tag:blogger.com,1999:blog-88646853096385640352024-03-18T05:00:17.374+02:00Kari RydmanKari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.comBlogger1050125tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-11354807955203945942024-02-01T14:40:00.000+02:002024-02-01T14:40:44.077+02:00Antero Warelius Tyrväästä (3)<p> Eihän kaikki Tyrväässäkään mennyt parhain päin. <span style="color: #0b5394;">Ylöllisyys </span>tuli ulkomailta, ja siitä kärsivät varsinkin nuoret naiset, jotka menettävät hikisen työnsä ansion, <span style="color: #0b5394;">säästämätä kopeekkaakaan tarpeen ajaksi.</span> <span style="color: #0b5394;">Viinasta</span> hävittää moni mies itsensä, ja jos viinan juominen ehkä olisikin hiukan vähentynyt, lisääntyi <span style="color: #0b5394;">kahvin juominen</span> ja se on monille jo vallan ylöllistä.</p><p><span style="color: #0b5394;"><i>Tappelut </i>ovat samaten viinan hedelmiä, harvoin viitsivät selväpäiset lyödä toisiaan, paitsi juur omia aviopuolisoitansa. Riitaisia ja tappelevaisia parikuntia on paljo; sillä avioliittoon yhdistytään useimmasti ilman keskenäistä rakkautta, rikkauden ja muitten etuin himosta taikka pakotuksesta (koska salavuoteus on ensiksi tapahtunut). </span>Äpärien määrä oli ajan myöten suuresti lisääntynyt. Vuosina 1839-1848 äpäriä oli Tyrväässä syntynyt 84, mutta 1849-1851, siis vain kolmena vuotena, jo 77! Tokihan Tyrvää ei tässä ollut pahimpia, Hämeenkyrössä, Jalasjärvellä ja Eurassa äpärälapsia oli vielä enemmän!</p><p>Vasta kymmenen vuotta Wareniuksen raportin jälkeen saatiin valtakunnallinen laki kansakoulujen perustamisesta. Niinpä ei ollut <span style="color: #0b5394;">kasvavalla kansalla mitään varsinaista koulua, vaan on lasten opetus vanhimpain velvollisuutena, ja monet näistä täyttävät aivan huonosti vaatimukset. </span>Mutta edistystäkin oli tapahtunut: <span style="color: #0b5394;"><i>Laina-kirjasto</i> on nykyisin saatu toimeen. Sen alkuun-saattaja (ja nykyinen hoitaja) on Nimismies Herra P. W. Gallén, joka menneenä vuonna hankki sille alkuvaroja seura-näytelmän kautta. Sitten lisääntyivät varat lahjoista niin, että jo nykyisen vuoden alvussa kirjastossa oli noin 140 numeroa kirjoja, sisältäviä kristillisyyden asioita, historiaa, maanopasta, luonnon tietoja, kauno-kirjallisuutta, kirjoitus-kaavoja y.m.</span></p><p>Nimismies Gallén (1817-1879) rakennutti kuuluisan Jaatsin talon "<span style="background-color: white; color: #4d5156; font-family: arial, sans-serif; font-size: 14px;">kunnallisen itsehallinnon syntyessä suurina nälkävuosina 1867–1868" (Wikipedia). </span><span style="background-color: white;"><span style="font-family: inherit;">Ja yksi hänen lapsistaan oli nimeltään Axel G.!<span style="color: #4d5156;"> </span></span></span></p><p><span style="background-color: white;"><span style="font-family: inherit;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="color: #4d5156; margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhFb62ArFdpLrDXMfeHnK73E_Vs6gF4zEJiaG5loKGYGzukJ4302lHMm4Awb7NHPFAT9TttDotjIl0vLUtLUhce9_tp2KnFbVuSKFxwNDV8CltA2T6mssMKqqKvjljmcZ-3pTSH3CKeBycA8E4gmxIMmxQ1BvR33vf50LFa7qsA5k6-yJ5GsMTNrRYPrGdu" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="183" data-original-width="193" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhFb62ArFdpLrDXMfeHnK73E_Vs6gF4zEJiaG5loKGYGzukJ4302lHMm4Awb7NHPFAT9TttDotjIl0vLUtLUhce9_tp2KnFbVuSKFxwNDV8CltA2T6mssMKqqKvjljmcZ-3pTSH3CKeBycA8E4gmxIMmxQ1BvR33vf50LFa7qsA5k6-yJ5GsMTNrRYPrGdu" width="253" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Peter Vilhelm Gallén, Akseli Gallen-Kallelan isä.</td></tr></tbody></table>Wareliuksella oli herkullinen mahdollisuus käydä läpi Tyrvään kirkon laajoina säilyneitä dokumentteja aina keskiajalta lähtien. Suuresta Sastamalan seurakunnasta erotettiin jo varhain, viimeistään 1400-luvulla eteläinen osa (<i>inferior parochia</i>), jota kutsuttiin Ali-Sastamalaksi ja Kallialaksi. Tämän Kallialan kylän alueella on myöhemmän tuhopolton vuoksi kuuluisa P.Olavin n.v. 1500 rakennettu kivikirkko. Warenius seuraa papereistaan, miten pitäjän nimi vähitellen 1500-luvulla vaihtui Tyrvääksi, miten 1600-luvulla isoja tiloja lahjoitettiin aatelisille sotilaille, ja miten kauhistuttava isoviha 1700-luvun alussa tuhosi asutusta ja tappoi väkeä.</span></span></p><p><span style="background-color: white;"><span style="font-family: inherit;"><span style="color: #0b5394;">Yksi senaikainen kirjoitus, joka nyt on silmäiltäväni, sisältää niin syvän murhekuvauksen, etten saa olluksi sitä tähän ottamata; se kuuluu (ruotsista suomennettuna): "Seuraavaiset kalut ja kappaleet on mieheni Antti Juhaninpoika, jonka nyt täytyy kruunun palvelukseen sotamieheksi lähteä, tuonut minun kotiini ja talossa koonnut, jotka hänen minun kanssani siitetyille lapsillensa, Kirstille ja Marille ynnä sille, kun nyt hänen lähteissänsä kohdussa on - jonka Jumala antakoon onnellisesti valkeuden nähdä - erityisesti ja vähentämättä tuleman ja säilytettämän pitää, kunnes he kasvanevat ja vuosiinsa ehtinevät, nimittäin:</span></span></span></p><p><span style="background-color: white;"><span style="font-family: inherit;"><span style="color: #0b5394;">1:ksi luonnossa tuonut jyviä ...... 15 tnr,</span></span></span></p><p><span style="background-color: white;"><span style="font-family: inherit;"><span style="color: #0b5394;">2:ksi maksanut entisiä jyvävelkoja ...... 6 tnr, j.n.p. ---------------------------------------------------------</span></span></span></p><p><span style="background-color: white;"><span style="font-family: inherit;"><span style="color: #0b5394;">paitsi sitä, hän on talon, joka hänen tullessansa oli enimmäksi osaksi hävinneenä ja kedottuneena, sekä pellon uudesta kyntänyt että sen ja niitut aidannut, ja niinmuodoin hyvänruokkoisina jälkeensä jättänyt. - - - - Tämän vakuudeksi kirjoitutan nimeni alle, ynnä Kirkkoherran todisteen kanssa, Tyrväässä Kesäk. 16 p. 1702. - Mari Pietarintytär, talonemäntä Tormilassa". Tästä näkyy kuinka sota vaatei enemmän miehiä, kun olisi ulottunut, koska parhaitten talonisäintäinkin 'täytyi' jättää peltonsa taas kedottumaan; niinmyös ettei sodasta palajaminen ollenkaan tullut puheiksikaan.</span></span></span></p><p><span style="background-color: white;"><span style="font-family: inherit;">Tutkijan silmät näkevät dokumenteista paljon. Kun isonvihan pahimmilla aikoina 1715 ja 1716 ei juuri pystytty tekemään edes merkintöjä syntyneistä ja kuolleista, pappi Antero Virzenius kuitenkin teki joitakin merkintöjä. <span style="color: #0b5394;">Missä tämä kestävä pappi [...] lienee säilytellyt itseänsä en tiedä, mutta huono pläkki ja vaivalloinen kirjoitus [...] todistavat ettei kirjoituspöytä suinkaan ollut kehuttava; näyttää melkein kuin olisi hän jossakin kodan-liedellä taikka kumminkin päreen valossa pännäänsä käyttänyt.</span></span></span></p><p><span style="background-color: white;"><span style="font-family: inherit;">Kun Warelius tutkii paikallista 1400-luvun messukirjaa, hän huomaa, että <span style="color: #0b5394;">Jumalanpalvelukseksi näkyy siihen aikaan veisatuksi ahkerasti <i>Taavetin-salmeja</i> latinan kielellä, erinomattain 119-numeroista, jonka paikka messukirjassa on kovin kulunut peukaloista ja paikattukin.</span></span></span></p><p><span style="background-color: white;"><span style="font-family: inherit;">(jatkuu...)<br /><br /><br /><br /></span></span></p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-28472227782359430842024-01-29T22:21:00.000+02:002024-01-29T22:21:13.252+02:00Antero Warelius Tyrväästä (2)<p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEglkLsmpWwWN_BH-fYqGfMBZ3cBUmmlH5EcOrtNx9SkvEeiP0z9gVHFQlXdNb6x4_edSAsE-2-hSDROwYcldcR906_iLjpODGO-jnVqKG_1UJpEFzkHxzkG3FVkTPf1jEntYjnHIpKSxGQuoGPUvczK-u2ZcXu6xFgXImkJ293ARQhMJder1_d9Rsy7OGnY" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="571" data-original-width="878" height="260" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEglkLsmpWwWN_BH-fYqGfMBZ3cBUmmlH5EcOrtNx9SkvEeiP0z9gVHFQlXdNb6x4_edSAsE-2-hSDROwYcldcR906_iLjpODGO-jnVqKG_1UJpEFzkHxzkG3FVkTPf1jEntYjnHIpKSxGQuoGPUvczK-u2ZcXu6xFgXImkJ293ARQhMJder1_d9Rsy7OGnY=w400-h260" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yli-Uotila, Vesilahti, pihaportti (A.O.Heikel 1908, Finna)</td></tr></tbody></table><br /><span style="font-size: medium;">Millaista elämä oli 1850-luvun tienoilla Tyrvään kylissä? Sivukaupalla Warelius kuvaa maalaistalon töitä, päivänkulkua ja tapoja. Näyttäisi siltä, että rakennuskannan uusiminen oli vielä pahasti kesken, sillä kuvaukset muistuttavat enimmäkseen perinteisiä elinoloja. Wareliuksella oli kyllä laajempiakin tapanäkymiä:</span></p><p><span style="color: #0b5394; font-size: medium;">Vanhuuttain oli kaikkia sinuteltu kaikilta; sata vuotta sitten teititeltiin jo herroja ja muitakin uljaita vieroja, paitsi juur joku piti vanhaa tapaa näitäkin kohtaan; vähitellen rupesivat lapset teitittelemään vanhimpaitansa, tänaikaiset ijälliset ovat vielä sinutelleet lapsina ollessansa. Nyt teitittelee jokainen vanhimpiansa ja kaikkia vanhoja niin myös uljaita nuoriakin, moni aviokumppaniansakin ja muita yhtikäisiänsä; muutama vaimo-ihminen kaikkia ihmisiä.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Hääkuvausta riittää moniaita sivuja, samoinkuin syntymän ja kuoleman, talkoiden ja juhlien ja muiden kokoontumisien perinteiden kuvausta. Ajat muuttivat jopa leikkien statusta. <span style="color: #0b5394;">Muinoin olivat vanhatkin leikeissä osallisina, mutta nyt eivät tahdo enää viitsiä, taikka pitävät niitä synnillisinä. Nuoret, jätettyinä ominpäinsä kisaelemaan, hairahtuvat usein irstaisuuteen, ja sentähden on moni siveä nuorikin ruvennut leikkejä kavoksumaan: moni on kokenut yksinäisyydessä hankkia itsellensä huvitusta (jota paitsi ei ihmisen nävy tulevan toimeen) ja joutunut viinapullon toveriksi. Lapset pitävät kuitenkin leikkejänsä, vaikka niitä kielletäänkin; ne eivät saa olluksi ilman.</span></span></p><p><span style="font-size: medium;">Sitten Warelius kuvaa ruokia, vaatteita, ja terveysasioita. Mainittakoon, että tupakan kasvattamisen yhteydessä mainitaan termi "navetantakuset" - kuinkahan vanha tuo ilmaisu onkaan? Tilastojen mukaan hän toteaa, että <span style="color: #0b5394;">vaikka miehisiä ihmisiä enemmän syntyy, niin naisia sentään on enempi luku, sillä edelliset kuolevat pikemmin. </span>Näin taitaa yhä olla.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Peräti 16 sivun verran Warelius kuvaa tyrvääläistä murretta, ja lopettaa "vähäiseen juttuun Tyrvään kielellä:</span></p><p><span style="color: #0b5394; font-size: medium;"><i>Kerran Matti valo tinaa riihen pesäsä. Niin Pahan poika tuli ja kysy: mitäs siittä teet? - Valan silmää, sano Matti. - Mikäs sun nimes on? kysy Pahan poika. - Itte', sano toinen. - Valas mullekkin silmä, sano Pahan poika. - Valan kyllä, sano Matti. - No, Matti kaataa kuumaa tinaa Pahan pojan silmää; tää hyppään pitkin mäkee ja huutaan: itte' silmäni poltti, itte' silmäni poltti! Matti sano vaan: mitäs poltit silmääs? Matti min' oon *).</i></span></p><p><span style="font-size: medium;"><span style="color: #0b5394;"><i>*</i>) Puheessa, kun sanat juoksevat kiiruusti, kuuluu näin: "kerram-matti", "riihem-pesäsä", "ittes-silmäni". </span>Loppuhenkosen ("itte'") hän usein merkitsee tähän tapaan.</span></p><p><span style="font-size: medium;"><span style="color: #0b5394;"><i>Almanakka </i>ja <i>kello </i>tavataan jo kaikissa varallisissa huonekkunnissa. Muinoin, koska näitä ei pidetty eikä tavallisesta vuosiluvusta huolittu, määräiltiin aikaa muilla keinoilla. </span>Ja tulipa havainnollisia esimerkkejäkin:</span></p><p><span style="color: #0b5394; font-size: medium;">"Kolmivuatisen sodan viimesenä suvena, lauvantaina viikkoo jälkeen Mittumaarian, karjan lähdön aikaan" = "Vuonna 1790, heinäkuun 3 päivänä, kello 5 aamulla".</span></p><p><span style="color: #0b5394; font-size: medium;">"Kahta vuotta ennen kun Ryssä maahan tuli, Maarian jälkeen perjantaina saunanpanoilla päivin" = "Vuonna 1806, maaliskuun 28 päivänä, kello 5 ehtoolla".</span></p><p><span style="font-size: medium;">(jatkuu...)</span></p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-5628710531090178592024-01-26T16:13:00.000+02:002024-01-26T16:13:09.516+02:00Antero Warelius Tyrväästä!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiP1lYpPBaLPwYBLI2GvevWC6bQt99SVwACfN6BTL7Q_4VIo-9zIL3DMCceelxlx6Vp_MxrsJyaEec3-s6LLj_idEgmCW9VB637gGABbJx0I3cGM8RhWljiAfwqqN3ZnhsqzAHcUPeOy_gwOGrFxD2oYOdKKHRVS9ABXfZYpJZ9AieaMk9Vg1EroCr8olnJ/s1200/Warelius.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="763" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiP1lYpPBaLPwYBLI2GvevWC6bQt99SVwACfN6BTL7Q_4VIo-9zIL3DMCceelxlx6Vp_MxrsJyaEec3-s6LLj_idEgmCW9VB637gGABbJx0I3cGM8RhWljiAfwqqN3ZnhsqzAHcUPeOy_gwOGrFxD2oYOdKKHRVS9ABXfZYpJZ9AieaMk9Vg1EroCr8olnJ/w254-h400/Warelius.jpg" width="254" /></a></div><br /><p>Lempikirjoistani kun olen kirjoittanut, en vielä ole maininnut Antero Wareliuksen (1821-1904) nimeä. Tämä merkittävä kielimies, pappi ja kirjankirjoittaja laati 1854 kerrassaan ihastuttavan raportin synnyinpitäjästään Tyrväästä, nimeltään<span style="color: #cc0000; font-weight: bold;"> Kertomus Tyrvään pitäjästä 1853, Antero Wareliukselta.</span></p><p><span>Kirja sisältää kuvauksen Tyrvään pitäjän ja sen ympäristön luonnonolosuhteista, eläimistöstä, asukkaista ja historiasta, se sisältää laajoja tilastoja niin omasta kuin menneistäkin ajoista, ja kermakuorrutuksena dokumentteja aina keskiajalta asti.</span></p><p><span>Wareliuksen kielenkäyttö on monin kohdin yllättävän modernin tuntuista. Toisaalta se on tiiviissä yhteydessä kirjoittajan satakuntalais-hämäläiseen kieleen, jonka "murteellisuus" on tietysti vain oman aikamme säännellyn kirjakielen aikaansaama mielikuva. Nykylukija kiinnittää huomionsa myös tekstin sävyihin, joissa tiukka asiallisuus tämän tästä rikastuu persoonallisilla, melkein pakinatyylisillä luonnehdinnoilla.</span></p><p><span>Luetellessaan huolellisesti Tyrvään eläimistöä Warelius huokaa: </span><span style="font-family: "Times New Roman";"><span style="color: #0b5394;">Hyönteisiä eli itikoita sitävastaan on sangen monet suvut ja lait; mies se vaan, joka kaikki nimitellä taitaisi. </span>(Warelius käyttää muotoa 'lai, lait' <i>pro</i> 'laji, lajit', samoin 'matelia' <i>pro</i> 'matelija', tai 'sen siassa' <i>pro</i> 'sen sijassa'.)</span></p><p><span style="font-family: "Times New Roman";">Hämäläispohja on Wareliuksella myös ilmaisuissa <span style="color: #0b5394;">lehdet puhkeevat, rajesade, lujettelen, mäjellä, lujetaan, pahantekiöitä, kauvas, 'juur tämän vieressä' </span>jne.</span></p><p>Lähtekäämme kumminkin klassisesta kysymyksestä: minkä paikallissijan mukaan Tyrvää (eli myös Tyrväjä) taipuu? Vastaus on itsestään selvä. Se on <i>sisä-olento</i> eli inessiivi: Tyrväässä. Näin myös Tyrvään seudun Museo- ja kotiseutuyhdistyksen 1938 julkaisemassa uusintapainoksessa.</p><p>Warelius luettelee alueen eläimistöä huolellisesti, Linnén järjestelmän mukaisine luokituksineen. Lintujen joukossa herättävät huomiota nykyisten muotojen joukossa <span style="font-family: "Times New Roman";"><span style="color: #0b5394;">vares, nakkinen</span> (naakka), <span style="color: #0b5394;">metsäs</span> (metso), mutta erityisesti </span><span style="font-family: "Times New Roman";"><span style="color: #0b5394;">koristaja / honkakoro (vihertikka), paskaharakka (mustavaris), kivitassu / hiistakka (kivitasku), kuollolintu (leppälintu), lumipurmunen (pulmunen), kuikko (kuovi), saarikukko (suokukko, suokulainen), tiiru (tiira) </span>tai <span style="color: #0b5394;">kirrikaija (kalatiira)</span>.</span></p><p><span style="font-family: "Times New Roman";">Kalojen kohdalla nimistö on nykyinen, paitsi että <span style="color: #0b5394;">asikko</span> on taimen ja <span style="color: #0b5394;">vinko</span> on toutain - ja sitten on vielä <span style="color: #0b5394;">rökäs eli kiiskinen</span>. </span></p><p><span style="font-family: "Times New Roman";">Mutta kasvien nimistössä on muunnelmia senkin edestä. On tietysti </span><span style="font-family: "Times New Roman";">koiranhöyspuu, vahteri, apilas ja rujis, mutta myös</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="background-color: #fff2cc;">oivukka (mustaherukka), orjantappura (koiranruusu), näsiäin, koirankusipuu (pikikanukka), koisonpuu (punakoiso), madonmarja (mustakoiso), liisanlillukka (lillukka), maamuurain (mesimarja), kukonkuusi (vesikuusi), viinakukat (tädykkeet), karjaruoho (rohtovirmajuuri), vuohenmiekka (kurjenmiekka), villapäät (suovillat), takkuheinä (jäkki), hiirenhäntä (puntarpää), kissanhäntä (timotei), maakahila (ruokohelpi), puntaripää (rölli), kahila (jättiruoko), ukonkaura (hukkakaura), kastike (lauhio), ruusunruoho (poimulehti), rautalehdet (ratamot), muistiaiskukka (lemmikki), lehmäntissi (kevätesikko), hammasruoho (tulikukka), linnunkukka (keto-orvokki), lehmänkieli (kielo), käärmeenmarja (sudenmarja), myyränkorva (talvikki), pääskynkukka (ketoneilikka), kohoruoho (kohokki, ailakki), maltsa (tähtimö), vormu (angervo), tulikukka (leinikki), tuura (ukonnauris), pistosruoho (kurjenpolvi), nutterva (keltano), pyörtänö / pärskyheinä (kärsämö), johanneksenkukka (saunio), ja kiventiura (jäkälä).</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="background-color: #fff2cc;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="background-color: white;">Vielä 1850-luvulla talojen rakennustapojen modernisointi oli kesken. </span><span style="color: #0b5394;">Rakennuksestansa ovat toiset talot vanhan toiset uuden tavan mukaisia, toiset puolittain kummankin. </span>Warelius<span style="background-color: white;"> kuvaa yksityiskohtaisesti vanhaa rakennustapaa: </span><span style="color: #0b5394;">Tähän kuuluu ahdas pihan-piiri ja niin umpinainen, ettei jalkasinkaan päästä sisälle muualta kun porteista, eikä niistäkään, kun ovat kiini ja sisäpuolelta salvassa... ...Pirtin sisi-laitoksia ovat vielä kaksi pitkää ”penkkiä”, seinästä liikkumatonta, toinen kautta perän toinen pitkin pihanpuoleista sivua, ja niiden kulmalla parsi-pöytä pitkän tuolin kanssa.’</span></p><p>Jatkuu...</p><p><br /></p><p><br /></p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-81881551172246002292024-01-22T21:26:00.004+02:002024-01-22T21:33:14.345+02:00Julkinen puhe ja vierasmaalaiset nimet<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieevFIF8rOl8PVNC_mrYRGmgSID-g6Z4bJa1fPfx8rkygXtGI-F-gwTbC3J5MNhyKcgHyM8o4BTcXHNxnlYKw5yUgzR_UaV4it_ySoWu1d75eoltnCERmvb4kSCgDRID4hKlyLN5lPShYiaTY4Ocw7LoHMR2_7Edp2heXruoZ57QAoYjvv5dKo5ZXIjWkS/s720/aku_elamme_kovia_aikoja.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="505" data-original-width="720" height="280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieevFIF8rOl8PVNC_mrYRGmgSID-g6Z4bJa1fPfx8rkygXtGI-F-gwTbC3J5MNhyKcgHyM8o4BTcXHNxnlYKw5yUgzR_UaV4it_ySoWu1d75eoltnCERmvb4kSCgDRID4hKlyLN5lPShYiaTY4Ocw7LoHMR2_7Edp2heXruoZ57QAoYjvv5dKo5ZXIjWkS/w400-h280/aku_elamme_kovia_aikoja.jpg" width="400" /></a></div><span style="font-family: georgia;"><p>Pari vuotta sitten kirjoitin tuskastuneena somessa näin:</p></span><p></p><p><span face="system-ui, -apple-system, "system-ui", ".SFNSText-Regular", sans-serif" style="background-color: white; color: #050505; font-family: arial; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;">Liekö sitten vanhuuden äreyttä, mutta en viitsinyt tai kestänyt Modigliani-ohjelmaa loppuun, kun lukija kertoi kokoajan "modikliaanista". Ei suomalaisuutta voi syyttää, meillä on myös sana 'komeljanttari'. Toisessa ohjelmassa selviteltiin Saksan historiaa, ja lukija äänsi useimmat nimet englantilaisittain. Jokin lanka meidän mediamme sivistyksessä on katkennut.