ilman ylennyksiä tai alennuksia, mutta perussavelenä g?Ironmistresshttps://www.blogger.com/profile/06980947020126620086noreply@blogger.com