</span></p><p><span style="background-color: white; color: #050505; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: georgia;">Ystäväni oli samaa mieltä, ja ihmetteli ettei edes ruotsinkielisiä nimiä äännetä oikein. Tottahan se on. Urheilupuolella kerrotaan ruotsalaisten "aalsvenskasta". Ja Vickström väärinäännetään "viikström", mutta Vikström taas "vikkström"!</span></span></p><p><span style="background-color: white; color: #050505; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: georgia;">Puhun nyt television toimituksellisista ohjelmista. Tavallisessa puheessa on oikeastaan aivan sama miten nimiä äännetään, kunhan niistä saa selvän. Julkisella puolella asia on toisin. Jonkin näköinen huoliteltuisuus ääntämisessä on sekä kohteliaisuuden että sivistyksen merkki.</span></span></p><p><span style="background-color: white; color: #050505; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: georgia;">On kieliä, joiden äännevarastossa on kovin poikkeuksellisia tai harvinaisia lausumistapoja. Tyypillinen on esimerkiksi ranskan kurkku-r nimessä Ravel. Moni toimittaja yrittää kärisyttää sitä keskellä suomenkielistä esitystään, ja se tuntuu joskus hiukan turhankin yritteliäältä. Mutta "aitous" saattaa mennä joskus liialliseksi. Saksankielisten nimien ääntäminen on paljolti murresidonnaista, ja ala- ja ylä-saksassa on melkoisesti eroja, puhumattakaan Itävallan ja Sveitsin saksoista. Jos toimittaja on omaksunut jonkin ääntämystavan, se saattaa pompahtaa esille sellaisella tavalla, että päällimmäisenä näyttäiksen olevan toimittajan oma loisto.</span></span></p><p><span style="background-color: white; color: #050505; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: georgia;">Unkarissa ja tšekissä akuutti "´" on pitkän vokaalin merkki, ei painomerkki. Molemmissa sanapaino on 1. tavulla, ja on hullunkurista kuunnella varsinkin tšekkinaisten nimiä lopputavulla painotettuina —Tove Janssonin nimi on tšekiksi Janssonová, mutta se painotetaan tietysti 1. tavulla.</span></span></p><p><span style="background-color: white; color: #050505; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: georgia;">Jotta puhuvien toimittajien sekaannus olisi täydellinen, unkarissa 's' ääntyy 'š' ja 'sz' ääntyy 's', mutta puolassa asia on päin vastoin! Mutta pieni vaivannäkö olisi hedelmällistä silti. Pekka Tiilikaisella oli suunnattomia vaikeuksia juoksijoiden Krzyszkowiakin ja Rózsavölgyin nimissä, mutta hänelle ne mielellään antoi anteeksi. Tulihan korvauksena sitten kuuluisia lauseita: "Kyts... Kyrts... no, se puolalainen voitti!"</span></span></p><p><span style="background-color: white; color: #050505; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: georgia;">Vulgäärienglanti on tietysti sotkenut maailman vulgääripuheita perusteellisesti. Ihan totta, olen kuullut miten DDR:n johtajan Ulbrichtin nimi äännettiin "albrait". Ja rallienglanniksi Michael Schumacher oli tietysti "maikkel šuumeikker". Kirottuja olkoot ne hankalat Sumuisten Saarten toisinajattelijat, jotka seilasivat valtameren taakse!</span></span></p><p><span style="background-color: white; color: #050505; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: georgia;">Suomessa on toki paljon väkeä, joille vierasnimien suunnilleen oikein ääntäminen on raivon paikka. Tein 90-luvulla televisiolle kirjallisuustietokilpailua, ja silloisessa somessa tuli kiukkuisia haukkuja juontajan hurri-ääntämisistä. Vastuulliset päälliköt tutkivat asiaa, ja päätyivät siihen tulokseen että kyllä ihan puhdasta suomea puhuttiin, äännettiin vain joku Runeberg sinänsä ihan oikein että "rʉʉnebärj".</span></span></p><p><span style="background-color: white; color: #050505; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><h1 class="firstHeading mw-first-heading" id="firstHeading" style="border-bottom: 1px solid rgb(162, 169, 177); font-family: "Linux Libertine", Georgia, Times, "Source Serif Pro", serif; font-size: 1.8em; font-weight: normal; line-height: 1.375; margin: 0px 0px 0.25em; overflow: visible; padding: 0px;"><br /></h1>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-77638781846769625332024-01-21T15:40:00.003+02:002024-01-21T15:47:39.081+02:00Maj Rydmanin rakkaushuolet<p><span style="color: #2b00fe;"><b><i>(Tämä teksti on pelastunut kotisivujeni tuhosta, ja julkaisen sen nyt uudelleen, koska sillä on pientä mikrohistoriallista merkitystä)</i></b></span></p><p><span style="font-size: large;"><b>Maj Rydmanin rakkaushuolet - niinkuin painettu kirjallisuus kertoo</b></span></p><p><span color="#91,30,0" style="color: #660000;"><b>Paavo Virkkunen: Kangasalan Katri (WSOY 1998)</b></span></p><p><span style="background-color: white;"><b>Katri Thulé</b>n ja <b>Paavo Snellman</b>in (sittemmin <b>Virkkunen</b>) tarina sadan vuoden takaa. Kirjeisiin ja päiväkirjoihin perustuva runsas teos, jolla on lukuarvon lisäksi herkullinen poliittis- ja aatehistoriallinen sisältö. Urkujenrakentajasuvun Thulén (Tulenheimo) lisäksi kirjan keskeisiä sukuja ovat Snellmanit, Meurmanit ja Munsterhjelmit, ja siinä mainituista henkilöistä kohosivat jo tuolloin tai myöhemmin kansakunnan kaapin päälle mm. Agathon Meurman, Ilmari Kianto (Calamnius), Aino Kallas (Krohn) ja tietysti myös teologi, valtiopäivämies ja ministeri Paavo Virkkunen (Snellman). Kaiken takana vaikuttaa ristilukki Bobrikov, sekä kolmijakoinen kotimainen asetelma ruotsalaiset, myöntyväisyysmiehet ja "kagalit". Vaivalloinen siirtyminen ruotsinkielestä suomenkieleen näkyy kauniisti sellaisinaan julkaistuista alkuperäisteksteistä.</span></p><p>Kirjassa mainitaan myös <b>Maj Rydman (Bergh, 1877-1954)</b>, joka 1897 seurusteli vakavasti Paavo Snellmanin kanssa, ja jonka luokkatoveri oli mm. Aino Krohn (Kallas). Maj oli Petter August Rydmanin pojan Victorin esikoinen ja kauppaneuvos Walter Rydmanin vanhin sisar.</p><p>Maj Rydmanista Paavo Virkkusen kirjassa 'Kangasalan Katri':</p><p><span style="color: #990000;">Ilona Jalavan ja Aino Krohnin luokkatoveri Maj Rydman ja Paavo Snellman olivat promootiopari ja heidän tulevaisuuttaan pohdittiin ahkerasti ystävättärien kesken. Aino kirjoitti Ilonalle 5.9.1897: "No entä Maj ja hänen -? Vaan kenties sulla ei olekaan lupa kertoa sitä, mikä muuten ei ole vaikea arvata, kun keväällä heidät yhessä näki." Seppeleensitojatarjutun vaikutuksesta Paavo tuli yhä epävarmemmaksi suhteestaan Maijuun: oliko hän itsekkyydessään asettumassa tämänkin onnen tielle. Paavo oli vihjaissut Maijusta kirjeessään veljelleen Waltterille niin vakavaan sävyyn, että tämä ehätti kirjoittamaan: "Jos olet asiastasi varma, ei se pitkittämällä parane. Seuraa vapaasti taipumuksiasi oikeutettuun suuntaan."</span></p><p><span><span style="color: #990000;">[...] Paavo kamppaili yökaudet kesäkuumassa asunnossaan ja rukoili johdatusta. Hän alkoi yhä selvemmin ymmärtää oman kypsymättömyytensä, hän ei voinut olla varma itsestään antaakseen itsensä toiselle koko ihmiselämän ajaksi, siten kuin hän rakastamalleen naiselle halusi. Ja niin kipeältä kuin se silloin tuntuikin, hänen ja Maijun tiet erosivat. Aino kertoi kirjeessään Ilonalle lokakuussa 1897 eron tuskasta: "Olin juuri äskettäin Majn luona ja kuulin ilokseni, että Paavo eilen oli ollut siellä Elsan päivillä. Niin se Maj parka on virkistynyt kuin kukka sateesta, oikeinhan se alkusyksystä näytti surkealle. Hyvässä toivossa hän näkyy olevan, vaikka muut ihmiset tahtovat olla hyvinkin 'epäilevällä kannalla'.</span> ["Vaan kyllä kai Maj itse paraiten osaa Paavonsa silmistä lukea." <i>Lisäys: KR</i>].</span></p><p>Elsa oli Majn 18-vuotias pikkusisko (1879-1947, joka avioitui oikeusneuvos Alfred Lindströmin, sittemmin Sarvan kanssa 1902). Elsasta tuli FK ja SYK:n suomenkielen ja historian opettaja.</p><p><span color="#99,0,0" style="color: #660000; font-size: medium;">Aino Krohnin (Kallas) ja Ilona Jalavan kirjeitä <b>(Kolme naista, kolme kohtaloa I, SKS 1988)</b></span></p><p>Luokkatoverit Aino ja Ilona mainitsevat Majn ja hänen pikkusiskonsa seuraavinakin vuosina monesti, ja visiiteillä käydään usein. Maj otti hyvin raskaasti seurustelun loppumisen Paavo Snellmanin kanssa, ja toverit tarkkailevat häntä myötätuntoisen huolestuneina. Aino kirjoittaa kesällä -97 runon <i>Hyljätty</i>, joka arvatenkin on ainakin osaksi saanut alkunsa Majn tapauksesta. Se alkaa näin:</p><p></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPa5qR6cqNop_R9tnuoJtJpdX3-9i6Mo7HoWBWdLKvTeE0rbYVKxCEZ8uAsYsviL9N3nhjkRL9_82khBLO7hVtVVHupZ5AlFriNf4ORt5Qn3b5QI2erVDuHL5cnvPhfUoLRG2Pd2XVi6ywMZM_TD7sCEcFZ8kMSGXQ9I4oECDOkA5ik2h_hyG-zcX0KrIs/s7608/WRalb013_Maj%20promootiokuva.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="7608" data-original-width="4944" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPa5qR6cqNop_R9tnuoJtJpdX3-9i6Mo7HoWBWdLKvTeE0rbYVKxCEZ8uAsYsviL9N3nhjkRL9_82khBLO7hVtVVHupZ5AlFriNf4ORt5Qn3b5QI2erVDuHL5cnvPhfUoLRG2Pd2XVi6ywMZM_TD7sCEcFZ8kMSGXQ9I4oECDOkA5ik2h_hyG-zcX0KrIs/w416-h640/WRalb013_Maj%20promootiokuva.jpg" width="416" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maj Rydmanin promootiokuva</td></tr></tbody></table><span>Sa tieltäs kukan taitat<br />Ja sitten heität pois<br />Se kohta unhoittuupi<br />Kuin ollutkaan ei ois.</span><p></p><p><span>Tuo hiekka, jota poljet,<br />Kuin sulle on arvoton!<br />Maan halpa, musta multa -<br />Sen huonompaako on?</span></p><p><span>Mut mielelläin, voi armas,<br />Tomu oisin jaloissas<br />Tai kuihtuva kukka, jonka<br />Pois heität kulkeissas.</span></p><p><span>Ei katkerammin konsaan<br />Se mua koskea vois<br />Kuin nyt, kun <i>lemmen</i> poljet<br />Ja tylysti työnnät pois.</span></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p>Ilona Jalava Aino Krohnille 6.3.1899:</p><p>"Mutta tahtoisitko nyt kuulla viimeisen uutisen? Tänään aamupäivällä oli täällä visiitillä yksi äsken kihlattu pari - sinä <i>et voi</i> arvata kuka:</p><p><span> Elsa Rydman<br /> Waffi Rydman<sup>1</sup><br />Minä en jaksanut sitä oikein sulattaa - luulin, että ne skoijasivat. Aatteles nyt Elsa! Hän jättää lukemisen nyt heti ja menee <i>ehkä</i> vuoden tai ½2 perästä naimisiin. Ne oli niin onnellisen näköisiä - voi, voi kun se sentään on kummallista tämä maailmanmeno. Ja Maj on vielä yksin - kukas' olis uskonut, että Elsa Majsta "rasin" tekis'!"</span></p><p>Aino Krohn Ilona Jalavalle 29.6.1899:<br /><span>Ja Kaija Lindh - siinä se kana katosi! [...] Kyllä tämän kihlauksen johdosta varmaan moni sekä naisväen että poikain puolelta ajattelee menneen talvista lunta - Maj-ressulle taitaa tuntua mailma mukavalta.</span></p><p>Ilona Jalava Aino Kallakselle 7.10.1900:<br /><span>Majlta oli mulla kirjeenpätkä myös. Hän istuu konttorissa tyyneenä ja rauhallisena - ja odottaa aavistaen sitä suurta tuntematonta, jonka haaveksii joskus lähestyvän - ei hänkään tiennyt muista mitään.</span></p><p>Ilona Jalava AinoKallakselle 23.3.1901:<br /><span>Majn näin tänään puodissa - oli samanlainen. Esiliinasta ei vielä ollut puhetta - Paavosta sensijaan. Nyt se kummittelee olemattomuudellaan.</span></p><p>Ilona Jalava Aino Kallakselle 13.11.1901:<br /><span>Maj istuu konttorissa aamusta iltaan, ja on minusta hänkin tyyntynyt - työ tekee paljo - ja aika auttaa.</span></p><p>Ilona Jalava Helmi Krohnille (Setälälle) 5.10. 1902:<br /><span>Maj on entisellään. Signe Rydmanin<sup>2</sup> ja Paavo Ahlmannin kihlaus on purettu. Paavo purki - keväällä - Se taas horjutti Majn uskoa maailman hyvyyteen ja kuntoon - ja Paavoihin ylimalkaan. - Elsa on onnellinen ja tasainen kuten aina.</span></p><p>Ilona Jalava Aino Kallakselle 13.12.1902:<br /><span>Täällä on näihin aikoihin käynyt oikein naimis-epidemia. Huomenna kuulutetaan Hilja Finne, Jenny Hallonblad, Elsa Rydman - ja sitte vielä Heikki Granqvist, - jotka kaikki Joulun aikana aikoo naimisiin.</span></p><p>Aino Kallas Ilona Jalavalle (Pietarista) 18.12. 1902:<br /><span>Milloin Elsa R:n häät on? Pääseekö niihin?</span></p><p>Ilona Jalava Aino Kallakselle 1.1.1903:<br /><span>Ja nyt on Joulu jo mennyttä - hyvä sentään, että tätä loma-aikaa vielä kestää - minua niin vielä väsyttää. - Alkaakseni nyt lähimpinä olevista tapauksista, niin tulin minä tänä aamuna klo ½5 kotiin Elsa Rydmanin häistä<sup>3</sup>. Joko kerroin niitä vietettävän uudenvuoden aattona? Siellä oli koko suku ja muutamia Elsan tovereita. Minä olin niin väsynyt, etten oikein voinut tulla oikeaan tunnelmaan. Elsa oli niin onnellisen ja hyvän näköinen - oikein oli lysti häntä katsella.</span></p><p>Ilona Jalava Aino Kallakselle 8.6.1903:<br /><span>Ja Paavo Snellman ja Katri Thulé - kai huomasit lehdissä. Muistin niin promotioni-kevään 6 vuotta sitte ja Majn. - Paavo on nyt theol. kand ja kihloissa - hyvin Paavomaista - mutta hyvin sopiva Katri Th. Paavolle, - iloinen, suloinen ja hyvä siihen vanhanaikaiseen tyyliin. Minä osaan iloita Paavon kanssa.</span></p><p>Ilona Jalava Aino Kallakselle 20.12.1903:<br /><span>Maj'n olen pari kertaa tavannut - huonon on näköinen, mutta muuten tyytyväinen.<sup>4</sup></span></p><p><b>Huomautukset:</b></p><p><sup>1</sup>Paul Valfrid (Vaffi) Rydman (1871-1930), kruununvouti August Johan R.:n poika, Axel Gabrielin pojanpoika, ja Elsan pikkuserkku. Toimi 1899 ylimääräisenä kopistina senaatin talousosastossa, siirtyi sittemmin kirjuriksi ja tullinhoitajaksi eri puolille Suomea, viimeksi Ouluun. Nai 1907 Pielavedellä Aili Ottilia Lyytikäisen. Kihlaus Elsan kanssa purkautui ilmeisen nopeasti.<br /><sup>2</sup>Signe Ina Rydman (1875 - ?), lääninrovasti Gustaf Adolf R.:n tytär, Petter Augustin pojantytär, Majn ja Elsan serkku. Signe jäi naimattomaksi.<br /><sup>3</sup>Elsa valmistui FK:ksi 1902, ja nai samana vuonna serkkunsa Alfred Lindströmin (vuodesta 1914 Sarva).<br /><sup>4</sup>Maj meni 1906 naimisiin Nokian asemapäällikön Otto Gustaf Berghin kanssa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div><br /></div>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-75173385294092294612024-01-07T13:57:00.003+02:002024-01-07T18:32:55.020+02:00Kirjahyllyn aarteita: Kalevala ja Egypti<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1HoifoM9uWR-3V9NfrtbGV3Y9tuAbVgt2oqFQ2LfZTXozEjLWq4gF_IJbLBYEDcoPav5JBJQChRI_wxncoT3Uc8l0PIZwM8iIGiveaeBE-4PSDF2I3AzYUmv9Sta5JX4PLALcX1jsCjVpo_v8yg8rRpcVIsDeKuPSFm2JgJ9Ckvpf19XxQZz_YNiAjYK5/s600/38981.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="447" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1HoifoM9uWR-3V9NfrtbGV3Y9tuAbVgt2oqFQ2LfZTXozEjLWq4gF_IJbLBYEDcoPav5JBJQChRI_wxncoT3Uc8l0PIZwM8iIGiveaeBE-4PSDF2I3AzYUmv9Sta5JX4PLALcX1jsCjVpo_v8yg8rRpcVIsDeKuPSFm2JgJ9Ckvpf19XxQZz_YNiAjYK5/w298-h400/38981.jpg" width="298" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Koulupoikana joskus 1950-luvun alkuvuosina olin käynyt Arkadia-apteekissa (Arkadiankatu 21). En muista syytä, mutta huomasin pöydällä ison pinon kuvassa näkyvää kirjaa. Innostuin kovasti, ja kysyin voisiko kirjan saada. Ystävällinen apteekintäti ilmoitti että saan sen ilmaiseksi. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kyllä toki nopeasti tajusin, että melkoista hupailua kirja sisälsi. Että siis suomi ja muinaisegypti olisivat yhdessä maailman alkukieli, ja että Osiris ja Lemminkäinen olisivat sama henkilö. Mutta niin Kalevala kuin Egyptikin olivat minulle jo hyvinkin tuttuja. Waltarin Sinuhe, egyptiläiset, ja kalevalainen kirjallisuus olivat minulle auenneet maineikkaan äidinkielen opettajani tri V.A.Hailan ansiosta, ja ne jäivät pysyväksi osaksi sisuskuntaani.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Paljon myöhemmin minulle selvisi, miksi kirjaa tuolla apteekissa esiteltiin. Apteekin omistaja oli <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Hanna_Lappalainen" target="_blank">Hanna Lappalainen</a>, maan ensimmäinen naispuolinen farmasian tohtori ja tutkija, sittemmin suurlahjoittaja. Ystävällinen "apteekintäti" istui kirjapinon vierellä, ja nyt tajuan että tämä liikuntarajoittunut vanhahko nainen oli itse omistaja.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kirjan tekijä, monineuvo taiteilija <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sigurd_Wettenhovi-Aspa" target="_blank">Sigurd Wettenhovi-Aspa</a> oli 30-luvun alussa lemmensuhteessa Lappalaiseen, ja tämä pysyi varsinaisen suhteensa jälkeenkin taiteilijan mesenaattina loppuun saakka. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Tämä merkillinen kirja on minulla tälläkin hetkellä avoinna, ja on yksinäisten aterioideni ilona ruokapöydällä. Ehkä kirjoitan kirjasta joskus. Kaikkina aikoina tätä hullua taiteilijaa on pilkattu, monet ovat sitä mieltä että tämä Strindbergin ja Sibeliuksen ystävä oli suuri humoristi, mutta minusta tuo kirja on ehkä taiteilijan merkittävin taideteos.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Ja sen ovat huomanneet myös antikvaarit: alkuperäisen teoksen hinta merkitään kolminumeroisella eurosummalla.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><br /> <p></p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-17881054826723720212024-01-02T16:51:00.000+02:002024-01-02T16:51:01.621+02:00Ei naurata ollenkaan. Kylän hauska mies tulee.<p> Kadun päässä häämöttää kylän humoristi. Hän tunnistaa minut kaukaa. Hänen naamalleen muodostuu vähitellen se virnistys, joka näkyy kaikkien humoristien kasvoilla: "Minähän olen se kaikkien tuntema hauska mies!" </p><p>Hauska mies lähestyy. Hän valmistelee pläjäystään. Ehkä mielessä on jokin pikkutuhma sutkaisu, mutta mieluummin joku pikkuilkeys minusta, sellainen joka osuu, mutta jolle ei voi suuttua kun se on niin hauska.</p><p>Sitten muutama sananvaihto jostakin yleisestä aiheesta, ja hauska mies jatkaa matkaansa jotakuta toista ilahduttamaan.</p><p>Jokaisella kylällä on omat koomikkoriesansa. Joskus joku heistä pääsee stand-up-lavalle. Useimmat ottavat jo tullessaan sen tutuksi tulleen koomikko-ilmeen, ja sitten alkavat pikkuilkeydet. Jotkut pelaavat varman päälle, ja kertovat hassuja juttuja parisuhdeongelmista. "Se toinen" on yleensä kohteena, mutta jotkut fiksummat saattavat yrittää jopa itseironiaa. Mutta se on vaikea laji, niin mielellään kuin sitä joskus kuulisikin.</p><p>Monissa yleisötapahtumissa koomikko aistii katsojakunnan enemmistön ominaislajin, ja käyttää sitä helppojen hörähdysten houkuttelemiseen. Kukin aika asettaa punaisen rajan sille, mikä on hyväksyttyä pilkan kohteena. Erinäisiä vuosia sitten kävivät kohteiksi mainiosti homot ja neekerit, nyt alkavat poliittisten muutoksien jälkeen jopa persuvitsitkin olla siinä ja siinä.</p><p>Television hupiohjelmissa juontajan käskytaulu kuuluu: puhu kovaa, vääntele sanoja hassusti, älä pidä sekunninkaan taukoa, ettei joku muu saa puheenvuoroa. Hupiohjelman maksetut vierailijat tekevät hiki hatussa työtä jotta näyttäisivät tavattoman innostuneilta, ja puhuvat paljon, kovaa, ja höpsösti.</p><p>Entäpä klovnit sitten? Tänä päivänä klovnien pääosa yrittää olla pelottavia, jopa vaarallisia - ja jotkut ovatkin melkoisia pahantekijöitä. Kaukana ovat ne klassiset ajat, jolloin klovnit olivat pohjimmiltaan hyväntahtoisia, mutta surumielisiä hahmoja. Kasvot olivat maalatut suupielet liioittelevasti ylöspäin, mutta suut paljastavat tuskan. Ja oli jollakin silmien alla maalatut mustat pisaratkin. </p><p>"RIDI PAGLIACCIO..."</p><p>Rivel, Popov, Pelle Hermanni, ja muut... Naurun takana on monen laisia tunnetiloja, milloin mitäkin, mutta aina niissä on mukana suru. </p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-26033143193264706372023-12-28T18:26:00.000+02:002023-12-28T18:26:16.779+02:00Niin on, miltä kuulostaa<p>Niin on, miltä näyttää, sanoi <b>Kekkonen</b> ja joku muu ennen häntä. Näin me maailman miellämme. Ennakkoluulo on totuutta vahvempi, ja jos ennakkoluulo osoittautuu vääräksi, myös totuus kärsii.</p><p>Silmän ohella korva on samanlainen totuuksien kertoja. Paikannimet kertovat puolet siitä mitä me niistä paikoista tajuamme.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrBCmUflx-bQRX6FkLjdqUvuQc3sL4e0VqyWkgx4-0xJNrQ59850YxEtxNpNGelLsnnqWG2AomcDjm2PQa9oknPUmyjfsuOTTOJSrLL53vQQPskqwXPib9PKsdD_KkoW6fWdO6d1Y0UDXEeD-vJaf2Yp4Oa6RXLe1UybSOq4eKErNu2cgppNdIPNAWSbno/s629/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-28%20kello%2017.46.21.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="436" data-original-width="629" height="278" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrBCmUflx-bQRX6FkLjdqUvuQc3sL4e0VqyWkgx4-0xJNrQ59850YxEtxNpNGelLsnnqWG2AomcDjm2PQa9oknPUmyjfsuOTTOJSrLL53vQQPskqwXPib9PKsdD_KkoW6fWdO6d1Y0UDXEeD-vJaf2Yp4Oa6RXLe1UybSOq4eKErNu2cgppNdIPNAWSbno/w400-h278/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-28%20kello%2017.46.21.png" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; color: #131415; font-family: "Yle Next", sans-serif; font-size: 14px; text-align: start;">Kuva: Nurul Hidayat / EPA</span></td></tr></tbody></table><p>Ajatellaanpa vaikka tulivuoria. Sen hurjempaa tulivuorta ei ole kuin <b><span style="color: #990000;">Krakatau</span></b>! Kun sen sanan sanomme, tuntuu kuin maa tärisisi omienkin jalkojen alla. Kyllähän <b>Hekla</b> tai <b>Etna</b> ovat aivan arvoisia tulivuorina, kovasti kunnioitettavia. Mutta mikä muka on joku <b>Vesuvius</b>, jokin rinne jolla solisee antiikkisia puroja? Koko Vesuviuksen arvo on tässä kunnianarvoisessa kulttuuriaarteistossa, jonka ansiosta voimme kaivaa esiin toistaan hienompia roomalaishuviloita ja kutkuttavia lupanaarioita rohkeine teksteineen ja kuvineen. Vesuviusta järeämpänä näyttäytyy vaikka hämäläinen <b>Visavuori,</b> taiteen tulen kunnioitettava vuori. Olen itse kiivennyt tuonne Italian Vesuvuorelle, ja kun sinne aivan helposti kapusin, sitä vuorta ei isosti kannata kunnioittaa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_a6eFLKmVi5NaBl4s_oUwbpsu5vCUeo_AsPwBcX0iI0ilBiSp2hGSBwYgio7FNDYf45N4HVpkklvpkDe-E6XuAwmzWqfysI6RhoiHdQCNKQHFoiO0GU7oL_fK-HTO0NDHlL9BLLeTh0Vy-3uRYYdAVNAQZvMA7cSUBlcw1fECABgLcswyabxsuVHdlt0u/s473/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-28%20kello%2017.51.23.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="473" data-original-width="325" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_a6eFLKmVi5NaBl4s_oUwbpsu5vCUeo_AsPwBcX0iI0ilBiSp2hGSBwYgio7FNDYf45N4HVpkklvpkDe-E6XuAwmzWqfysI6RhoiHdQCNKQHFoiO0GU7oL_fK-HTO0NDHlL9BLLeTh0Vy-3uRYYdAVNAQZvMA7cSUBlcw1fECABgLcswyabxsuVHdlt0u/w275-h400/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-28%20kello%2017.51.23.png" width="275" /></a></div><p>Mutta italialaisista tulivuorista mahtavin on tietysti <b><span style="color: #990000;">Stromboli</span></b>, järeä tulta syöksevä keila, jonka rinteillä voi kaiken lisäksi nähdä <b><span style="color: #e69138;">Ingrid Bergmanin</span></b> tasoisia naishahmoja!</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhETgk6gWD8fKqDxDbzSEVfTThbz9W9_SDUankWDXaTzR0fUQXOdpYwjg8nToO6CWcPAA8m6kjCYjB6Z7ONu85XPPgYCXVCORpfkEPU4M2oohjFS_oTKyPWymoh9n7qNI8kxKkz_du-F8leZ913Meg2m0lpVB8G9CFhG6YR0i9J5xf3Tm7d6OcshduCJ3Dt/s733/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-28%20kello%2017.56.38.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="419" data-original-width="733" height="229" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhETgk6gWD8fKqDxDbzSEVfTThbz9W9_SDUankWDXaTzR0fUQXOdpYwjg8nToO6CWcPAA8m6kjCYjB6Z7ONu85XPPgYCXVCORpfkEPU4M2oohjFS_oTKyPWymoh9n7qNI8kxKkz_du-F8leZ913Meg2m0lpVB8G9CFhG6YR0i9J5xf3Tm7d6OcshduCJ3Dt/w400-h229/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-28%20kello%2017.56.38.png" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Reddit</td></tr></tbody></table><p>Tai puhukaamme yleensä vuoristoista. Mitä ovat <b>Alpit,</b> <b>Altai</b>, <b>Andit</b> muuta kuin sööttejä kumpareita tunnustettuine kauneusarvoineen - verrattuina <b><span style="color: #990000;">Tatraan</span></b>! Kun sen sanan sanomme, jalkamme vapisevat kunnioituksesta. Sibeliuksen ihannoima <b>Himalaija</b> on toki korkealla, hengen ja taiteen yläpilvien tasolla, ohuessa ilmassa jonne pääsevät vain uneksijat.</p><p>Komeita vuoristoja oli muinaisella permikaudella satoja miljoonia vuosia sitten. <b>Variskilaiset</b> vuorijonot ja <b>Herkynidit</b> ovat täysin kunnioitettavia kohoumia, vaikka ne nyttemmin ovatkin kuluneet pehmeiksi kummuiksi. </p><p>No, mennään sitten vesistöjen nimiin. <b>Saimaa</b> tuntuu olevan ylen lempeä järvialue, mutta maltas kun sen vedet purkautuvat <b style="color: #990000;">Imatrasta</b> läpi! Ei tosiaan ole <b>Vuoksen</b> voittanutta, eikä ylikäynyttä Imatran. Kaiken lisäksi tuo nimi ei ole suomea, vaan jotain salaperäistä muinaiskieltä. Liekö samalta ajalta kuin pelottava syvyyksien jumala <b style="color: #990000;">Cthulhu</b>? </p><p>Vain yksi muu vesialue Suomessa saa ihon samalla tavalla kananlihalle, ja se on <b style="color: #990000;">Juluma Ölökky</b>. Älkäämme antako savolaisten pehmennyksien peittää sitä mikä todellisuudessa tapahtui. Ikivanha kallioperusta halkesi hirmuisella jyrinällä kahtia kilometrien mittaiseksi rotkoksi. Ja samalla tavalla jyrisi, kun Imatran aukko syntyi, ja vedet syöksyivät harjujen läpi.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5eIAYusW63t3dWtnO3Ug22zKqu0JZh9FrBAqLl4u2zGE7mNdBhmjrpjK_m7EPTUElyCS2AhzZtrRQShyphenhyphenB8s7zVmJbqtUcLvgjh6sEREMmvXqV7SqU_Pqq0saQ0mcFbpM6q1aGu-epwIZ5VEMntZCGOt1Tn5W-2RfRJVC-LubdSGADHes_SA6IBWxZbxEs/s516/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-28%20kello%2018.02.19.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="516" data-original-width="374" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5eIAYusW63t3dWtnO3Ug22zKqu0JZh9FrBAqLl4u2zGE7mNdBhmjrpjK_m7EPTUElyCS2AhzZtrRQShyphenhyphenB8s7zVmJbqtUcLvgjh6sEREMmvXqV7SqU_Pqq0saQ0mcFbpM6q1aGu-epwIZ5VEMntZCGOt1Tn5W-2RfRJVC-LubdSGADHes_SA6IBWxZbxEs/s320/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-28%20kello%2018.02.19.png" width="232" /></a></div>Myös eläimillä on usein korvalla havaittavia kunnioitettavia ominaisuuksia. Sellainen oli Pohjolan merenkävijöiden raportoima hirvittävä <b><span style="color: #990000;">Kraken</span></b>, supermegajättiläiskalmari. Hyvin myrkyllinen ja kaikin puolin kauhistuttava on polttiaispolyyppi <b>Portugalinsotalaiva</b>. Kun vielä mainitsen kauhistuttavan <b>Tasmanianpirun</b>, voimmekin siirtyä ihmisten nimistöön.<div><br /></div><div>Mutta silloin tulemme sen verran arveluttaville korpimaille, että on paras lopettaa.</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdWa3GHvJ84UGtu_QYEjqdHhjjfjUzkg5fnvJCUAFHWdV1biK-Zhxq1_nejAd9AhAV9GlHO9JLtvMtinCciUW8UJ8ONE4emJ9Wa40JjA9zlWqqRuPdDEgKJiY-O4J8NK7FnvAoye77dsvmWt3Fa4k3juQwgsqfEpL-QFd_2_BEPFuH_hGhnt68PH5TIEnA/s122/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-28%20kello%2018.12.29.png" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="122" data-original-width="101" height="122" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdWa3GHvJ84UGtu_QYEjqdHhjjfjUzkg5fnvJCUAFHWdV1biK-Zhxq1_nejAd9AhAV9GlHO9JLtvMtinCciUW8UJ8ONE4emJ9Wa40JjA9zlWqqRuPdDEgKJiY-O4J8NK7FnvAoye77dsvmWt3Fa4k3juQwgsqfEpL-QFd_2_BEPFuH_hGhnt68PH5TIEnA/s1600/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-28%20kello%2018.12.29.png" width="101" /></a></div><br /><div style="text-align: right;"><br /></div><p><br /></p></div>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-73122742696336494602023-12-27T14:41:00.001+02:002023-12-27T14:42:51.671+02:00Himalaija, Himalaija...<p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjqcPhdXg6Vm-cV3AT7VUYARyWpeRPJmwVy21dtnux9LRi1xpeHfqH5kJAwuoL-XePLJisegepPCFxEAOslZy460fktf6smaGitRgoaXVOtqc56c5y3WsBf27q79eOhfYxlMayRf-rreMnwn4Py2QYvbfm5yQxT7nxKpaZ56gOSUgkym5mPw07r1ycapfz/s364/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-27%20kello%2014.34.09.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="282" data-original-width="364" height="496" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjqcPhdXg6Vm-cV3AT7VUYARyWpeRPJmwVy21dtnux9LRi1xpeHfqH5kJAwuoL-XePLJisegepPCFxEAOslZy460fktf6smaGitRgoaXVOtqc56c5y3WsBf27q79eOhfYxlMayRf-rreMnwn4Py2QYvbfm5yQxT7nxKpaZ56gOSUgkym5mPw07r1ycapfz/w640-h496/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-27%20kello%2014.34.09.png" width="640" /></a></div><span style="font-size: medium;">Kaskuja ja tarinoita Sibeliuksesta on kerrottu suuri määrä, ja iso osa niistä pohjautuu arvatakseni yleisiin kulkutarinoihin, jotka nimetään milloin siihen tai kenties tähän suurmieheen. En välttämättä usko juttuun, jossa Sibelius tilasi talvella Kaisaniemen ravintolassa vaapukoita. En ihan välttämättä<span class="Apple-converted-space"> </span>siihenkään, jossa Sibelius Kämpissä sanoi olevansa säveltäjä, ei ennustaja, kun Aino Tuusulassa kyseli miehen kotiinpaluusta.</span><p></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: large;">Mutta tämä kertomus, jonka kauan sitten kuulin hyvin luotettavasta ja Sibeliusta lähellä olevasta suusta, saattaa olla jossakin pienoisessa määrin totuutta lähentelevä.</span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Kävi nimittäin niin, että Otto Mannisella oli asiaa Sibeliukselle, ja hän avasi Kämpin kabinetin oven. Hän näki pitkän pöydän laseineen ja pulloineen, ja pöydän toisessa päässä istui Sibelius, toisessa Sigurd Wettenhovi-Aspa, tuo outo taiteilijasielu. Herrat istuivat hiljaiseen mietiskelyyn vaipuneina, joten Manninen hienotunteisesti jäi odottamaan.<span class="Apple-converted-space"> </span></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><span class="Apple-converted-space"><br /></span></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Pitkän hiljaisuuden keskeytti Wettenhovi-Aspa, joka nosti päätänsä ja sanoi: ”Teneriffa, Teneriffa… Palmut huojuvat… Teneriffa, Teneriffa…”.</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Pitkä hiljaisuus. Sibelius nosti päänsä ja sanoi: ”Niin juuri, Teneriffa, Teneriffa!”</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Pitkänpitkä hiljaisuus. Sen keskeyttää Sibelius, kohottaa päänsä ja sanoo: ”Aspa...<br /> Himalaija, Himalaija… Keltakaapuiset munkit kulkevat… Himalaija, Himalaija…”. Valtavankokoinen hiljaisuus. Aspa nostaa pään: ”Niin juuri, Janne, Himalaija, Himalaija…”.</span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-size: medium;">Ikuisuudelta tuntuvan hiljaisuuden keskeyttää hovimestari, joka kutsuu Aspan puhelimeen. Manninen huomaa, että pöydän toisella puolella vedenkirkkaat silmät seuraavat Aspan poistumista, ja kun tämä katoaa, Sibelius kysyy Manniselta: ”Kuule, luuletko että Aspalla on rahaa maksaa?”.</span></p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-69018055855063412462023-12-21T18:19:00.002+02:002023-12-21T18:19:24.922+02:00Ritvalan helkavirsien sävelmä<p><span style="font-size: medium;"><b>Ritvalan helkavirsien sävelmä (KR 2004)</b></span></p><p>Helkavirsien sävelmä (tai sävelmät?) sellaisena kuin se on esiintynyt 1800-luvun alkupuolella on meiltä kadonnut. Yksikään melodiaa muistiin merkinnyt tutkija ei ole ollut läsnä itse kulkueen aikana. Vain tutkijoista ensimmäiselle, K.A.Gottlundille, järjestettiin jonkinlainen lyhyt näytös - mutta hän ei kertomansa mukaan muistanut sävelmästä mitään.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSdiW2dzs3F5dEJLfKPHnXm9crm3QW_l3QcZ62RE2SHq6bJjHTGuy2Py4c8iKqKQTl7V7DvtzAgr-En5GRkxfx42iByz3a88_SMy0YCwBknEQeZG7VIlGdwozfEM7XKosHdMdPZQCs6T03ng_OozDtp8zVlCbs5FaR4xcQaTclcBSuNQsU0UIghd1qS7vH/s580/Helkasav.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div><p>Meille on vain säilynyt joukko muistiinpanoja, jotka ovat keskenään ristiriitaisia, mutta joissa on myös merkittäviä yhteisiä piirteitä. Alla olevassa yhdistelmässä ovat kaikki merkittävät toisinnot:</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1HIQI5Y5ZcnW6r9qoz4PWIxgYSfrkM5CGiMABEZvasUZCSzbp0X-iJwhb7xn_6RPkF5RwUmTOnH_ZH7OzaMO4dAyuSOUBX6NBD3AeT6pswHhcY2xVdov8ofpqxyoThajGmSy3ADvsbcFTbZgYKYhjttWhkG8S_xSXR9qEm8tow-5NU_KoeBMuKMIKNlK7/s580/Helkasav.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="449" data-original-width="580" height="496" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1HIQI5Y5ZcnW6r9qoz4PWIxgYSfrkM5CGiMABEZvasUZCSzbp0X-iJwhb7xn_6RPkF5RwUmTOnH_ZH7OzaMO4dAyuSOUBX6NBD3AeT6pswHhcY2xVdov8ofpqxyoThajGmSy3ADvsbcFTbZgYKYhjttWhkG8S_xSXR9qEm8tow-5NU_KoeBMuKMIKNlK7/w640-h496/Helkasav.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Lönnrot1 = Alkuvirsi, 1840 Kanteletar, RS II 746. Ulkomuistista.<p>Lönnrot2 = Alkuvirsi, Mehiläinen X/XI 1836. Ulkomuistista.</p><p>Reinholm = Alkuvirsi, Reinholmin käsikirjoituskokoelma, Kansallismuseo. Lähde tuntematon.</p><p>Borenius1 = Alkuvirsi, Borenius-Lähteenkorva Ritvalassa 1879, kaksi versiota hiukan erilaisella lausutuksella, RS II 742/743. Tähän versioon pohjautuu nykyään käytössä oleva melodia.</p><p>Borenius2 = Mataleenan virsi, Borenius-Lähteenkorva Ritvalassa 1879, kaksi versiota, RS II 748</p><p>Borenius3 = Mataleenan virsi, Borenius-Lähteenkorva Ritvalassa 1879, kaksi versiota, RS II 745 (RS II = Suomen kansan sävelmiä, neljäs jakso: Runosävelmiä, II Karjalan runosävelmät. SKS, Helsinki 1930)</p><p>- - - - - -</p><p>Merkillepantavaa on, että niin Lönnrot kuin tarkka Boreniuskin ovat olleet epävarmoja jopa <span style="color: #cc0000;">tahtiluvusta</span>; se tarkoittaa että heillä ei ole ollut tarkkaa käsitystä pääsäkeen ja kertosäkeen keskinäisestä pituussuhteesta. Niinpä heillä on molemmilla sekä 2 (tai 4) -tahtinen, että 3 (tai 6) -tahtinen versionsa. <span style="background-color: white;"><span style="color: #cc0000;">Asiaa selittää se, ettei kumpikaan ole kuullut sävelmää käytännössä tyttöjen kulkueen laulamana</span></span>.</p><p>Mitä itse melodian säveliin tulee, Lönnrotin yksinkertainen versio (Lönnrot1) on selvästi <span style="color: #cc0000;">melodian runko</span>, kolmisoinnun sävelet ylös-alas-ylös (1-3-5-3-1-(3)-5), jota seuraa kertosäkeen "dominanttisävyinen" välike (4-2). Lönnrot päättää kertosäkeen perussäveleen (1), mikä varmaankin on virhe. Kaikilla muilla kertosäe päättyy luontevasti säveleen 2.</p><p>Pulmana ovat runkosävelten välillä olevat välisävelet. Kuinka paljon niitä, melismoja tai "niekkuja" oli?</p><p>Asiaa voi tarkastella kahdelta suunnalta. Jos sävelmää laulettiin marssittaessa joka askelella runkosäveltä vaihtaen, eli suhteellisen <span style="color: #cc0000;">nopeasti</span>, niekkujen määrä oli varmasti pieni tai <span style="color: #cc0000;">olematon</span>. Jos taas laulajat eivät lainkaan askeltaneet tahdissa, tai laulu muuten vain leijaili askelia hitaammin joukon yllä (kuten nykyään), niekkuja saattoi olla enemmän. Runkosävelten 1-3-5 väliin saattoi alussa tulla välisäveliä useampiakin (jopa 1-12-34-56), ja <span style="color: #cc0000;">varsinkin sävel 6</span> nuottiesimerkin ensimmäisen tahdin lopussa tuntuu melko <span style="color: #cc0000;">varmalta</span> - se kun esiintyy useimmissa versioissa, joskus viivästyneenä toisen tahdin alussa.</p><p>Toinen näkökulma on laulajan ja muistiinmerkitsijän välinen tilanne. Laulaja on saattanut laulaa käypää tempoa hitaammin, ehkäpä muistiinmerkitsijän nuottikynän vitkan vuoksi. Tai laulaja on saattanut muunnella sävelmää tekstin edetessä ylimääräisillä niekuilla, liukumilla sävelestä toiseen, tilanteen mukaan improvisoiden. Tähän viitannee Borenius-Lähteenkorvan versioiden lukuisuus. Jos näin on ollut, Boreniuksen omaan aikakauteensa nähden tarkka nuotitus oudonsävyisine trioleineen (Borenius1) on saanut melkoisen oppitekoisen luonteen, joka yhä vain korostuu nykyisen nuottitarkan opetuskäytännön mukana - se kun on nykyisen sävelmän pohjana.</p><p>Koska lauletut tekstit ovat sisällöltään hyvin erilaisia, on hyvin mahdollista että esilaulajat ovat koristelleet lauluaan niekuilla. Itse asiassa tuntuisi kovin tylsältä laulaa tällaista tekstimassaa jatkuvasti samalla lailla.</p><p>Aivan varmaa on, että suuren neitojoukon laulaessa suuri osa nuoteille merkityistä yksityiskohdista on ollut käytännössä mahdoton. Moni laulaja on toki saattanut esimerkiksi epävarmuuttaan tavoitella säveliä liukumalla, niekkuillen, mutta suuren laulajamassan kävellen laulaman sävelmän on kuitenkin täytynyt olla laadultaan yksinkertaisempi kuin esimerkiksi nykyinen.</p><p><span style="color: #cc0000;">Oma arvaukseni on, että Borenius2 (ylempi versio) voisi olla suhteellisen lähellä alkuperäistä käytäntöä.</span></p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMkLLqHG4UfEtmjlybXLe7cxcoYCqjJHKYZfZk0eeFOleUP19uGS1kICQLerTvk3WnxReJ1HqvzkoyubV6GkEbP_NlwJEwr25smlOJZRu1zVWOUACsD-fLo6NhlE1Ot67hNgFwbCvMVXcBhTrJ_ulseIQWXtWVZvDaA9BdFg5F0EHUUPugaVqqXEHRFz6L/s675/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-21%20kello%2018.07.15.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="118" data-original-width="675" height="112" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMkLLqHG4UfEtmjlybXLe7cxcoYCqjJHKYZfZk0eeFOleUP19uGS1kICQLerTvk3WnxReJ1HqvzkoyubV6GkEbP_NlwJEwr25smlOJZRu1zVWOUACsD-fLo6NhlE1Ot67hNgFwbCvMVXcBhTrJ_ulseIQWXtWVZvDaA9BdFg5F0EHUUPugaVqqXEHRFz6L/w640-h112/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-21%20kello%2018.07.15.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mahdollinen helkasävelmä 1800-luvun alkupuolella (Rydman).<br /><br /><div style="text-align: left;"><i><span style="color: #0b5394;">(Pelastettu hävitetyiltä kotisivuilta, 29.1.2004)</span></i></div></td></tr></tbody></table><br /><span style="color: #cc0000;"><br /></span></p></div>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-35099040879474010202023-12-20T17:55:00.001+02:002023-12-20T18:01:01.226+02:00Petter August Rydman, Sääksmäen kruununnimismies<h1>Petter August Rydman 200 vuotta</h1><h3>Muistokirjoituksen 1. osa, laatinut Kari Rydman <span style="font-weight: normal;"><i>[Hävitettyjen kotisivujen pelastettuja kirjoituksia, 1998]</i></span></h3><p><span style="color: maroon;"></span><span style="background-color: white;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh07zEcyAayhVKoSyfTSvGEDmCRDxX4nfNcfyRIdrzxCDvjTPg8Z1Qq6TmkafeC3Ml0BiCN1A0xoH3t_PcUFey2atti2zb6f--G07b4ldg8j53du4uzNF-qdOqbApzmx-062x3R6nuoc8LRi7rm08fNzXm2FMN7nLqiS_JDeVsXK-wM9B_90T2YrF0qaucZ" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="100" data-original-width="100" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh07zEcyAayhVKoSyfTSvGEDmCRDxX4nfNcfyRIdrzxCDvjTPg8Z1Qq6TmkafeC3Ml0BiCN1A0xoH3t_PcUFey2atti2zb6f--G07b4ldg8j53du4uzNF-qdOqbApzmx-062x3R6nuoc8LRi7rm08fNzXm2FMN7nLqiS_JDeVsXK-wM9B_90T2YrF0qaucZ=w200-h200" width="200" /></a></div><br />Petter August Rydman syntyi 8.12.1798 menestyneen lääninvirkamiehen <b>Frans Efraim Rydman</b><span style="background-color: white;">in ja pappissuvun tyttären </span><b>Anna Sofia Hipping</b><span style="background-color: white;">in perheeseen sen nuorimpana poikana. Isän lapsuudenkodit olivat Tuuloksessa ja Hollolassa. Hän oli tehnyt tilinpäätökset ensin Porvoon kihlakunnassa ja sitten Hämeenlinnan lääninkonttorissa. </span><b>FE</b><span style="background-color: white;"> hankki omistukseensa </span><i>Tuusulan Paijalan Koukun tilan</i><span style="background-color: white;">, jossa kaikki hänen neljä lastaan syntyivät. Venäläisten valloituksen jälkeen hän toimi notaarina Porvoon valtiopäivillä 1809. Kuopus </span><b>Petter August</b><span style="background-color: white;"> oli tällöin 11-, </span><b>Axel Gabriel</b><span style="background-color: white;"> 17- ja vanhin veli </span><b>Gustav</b><span style="background-color: white;"> 21-vuotias.</span><p></p><p><b>Gustav</b> lähti merimieheksi, eikä ylläpitänyt perheen säätyläis-statusta. Pahinta oli että hän maihin palattuaan (ensin Nurmijärven Hyvinkään kylään, sitten takaisin Tuusulaan) nai palvelijattarensa. Suku piti moista kovin epäsäätyisenä ja hyljeksi perhettä. Gustavin jälkeläiset katosivat sitten sukukirjurien tietämättömiin.</p><p>Toiseksi vanhin veljeksistä <b>Axel Gabriel</b> oli toista maata. Hän kävi Porvoon lukion, suoritti lainopintutkinnon 21-vuotiaana ja auskultoi Turun hovioikeudessa samana vuonna 1813. Parin kruununvoudin-sijaisuuden jälkeen hänestä tuli 1817 <i><b>Sääksmäen alisen kihlakunnan</b></i> henkikirjuri, ja sen jälkeen <i><b>Hollolan alisen kihlakunnan</b></i> kruununvouti. <b>AG</b> nai 1817 <b>Sofia Amalia Schrey</b>n, ja sai näin sukuun lisää Hämeen säätyläistä virkamiesverta. Vaimon rikas sotilasisä <b>Karl Otto Schrey</b> asui tiloja <i>Lempäälässä, Pälkäneellä ja Sääksmäessä</i>. AG peri apeltaan 1820 <i>Kerolan rälssin Lopen Launoisissa</i>, jossa hänen kaikki 9 lastaan syntyivät. Nämä jatkoivat suvun perinteitä niin virka- kuin sotilas-aloilla, ja sukuun liittyi vuosisadan puolessa välissä mm. suomenkielen lehtori ja Åbo Underrättelser -lehden päätoimittaja <b>G.A.Schultz</b>.</p><p><b>PA</b>:n sisar <b>Maria Sofia</b> avioitui tuusulalaisen talollisen <b>K.J.Sevén</b>in kanssa, ja hallitsi Koukkua leskeksi jäätyään aina vuoteen 1867 saakka. Tila siirtyi sitten <b>AG</b>:n pojan <b>Axel Oskar</b>in perikunnalle, joka kuitenkin oli kotiutunut Sipooseen.</p><p><b>Petter August</b> muutti 23-vuotiaana <i>Kalvolaan</i>; <b>AG</b> oli tuolloin <i><b>Sääksmäen alisen kihlakunnan henkikirjuri</b></i>. Sääksmäki ja naapurikunta Kalvola olivat pitkään tuon kihlakunnan pohjoisin nimismiespiiri. Arvattavasti <b>AG</b> järjesti pikkuveljensä Hämeenlinnaan ylimääräiseksi lääninkonttoristiksi ja sittemmin lääninkanslian vahtimestariksi.</p><p><span style="color: navy;"></span></p><h3><span style="color: navy;">1829 Orivesi</span></h3><p><b>PA</b><span style="background-color: white;"> menestyi töissään ilmeisen hyvin, sillä hänestä tuli </span><i><b>Oriveden kruununnimismies</b></i><span style="background-color: white;"> 1829. Hän oli tuolloin siis 31 ikäinen. Isä asui eläkeläisenä Tuusulassa, sisko Maria asui hänen kanssaan vielä naimattomana. Vanhin veli Gustav oli jo naimisissa Tuusulassa, ja hänellä oli yksi tytär. Sen sijaan AG:llä oli jo peräti kuusi lasta, kaikki Lopella syntyneitä. Hänen perheensä eli siis yhä Lopella, virka-asunto hänellä oli Hämeenlinnassa.</span></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiZdDsJOlDMhdSdI01nCx74H2rwJZdYf4KujElgpZwfGV3HX6YrWwBcGFz4QkTXH3WdLyGZj_o4y3bb9M7EmjQYW3qDj1futa6xpNm_1e1cZB9c9Pv9VCAdH5I3m-yQagtTyanlrC_tWI_MlNm3WAE3afV0NuNDsnZhYQtz7C8TEB0f_uTfawSMqHf6lpku" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="450" data-original-width="334" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiZdDsJOlDMhdSdI01nCx74H2rwJZdYf4KujElgpZwfGV3HX6YrWwBcGFz4QkTXH3WdLyGZj_o4y3bb9M7EmjQYW3qDj1futa6xpNm_1e1cZB9c9Pv9VCAdH5I3m-yQagtTyanlrC_tWI_MlNm3WAE3afV0NuNDsnZhYQtz7C8TEB0f_uTfawSMqHf6lpku" width="178" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jakobina Amalia Salovius</td></tr></tbody></table><br />Orivedellä <b>PA</b> asui vielä viisi vuotta naimattomana, kunnes hän solmi avioliiton pitkään Orivedellä asuneen merkittävän pappissuvun tyttären <b>Jakobina Amalia Saloviuksen</b> kanssa. Näin Rydmanin ainakin 150-vuotiaaseen virkamiessukuun liittyi jälleen uusia ja ehkäpä pitempäänkin eläneitä juonteita. Isän puolelta olivat tulleet <b>Fariolle de la Frauvillen, Klingenbergien ja Ruuthien</b> suvut, äidin puolelta <b>Serlachiusten ja Bosinien</b> suvut (ja sitä kautta paljon Suomen maineikasta vanhaa aatelistoa). Appiukon puolelta tuli nyt monessa sukupolvessa melkein pelkkiä pappissukuja: <b>Florin, Haartman, Vanaeus, Macrolander, Edhner</b>. Anopin puolelta tuli sotilassäätyläistöä: <b>Procopé, Brusin, von Pfaler, de la Motte</b>, sekä vanhaa aatelistoa: <b>von Birckholz, Ållongren, Hare, Gyllenanckar, Fleming, Fincke</b>, sekä heistä taaksepäin ikivanhoja keskiaikaisia sukuja. Yhteistä näille kaikille on yllättäen se, että jopa reilusti ennen 30-vuotista sotaa suuri osa suvuista toimi nimenomaisesti Vanajan vesistön ympärillä Hämeessä. Orivedellä <b>PA</b> toimi yhdeksän vuotta, ja hänelle syntyi siellä kaksi lasta, <b>Sofia Amalia</b> ja <b>August Efraim</b>. Edellinen sai nimen tätinsä mukaan (Sofia oli kyllä toisena nimenä suvussa jo ennenkin), ja jälkimmäinen mahdollisesti serkkunsa mukaan; isoisä Efraimin nimiperinne päättyi kuitenkin häneen.<p></p><p><span style="color: navy;"><b><span style="font-size: medium;">1838 Sääksmäki</span></b></span></p><p><span style="background-color: white;">Marraskuussa 1838 </span><b>PA</b><span style="background-color: white;"> nimitettiin </span><i><b>Sääksmäen ja Kalvolan nimismieheksi</b></i><span style="background-color: white;">. Ennenkuin hän ehti muuttaa uuteen virkapaikkaansa, tuli surunviesti Tuusulasta: isä </span><b>FE</b><span style="background-color: white;"> oli kuollut huhtikuussa -39. </span><b>PA</b><span style="background-color: white;"> muutti </span><i>Sääksmäen Uittamon rustholliin</i><span style="background-color: white;"> kesäkuun lopulla -39 viimeisillään raskaana olevan vaimonsa, kahden lapsensa ja piika Maria Lovisa Matintyttären kanssa. Kolme viikkoa myöhemmin syntyi poika </span><b>Carl Johan</b><span style="background-color: white;">. Tämän kastetilaisuudessa oli todistajina monia säätyläistön edustajia, merkittävimpänä heistä lääninviskaali </span><b>Gustaf Haartman</b><span style="background-color: white;">. Gustaf Haartmanin isoisä oli </span><b><i>Sääksmäen kirkkoherra ja rovasti</i> Jakob Haartman</b><span style="background-color: white;"> (kirkkoherrana 1721-29), jonka tytär nai </span><b><i>Oriveden kirkkoherran ja lääninrovastin</i> Anders Saloviuksen</b><span style="background-color: white;">, </span><b>PA</b><span style="background-color: white;">:n vaimon isän isoisän. Itse </span><b>GH</b><span style="background-color: white;"> nai Oriveden rovasti </span><b>Utter</b><span style="background-color: white;">in tyttären </span><b>Helena Katarina</b><span style="background-color: white;">n.</span></p><p><b>GH</b> oli näin rva <b>PA</b>:n isosetä. Hänen äitinsä nai ensimmäisen miehensä kuoleman jälkeen luutnantti <b>Blåfield</b>in, ja tätä kautta vahvistui yhä <i>Sääksmäen Lahisten</i> ja <i>Jutikkala</i>n kartanoitten <b>Blåfield</b>ien ja <b>v. Birckholtz</b>ien sukulaisvaikutus, joka jo <b>AG</b>:n kautta oli liittynyt Rydmaneihinkin. Rovasti <b>Jakob Haartman</b>in vaimo <b>Anna Sofia Macrolander</b> oli ilmeisesti perinyt <i>Teristen kartanon Sääksmäessä</i>, ja siellä Haartmanien suku asui pitkään. Vieläkin seisoo Sääksmäen keskiaikaisen kirkon kupeella Haartmanien suvun hautakivi.</p><p><b><i>Uittamo, Terinen, Lahinen</i> ja <i>Jutikkala</i></b> sijaitsevat <i><b>Sääksmäen Saarioispuolella</b></i> lähellä toisiaan. Voimme vain kuvitella toisiinsa sukulaissitein liittyvien säätyläisperheiden keskinäistä ehkäpä vilkastakin seuraelämää. Sitä synkisti kuitenkin jo joulukuussa -39 kamala uutinen Hämeenlinnasta. Torin varrella maaherran hallitustalon vieressä ollut raatimies Schultzin talo paloi ulkorakennuksineen poroksi. Kauppias Kollinilla oli siellä varastossa 50 naulaa ruutia, jonka räjähtäessä kuoli Harvialan kartanonisäntä Otto Brusin sekä <b>AG</b>:n 18-vuotias poika <b>Karl Axel</b>. <b>AG</b> itse vammautui niin pahoin, että eli enää runsaat 7 vuotta. Vain kaksi kuukautta tämän jälkeen tuli lisää murheita: äiti <b>Anna Sofia Hipping</b> oli kuollut Tuusulassa.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiFYLIwqcjPthAL3C3mFp6yTF7yVie1UYuWTpLLtwapNJAIoEhwdyInTuVmumDQTMXgCgXrtwZJUd-CZHUyrXTdJnZpGBIqqwudnxVuMkUWpcN7GDFf9k8zhoXi-_Rwz-GMHs-g2sh9IfI0yQfaEVwYvSn-ciuAQYnOK-a-L8C2zZkiU5bIIbh5EogmLgTa" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="311" data-original-width="693" height="288" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiFYLIwqcjPthAL3C3mFp6yTF7yVie1UYuWTpLLtwapNJAIoEhwdyInTuVmumDQTMXgCgXrtwZJUd-CZHUyrXTdJnZpGBIqqwudnxVuMkUWpcN7GDFf9k8zhoXi-_Rwz-GMHs-g2sh9IfI0yQfaEVwYvSn-ciuAQYnOK-a-L8C2zZkiU5bIIbh5EogmLgTa=w640-h288" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Voipaalan kartanon konkurssi, katselmusmiehet 12.5.1841: E.S.Aspelin, kruununvouti, nimineuvos; Petter August Rydman, kruununnimismies; P.A.Wahlstedt, siltavouti; Johan Ericsson Lukkarla, pitäjän nimitysmies (puumerkki).</div><br /><br /><p></p><p><span style="color: navy;"></span></p><h3><span style="color: navy;">1841 Kalvola</span></h3><p><span style="background-color: white;">Vain kaksi vuotta </span><b>PA</b><span style="background-color: white;"> asui Sääksmäessä. Jo kesäkuussa 1841 hän muutti perheensä ja renki Anders Karlssonin kanssa pari kymmentä kilometriä etelämmäs vuokraamaansa </span><i>Liljevik</i><span style="background-color: white;">in eli </span><i>Kutisten kartanoon Kalvolassa</i><span style="background-color: white;">. Kalvolassa hän asui neljä vuotta, ja siellä syntyivät lapset </span><b>Alina Augusta</b><span style="background-color: white;"> ja </span><b>Axel Valfrid</b><span style="background-color: white;">.</span></p><p>Nimismiehen työ oli noina vielä suhteellisen raakoina aikoina moninaista ja joskus vaarallistakin. Kalvolan metsissä lymyili rosvojoukkioita, ja meno Sääksmäen Huittulassa ja Ritvalassa oli sen verran hurjaa, että maaherra päätti sijoittaa sinne kaksi komppaniallista venäläisiä sotilaita...</p><p>Petter August Rydman erosi virastaan 1845 ja siirtyi 47-vuotiaana asumaan hankkimaansa <i>Ruotsilan säterirusthollia Kiikassa</i>. - Loput seitsemän lasta kahdestatoista syntyivät Kiikassa. Vallesmannista kartanonherraksi ryhtyneen Petter Augustin elämän uudesta vaiheesta kertoo hänen vanhimman poikansa vanhimman pojan poika, Kiikan isäntä <b>Karl August Rydman</b> Ruotsilan kartanon historiikissa, jota tästedes seurataan muistokirjoituksen II osassa.</p><p>Lyhyenä yhteenvetona Petter August Rydmanin lasten sijoittumisesta tähän maailmaan kuitenkin seuraavat huomiot:</p><p>Aikuisiksi eläneistä kolmesta tyttärestä kaksi nuorempaa pysyivät naimattomina. Esikoinen <b>Sofia Amalia</b>, nai ensin pappi <b>Rikberg</b>in ja tämän kuoleman jälkeen reviisori <b>Lindström</b>in, ja näistä avioliitoista sikisivät <b>Rikbergien, Sarvojen ja Savonius-Savonjousten</b> sukujen runsaat jälkeläiset.</p><p>Pojista tuli pääasiassa ylempiä virkamiehiä. <b>August Efraim</b>ista ja <b>Petter Arvid</b>ista tuli kruununvouteja, <b>Karl Johan</b>ista lääninkamreeri, <b>Axel Valfrid</b>ista laamanni, <b>Ferdinand Hjalmar Gideon</b>ista maistraatinsihteeri, mutta <b>Victor Magnus</b> ryhtyi kauppiaaksi. Ruotsilan kartano säilyi suvussa lähes meidän aikoihimme asti <i>[1968]</i>.</p><div><span style="color: maroon;"><h3>Muistokirjoituksen 2. osa, Karl August Rydmanin historiikin 1957 pohjalta laatinut Kari Rydman</h3></span><span style="background-color: white;">Sääksmäen ja Kalvolan nimismies Petter August Rydman muutti siis vuonna 1840 Sääksmäeltä Kalvolaan vuokraamaansa </span><i>Liljevik</i><span style="background-color: white;">in eli </span><i>Kutisten kartanoon</i><span style="background-color: white;">. Jo kesäkuussa 1844 hän kuitenkin osti Kiikasta </span><i>Ruotsilan säterin</i><span style="background-color: white;">, erosi virastaan seuraavana vuonna ja muutti perheineen Ruotsilaan kartanonherraksi. </span><b>PA</b><span style="background-color: white;"> oli tuolloin 47-vuotias.</span></div><div><i>[Lainausmerkeissä K.A.Rydmanin tekstiä]</i><br /><p>Kauppa ei ollut vähäinen. <b>PA</b> "sai haltuunsa Ruotsilan säteritilan lisäksi myöskin seitsemän verotilaa, nimittäin <i>Kinnin</i> Kikkerlän kylästä, <i>Iso-Kestin</i> ja <i>Porvarin</i> Kiikanojan kylästä, sekä <i>Kyläkopin, Metsäkopin</i> ja <i>Ylä- ja Ala-Heikkilän</i> Meskalan kylästä, kaikki Kiikan silloisesta kappelista. Näitä verotiloja seurasi sitäpaitsi suuret torpparialueet Kiikoisten kappelista. Itse Ruotsilaan ei sitävastoin kuulunut enempää kuin kaksi pientä torppaa. Maa-alueeltaan oli näiden tilojen yhteinen pinta-ala 2713 ha, josta peltoa 787 ha, ja manttaaliluvultaan 4.83 manttaalia."</p><p>"Petter August Rydman sai siis ostamalla Ruotsilan haltuunsa huomattavan maaomaisuuden, jonka arvo nykyisessä rahassa [1957] laskettuna oli ainakin noin 200 milj. markkaa. Asioista tietämätön ihmettelee varmaankin sitä, että hänellä virkamiehenä oli rohkeutta antautua kokonaan uudelle elämänuralle, ja sitten sitä, mistä hän oli koonnut ne käteisvarat, jotka olosuhteet huomioonottaen hänellä täytyisi olla uskaltautuessaan näinkin suuren kaupan päättämään. Mitään ihmettelemistä siinä ei kuitenkaan ole, kun tietää, että hän virkatoimensa ohella harjoitti maanviljelystä ennen Ruotsilan ostoaan suunnilleen yhtä suurella tilalla kuin Ruotsilakin oli, ja sai siitä sekä kokemusta että luultavasti myös käyttövaroja Ruotsilan ostoon. [...] Hyvin luultavaa myöskin on, että hän näihin aikoihin sai rahoja perinnön muodossa. koska hänen isänsä kuoli v. 1839. Muuten voin mainita, että Petter August oli aikeissa ostaa edellä mainitun vuokralla pitämänsä [Kutisten] säteritilan, joka oli pinta-alaltaan samaa suuruusluokkaa kuin Ruotsilakin, siis noin 2700 ha, mutta eräs hämeenlinnalainen kauppias tarjosi siitä enemmän ja sai tilan haltuunsa. Nähtävästi oli Petter August Rydman saanut hyvän käsityksen maataloudesta, koska hän alkoi etsiä itselleen uutta tilaa. Hän saikin sitten kuulla, että Ruotsila oli myytävänä, tuli kiireen vilkkaa Kiikkaan ja osti Ruotsilan, otti eron virastaan ja antautui kokonaan suuren tilansa hoitoon."</p><p><span style="color: navy;"></span></p><h3><span style="color: navy;">Maanviljelijänä Ruotsilassa</span></h3><span style="background-color: white;">"Ruotsilan oston kautta sai Petter August Rydman tietysti paljon velkaa vastattavakseen, mutta hän kykeni suuren tarkkuutensa ja säästäväisyytensä ansiosta hoitamaan taloutensa niin hyvin, että noin 20 vuoden kuluessa pääsi veloistaan vapaaksi. Sitä on pidettävä varsin huomattavana saavutuksena, kun ottaa huomioon, että hän tänä aikana kasvatti ja koulutti suuren lapsijoukon ja vielä lisäsi maaomaisuuttaan yli 500 ha:lla ostamalla </span><i>Koppalaisen</i><span style="background-color: white;"> tilan Kiimajärven kylästä ja </span><i>Jonsan</i><span style="background-color: white;"> tilan Kikkerlän kylästä."</span><p>"Petter August Rydmanin aikana oli maatilan hoito kuitenkin ehkä paljon helpompaa kuin nykyään, sillä silloin elettiin vielä luontaistaloutta ja työvoimaa oli runsaasti saatavana. Kun vielä ottaa huomioon, että työpalkatkin pääasiallisesti maksettiin luontaissuorituksina, niin rahaa ei juuri muuhun tarvittukaan kuin korkojen ja velan maksuun, sillä veroistakin osa maksettiin luonnossa. Rahamenot olivat siis varsin pienet ja rahatuloja saatiin pääasiallisesti viljaa myymällä."</p><p>"Peltoviljelyksessä oli käytännössä n.s. <i>kolmijakoviljelys</i>: kesanto, syysvilja, kevätvilja. Tämän mukaan pellot jaettiin kolmeen osaan siten, että 1/3 oli kesantona, 1/3 pääasiallisesti syysrukiilla ja 1/3 kauralla, jonka ohella sitten viljeltiin vähän ohraa ja hernettä. Peltoa ei silloin vielä käytetty heinän kasvuun, vaan tarvittava heinä saatiin luonnonniityiltä ja syötettiin pääasiallisesti hevosille. Lehmät saivat tyytyä olkiin ja hevosenlantaan, mutta maitoa ei silloin saatukaan muulloin kuin kesällä, jolloin lehmät olivat laitumella. Olen kuullut, että Ruotsilassa siihen aikaan oli noin 30 lehmää, mutta talvella ei niistä päivässä saatu enempää maitoa kuin yksi kahvikupillinen ja senkin joi isäntä itse lasten jäädessä ilman. Lehmien sanottiinkin keväällä olleen niin huonossaa kunnossa, että ne täytyi nostaa ylös, kun niitä lähdettiin laitumelle viemään."</p><p>"Petter August Rydman pelkäsi kovasti rahanmenoja ja varsinkin rahan sijoittamista kuolleeseen pääomaan, jota ovat esim. rakennukset. Ruotsilassa ei tietääkseni hänen aikanaan rakennettu yhtään rakennusta, vaikka moni niistä olisikin ollut kipeästi uusimisen ja korjauksen tarpeessa. Rakennukset tosin olivat hyvin vaatimattomia, paitsi päärakennus, joka kylläkin oli ulkonäöltään komea, kaksikerroksinen ja taitekattoinen, kuten [vävyn] reviisori <b>Alfred Lindström</b>in 1870-luvulla tekemä piirros esittää, mutta se oli varsin huonossa kunnossa ja pahasti vinossa, niin että toisessa kerroksessa olevassa salissa, jossa juhlatilaisuuksissa tanssittiin, lattia oli kovasti kallellaan. Tästä kuitenkin yksi pojista <b>Karl Johan</b> (farbror Kalle) oli hyvillään, koska hän mielestään pääsi paremmin tanssin alkuun, kun sai ottaa vauhtia yläpäästä."</p><p><span style="color: navy;"></span></p><h3><span style="color: navy;">Petter Augustin jälkeen</span></h3><span style="background-color: white;">"Ruotsilan ja sen mukana seuranneet tilat myi Petter August Rydman jo eläessään vanhimmalle pojalleen </span><b>August Efraim</b><span style="background-color: white;">ille 120.000 markan kauppahinnasta, mutta pidätti kuitenkin hallintaoikeuden näihin aina kuolemaansa saakka, mikä tapahtui 21.6.1881. Eräs toinen hänen pojistaan, </span><b>Petter Arvid</b><span style="background-color: white;">, olisi myös kovin mielellään ostanut Ruotsilan ja maksanut vieläpä korkeamman hinnankin, mutta Petter August halusi kuitenkin vanhimman pojan seuraajakseen ja hinta jäi samaksi, koska hän itse oli sen sellaiseksi määrännyt. Tähän ratkaisuun oli ehkä vaikuttamassa sekin, että hänen vanhimmalla pojallaan [</span><b>August Efraim</b><span style="background-color: white;">, </span><i><b>ylisen Satakunnan keskimmäisen kihlakunnan (Tyrvään) kruununvouti</b></i><span style="background-color: white;">] oli jo silloin useampia poikia, joista vuorostaan taas joku voisi tulla Ruotsilan isännäksi, kun taas Petter Arvidilla ei vielä silloin ollut yhtään poikaa."</span><p>"<i>Koppalaisen</i> oli Petter August jo aikaisemmin luovuttanut vanhimmalle tyttärelleen <b>Sofia Amalia</b>lle, joka v. 1867 oli monen lapsen kanssa jäänyt leskeksi [Tyrvään pitäjänapulaisen <b>B.R.Rikberg</b>in jälkeen], ja tällä tavoin turvannut hänen toimeentulonsa. [Sofia Amalia oli jo 1874, 29-vuotiaana kolmen lapsen leskiäitinä, nainut entisen <i>alisen Sääksmäen kihlakunnan</i>, sittemmin <i>ylisen Satakunnan keskimmäisen kihlakunnan</i> henkikirjurin <b>Alfred Lindström</b>in (42 v.) Tämän kanssa Sofia Amalialla oli jo kolme uutta lasta. Miehensä työn mukana Sofia Amalia oli kohta muuttamassa Helsinkiin, jossa hänen kodistaan tuli suvun suosittu kohtauspaikka ]. <i>Jonsan</i> taasen antoi perikunta päältä jaon sisarelleen <b>Aline Augusta Rydmanille</b> palkkioksi ja tunnustukseksi siitä, että hän vuonna 1866 kuolleen äitinsä <b>Amalia Jakobina Saloviuksen</b> jälkeen oli äidillisellä tavalla huolehtinut nuorempien sisarustensa kasvatuksesta ja yksin 15 vuoden ajan vastannut suuren Ruotsilan emännyydestä. Tämä jos mikään on parhaimpana todistuksena siitä, että tämän suuren sisarussarjan keskinäinen suhde oli tavattoman läheinen ja lämmin, mieleni tekee sanoa esimerkiksi kelpaava. Sellaisena se sitten säilyikin tietojeni mukaan aina itse kunkin kuolemaan saakka."</p><p><span style="color: navy;"></span></p><h3><span style="color: navy;">Suku kesällä 1881</span></h3><span style="background-color: white;">Kun </span><b>PA</b><span style="background-color: white;"> kuoli kesäkuun 21. päivänä 1881, mikä oli perheen ja suvun tilanne?</span><p>Hänen vanhempansa olivat kuolleet Sääksmäen ajan ja Kalvolaan muuton tienoilla 1839 ja 1840, ja vaimo 1866. <i><b>Vanhin veli</b></i> <b>Gustav</b> oli kuollut Tuusulassa 1852 64-vuotiaana, ja hänen vaimonsa <b>Brita Maria Kijander</b> samassa paikassa puolta vuotta myöhemmin 62-vuotiaana. Heidän tyttärensä <b>Johanna Sofia</b> oli aikanaan muuttanut Helsinkiin ja mennyt 23 vuotta sitten naimisiin kreikanuskoisen sotilas <b>Johan Philippaeuksen</b> kanssa. Missä veljentytär asui -81 ja mitä hänen neljästä lapsestaan oli tullut, emme tiedä. Ehkä <b>PA</b>:lta kysyttäessä hän vastentahtoisesti olisi sanonut jotakin...</p><p><b>PA</b>:n <i><b>sisko</b></i> <b>Maria Sofia</b> oli kuollut Tuusulassa 1867, ja hänen miehensä <b>Karl Johan Sevén</b> jo kahdeksan vuotta aikaisemmin (koleraan!). He olivat lapsettomia.</p><p><i><b>Veli</b></i> <b>Axel Gabriel</b> oli kuollut Lopella -47. Veljen lapsista oli 1881 hengissä tämän viides lapsi <b>August Johan</b>, 53-vuotias <i><b>Oulun läänin kirjuri ja kamreeri</b></i> silloin kahdeksine lapsineen, sekä nuorimmainen, 43-vuotias <b>Ida Emilia Charlotta</b>, josta oli tullut <b>PA</b>:n miniä ja nyt kartanon emäntä.</p><p><b>AG</b>:n pojista <b>Odert Edvard</b> ja <b>Verner Gideon</b> olivat kuolleet sotilaina Venäjällä. (Edellisestä muuten tuli eversti, ja vuonna 1881 hänen leskensä, valtioneuvoksen tytär Jekaterina Goldinskij eli kahden lapsensa kanssa Rjasanissa. Poika <b>Nikolai</b>sta (nimellä "fon Rjudman") tuli tsaarin korkea virkamies ja todellinen valtioneuvos, mutta perheen kohtalo oli vallankumouksessa huono. Vain Nikolai pelastui Pariisiin, jossa kuoli 1930-luvulla.</p><p><b>AG</b>:n nuorimman pojan <b>Axel Oskar</b>in leski asui Tuusulassa neljän lapsen kanssa. Vanhin hänen pojistaan toimi jo Hämeenlinnassa liikealalla, ja vanhin tytär Helsingissä isän pikkuserkun, 51-vuotiaan <b>Gustava Sofia</b> Rydmanin kasvattina. Gustava oli hyvin huomattava nainen: hän sai ensimmäisenä naisena Helsingissä kauppaoikeudet, ja perusti 1865 <i><b>Albion lamppumakasiinin</b></i>, joka sittemmin pysyi suvussa pitkään.</p><p><b>AG</b>:n tyttären <b>Sofia Eleonora</b>n poika, ratainsinööri <b>Karl Axel Schultz</b> oli naimisissa Keuruulla, ja hänellä oli jo yksi tytär.</p><p>Lähisukua asui vuonna 1881 siis Oulussa, Tuusulassa, Keuruulla, Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Kaikista merkeistä päätellen suku piti ajan tavan mukaan tiiviisti yhtä.</p><p><span style="color: navy;"></span></p><h3><span style="color: navy;">Perhe vuonna 1881</span></h3><span style="background-color: white;">Jo Orivedellä syntynyt, nyt 45-vuotias </span><b>Sofia Amalia</b><span style="background-color: white;"> oli toista kertaa naimisissa. Pappi </span><b>Berndt Rob. Rikberg</b><span style="background-color: white;">in kanssa hänellä oli neljä lasta, Ylä-Satakunnan henkikirjuri </span><b>Alfred Lindström</b><span style="background-color: white;">in kanssa kolme. He asuivat Kiikassa. (Mainittakoon, että nuorin lapsista, professori </span><b>Gunnar Sarva</b><span style="background-color: white;"> sittemmin laati vuonna 1952 julkaistun Rydman-sukukirjan).</span><p>Samaten Orivedellä syntynyt kruununvouti <b>August Efraim</b> oli nainut serkkunsa <b>Ida</b>n, ja hänestä tuli nyt, 44-vuotiaana, Ruotsilan isäntä. Heillä oli viisi alaikäistä lasta.</p><p>Sääksmäessä syntynyt entinen lääninkamreeri <b>Karl Johan</b> tuli mielisairaaksi, ja muutti Jonsan tilalle Kiikassa nuorempien sisartensa hoidossa.</p><p>Kalvolassa syntynyt <b>Alina Augusta</b> oli nyt 40-vuotias, ja hoitanut äitinsä kuoleman jälkeen emännyyttä kartanossa jo 15 vuoden ajan. Hän jäi naimattomaksi ja asui Jonsassa kuolemaansa saakka.</p><p>Samoin Kalvolassa syntynyt <b>Axel Valfrid</b> oli Turun ja Porin läänin lääninsihteeri ja sittemmin laamanni. Hän asui Turussa, ja ensimmäinen hänen ja vaimonsa <b>Hilda Charl. Munck af Fulkila</b>n viidestä lapsesta oli jo syntynyt.</p><p>Ensimmäinen Kiikan lapsista <b>Gustaf Adolf</b> oli Vimpelin 36-vuotias kirkkoherra, ja hänellä oli viisi nuorta lasta.</p><p><b>Petter Arvid</b> oli 34-vuotias Kuortaneen kihlakunnan henkikirjuri, ja ensimmäinen hänen yhdeksästä lapsestaan oli jo syntynyt. Hänestä tuli pian Maskun kruununvouti, melkein tasan 200 vuotta samaa virkaa hoitaneen isoisän isoisän isän <b>Anders Eriksson Rydman</b>in jälkeen.</p><p><b>Victor Magnus</b> oli 31-vuotias kauppias Turussa; lamppu-, posliini- ja sekatavarakauppa <i><b>Hj. Rydman & C:o</b></i> oli hänen yhdessä nuorimman veljensä kanssa perustama. Hänen kolme lastaan olivat jo ehtineet syntyä; nuorimmasta tuli sittemmin kauppaneuvos.</p><p>30-vuotias <b>Jakobina Viktoria</b> asui ilmeisesti Kiikassa tai Turussa. Hän jäi naimattomaksi, mutta matkusteli sen sijaan sittemmin ympäri Eurooppaa - palatakseen loppuiäkseen Kiikkaan ja Jonsaan.</p><p>27-vuotias <b>Ferdinand Hjalmar Gideon</b> oli Turun kaupunginkamreeri, mutta ehtinyt jo harrastaa liike-elämää niin Hampurissa kuin Turussakin. Kaksi hänen kolmesta lapsestaan oli jo ehtinyt syntyä. Yhdestä pojasta tuli ministeri, toisesta ylipormestari.</p><p>Petter Augustin lasten muuttosuunta oli siis voittopuolisesti läänin pääkaupunki Turku, jonne hänen aikanaan oli ajassa mitaten jopa parin päivän matka.</p></div>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-29342004489173229962023-12-17T16:14:00.000+02:002023-12-17T16:14:52.797+02:00Aatelistyttönen kartanoitten kauppatavarana<h1><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgW8MIKvOsq_mtR_HR_0Rk9ASOTcnGyLP39YXi-HsCzWIJ-t3OEp67KQ9dEkW22uQYHq-8taQTUHY6oUCvmHAc7FY5LwklXYw5TAqHPX55DUVMeX1iORe2846f8ooyvY1KBHUTHoxwC0iJGf1Trcx5TPL_CexUSPfcSA0MndAzDIimdjqwzVeWMAEUfDBqN" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="307" data-original-width="277" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgW8MIKvOsq_mtR_HR_0Rk9ASOTcnGyLP39YXi-HsCzWIJ-t3OEp67KQ9dEkW22uQYHq-8taQTUHY6oUCvmHAc7FY5LwklXYw5TAqHPX55DUVMeX1iORe2846f8ooyvY1KBHUTHoxwC0iJGf1Trcx5TPL_CexUSPfcSA0MndAzDIimdjqwzVeWMAEUfDBqN" width="217" /></a></div></h1><h1>Aatelistyttönen</h1><h2>kartanoitten kauppatavarana</h2><p><span style="color: darkred;"></span><br /><b>Rydman-bulletiini 9 (1/2000) <i>[Tämä teksti on pelastettu hävitetyiltä kotisivuiltani]</i></b><br clear="right" /></p><hr /><p><span style="background-color: white;"><b>Zachris Topelius</b> kertoo teoksessaan <b><i>Finland framstäldt i teckningar</i></b> (1845-52) tarinan, josta erikoisuudessaan tuli sen verran kuuluisa, että se sittemmin on monesti kerrottu uudelleen, aina vähän lisää värittäen. Kerron Suomen historian professori Topeliuksen tarinan tässä, sillä sen päähenkilö, <i>Sääksmäen Jutikkalan kartanon</i> tytär, on kaikkien <b>Axel Gabriel Rydman</b>in jälkeläisten esiäiti:</span></p><p></p><blockquote><span style="background-color: white;">"Kaarle XII:n sodissa kuoli eräs Blåfield, jolta jäi alaikäinen poika Hindrik. Tämän alaikäisyyden aikana Judikkalan osti muudan von Birckholtz, hänkin vanhaa, mutta nykyään sukupuuttoon kuollutta hämäläistä sukua. Täysi-ikäiseksi tultuaan nuori Blåfield saapui (noin vuonna 1725) Birckholtzin luo lunastaakseen takaisin isänperintönsä. Rikas von Birckholtz vastasi ensin lyhyesti, ettei hän aikonut ilman oikeudenkäyntiä suostua tähän. Mutta mietittyään asiaa hän sanoi: "Jos haluatte naida tyttäreni, annan teille kaikki maatilani". Nuorella luutnantilla ei ollut mitään ehdotusta vastaan. Oli talvi. Eva Catharina, talon ainoa, kaksitoistavuotias tytär, joka oli ulkona laskemassa mäkeä jääkelkalla, kutsuttiin sisään ja esiteltiin sulhaselleen. Punaposkinen tyttö kiitti, niiasi ja lähti takaisin kelkkamäkeen. Kolmetoistavuotiaana Eva von Birckholtz meni naimisiin Hindrik Blåfieldin kanssa; neljäntoista ikäisenä hän synnytti ensimmäisen 14 lapsestaan, jotka jokainen perivät maatilan."</span></blockquote><p><span style="background-color: white;">Ei tiedetä, mistä Topelius oli saanut tietonsa, mutta tarina pikkutytöstä, joka joutui kauppatavaraksi ja valtavien maaomaisuuksien pantiksi, on pääosiltaan täyttä totta.</span></p><p><span style="background-color: white;"><b>Eva Catharina von Birckholtz</b> syntyi Hauholla tai Pälkäneellä 26.10.1714. Hänen isänsä <b>Gustaf Johan</b> oli ylioppilas Turussa 1672, toimi sihteerinä kruunun palveluksessa, mutta sokeutui viimeistään jo 1687. Hän nai vuonna 1700 ratsumestarin tyttären <b>Beata Maria Sölfverarm</b>in (*1682) Helsingin pitäjästä, eikä heiltä tunnettane muita lapsia kuin Eva. Gustav Johanin vanhemmat olivat serkuksia: <b>Johan Fredrik von Birckholtz</b> Hauhon Kouvalasta oli Uudenmaan ratsuväkirykmentin majoitusmestari joka kuoli ennen 1683, ja <b>Christina Catharina</b> (eli vielä 1687) oli Pälkäneen Myttäälän säterin herran, ratsumestari <b>Johan von Birckholtz</b>in (†1663) tytär. Birckholzien suku oli vanhaa saksalaista aatelia Brandenburgista, mainittu jo 1249; Evan isoisän isoisän isä <b>Hieronymus von Birckholtz</b> tuli Ruotsin palvelukseen n.v. 1590, ja omisti Suomessa mm. Yläneen kartanon.</span></p><p><span style="background-color: white;">Evan esivanhemmat olivat siis kaikki sotilassuvuista, ja omistivat kartanoita ympäri Hämettä. Reduktio vähensi heidän omaisuuttansa rajusti, eikä olla aivan varmoja siitä, miten Gustaf Johan isonvihan aikana ja sen jälkeen saavutti niin paljon varallisuutta, että kykeni hankkimaan itselleen suuria maatiloja; joka tapauksessa hän osti vuonna 1726 Sääksmäeltä sekä Jutikkalan että Lotilan kartanot.</span></p><p><span style="background-color: white;">Luutnantti <b>Henrik Blåfield</b>in kuuluisaksi tullut vierailu ei siis voinut tapahtua vielä 1725, vaan arvatenkin 1727, jolloin silloinen kuninkaan henkivartiokaartin kersantti oli 30 ikäinen. Eva ja Henrik vihittiin Sääksmäessä 31.3.1728, jolloin tyttö oli 13½ vuoden ikäinen. Heidän ensimmäinen lapsensa <b>Beata Juliana</b> syntyi 31.7.1729, jolloin Eva oli kahta kuukautta vaille viidentoista. Seuraavien lasten syntymävuodet ovat 1732, -34, -35, -37, -38, -40, -41, -43, -44, -45 ja -46. Poikia näistä oli 7 ja tyttöjä 5.</span></p><p><span style="background-color: white;">Mainittakoon, että vihkimisen suoritti ilmeisesti Sääksmäen kirkkoherra <b>Jakob Haartman</b> († 1729), joka puolestaan on kaikkien <b>Petter August Rydman</b>in jälkeläisten esi-isä. Haartmanin jälkeläiset omistivat vielä pitkälle 1800-lukua Teristen kartanon Sääksmäellä, ja eräs Evan ja Henrikin pojista oli naimakaupan jälkeen tuon kartanon isäntänä 1700-luvun lopulla. <i>(Ks. Petter August Rydman 200 vuotta, Bulletiini 2, 1998).</i></span></p><p><span style="background-color: white;">Henrik Blåfield kuoli vuonna 1746, jolloin leski Eva Catharina oli vajaat 32-vuotias 12 lapsen äiti. Anoppi Beata Sölfverarm kuoli Jutikkalassa 1751 ja haudattiin Sääksmäen kirkkoon Jutikkalan hautaholviin 23.10. Eva hallitsi tuolloin valtavaa maaomaisuutta, johon kuului Jutikkalan ja Lotilan lisäksi mm. seuraavat säterit ja rälssitilat: Mervi, Sipilä, Mikkola ja Krahtila Hattulassa, Hinkkala ja Apola Janakkalassa, sekä Kara Hausjärvellä.</span></p><p><span style="background-color: white;">Nuoren lesken oli siis hankittava uusi isäntä Jutikkalaan. Tämä löytyikin läheltä. 13.10.1752 Eva vihittiin hovisihteeri, Sääksmäen alisen kihlakunnan kruununvouti <b>Johan Schrey</b>n kanssa, joka tuolloin oli jo 55 ikäinen, ja omisti viereisen Lahisten kartanon (jonka oli ostanut Sääksmäen kartanoita pitkään hallinneelta <b>de la Motte</b>-suvulta - sekin Saloviusten kautta sukua useimmille Rydmaneille). Tälle Eva synnytti vielä kaksi lasta, <b>Johan Adolph</b>in (* 23.7.1753) sekä <b>Carl Otto</b>n (* 28.11.1757). Tämän nuorimmaisen tytär <b>Sofia Amalia Schrey</b> nai 1817 Sääksmäen alisen kihlakunnan silloisen henkikirjurin <b>Axel Gabriel Rydman</b>in, suvulle tunnetuin seurauksin.</span></p><p><span style="background-color: white;">Eva Catharina Birckholtzin "synnyttäjänura" oli alkanut poikkeuksellisen varhain, ja neljäntoista tiheään syntyneen lapsen äitinä hänellä on täytynyt olla erinomainen terveys. Mutta rajansa kaikella. Eva kuoli Jutikkalassa 31.1.1766 vain 51 vuoden iässä. Tällöin hänen omaisuutensa laskettiin 184 500 kuparitaalarin arvoiseksi.</span></p><p><b><i style="background-color: white;">Kari Rydman</i></b></p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-84214739423178467402023-12-13T16:31:00.000+02:002023-12-13T16:31:46.283+02:00Oliko vanha maailma mustavalkoinen? Kotini väridioja 1938<p> Hyvin nuori ystäväni kertoi, että kuvitellessaan maailmaa ja elämää 50 vuotta sitten, hän näkee sen aina mustavalkoisena ja harmaasävyisenä. Hän hämmästyi kovin, kun kerroin että katson omaa lapsuuttani 1930-luvulla väreissä. Isäni alkoi kuvaamaan väridioja vuonna 1938, ja jatkoi sellaisten kanssa vuosikausia.</p><p>Pakko minun toki oli myöntää, että televisiota aloin katsoa väreissä vasta Münchenin olympialaisten aikaan 51 vuotta sitten. </p><p>Tässä on isäni Niilo Rydmanin ja äitini Elsin väridioja vuodelta 1938. Minä olen runsaan puolitoista vuotta vanha itse.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBIuCWSvfDztLD0pp-67ekR_fr_w4mcHgtJ7SGjs6IUePMEAsgyA5BbiB2aMX1GOjvo8wLI7__YXmhPy4tk_olMXprjGzSaCOotltOudMfcbH98XAA9MEsJ4OW46WIN8W-lf3KnF_0KEIo8r50pxcq03RX8kYvtYFkkmslMQ7WC-x_TAcGHOl-NuRW4Hca/s1042/Nidia001_korjattu%20pieni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1042" data-original-width="761" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBIuCWSvfDztLD0pp-67ekR_fr_w4mcHgtJ7SGjs6IUePMEAsgyA5BbiB2aMX1GOjvo8wLI7__YXmhPy4tk_olMXprjGzSaCOotltOudMfcbH98XAA9MEsJ4OW46WIN8W-lf3KnF_0KEIo8r50pxcq03RX8kYvtYFkkmslMQ7WC-x_TAcGHOl-NuRW4Hca/s320/Nidia001_korjattu%20pieni.jpg" width="234" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQx9FzIOimOxQR9gm78GsiKkZefo9IN6vipNFlr3Jf0VgYPYRZyHtT74DhiGEllNmRvxxoNMzkT3UWQBDwGelQPzV4G60Bb4NTLaJ2IufcYEpbUGa6V9Q4d-wXC_bD983k_SYuGfmhMXrbMvVackfo5DpW96zA-nsUERC_haIlFMofamsu9clV8BJhgAPQ/s458/Kari%20inkkarina%20g.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="458" data-original-width="288" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQx9FzIOimOxQR9gm78GsiKkZefo9IN6vipNFlr3Jf0VgYPYRZyHtT74DhiGEllNmRvxxoNMzkT3UWQBDwGelQPzV4G60Bb4NTLaJ2IufcYEpbUGa6V9Q4d-wXC_bD983k_SYuGfmhMXrbMvVackfo5DpW96zA-nsUERC_haIlFMofamsu9clV8BJhgAPQ/s320/Kari%20inkkarina%20g.jpg" width="201" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL6TSJ9wx9bMBuj8KT5msUeioGhcRPe3qzPnPMY5xgnTeGQ5tODqsaZjYqCshLxmOEVjnv1YUMPcBtyvEHEwJsqp67S3GYOZ4-5UAHOZA_dq5qA4j0GtzjiZvMg-MOYu5DAvRwRhilrri2x5SLKT_HAOEKu8Vj3OE4BMQsMvd3NZdJW3i3j-vLMhVxvT_A/s1615/Nidia002_korjailtu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1615" data-original-width="1059" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL6TSJ9wx9bMBuj8KT5msUeioGhcRPe3qzPnPMY5xgnTeGQ5tODqsaZjYqCshLxmOEVjnv1YUMPcBtyvEHEwJsqp67S3GYOZ4-5UAHOZA_dq5qA4j0GtzjiZvMg-MOYu5DAvRwRhilrri2x5SLKT_HAOEKu8Vj3OE4BMQsMvd3NZdJW3i3j-vLMhVxvT_A/s320/Nidia002_korjailtu.jpg" width="210" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Väridiat ovat fyysisiä esineitä. Sen vuoksi aika on muuttanut värejä, mutta niistä saa harrastelijakin säädellyksi kuta kuinkin luontevia yhä. Tässä marjanperkaustilanteessa puhuttiin luultavasti ruotsia, ja näin sain lahjaksi kaksi kieltä.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzgDuDZ1gd1nwP2Q0sumVYKtOdBJzL80RrscoJ5-gbFpxDpvfEnEYdKu_512065-zTAGiYvvMNO6ML9hJmRcOvJhena4eAFg-aemxQopy8dRy7P0B3WCl_cYvZEWCGX5quBH79KPjzgTT4JfuAGwdFocjQv4MDHogSxdtPpU1bYtO15OU4cDYnUN81rGsE/s1200/Nidia006_1938_Marjanperkaajat%20ja%20Kari.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="791" data-original-width="1200" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzgDuDZ1gd1nwP2Q0sumVYKtOdBJzL80RrscoJ5-gbFpxDpvfEnEYdKu_512065-zTAGiYvvMNO6ML9hJmRcOvJhena4eAFg-aemxQopy8dRy7P0B3WCl_cYvZEWCGX5quBH79KPjzgTT4JfuAGwdFocjQv4MDHogSxdtPpU1bYtO15OU4cDYnUN81rGsE/s320/Nidia006_1938_Marjanperkaajat%20ja%20Kari.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Mutta tämä menneisyyden näkeminen harmaasävyisenä on muutakin kuin teknisen kehityksen seurausta. Se on mitä vertauskuvallisinta ajattelua. Se sisältää käsityksen siitä, että entisinä aikoina elämä oli kovin kehittymätöntä ja alkeellista. Tästäpä on sitten somaa loputtomiin väitellä. </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSvhspnUcGLfK-Rs5TyNmsP78HLexBVo_KGLLT9TIXbOa4Umx9zyAMAMJGeadbzwZ3d_BbaRq3MuURjAB5pF1cNAV-gRA7s4OyUhAkMs-nsGteHC2WwKz2ST2Vqsc1nmJ3bMYOYA2ovE0vzs20PlzPcHkvZwtq8ArBqMCFbNc8iQr8KO_gNJYyEjagdRkw/s1200/Nidia021_1938_Kari%20kuorma-autossa_pieni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="796" data-original-width="1200" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSvhspnUcGLfK-Rs5TyNmsP78HLexBVo_KGLLT9TIXbOa4Umx9zyAMAMJGeadbzwZ3d_BbaRq3MuURjAB5pF1cNAV-gRA7s4OyUhAkMs-nsGteHC2WwKz2ST2Vqsc1nmJ3bMYOYA2ovE0vzs20PlzPcHkvZwtq8ArBqMCFbNc8iQr8KO_gNJYyEjagdRkw/s320/Nidia021_1938_Kari%20kuorma-autossa_pieni.jpg" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwnyyi8MgYKIoYK6J36wkW0iE6WDfFzW9ZWQsnKR1DbB_nyQu_YxyiS8dIT62R91FGkWykc4hE3-cwmuczGl5TTmbhJPyObTTuO6glPB7mDOfJr6hzdxuD97eqpY_Btkbv-jg4XyTp0u6aoNnrmE4P5cYftNerD4xvOyTwqeTZDyyNENubU8jh37AKxGZQ/s1200/Nidia023_1938_Kari%20ja%20Kirra%20vedessa%CC%88_pieni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="791" data-original-width="1200" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwnyyi8MgYKIoYK6J36wkW0iE6WDfFzW9ZWQsnKR1DbB_nyQu_YxyiS8dIT62R91FGkWykc4hE3-cwmuczGl5TTmbhJPyObTTuO6glPB7mDOfJr6hzdxuD97eqpY_Btkbv-jg4XyTp0u6aoNnrmE4P5cYftNerD4xvOyTwqeTZDyyNENubU8jh37AKxGZQ/s320/Nidia023_1938_Kari%20ja%20Kirra%20vedessa%CC%88_pieni.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Naispuoliset katsojat saattavat kiinnittää huomiota ihmisten vaatetukseen. Minun silmäni ei pysty erottamaan tällaisia yksityiskohtia, naisten vaatetuksessahan on mitä omituisimpia yksityiskohtia tänään tai sata vuotta sitten. Tiedän toki, että vaatteita nykyään valmistetaan jossain määrin käytännöllisemmistä aineksista kuin lapsuuteni aikana. Mutta tässä äitini kutoo jotakin, ja tässä asiassa nykyiset naiset ovat täsmälleen nykyisten kaltaisia. Ja tuskin lankakaan tässä kuvassa on olennaisesti huonompaa kuin nyt.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaQESR7lPPVR37t__LuD4EXVAKZOwww6l6UVsGLhYIP-RMTXRFWYE5o5dl7BE7vPaPJlQHsl7Zpln4fuDgI0-s2m1bdxYnEF-sujDOtug92NN90gu_WLEV1vAIq5BgobucksQhM8USz1gQbzJPXiYADCRx0oc-2ylIl5_4clpXFFVIk6FIgry0F8iPvEcF/s1200/Nidia028_1938_Elsi%20kutoo%20kivella%CC%88_pieni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="783" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaQESR7lPPVR37t__LuD4EXVAKZOwww6l6UVsGLhYIP-RMTXRFWYE5o5dl7BE7vPaPJlQHsl7Zpln4fuDgI0-s2m1bdxYnEF-sujDOtug92NN90gu_WLEV1vAIq5BgobucksQhM8USz1gQbzJPXiYADCRx0oc-2ylIl5_4clpXFFVIk6FIgry0F8iPvEcF/s320/Nidia028_1938_Elsi%20kutoo%20kivella%CC%88_pieni.jpg" width="209" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Alla olevassa kuvassa on minua vajaan vuoden vanhempi pikkuserkkuni Annu, joka juuri tänä päivänä on jo täyttänyt 88 vuotta. Hänelle onnittelut! Tässä suhteessa on myönnettävä, että nykyaika on sadan vuoden takaista parempi. Ihmisten elinikä on Suomessa pidentynyt. </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQL_Dg9EO_kcTPlUNrIojgRZkuG12qkSmSsRXL_f47Dez7c0HUGEaMQM9U0P8povKcf1JtevMzLMaB_jQ65HkfuSOfP75J5dHQ8dOi7Q3f79RiaCw679k2_e7yEqGGwy0n8AN2NRgjiVgxihx1QreSTziR71TOJKo4uqjXibKCtKV7DYcIMw8uNQIovdTL/s1200/Nidia029_Elsi%20Kari%20Anna-Liisa%20Anneli_pieni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="790" data-original-width="1200" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQL_Dg9EO_kcTPlUNrIojgRZkuG12qkSmSsRXL_f47Dez7c0HUGEaMQM9U0P8povKcf1JtevMzLMaB_jQ65HkfuSOfP75J5dHQ8dOi7Q3f79RiaCw679k2_e7yEqGGwy0n8AN2NRgjiVgxihx1QreSTziR71TOJKo4uqjXibKCtKV7DYcIMw8uNQIovdTL/s320/Nidia029_Elsi%20Kari%20Anna-Liisa%20Anneli_pieni.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Elintaso oli 1938 vahvassa nousussa. Mikäli runsaan vuoden päästä alkava maailmansota ei olisi keskeyttänyt kehitystä, olisimme kymmenen vuoden päästä olleet samoissa oloissa kuin nyt 1960-luvun lopussa. Oletettavasti keskimääräinen vauraus olisi myös kiihdyttänyt muita yhteiskunnallisia edistysaskeleita ja vapauksia. Ei 85 vuoden takainen maailma sittenkään ollut toivottoman kaukainen nykyiseen verrattuna. Ja eräitä yksityiskohtia siitä vanhasta saattaisimme jopa kaivata. </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN5MyU8QzB9dcJ1sSrmtWuKvwY6Y0FBad9Kdt1jxXxpUTjoWwiCyVyS_df0-uYwgLP_Bg46cOWEhyphenhyphenjM_pMOgOafkI84t7_n4iqWYZX1ta8CKqrceIBhi1PpDM-LOS83s5yQxzMGhPllPhDjParl2MVcVrMuh1biclCw742zwL9w5L6pNl-z0EKIWV1X0V6/s1634/Nidia030_korjailtu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1088" data-original-width="1634" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN5MyU8QzB9dcJ1sSrmtWuKvwY6Y0FBad9Kdt1jxXxpUTjoWwiCyVyS_df0-uYwgLP_Bg46cOWEhyphenhyphenjM_pMOgOafkI84t7_n4iqWYZX1ta8CKqrceIBhi1PpDM-LOS83s5yQxzMGhPllPhDjParl2MVcVrMuh1biclCw742zwL9w5L6pNl-z0EKIWV1X0V6/s320/Nidia030_korjailtu.jpg" width="320" /></a></div><br /><br />Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-23763125352481701462023-12-09T18:37:00.000+02:002023-12-09T18:37:13.266+02:00Testaa itsesi: Tulisiko sinusta kielipoliisi vai peräti -ministeri?<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmgPs8FkCT-XVQnajB7tsut30uOD9i2tL7FC3OOFLHtoZF1kiF70teIdqiz_WKhEi8LPuVi9MzZy3QYUMkxvlyDPTxdDdRUliH3rNCRNnyoz61nQFAgEEsR8tUEHSPEHDEhO0rP8QknWLNhjIwK-bnsRBGA4hp9PyFrU0C9yQBrA2bnOL-WGKpfiFXA8FV/s543/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-9%20kello%2018.29.19.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="543" data-original-width="354" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmgPs8FkCT-XVQnajB7tsut30uOD9i2tL7FC3OOFLHtoZF1kiF70teIdqiz_WKhEi8LPuVi9MzZy3QYUMkxvlyDPTxdDdRUliH3rNCRNnyoz61nQFAgEEsR8tUEHSPEHDEhO0rP8QknWLNhjIwK-bnsRBGA4hp9PyFrU0C9yQBrA2bnOL-WGKpfiFXA8FV/s320/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-9%20kello%2018.29.19.png" width="209" /></a></div><br /><p></p><p><b style="background-color: white;">Matti asuu talossa. Pekka asuu taloa.</b><span style="background-color: white;"> Kumpi on väärässä, Matti vai Pekka?</span></p><p style="background-color: white;">Ei kumpikaan. Matti ja Pekka asuvat eri lailla.</p><p style="background-color: white;">Matti asuu esimerkiksi kerrostalossa, ja lähtee luukustaan töihin ja tulee takaisin luukkuunsa ja viettää normaalia asunnossa vietettävää elämää. Tai hän asuu omakotitalossa, ja elää samalla lailla - kuten esimerkiksi nykyään minä.</p><p style="background-color: white;">Pekka puolestaan saattaa käydä töissä, mutta hoitaa samalla taloaan ja sen ympärillä olevaa maata. Pekalla saattaa siinä olla vähän enemmänkin maata, jota hän ehkä viljelee, tai jolla hänellä on ulkorakennuksia joissa tapahtuu jotain harrastus- tai ansiosidonnaista.</p><p style="background-color: white;">Sekä verbi 'asua', että nomini 'talo' merkitsevät yhteydestä riippuen eri asioita.</p><p style="background-color: white;">Joka tätä eroa ei ymmärrä, hänellä on hyviä edellytyksiä kielipoliisikonstaapeliksi.<br />_ _ _ _ _</p><p style="background-color: white;"><b>Viro vai Eesti?</b></p><p style="background-color: white;">Olen monesti yrittänyt selittää mikä ero näillä kahdella sanalla on. Ei mene perille kielipoliisikonstaapeleille, vaikka se ero on suuri, tosin korvattomille selittäen monimutkainen.</p><p style="background-color: white;"><b>Runeberg</b> tai <b>Topelius</b> saattoivat 150 vuotta sitten miettiä, kirjoittaako "<b><i>Det är <u>Suomis</u> sång</i></b>" vaiko "<b><i>Det är <u>Finlands</u> sång</i></b>". Joskus he päätyivät edelliseen, joskus jälkimmäiseen. Runoilijoita kun olivat, heillä oli merkitysvivahteitten taju.</p><p style="background-color: white;">Joka tätäkään eroa ei ymmärrä, hän hakekoon kielipoliisikomisarioksi.<br />_ _ _ _ _</p><p style="background-color: white;">Aikoinaan julkaistiin kirjasarja <b>"Meidän maa"</b>. Kielipoliisikomisariot repivät revansa, ja vaativat että nimen tulisi olla "Meidän maamme".</p><p style="background-color: white;">Väännetään nyt talousrautalangasta. Koululainen kirjoittaa aineen "Meidän <i>perheemme</i>", joka saattaa alkaa sanoilla "Meidän perheemme on vähän kummallinen". Saman perheen edustaja voisi sanoa, että "meidän <i>perhe</i> on päättänyt lähteä Timbuktuun".</p><p style="background-color: white;">"Meidän maamme" on esimerkiksi 520 miljoonaa neliökyynäränalaa laaja, siellä on 32 000 sammenkalastajaa ja 35% kuusipuuta. "Meidän maa" taas on tunneperäinen ilmaisu: siellä asuu 'meitä', ja fiksuimmat meistä ovat kirjoittaneet tärkeitä kirjoja, joita siteerataan samannimisessä teoksessa.</p><p style="background-color: white;">Joka edelleenkään ei ymmärrä, hakekoon kielipoliisimestariksi.<br />_ _ _ _ _</p><p style="background-color: white;">En tiedä, yrittävätkö alakoulun opettajat vielä opettaa lapsosille, että <i>sanat jakautuvat tavuihin</i>, ja suomenkielessä vieläpä hyvin <i>yksiselitteisellä</i> tavalla? Joka tapauksessa säälin näitä viimeisiä opettajamohikaaneja, sillä kansakunnan kielikorvaa on turmeltu vähintään kahden "tahon toimesta":</p><p style="background-color: white;">Iskelmälaulajat jakavat tavuja tyyliin "to-i-vo-in"; kirjoitusohjelmat taas tyyliin "mediak-riitikko" tai "deo-dorantti". Kun vielä väitetään, että tietokoneet eivät tunnetusti missään tapauksessa tunne aeaekkoesiae eivätkä oeoekkoesiae, ja että niiden avulla tehdyissä lukujärjestyksissä on aivan "pakko" lyhentää eräs jo alimmilla luokilla keskeinen aine "AIdinkieleksi" (AI), saavutaan sellaiselle typeryyden tasolle, että tavoiteltavia virkanimikkeitä ei enää ole muita kuin kielikansliapäällikkö tai -ministeri.<br />_ _ _ _ _</p><p style="background-color: white;">Lopuksi <b><i>lukijakysymys</i></b>:</p><p style="background-color: white;">Sanan "puo-shaka" alkupuolen ymmärrän Hämeen kieleen jo varhain perehtyneenä hyvin. Sehän tarkoittaa 'persuuksia'. Mutta mitä tarkoittaa 'shaka'? Sanakirjani viittaa ainoastaan erääseen etelä-afrikkalaiseen neekeripäällikköön menneiltä ajoilta. (Kiitän tästä Tuomas Anhavaa 1960-luvulta).</p><p style="background-color: white;">'Lukijakysymys' tarkoittaa, ettõ mitään palkintoa ei tule, ja lehti tuskin tulee edes julkaisemaan vastauksia. Vain häiriköt vaivautuvat.</p><p><i style="background-color: #e69138;">(Tämä on pakina vuodelta 1996. Vanhat kotisivuni tuhottiin verkosta, ja julkaisen tämän nyt uudestaan.)</i></p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-15804128283601206352023-12-05T20:17:00.000+02:002023-12-05T20:17:20.629+02:00Ifigeneia ja Nemin pyhäkkö<p>Olen nähnyt <b>Ifigeneian</b> omin silmin. Se tapahtui useita kertoja 1990-luvun puolivälissä Valkeakosken kaduilla. <span style="background-color: white;">Hän ei kylläkään huomannut minua, sillä vanha neiti käveli lyhyillä jaloillaan suoraan eteen päin, sokeana, mitään haistamatta, sivuilleen vilkuilematta.</span></p><p><span style="background-color: white;">Hän oli nimittäin koira, kaiketi kaupungin vanhin, ja oli jo reippaasti äänestysiässä.</span></p><p><span style="background-color: white;">Mutta minulle Ifigeneia on enemmän. Hän oli yksi antiikin tarujen neidoista - </span><b style="background-color: white;">Agamemnon</b><span style="background-color: white;"><b>in</b> ja </span><b style="background-color: white;">Klytaimnestra</b><span style="background-color: white;"><b>n</b> onneton tytär, joka uhrattiin <i style="font-weight: bold;">Aulis</i>-mimisellä paikalla suotuisan tuulen saamiseksi <b><i>Troiaan</i></b> menevälle kreikkalaislaivastolle?</span></p><p><span style="background-color: white;">Ifigeneia tuotiin kotoaan sillä varjolla, että hänet naitettaisiin sankari <b>Akhilleukselle</b>, mutta edessä olikin uhrialttari. Aiheesta kirjoitti <b>Euripides</b> näytelmän, ja paljon myöhemmin kirjoitti <b>Gluck</b> kauniin oopperan nimeltä <i style="font-weight: bold;">Ifigeneia Auliissa</i>. </span></p><p><span style="background-color: white;">Mutta ei hätää, neitsytjumalatar <b>Artemis</b> - koko sotkun käynnistäjä - pelasti tytön viime hetkellä. Uhriveri olikin hirven, ja Ifigeneia rahdattiin meren taakse <i style="font-weight: bold;">Tauris</i>-nimiselle paikkakunnalle - jonka me nyt tunnemme nimellä <i style="font-weight: bold;">Krim</i>. Siitäkin on Euripides kirjoittanut näytelmän.</span></p><p><br /></p><p><span style="background-color: white;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRvDFdIaSNh-uy5kUPe2mjxzXRSMVRDh0ScsulieB_lmFzhGa89L4Na3Rhof0w5Kp6kzXTIiPhllo2kgRlgPHJbMJheGrenb1-sURv7gmOw9tQvim3coEtfonxUz2l2moBLmqxRGcXdPRcX-M65i15M2WLNnr__B_r9Qf7yCfmCOFOfjkEJ-KGTanGWokA/s413/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-5%20kello%2020.05.18.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="413" data-original-width="276" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRvDFdIaSNh-uy5kUPe2mjxzXRSMVRDh0ScsulieB_lmFzhGa89L4Na3Rhof0w5Kp6kzXTIiPhllo2kgRlgPHJbMJheGrenb1-sURv7gmOw9tQvim3coEtfonxUz2l2moBLmqxRGcXdPRcX-M65i15M2WLNnr__B_r9Qf7yCfmCOFOfjkEJ-KGTanGWokA/s320/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-5%20kello%2020.05.18.png" width="214" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Artemis pelastaa Ifigeneian. Ny Carlsberg Glyptotek</td></tr></tbody></table><br />Monimutkaisten intrigien seurauksena Ifigeneia ja hänen veljensä <b>Orestes</b> siirtyi uuteen suojapaikkaan, joka sijaitsi Italiassa. Artemis - joka nyt käytti roomalaistettua nimeä <b>Diana</b> - sijoitti hänet </span><span style="background-color: white;">Albano-vuorten</span><span style="background-color: white;"> </span><b><i>Ariccia</i></b><span style="background-color: white;"><b><i>an</i></b>, eräälle niistä Italian seuduista, joissa muinaisuus hurjimmalla ja mystisimmällä tavalla on vieläkin läsnä.</span></p><p style="background-color: white;">Jokainen joka on nähnyt pienen <b><i>Nemi</i></b>-järven Rooman kaakkoispuolella, vanhan tulivuorenkraaterin paikalla, kulkenut sen jyrkillä rinteillä, katsonut sata- ja tuhatvuotisia rakennuksia, ja kolunnut ikivanhaa Dianan lehtoa roomalaisine jäännöksineen, tietää kyllä mistä on kysymys.</p><p style="background-color: white;">Nemi (sanotaan suomeksi "Neemi") on siis kraaterijärvi Albanovuorilla, Roomasta noin puolisen tuntia paikallisjunalla kaakkoon päin. Alueen isompi järvi on nimeltään <b><i>Albano</i></b>.</p><p style="background-color: white;">Turisteja viedään usein busseilla Albanovuorten ihaniin ikivanhoihin pikkukaupunkeihin. Nemi-järven kraaterissa on vain Nemi-niminen kylä, eikä sinne oikein mahdu - sanoisinko: onneksi - turisteja eikä bussejakaan.</p><p style="background-color: white;">Tämä muinainen ja säästynyt seutu onkin sitten vähän tavallisesta poikkeava koko Italiassa.</p><p style="background-color: white;">Paikan nimi oli <b><i>'Nemus Dianae'</i></b>, "Dianan lehto", ja lähin kaupunki Aricia, nykyisin <b><i>Ariccia</i></b>. Kaupungista johti tie sekä lehtoon että <b><i>Monte Cavon</i></b> huipulle. Siellä sijaitsi muinaisten latiumilaisten yhteinen Jupiterin temppeli, jonka roomalaiset sitten "siirsivät" Capitoliumille.</p><p style="background-color: white;">Yli kahden tuhannen vuoden takaiset roomalaiset kunnioittivat syvästi tätä Dianan lehtoa, joka jäi konsuli <b>Appiuksen</b> tien vasemmalle puolen. Tämä <b><i>Via Appia</i></b> johti Roomasta melkein viivasuorasti kaakkoon aina Napolinniemen tienoille saakka. Jos eteen tuli vuori, se ylitettiin sillalla. Jos laakso, sama juttu, kuten Ariccian lähellä.</p><p style="background-color: white;">Via Appia teki vain muutaman mutkan. Yksi oli lähellä Roomaa, ja siinä sijaitsi 300 e.Kr. eläneitten roomalaisten mielestä aivan erityisen vanha pyhä paikka, joka kunnioittaen kierrettiin. Ja toinen taas sijaitsi Ariccian kohdalla.</p><p style="background-color: white;">Itse asiassa muutkin koko esiroomalaisen historian keskeiset muinaiset paikat ovat tässä ihan lähellä. Latiumilaiset pitivät kuten sanottu nykyistä Monte Cavoa pyhänä vuorena. Heidän edellinen pääkaupunkinsakin, <b><i>Alba</i></b>, sijaitsi "Valkoisen vuoren" rinteellä, samassa paikassa jossa paavit viime vuosisatoina ovat viettäneet pekkas-vapaitaan.</p><p style="background-color: white;">Lähistöllä sijaitsevat myös <b><i>Laviniumin</i></b> muinaiskaupungin ja pyhäkköjen rauniot; tarun mukaanhan tuon kaupungin perusti itse kantaisä <b>Aeneas</b>.</p><p style="background-color: white;">Nemi-järvi saattoi silloin tällöin tulvia yli asutuksen rajojen. Sen vuoksi etruski-insinöörit jo 2500 vuotta sitten rakensivat vuoren läpi 'emissaarin' eli ylijuoksutunnelin, joka tänäkin päivänä on ehjä ja toimiva.</p><p style="background-color: white;">Tätä emissaaria käytettiin 1930-luvulla hyödyksi, kun päätettiin pelastaa Nemi- järven pohjassa maanneet keisari <b>Caligulan</b> aikaiset juhlalaivat. Koska niitä ei sen aikaisen tekniikan avulla muuten olisi voinut pelastaa, Nemi-järvi tyhjennettiin vanhaa emissaaria myöten, ja muinaiset lotjat kaikkine aarteineen hinattiin rantaan.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjnw2geoCz2I5YgM20fttBWN952tdjlBGy3jIItBGaV7Tuccs93F-Wzv7dARSUm1Wp1PylTVIUuL8_GnkWotc_Cv6GX0zVw2yr8yTQqlxJilLwW48TVZDSiV4R1rMCz9ZN3XGp9iEJshf5rbV67JGW1GrNfvW05D8Iou7ODmUS-ZzAWgzPhIbMzVLWJB8N/s540/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-5%20kello%2020.14.20.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="359" data-original-width="540" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjnw2geoCz2I5YgM20fttBWN952tdjlBGy3jIItBGaV7Tuccs93F-Wzv7dARSUm1Wp1PylTVIUuL8_GnkWotc_Cv6GX0zVw2yr8yTQqlxJilLwW48TVZDSiV4R1rMCz9ZN3XGp9iEJshf5rbV67JGW1GrNfvW05D8Iou7ODmUS-ZzAWgzPhIbMzVLWJB8N/s320/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-5%20kello%2020.14.20.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Isompi laivoista 1930</td></tr></tbody></table><br /><p style="background-color: white;">Ne olivat varsin hyvässä kunnossa, joten niiden ympärille rakennettiin museo. Yksityiset esineet vietiin Roomaan.</p><p style="background-color: white;">Museo sijaitsee edelleen samassa paikassa Nemin rannalla - mutta se on lähes tyhjä ja suljettu. Viime sodan lopulla näet perääntyvät saksalaiset polttivat kaiken palavan, ja siinä ohessa myös roomalaiset laivat...</p><p style="background-color: white;">Nelisen kymmentä vuotta sitten sain luvan käydä museossa silloin 6-vuotiaan poikani kanssa. Muinaisroomalaisia jäänteitä yhdessä tutkineina otimme tulitikkulaatikkoon puunpalasen, joka saattoi olla roomalaislaivasta peräisin.</p><p style="background-color: white;">Ikivanha (ainakin hyvin vanha) puunpalanen oli tikkuaskissa pitkään, maalarinteipillä suojattuna, kunnes muuan perussiivous vei koko muinaisaskin kaatopaikalle.</p><p style="background-color: white;">Sic transit. Mikään ei kestä. Turhuuksien turhuus. Jumalten oikut ja vallanpitäjien julmuus sen sijaan pysyvät. Ja mitä Ifigeneiaan tulee, hän oli vain osanen siitä ikuisesta ketjusta, jonka nimi on "miten käy tytölle sodassa".</p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-43011265168490826632023-12-04T16:03:00.002+02:002023-12-04T16:03:45.729+02:00Tohtori Burneyn matka 6: Bologna<h2>Kari Rydman:<p>TRI CHARLES BURNEYN MATKA RANSKAAN JA ITALIAAN 1770</p></h2><h3>VI OSA. BURNEY TAPAA BOLOGNASSA PADRE MARTININ, FARINELLIN JA OPPINEEN TOHTORINNAN, TUTKII TAIDEAARTEITA, JA TÖRMÄÄ SATTUMALTA ISÄ JA POIKA MOZARTIIN.(21.8.-31.8.70)</h3><p><a name="alku" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: Times; font-size: medium; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: start; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;"><span style="color: maroon;"></span>Tiistai, elokuun 21. päivä 1770. Kohta auringon noustua saapuvat postivaunut Bolognaan. Vaunuissa istuu englantilainen tohtori<span> </span><b>Burney</b>, joka katselee ihastellen kaupunkia ympäröivää kukkeaa maisemaa. Kaupunginportilla vaunut pysähtyvät, matkatavarat kannetaan tullikamariin. Burney on huolissaan kirjoistaan: hän on kuullut että kirjat on täällä tapana viedä inkvisition tarkastettaviksi. Mutta hän helpottuu: tullin tarkastus on nopea ja pintapuolinen, ja tullimaksukin peräti alhainen.</a></p><p>Majoituttuaan Burney lähtee kaupungille. Rahaton ja vippaileva Monsieur<span> </span><b>de St Croix</b><span> </span>pysyttelee hänen kintereillään, ja tohtoria harmittaa.</p><p></p><blockquote>"Bologna näyttää melankoliselta, vaikka siellä on hyvin suurenmoisia ja kauniita kohtia. Pylväskäytävät talojen edessä ovat varsin sievät ja mukavat, parhaat joita olen Italiassa nähnyt. Kiveys on sileä ja hyvä kävellä kuin huoneessa. Joka kadulla on näitä portiikkeja. Katujen muut osat on kivetty pienillä nupukivillä ja niillä on tosi vaikea kävellä. Kaupunki on tulvillaan hedelmiä, eritoten meloneja jotka ovat niin makeita, mehukkaita ja halpoja, että olen oppinut syömään niitä. Englannin rahassa ne maksavat vain noin puolisen penniä kappale. Viikunoita, rypäleitä, omenoita ja päärynöitä on siinä kuin melonejakin. Täällä kaupankäynti näyttää pääasiassa tyydyttävän vatsan tarpeita. Ihmiset ovat hyvin köyhiä, mutta lihavia ja tyytyväisiä: Bolognaa mainitaan yhdeksi koko Italian halvimmista paikoista elää. Papisto on täällä ylen hyvinvoivaa, ja kirkot ylenmäärin rikkaita. Duomo eli<span> </span><i>S.Pietro</i><span> </span>on suunnattoman korkea. Se on moderni rakennus - 1600:n tienoilta - sen julkisivu on merkillepantava, ja sisältä se on tilava ja juhlallinen.<p><i>S.Petronio</i>, Bolognan vanhin ja suurin rakennus, on goottilaista tyyliä. Täällä paavi Clemens VII kruunasi Kaarle V:n, ja tässä kirkossa on myös kuuluisa Cassinin rakentama<span> </span><span style="color: #99,0,0;">meridiaani</span><span> </span>vuodelta 1655. Törmäsin siihen sattumalta juuri keskipäivän aikaan. Auringonvalo pääsee kirkkoon katossa olevasta reiästä, ja lankeaa lattiassa olevalle viivalle johon on merkitty eläinradan symbolit."</p></blockquote><p><a name="alku" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: Times; font-size: medium; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: start; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;">Tänäänkin Bologna on kuuluisa<span> </span><span style="color: #99,0,0;">pylväskäytävistään eli portiikeistaan</span>, jotka reunustavat keskustan katuja kaikkialla. Katukäytävä on ikäänkuin upotettu talojen sisään; julkisivuja kannattavat loputtomat pylväitten ja niitä yhdistävien pyörökaarien rivistöt. Portiikin korkeudella oli säädetty vähimmäismittansa, 7 Bolognan jalkaa eli noin 2,7 metriä, eli ratsastajan on täytynyt mahtua sen alle. Todellisuudessa portiikit ovat yleensä paljon korkeammat, keskimäärin ehkä 4 - 5 metriä, ja niitten arvon jalkamatkailija toteaa kesällä erityisen kiitollisena, aivan samasta syystä kuin muinainen roomalainen, jonka kuljettavaksi keisari<span> </span><b>Augustus</b><span> </span>sääti URBSin keskustaan samanlaiset käytävät. Tänään, miljoonien autojen täytettyä Italian kaupunkien kadut, matkailija on kaksin verroin kiitollinen: autoa on lähes mahdoton tunkea portiikin sisään, tuiki välttämättömien katukahviloitten sekaan...</a></p><p><i>San Petronio</i><span> </span>ei tosin ole Bolognan vanhin rakennus; kuuluisat kaksoistornitkin ovat vanhempia, monista kirkoista puhumattakaan, mutta sen valtava goottilainen basilikahalli tekee paljoon tottuneeseen nykymatkailijaankin yhä mahtavan vaikutuksen. Meridiaanikin on paikoillaan. Se uusittiin kuusi vuotta tohtori Burneyn käynnin jälkeen, ja sen päässä, kesäkuun 22. päivän kohdalla jolloin aurinko on korkeimmillaan, lukee marmoriin hakattuna:</p><p></p><center><span style="color: #99,0,0;">LINEA MERIDIANA<br />CONSTRUCTA ANNO MDCLVI<br />AMPLIORI FORMA RENOVATA<br />ANNO MDCCLXXVI</span></center><p><i>San Petronio</i>n akustiikka on tietyntyyppiselle juhlamusiikille erityisen komea. Sen kuoriin mahtuu leveään tilaan yli sadan muusikon esityskoneisto, ja kirkon kapellimestarien parhaimmisto on osannut käyttää 1600-luvun alussa perustettua<span> </span><i>cappella musicale</i>a uljaalla ja vaikuttavalla tavalla.<span> </span><b>Giacomo Antonio Perti</b><span> </span>toimi tässä virassa peräti 60 vuotta. Hän kuoli 14 vuotta ennen Burneyn vierailua 95 vuoden kunnioitetussa iässä, ja<span> </span><i>il dottore</i><span> </span>kopioitutti itselleen Bolognassa erään Pertin kuuluisista messuista. Lokakuussa 1986 San Petroniossa esitettiin eräs Pertin 8-ääninen messu, 22-vuotiaana kirjoitettu nuoruudentyö vuodelta 1683, joka antaa erinomaisen kuvan bolognalaisesta juhlamusiikista barokin kulta-aikana:</p><p><i>[Mus.: G.A.PERTI: MESSA A OTTO VOCI (1683) (Edizioni Bongiovanni)]</i></p><p>Kukkulalla Bolognan kaupunginmuurien ulkopuolella on dominikaanien kirkko<span> </span><i>S.Michele in Bosco</i>. Sinne Burney saapui ajoissa nähdäkseen prosession ja mitrapäisen piispan ja kuullakseen huonoa urkujensoittoa epävireisellä instrumentilla, mutta liian myöhään kuullakseen Antonio Mazzonin musiikkia.</p><p>Burney oli liian väsynyt mennäkseen teatteriin, ja monsieur de St Croix roikkui yhä hänen seurassaan. Hiukan tohtorin omaatuntoa kaiveli ettei hän kutsunut miestä illalliselle tai lainannut tälle paitaa - tämä kun oli lähettänyt kaikki kaksi paitaansa pestäväksi. Mutta parasta oli olla varuillaan kuten sanottu.</p><p>Keskiviikkoaamu 22. elokuuta kului Burneyltä hukkaan, sillä arkkitehti Barettin ystävät ja muut tavoitellut henkilöt olivat kaikki poissa kotoaan: säveltäjä-apotti<span> </span><b>Zanotti</b><span> </span>oli kaupungin ulkopuolella, kastraattilaulaja<span> </span><b>Guarducci</b><span> </span>(johon Burney oli tutustunut Lontoossa) oli Firenzessä, ja kastraateista kuuluisin,<span> </span><b>Farinelli</b>, asui sen verran kaukana kaupungista että Burneyn olisi ollut otettava ajuri. Mutta illalla tohtori Burney tapasi koko matkansa ehkä keskeisen henkilön, isä<span> </span><b>Giambattista Martini</b>n, säveltäjän, historioitsijan, opettajan ja suunnattoman oppineen miehen, jonka maine vielä tänäänkin on suuri ja lämpöistä arvostusta täynnä.</p><p><img align="right" src="https://web.archive.org/web/20010928090954im_/http://www.sci.fi/~s151036j/radio/martini.gif" />Padre Martini oli 64:n ikäinen Burneyn tavatessaan. Hän oli syntyperäinen bolognalainen, muusikon poika, joka jo viidentoista ikäisenä päätti ryhtyä fransiskaanimunkiksi. Kuudentoista ikäisenä hän soitti urkuja Bolognan<span> </span><i>S.Francesco</i>ssa, ja yhdeksäntoistiaana hänestä tuli tämän kirkon<span> </span><i>maestro di cappella</i>. Isä Martini ei mielellään jättänyt kotikaupunkiaan, vaikka hänelle tarjottiinkin virkoja mm. Roomassa. Mutta hänen<span> </span><i>maineensa</i><span> </span>kantoi kauas; hänen luokseen tultiin oppia saamaan monista maista ja kaupungeista. Napolista tuli<span> </span><b>Jommelli</b>, Ranskasta<span> </span><b>Grétry</b>, Saksasta<span> </span><b>Johann Christian Bach</b><span> </span>ja nuorempi<span> </span><b>Mozart</b>. Kaikki he kirjoittivat kuuliaisesti kontrapunktinsa, joka oli edellytys arvostetun filharmonisen akatemian jäsenyydelle. Padre Martinin kirjasto oli jättiläismäinen, ja Burneyn vierailun aikoihin hän oli päättänyt laajentaa sitä kokoelmalla merkittävien muusikoitten muotokuvia.</p><p>Tämän uskomattoman ahkeran ja ystävällisen miehen työtehosta on hyvä esimerkki hänen kirjeenvaihtonsa ajan kuuluisien muusikoitten ja kirjailijoitten, hallitsijoitten ja paavien kanssa: Bolognan konservatorion yhteydessä sijaitsevan kirjaston luettelossa on 5878 padre Martinin säilyttämää hänelle osoitettua kirjettä. Kirjeitten lisäksi hän kirjoitti ainakin 1500 sävellystä, joukossa oratorioita ja messuja, sekä kontrapunktisen harrastuksensa tuloksena noin 1000 kaanonia.</p><p>Tällainen oli siis se kuuluisa mies, jota tohtori Charles Burney tuli tapaamaan fransiskaanikirkon yhteydessä olevaan konventtiin, käsissään aina välttämätön suosituskirje, jonka apotti Zanotti oli arkkitehti Barettin pyynnöstä laatinut, sekä pariisilaisen apotti Roussierin lähettämä kirjalahja, tutkielma muinaiskreikkalaisesta musiikista.</p><p></p><blockquote>"Hän luki Zanottin suosituksen, ja sen jälkeen liitteenä olevan Barettin kirjeen, ja sain kuulla että hänelle oli sekä Torinosta että Milanosta tiedotettu minun tulostani. Hän sanoi tutustuvansa suurella ilolla näin<span> </span><i>ansioituneeseen</i><span> </span>ja epätavallisen<span> </span><i>tiedonhaluiseen</i><span> </span>henkilöön. Meistä tuli heti ystäviä, ja ryhdyimme töihin. Näytin hänelle Suunnitelmaani, ja monin kohdin hän nyökkäsi ja hymyili: '<i>bravo!</i>', '<i>polito!</i>', hän sanoi. Sitten kysyin hänen historiakirjansa tilanteesta. Toinen osa, hän kertoi, edistyy hienosti ja julkaistaan parin kuukauden kuluttua. Mutta työ ei lopu siihen, sillä kirjaan on kaikkiaan tulossa viisi osaa. En kylläkään usko että hän enää elää tarpeeksi kauan päättääkseen työnsä, sillä hän on hyvin vanha ja heikko, hänellä on hirveä yskä ja hän näyttää kamalalta. Mutta jaloluontoinen ja arvokas ihminen hän on. 'Me purjehdimme samaa merta', hän sanoi. 'Kyllä, mutta meillä on eri kurssi', minä vastasin, 'ja minä vien tavaraamme toisille markkinoille'.<p>"Näytin hänelle sitten luetteloa kirjoistani, ja hän oli joistakin kovasti hämmästynyt. Ne ovat äärimmäisen harvinaisia, hän sanoi; kirjoittipa hän joittenkin nimet muistiin. Sitten hän näytti omaa kirjaluetteloaan, joka on todella suunnaton. Moni kirjakauppias on ihaillut<span> </span><i>minun</i><span> </span>kirjavarastoani, mutta nyt oli<span> </span><i>minun</i><span> </span>vuoroni ihmetellä. Hänen kirjojensa määrä nousee jonnekin 18.000 niteen tienoille, ja moni niistä on maksanut omaisuuksia. Eräästä paksusta foliosta joka oli kirjoitettu Espanjassa 1613 hän oli Napolissa maksanut sata tukaattia joka on noin 20 guineaa. Sen hän näytti minulle ja monia muita merkillisiä kirjojaan, joita hänellä on kaksi huonetta täynnä. Hän sanoi että olen tervetullut hänen luokseen niin usein kuin vain voin, ja että meidän täytyy heti ryhtyä kirjeenvaihtoon ja avustaa toisiamme tiedonannoilla aina kun pystymme."</p><p></p></blockquote><p><a name="alku" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: Times; font-size: medium; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: start; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;">Seuraavana päivänä Burneyn ja Padre Martinin sydämellinen yhteistyö jatkui entistäkin tiiviimpänä. Burney on haltioissaan:</a></p><p></p><blockquote><i>Hyvä isä Martini!</i><span> </span>Tämän nimen annan hänelle täydestä sydämestäni. Hän on kietonut minut ystävällisyydellä ja saattanut minut suunnattomaan kiitollisuudenvelkaan, sillä hän ei ole vain<span> </span><i>näyttänyt</i><span> </span>minulle harvinaisia käsikirjoituksiaan ja kirjojaan, vaan myös<span> </span><i>lahjoittanut</i><span> </span>minulle muutamia, ja ryhtynyt toimenpiteisiin jotta saisin niitä lisää ja että saisin hyvän vastaanoton Firenzessä ja Roomassa. Lyhyesti sanoen: koskaan en ole kunnioittanut ja rakastanut ketään näin paljon ja näin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Minun sydämeni on hänelle auki niinkuin olisimme tunteneet kaksikymmentä vuotta, ja hän puolestaan vastaa kaikkiin kysymyksiini epäröimättä ja täydellisen avoimesti ja suoraan..."</blockquote><p>Mutta Burneyn autuus Bolognassa ei pääty tähän. Kaupungin toinen kuuluisuus, kastraattilaulaja Farinelli asui pari kilometriä kaupungin ulkopuolella; ja välttääkseen turhan matkan Burney oli aamulla lähettänyt viestinviejän kertomaan tälle, että hänellä oli englannintuomisinaan mr.<span> </span><b>Strange</b>n kirje ja painotuotteita. Lähetti oli ollut matkalla tuskin tuntiakaan, kun isä Martinin kirjastoon fransiskaanikonventissa porhaltaa maailman kuuluisin laulaja, tervehtii Burneytä kaksin käsin - ja sitten puhkeaakin varsinainen molemminpuolisten ja sydämellisten kohteliaisuuksien kaskadi.</p><p>Lopulta päätetään, että vaunut hakevat Padren ja tohtorin lauantaina Farinellin huvilalle päivälliselle. Niinpä siis tohtorillemme jää aikaa tutustua Bolognan vanhaan ja kunnianarvoisaan kulttuuriin laajemmaltikin.<span> </span><i>Palazzo Zampieri</i>ssä hän näkee elämänsä tähän asti laajimman vanhojen mestarien kokoelman: hän pidättää henkeään<span> </span><b>Rafaello</b>n,<span> </span><b>Guido Reni</b>n,<span> </span><b>Albani</b>n,<span> </span><b>Carracci</b>n,<span> </span><b>Correggio</b>n,<span> </span><b>Spagnoletto</b>n,<span> </span><b>Rubens</b>in,<span> </span><b>Van Dyck</b>in,<span> </span><b>Domenichino</b>n,<span> </span><b>Veronese</b>n,<span> </span><b>Perugino</b>n ja<span> </span><b>Tizian</b>in töitten edessä.</p><p>Teatteriakin Burney ehti katsoa, oikeata italialaista tragediaa, ilman musiikkia. Jonkin verran hänellä oli aihetta pään pudisteluun:</p><p></p><blockquote>"Amatsonien kuningatar Thomyris tuli lavalle hyvin ekivookissa asussa: jotta hän olisi mahdollisimman juhlavan näköinen, hänen hameensa ja mustat housunsa oli koottu ylös niin että polvet paistoivat kauas. Hänen pukunsa ja eleensä viittasivat lähinnä siihen että hän oli menossa [pissalle] - mutta yleisö se vain taputti raivokkaasti, niinkuin se aina teki kun lavalta näkyi jotain kamalaa. Näytelmässä puhuttiin paljon uskonnosta, eikä sellaisiakaan anakronismeja maltettu unohtaa, kuin Kristus, Kolminaisuus, tahdonvapaus ja predestinaatio-oppi. Ja kun Kyyros teki kuolemaa, viimeistä palvelua hänelle teki<span> </span><i>juutalainen pappi</i>..."</blockquote><p>Burney arveli kuitenkin, että puhenäytelmällä voisi olla Italiassa hyvä tulevaisuus. Puhetragedian tappoi italialaisten intohimo musiikkidraamaa kohtaan, hän ajatteli, mutta italialaisten kieli ja nerokkuus on toisaalta niin rikas ja hedelmällinen, että he piankin saattaisivat innostua puhenäytelmiin. Sillä sellaisia he ovat aina olleet, innostuneet suunnattomasti, mutta kyllästyneet nopeasti, syöksyneet tyylistä toiseen ja olleet valtavan uteliaita uutuuksista. Mutta yksi edellytys puhedraaman nousulle on, miettii Burney, että kansalliset tavat ja käyttäytyminen hienostuvat. Toisin kuin Lontoossa tai Pariisissa, joissa yleisö kannustaa näyttelijää olemalla<span> </span><i>hiljaa</i>, Italiassa näyttelijät yrittävät saada itsensä kuulluiksi valtavissa saleissa joissa vallitsee jatkuva mekastus. Käytä siinä sitten ääntäsi nyanssoidusti; kaikki tunteet ja intohimot, hellimmistä lähtien, ovat yhtä meluisia.</p><p>Lauantai-aamuna Burney istui taas Padre Martinin kirjastossa. Tämäkään aamu ei mennyt hukkaan; musiikinhistoria englanninkielellä edistyi - mutta vihdoin,<span> </span><i>vihdoin</i><span> </span>tulivat Farinellin vaunut. Laulajan talo oli niin uusi etteivät kaikki yksityiskohdat vielä olleet valmiit. Mutta englantilaisen silmään osuivat heti italialaisen varmalla maulla rakennetut puutarhat. Ja näkymä alas kaupunkiin sitten! Sisällä Burney huomaa heti taulut: suuret mestarit, suuret mallit.<span> </span><b>Zimenez</b><span> </span>ja<span> </span><b>Murillo</b>; sitäpaitsi bljardisalissa olivat kuvat seuraavista eminensseistä (tässä vain lukumäärät laadun mukaan):<span> </span><i>2 keisaria, 1 keisarinna, 3 Espanjan kuningasta, 2 Asturian ruhtinasta, 1 Sardinian kuningas, 1 Savoijin ruhtinas, 1 Napolin kuningas, 1 Asturiasin ruhtinatar, 2 Espanjan kuningatarta sekä paavi Benedictus XIV</i>. Tämän verran kruunupäitä yhden laulajan kotona - tuon listan valistunut empiristi Burney on takuulla tarinnut Lontoossa kaikille halukkaille, myös niille joitten anonyymisyyttä hän käytti sydämellisten kohteliaisuuksien latelemiseen ennen päivälliskutsua.</p><p>Tohtorin muistikirjaan tuli kosolti ensikäden tietoa<span> </span><b>Domenico Scarlatti</b>sta. Farinelli tunsi suuren klaverisäveltäjän hyvin Espanjan hovista, niiden parinkymmenen vuoden ajalta jotka hän itse siellä diplomaattisissa tehtävissä vietti. Ääntään ikääntynyt laulaja ei enää käyttänyt, mutta soitti mielellään<span> </span><i>viola d'amore</i>a ja lukuisia taiteilijoitten mukaan nimettyjä klavereitaan. Erityisesti Farinelli piti<span> </span><i>pianofortestaan</i><span> </span>vuodelta 1730; siinä luki kultaisin kirjaimin:<span> </span><i>"Rafaello d'Urbino"</i>.</p><p><i>Mus.: Scarlatti</i></p><p>Sunnuntaina Bolognassa oli riehakas kansanjuhla. Väkeä tulvi kadut mustanaan, mitä ihmeellisimpiä esityksiä nähtiin toreilla, pieniä porsaita juoksutettiin ympäriinsä, ja vallasväki jakeli parvekkeilta rahoja innokkaasti tungeksivalle rahvaalle.</p><p></p><blockquote>"Monsieur Ranskalainen oli mukana juhlissa, ja sen jälkeen hän halusi lainata minulta pari sekiiniä kunnes saa rahaa ystäviltään. Ja minä kun luulin että muutamat aamiaiset ja näytöskappaleet olisivat riittäneet; mutta hän painaa päälle, enkä minä pidä siitä. En muista kuka varoitti minua ranskalaisista Italiassa, mutta oikeassa hän oli. Vieläkään en ole oppinut ääntämään kyllin napakasti tuota tärkeää tavua: 'NO'."<p>"Sain kirjeen Moianan isältä joka jäi Veneziaan tämän luo. Moiana-parka on kuollut. Hän oli vain kolmenkymmenen kolmen, ja terve kuin pukki koko matkan - ja sitten kaik- ki on loppu yhdessä viikossa! Näin tässä rupeaa masentu- neena epäilemään omaakin pitkäikäisyyttään. Minä luulen että hän sai lämpöhalvauksen kuljeskelemalla Veneziassa keskellä päivää vuoden kuumimpana aikana. Silloin kaikki muut lepäävät sisätiloissa, ja<span> </span><i>vain koirat ja englanti- laiset ovat ulkona</i><span> </span>- näin täällä sanotaan."</p></blockquote><p><a name="alku">Maanantaina Burney tutustui Bolognan kuuluisaan <span style="color: #99,0,0;">yliopistoon</span>, maanosamme vanhimpaan. Taideteosten lisäksi hänen mieltään kiinnittivät tieteelliset kokoelmat. Synnytysopin ja anatomi- an saleissa oli suurenmoinen kokoelma väritettyjä vahamalleja synnytinelimistä, sekä kohdusta, istukasta ja sikiöstä raskauden eri vaiheissa, ja luonnonhistorian saleissa muun muassa egyptiläisiä muumioita ja antiikin aarteita. Sensijaan fysiikan osaston sähköopilliset kojeet olivat paljon vanhan- aikaisempia kuin Englannissa. Burney sai ihmeekseen kuulla, että professorien palkat olivat kovin alhaiset, eikä yliopis- tolla ollut minkäänlaista kirjeen- tai julkaisujenvaihtoa englantilaisten yliopistojen kanssa.</a></p><p><a name="alku"></a><a name="bassi"><img align="right" src="https://web.archive.org/web/20010928090954im_/http://www.sci.fi/~s151036j/radio/laura.gif" />Merkillepantavin Burneyn yliopistossa tapaamista ihmisistä oli ehdottomasti Dottoressa </a><a href="https://web.archive.org/web/20010928090954/http://www.sci.fi/~s151036j/radio/bassi.htm"><b>Laura Bassi</b></a>. Tämä lahjakas naisfyysikko oli laajalti tullut tunnetuksi sekä loistavista Newtonia käsittelevistä esitelmistään että muunmuassa sähköopillisista tutkimuksistaan. Laura Bassi oli lähes kuudenkymmenen ikäinen Burneyn tavatessaan, eikä oppineisuudestaan ja nerokkuudestaan huolimatta ollut tämän mielestä lainkaan 'miesmäinen' tai kopea. Tohtoria lämmittivät Dottoressan ylistävät sanat englantilaisista tiedemiehistä kuten <b>Newton</b>ista, <b>Halley</b>sta, <b>Bradley</b>sta ja <b>Franklin</b>ista. Burney sai nähdä joukon tohtorinnan sähköopillisia kokeilulaitteita metalli- ja lasilevyineen, ja kuuli surkuhupaisan tarinan bolognalaisten, Italian arvostetuimman yliopistokaupungin asukkaitten taikauskoisuudesta.</p><p>Laura Bassin mies, tohtori <b>Verati</b>, fyysikko hänkin, oli tutustunut tri <b>Benjamin Franklin</b>in selvitykseen 'sähköisen tulen' ja salamain samankaltaisuudesta, sekä mahdollisuudesta turvata rakennuksia ukkosen tuhoilta, ja rakentanut yliopiston suojaksi joukon <span style="color: #99,0,0;">ukkosenjohdattimia</span>. Kunnon bolognalaiset olivat kovin säikähtäneet näitä paholaisenvehkeitä, joiden he uskoivat päinvastoin <i>houkuttelevan</i> ukkosia kaupunkiin, ja niin tri Veratin oli purettava rakennelmansa. Mikään ei auttanut, ei edes valistuneen bolognalaisen paavi <b>Benedictus neljännentoista</b> kehoituskirje. Eikä Bolognassa nyt siis ollut ensimmäistäkään ukkosenjohdatinta.</p><p>Seuraavat päivät kuluivat kirjoittamiseen, kopioimiseen ja vierailuihin. Torstaina Burney lähti S.Giovanni in Monti -kirkkoon kuuntelemaan vuoden tärkeintä musiikkitapausta Bolognassa, <span style="color: #99,0,0;">Accademia Filarmonica</span>n konserttia. Tämän seuran jäseniksi pääsivät ankarien kokeitten perusteella vain kaikkein korkeimman luokan luovat tai esittävät muusikot. Kirkko oli väkeä täynnä, joukossa monia vanhoja tuttuja, sekä maalarit <b>Keeble, Füssli</b> ja <b>Barry</b>, joihin Burney oli samana päivänä sattumalta tutustunut.</p><p></p><blockquote>"Ja kenetpä silmäni olisi muun yleisön joukosta tavoittanut, kuin <b>Mozart</b>in, kuuluisan pikku saksalaisen, joka [muutama vuosi sitten] hämmästytti kaikkia lontoolaisia varhaiskypsällä musikaalisuudellaan. Juttelin melkoisen tovin hänen isänsä kanssa ja sain kuulla että he asuvat ruhtinas <b>Palavicino</b>n luona. Pikku mies on melkoisesti kasvanut, mutta on silti vielä pieni. Milanolaiset ovat tilanneet häneltä oopperan. Hänen isänsä on ollut nämä 5-6 viikkoa täällä kovin kipeänä. Paavi on lyönyt tämän pikku ihmeen ritariksi."</blockquote><p>Konsertin ohjelmassa oli vain yksi kappale jonka Burney mainitsee: bolognalaisen Abate <b>Zanotti</b>n hurmaava sävellys, jolla kaiken lisäksi oli ihmeellinen lääketieteellinen vaikutus, se kun täydellisesti paransi tohtoria koko päivän vaivanneen päänsäryn.</p><p>Jäljellä oli enää vain jäähyväiskäynti Padre Martinin luona, jota Burney päiväkirjassaan kutsuu sanoilla <i>"my Daddy, very good Padre"</i>. Padre oli kirjoittanut hänelle suosituskirjeitä Firenzeen, Roomaan ja Napoliin, ja antoi lähtiäisiksi kopiot muutamista kaanoneistaan, joita Burney yhdessä parin nuoren fransiskaanin kanssa oli innokkaana laulellut.</p><p><i>Mus.: Padre Martinin kaanonia studiosta</i></p><p>Burney ei tavannut tämän jälkeen isä Martinia; mutta tämä eli vielä 14 pitkää vuotta, ja ehti saada valmiiksi historiansa kolmannenkin osan. Padre oli pyytänyt lähtiäisiksi Burneytä kirjoittamaan usein. Tämä kirjoittikin Napolista kiitoskirjeen; mutta sitten seuraakin pitkä tauko. Tallella on viisi Burneyn kirjettä vuosilta 78-80, jolloin hänen musiikinhistoriansa ilmestyi. Näissä tohtori kyselee tarkennuksia muutamiin historian yksityiskohtiin, lupaa muotokuvan itsestään ja <b>Johann Christian Bach</b>ista, ja valittelee sota-ajan estävän ulkomaisten kirjojen saannin. Yhteys Padreen käykin usein kuriirien ja välikäsien kautta, ja näissä Burney on aina hyvin arvostavassa sävyssä mainittu.</p><p>Niin lähtee tohtori Burney Bolognasta, vietettyään siellä 10 rikasta ja suurenmoista päivää. Mutta isä ja poika Mozart jäävät. Isä kärsii edelleen vammoista jotka sai kaksi kuukautta aikaisemmin postivaunujen kaaduttua Napolin ja Rooman välillä. Poika kirjoittaa suurta oopperaa <i>'Mithridate, Rč di Ponto'</i>, joka hänen johdollaan esitetään joulukuun lopulla Milanossa. Kuukauden kuluttua Burneyn lähdöstä Wolfgang aloittaa päivittäiset tunnit isä Martinin luona, kirjoittaa soitinmusiikkia ja valtavan määrän kontrapunktiharjoituksia. Burney on vielä Roomassa, kun 'pikku saksalainen' valitaan Bolognan Filharmonisen Akatemian jäseneksi ja saa asiaankuuluvan todistuksen hyvältä mutta ankaralta Padrelta.</p><p>Näistä ajoista lähtien Mozart on kiinnostunut kontrapunktista, ja tämä harrastus tulee 18 vuoden kuluttua tuottamaan niinkin ihmeellisen tuloksen kuin <i>Jupiter-sinfonian</i> finaalin. Mutta se D-duurisinfonia, jonka poika saa valmiiksi Bolognassa vähän ennen englantilaisen tohtorin tuloa, Köchelin luettelossa numero 84, kertoo nuorukaisen toiveista ja Italian kesästä enemmän kuin kaikki nämä sanat:</p><p><i>Mus.: Mozart: Sinfonia D-duuri KV 84, 1. osaa</i></p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-90396130666741158022023-11-05T06:37:00.000+02:002023-11-05T06:37:02.654+02:00Pyhäinpäivänä - soisin kuolemankin olevan ylen yksinkertainen tapaus<p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Pyhäinpäivä, Allhelgonadagen, Allerseelen on virallisesti ohi, kun tätä yöllä kirjoitan. Mutta katolisen perinteen mukaan se tärkein päivä itse asiassa vasta sarastaa. Kun lauantaina muistetaan ja hyvitellään omia vainaita, sunnuntaina ovat vuorossa paljon tärkeämmät, ne viralliset pyhimykset.</p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><br /></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Vuosien mittaan olen törmännyt yleisiin elämäntapakäsityksiin, ja aiheuttanut paljon suoranaista paheksuntaa. Minulla ei nimittäin koskaan ole ollut pyhäinpäiväperinteitä. Edes Helsingissä asuneena en käynyt vanhempieni haudalla, muuta kuin välttämättömissä tapauksissa.<span class="Apple-converted-space"> </span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span class="Apple-converted-space"><br /></span></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Minua on paheksuttu kylmäkiskoiseksi ja kiittämättömäksi, ja erityistä närkästystä herätti vielä se, etten soveliaassa määrässä tarpeeksi näkyvästi ”järkyttynyt” tai ”romahtanut”, kun esikoiseni elämä päättyi kesken kaiken.</p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><br /></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Miten puisin tämän ilmiselvän maagis-uskonnollisen ongelman?</p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><br /></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Lähdetään vaikka siitä, että on varsin outoa, että yksi päivä on omistettu vainajien muistelulle, kun vuoden muina 364 päivänä ei tarvitse tuohon kuluttaa aikaa. Ikäänkuin yhteisö muistuttaisi, että nyt on se päivä jolloin pukeudutaan mustiin ja ollaan vakavan näköisiä, tai muuten paheksutaan.</p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><br /></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Eiväthän vainajamme ole siellä missä heidän lahonneet jäännöksensä, tuhkansa tai muistokivensä ovat. En tiedä onko heitä muussa mielessä olemassakaan kuin muistoina ja perinteinä ja esineinä tai muina tekojaan. Heidän olemisensa mahdollisessa muussa olemuksessa on meille tuiki tuntematonta.</p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><br /></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Vanhempien, ystävien ja tuttavien kuolema on aina vaikea asia, kun se tapahtuu, siitä huolimatta että jokainen tietää että elämän pituudella on oma määränsä. Erityisen kipeää tekee oman lapsen kuolema, koska tämän tapahtuma on ikään kuin ’väärin’, kohtuutonta.</p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><br /></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Oman lapseni kuolema oli vaikea asia, mutta minulla oli siihen surutyöhön oma menetelmäni. Jo hänen elinaikanaan valmistelin orkesteriteosta hänen muistokseen, ja kun odotettu ja väistämätön asia tapahtui, minun oli oltava riittävän vahva tukemaan muita.<span class="Apple-converted-space"> </span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><br /></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Lapsen murheellinen kuolema ei katoa missään vaiheessa, se on aina jossain ajatuksien kerrostumassa, mutta siihen on vain totuttava. Suorastaan loukkaavalta tuntuisi yhteisön muistutus, että nyt olisi virallinen päivä murehtia.</p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><br /></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Minua on oudoksuttu myös sen vuoksi, että suhtaudun omaan kuolemaani liian kevyesti. Tiedän hyvin, että olen jo pitkälti yliaikainen. Pystyn vielä tekemään samoja töitä kuin ennenkin, kelvollisella tasolla, mutta ruumis on auttamattoman raihnainen. Ja vaikka jotakin ehtisin vielä tehdäkin, suurin osa kaikesta on jo tehty.<span class="Apple-converted-space"> </span></p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><br /></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Haluaisin, että en joutuisi kärsimään puolinaista elämää letkuissa. Paras olisi äkillinen nukahtaminen tuosta vain, hupsis. Ja sen jälkeen - ei mitään, vaikka mistä sen lopultakaan tietää. Mutta en odota mitään. Sen vuoksi minua ei pelota eikä kauhistuta se, mikä joka tapauksessa tapahtuu. Tänään, huomenna, viikon kuluttua, ensi vuonna.</p><p class="p2" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px;"><br /></p><p class="p1" style="font-family: "Times New Roman"; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Asiat ovat vain tämän elämänkin kohdalla kovin yksinkertaisia. Näin se menee. Senkuin paheksutte. Mutta ette ole kovin viisaita, kuitenkaan.</p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-40976943712789557462023-10-17T15:31:00.002+03:002023-10-17T15:36:58.740+03:00Tonttuaakkoset ja Iloinen Aapinen<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div style="text-align: right;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhJ0E_NCBhBbRe1Ufdwd9mq3mVGBixqXK0OJjVEftcDE4mMZrsDDl6MBVrl__6oe2Sce_Lit7IDqL79YYm5cRdfCYgFdgVC_cxKpmnjYZu3niqJV6bIc7HMnWAVrKGDS7CJmcfBGgkBZAaap-fH_pb1adYLhGzNzGTe7GBXeHWBFE92PzsA-wfrIoLi68Kr" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="85" data-original-width="112" height="93" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhJ0E_NCBhBbRe1Ufdwd9mq3mVGBixqXK0OJjVEftcDE4mMZrsDDl6MBVrl__6oe2Sce_Lit7IDqL79YYm5cRdfCYgFdgVC_cxKpmnjYZu3niqJV6bIc7HMnWAVrKGDS7CJmcfBGgkBZAaap-fH_pb1adYLhGzNzGTe7GBXeHWBFE92PzsA-wfrIoLi68Kr=w122-h93" width="122" /></a>Opin lukemaan kolmivuotiaana, joten kun menin kouluun vajaan kuuden ikäisenä, kirjaimet olivat jo tuttuja. Kiinnostavinta minusta olivatkin <b>Erkki Koposen</b></div><div style="text-align: right;">piirrokset, varsinkin ne joissa tontut yrittivät muodostaa kirjaimia. Minusta nämä kuvat olivat pelkkää rautaa! Vähän sen jälkeen tapasin Koposen <b>Ollin</b> pakinoiden</div><div style="text-align: right;">kuvittajana, ja hänen tyylinsä jäi pysyväksi symboliksi humoristisesta piirtämisestä.</div><div style="text-align: right;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjHdcF_muVJnZ7P1D8xwmT-PwoqUAEV1kv4YFo923L-oJVDUng8yng4qZ7mrTpWtfSAFn17-dRCYsgSYsWcSGfVFjqVMCQQdtk3zwd-vyWjLW7T-rA3ShKQLn8U7bKM2OG01iNfpqgjFebE4vYrelZiNC0BabL1BQTk048CTtRCUzDwGKw18umcoTKFjy1z" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="76" data-original-width="282" height="71" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjHdcF_muVJnZ7P1D8xwmT-PwoqUAEV1kv4YFo923L-oJVDUng8yng4qZ7mrTpWtfSAFn17-dRCYsgSYsWcSGfVFjqVMCQQdtk3zwd-vyWjLW7T-rA3ShKQLn8U7bKM2OG01iNfpqgjFebE4vYrelZiNC0BabL1BQTk048CTtRCUzDwGKw18umcoTKFjy1z=w265-h71" width="265" /></a></div></div>Aapinen jota luin oli eräs maineikkaimmista. 1930-luvulla ilmestynyt <b><i>Iloinen Aapinen</i></b> oli Aili Konttisen, Martti Haavion ja Ohto Oksalan yhteistyötä, ja ajalleen hyvin kuvaava. Kuvien aiheet olivat kokonaan maalaisia.<p></p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiAYPbwnFuwJSww5E8p9aB8BV6RjuGpaVstfOAmnvCIdVr9o9FKmRWhStCSDZfGY7Il-bMn2bKXphXPo8ewD1yF3P99ZbMvGHDqMfCpH655dgXj-h9V5jc51vSdLd2Ubmp-mxs3YoEfL6tkxPJe23m8ONbJe2zDz0f-dmRHsrO9mawObt_4eOYiJZCq3Gu_" style="clear: right; display: inline; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;"><img alt="" data-original-height="74" data-original-width="91" height="99" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiAYPbwnFuwJSww5E8p9aB8BV6RjuGpaVstfOAmnvCIdVr9o9FKmRWhStCSDZfGY7Il-bMn2bKXphXPo8ewD1yF3P99ZbMvGHDqMfCpH655dgXj-h9V5jc51vSdLd2Ubmp-mxs3YoEfL6tkxPJe23m8ONbJe2zDz0f-dmRHsrO9mawObt_4eOYiJZCq3Gu_=w121-h99" width="121" /></a>Kirjaimistossa oli ainoastaan suomenkieleen 'virallisesti' kuuluvat kirjaimet. B, C, F, Q, W, X ja Z puuttuivat. Tämän päivän nuoriso tuskin enää ymmärtäisi kirjan kaikkia ruraalisia esimerkkikuvia. Ä niinkuin 'äes' olisi hyvä esimerkki tästä, eivätkä kaikki heinäntekoon liittyvät välineetkään välttämättä olisi kovin tuttuja.</p><p><br /></p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjufR21o3aDsECzxgKWQ8tuQBp6awZPqrzZ_VBk5BKibooxoY57Eog8HqRUwMKK6YP2Ue4ytoCuFdVFlZZi38mgEIcYz-SByINI03TCjbXvGQ-US2I0t2g354pYT3wTQEdoe09zoFi7d7_6BbWP4fCgKZJ2vOxbGnwZaQR_wUxNGAWYneL4c4B4F0p0Z7UQ" style="clear: right; display: inline; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;"><img alt="" data-original-height="71" data-original-width="219" height="67" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjufR21o3aDsECzxgKWQ8tuQBp6awZPqrzZ_VBk5BKibooxoY57Eog8HqRUwMKK6YP2Ue4ytoCuFdVFlZZi38mgEIcYz-SByINI03TCjbXvGQ-US2I0t2g354pYT3wTQEdoe09zoFi7d7_6BbWP4fCgKZJ2vOxbGnwZaQR_wUxNGAWYneL4c4B4F0p0Z7UQ=w206-h67" width="206" /></a></p><p>Eräässä <b>Jalmari Finnen</b> Kiljus-kirjassa herrasväki ryhtyi etätiedottamisen harrastajiksi. He muodostivat kropalla kirjaimia, ja varsinkin pitkä ja laiha äiti-Kiljunen oli hommassa menestyksekäs.<br /><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEih8g78qG3WFqonVKBrdIBj_goflCnVDu_izwuEOm3ODmnR4xWkdc_isblQ1nFRqc2W9NHF1-sYK9uJgOKP4sSmKKtg9FzBjgPZupptlsoOGTmfcM9SiDZjEUoGc_aQJiWG0HV2vCh1-BReRsrNd61s55CUC87OgBSOn4JTQc2cOP3SjGRusQkyNjDRY3yN" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="" data-original-height="83" data-original-width="199" height="76" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEih8g78qG3WFqonVKBrdIBj_goflCnVDu_izwuEOm3ODmnR4xWkdc_isblQ1nFRqc2W9NHF1-sYK9uJgOKP4sSmKKtg9FzBjgPZupptlsoOGTmfcM9SiDZjEUoGc_aQJiWG0HV2vCh1-BReRsrNd61s55CUC87OgBSOn4JTQc2cOP3SjGRusQkyNjDRY3yN=w183-h76" width="183" /></a></div>Saattaapa olla niin, että idea tonttuaakkosista on juolahtanut Koposen mieleen juuri Kiljusen herrasväestä. Finnehän parodioi yhteiskuntaa varsinkin sosiaalisen nousun kanssa yrittelevän kansanosan pulmien kuvaajana.<p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEihoiGNldvdPzs60MBVfVkgaOPa24AhWoai6zdVRbWSObwfH8_u81jcHQr1Xpdd7LpfWX5gaLPIsWD8Pz4E5K4266ZYCWHu0RTXwbd_J42dvB3WLKaFVs1hKuCe6hzoXjv_CRfxEzA3wmnvIt0rXerJjsDeg3_SM1pqFFgUf0WVeyiRmaavaAfSfrQwUviK" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="" data-original-height="81" data-original-width="343" height="58" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEihoiGNldvdPzs60MBVfVkgaOPa24AhWoai6zdVRbWSObwfH8_u81jcHQr1Xpdd7LpfWX5gaLPIsWD8Pz4E5K4266ZYCWHu0RTXwbd_J42dvB3WLKaFVs1hKuCe6hzoXjv_CRfxEzA3wmnvIt0rXerJjsDeg3_SM1pqFFgUf0WVeyiRmaavaAfSfrQwUviK=w245-h58" width="245" /></a></div>Jo aapisessa on korkeakirjallinen perintö tuotu lapsille tutuksi. <b>Aleksis Kiven</b> tekstejä tulee vastaan. <i>"Sanopa, pienoiseni, mistä tiesit kotiisi tulla? Tulin pitkin Turun tietä..."</i> Tai:<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhtIWd1uWw3P32_twv_t4epl4Rkz9t9vDB1Rru7UgZAgAB8hDCISDhG0f7UBCGBoVyG1LdlAXZiSdQqeFEsligqI5r4sbkR5n-62jEYTWNOKzrLyA7QdOfcfxoh5hkr7OarLl_OOM0GstzGfo0xfZlYz8t5jSr8-hdle0IRjjxG2t4i2ijLXGswRoTmVl0U" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="" data-original-height="87" data-original-width="188" height="58" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhtIWd1uWw3P32_twv_t4epl4Rkz9t9vDB1Rru7UgZAgAB8hDCISDhG0f7UBCGBoVyG1LdlAXZiSdQqeFEsligqI5r4sbkR5n-62jEYTWNOKzrLyA7QdOfcfxoh5hkr7OarLl_OOM0GstzGfo0xfZlYz8t5jSr8-hdle0IRjjxG2t4i2ijLXGswRoTmVl0U=w126-h58" width="126" /></a></div><i>"Hän tiesi, missä on se maa, se kallis maailmankulma, jossa Suomen kansa asuu, rakentelee ja taistelee ja jonka povessa lepäsivät isiemme luut. Hän tiesi sen rajat, sen meret, sen salaisesti hymyävät järvet ja nuo risuaitoina juoksevat hongistoiset harjanteet.</i><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjND-KkqUfbI7qUPHyIPQvN5FtktvrrLocux4iReckU-JsDeqP0wxWZ9ld2mCxaYZ7JpQoaQ1jTwt-g44Jvxb8VSMDeMl-R19GNy1_qK7xrfSshzZFHBUp5QNFLO9hHiQP0TXfVSDJ-27Kp2Tmbm-RSafpnOSpsxh0qb4dU6mtWSzShNA6VJiM8fWSF39_r" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><i><img alt="" data-original-height="97" data-original-width="160" height="56" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjND-KkqUfbI7qUPHyIPQvN5FtktvrrLocux4iReckU-JsDeqP0wxWZ9ld2mCxaYZ7JpQoaQ1jTwt-g44Jvxb8VSMDeMl-R19GNy1_qK7xrfSshzZFHBUp5QNFLO9hHiQP0TXfVSDJ-27Kp2Tmbm-RSafpnOSpsxh0qb4dU6mtWSzShNA6VJiM8fWSF39_r=w92-h56" width="92" /></i></a></div><i>Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaaksi painuneet hänen sydämeensä syvyyteen".</i> Seitsenvuotiaan muistikuviin jos tällaiset tekstit jäävät muhimaan, niille rakentuu kielen ja ajattelun tueksi sitten paljon muutakin.<p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgdsdhGe147_fuzy4aD9FveVgCGqKJORRQxquotXIg_udfsyOUtX_8xk4dEGVD67HVvChtPjf2UDPln6PsgLzf3R0-Wt4-ijdA62Qbr1qzAemt60nH5ocorrfFRPbLcovmXuW7bU6gLNhT-9AalUU5dBwFp6dVIXrX3P5Ml2l09fovg1whgMp49xV_Qovej" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="" data-original-height="85" data-original-width="147" height="57" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgdsdhGe147_fuzy4aD9FveVgCGqKJORRQxquotXIg_udfsyOUtX_8xk4dEGVD67HVvChtPjf2UDPln6PsgLzf3R0-Wt4-ijdA62Qbr1qzAemt60nH5ocorrfFRPbLcovmXuW7bU6gLNhT-9AalUU5dBwFp6dVIXrX3P5Ml2l09fovg1whgMp49xV_Qovej=w99-h57" width="99" /></a></div>Lisää Kiveä: <i>"Makeasti oravainen / makaa sammalhuoneessaansa; / sinnepä ei hallin hammas..."</i> Kantelettaren runoja ja muita vanhoja perinnetekstejä on paljon, ja muutama perusvirsikin.<p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgpCyoXz8EbPzWC9d2MqAnIvmpOR3xfxxVUPEOI7OGART7WtQpJdAHbOJAJkvYGx5I0OnZKvrKKES9xBsJe5U_EaNTMdMKNfKBoL2wX1VYCwgMvQ1P7ctyEWeV1SVigNEEs9fqiIN-zNjfXKWQFyPx0RBvMGg1vkS2iKIaZOHv5x5BzUN41UyfCAgiZAE-s" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="" data-original-height="73" data-original-width="85" height="56" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgpCyoXz8EbPzWC9d2MqAnIvmpOR3xfxxVUPEOI7OGART7WtQpJdAHbOJAJkvYGx5I0OnZKvrKKES9xBsJe5U_EaNTMdMKNfKBoL2wX1VYCwgMvQ1P7ctyEWeV1SVigNEEs9fqiIN-zNjfXKWQFyPx0RBvMGg1vkS2iKIaZOHv5x5BzUN41UyfCAgiZAE-s=w65-h56" width="65" /></a></div>Niin täydellinen aapisen maalaiskeskeisyys on, että yksikään kertomus tai kuva ei sijoitu kaupunkilaiseen elämäänmuotoon. Tokihan matkataan Turkuun, Helsinkiin, Hämeenlinnaan tai jopa Kuopioon, mutta siellä ei <i>olla.</i><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiSs5f2W_dektvryrW9qs82Ryci-KMlpEddV3S04SjSEyEOkMquBzdPQIrV6qMfU7CermpkSuj2oKcE1AVFMDO47k22Yl6DR1mDHKRiZ4PmUAMLzpOXj_2ObL5fcBRrPeVXqRnuPQdqz4DrXGr4kVuFQ0UQf3QT7b96XKMYnOnBMLnbfeEJzweMB4Kx2190" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="" data-original-height="74" data-original-width="242" height="53" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiSs5f2W_dektvryrW9qs82Ryci-KMlpEddV3S04SjSEyEOkMquBzdPQIrV6qMfU7CermpkSuj2oKcE1AVFMDO47k22Yl6DR1mDHKRiZ4PmUAMLzpOXj_2ObL5fcBRrPeVXqRnuPQdqz4DrXGr4kVuFQ0UQf3QT7b96XKMYnOnBMLnbfeEJzweMB4Kx2190=w172-h53" width="172" /></a></div>Ja sehän asetelma oli vielä 1950-luvulla ja paljon myöhemminkin. Vaikka lapsi kävisi kouluaan kaupungissa, lomat pyrittiin viettämään maalla, parhaassa tapauksessa sukulaistalossa vaarin ja mummon tykönä.<p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhYc4gTQxyAFFOygY-8jtnG7Nqk_rbgnraDdHIPUIj5vh1qekwOIOe4l1Rjjtma7hPrQNBit2sFX8sD0qzA7iOwOZw4NAzQgsnrO-hKDftylS8hAYbu_UzZY4H8XEk-aoaX7joYPBvnTVeimyx6QSfEg3MV0SfnZOEWeBzkOUxtlNGGewBrjONEKY7Uk3IW" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="" data-original-height="73" data-original-width="70" height="57" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhYc4gTQxyAFFOygY-8jtnG7Nqk_rbgnraDdHIPUIj5vh1qekwOIOe4l1Rjjtma7hPrQNBit2sFX8sD0qzA7iOwOZw4NAzQgsnrO-hKDftylS8hAYbu_UzZY4H8XEk-aoaX7joYPBvnTVeimyx6QSfEg3MV0SfnZOEWeBzkOUxtlNGGewBrjONEKY7Uk3IW=w55-h57" width="55" /></a></div>Kesälomat, perunannostolomat ja hiihtolomat maaseudulla eivät olleet lapsille vain sijoitus-paikkoja, vaan sitä aidointa ja perustavinta varsinaista elämää. Köyhälistön lapsille järjestettiin maaseudulle siirtoloita, jossa he pystyisivät edes hetkeksi elämään terveissä oloissa.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEipPwKn0Ld3tHfNzF9qHdq8QqzxRrUnnlABPTzo3PHfAinpvou1sIJ4wepySck0nmE3K6JhGxHufnViY_jbb6YMoU2eG9wSR_69flmSR90TUyK_NmKi1CXfQnXsromAYLUv8fREHCN86Bm9RQt_dES5vxI-w-xHOF-9SNLBfxvZtv95uxksp7hJMlfYlmMj" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="" data-original-height="88" data-original-width="206" height="59" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEipPwKn0Ld3tHfNzF9qHdq8QqzxRrUnnlABPTzo3PHfAinpvou1sIJ4wepySck0nmE3K6JhGxHufnViY_jbb6YMoU2eG9wSR_69flmSR90TUyK_NmKi1CXfQnXsromAYLUv8fREHCN86Bm9RQt_dES5vxI-w-xHOF-9SNLBfxvZtv95uxksp7hJMlfYlmMj=w137-h59" width="137" /></a></div>Linnut ja muut eläimet ovat lapsille läheisiä. Puut ja muut kasvit ovat ihmeellisiä ja tärkeitä. Maatalon työt ja tavat opettavat. Ympäristö, jossa itse tehdään käyttöesineitä tai leikkivälineitä, on ihmisarvoinen.<p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjWJIvjEV2uAsp_UVefE75drqgc0L3hJOf4wyqoclEDsOAhnUHETqOaOOzkh0H-1O37BfmgGrSox3Ksj6a-ZOMcldbFyqzIP4bgVs-onVoW9vB-Wnj2DuxqrdVcJUtAQT218H8jcSH_yy9f3rXoQAq9p693oIfWlv_nSGITVuTBYycuyG6thkA3mA1Wt2l7" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="" data-original-height="72" data-original-width="64" height="59" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjWJIvjEV2uAsp_UVefE75drqgc0L3hJOf4wyqoclEDsOAhnUHETqOaOOzkh0H-1O37BfmgGrSox3Ksj6a-ZOMcldbFyqzIP4bgVs-onVoW9vB-Wnj2DuxqrdVcJUtAQT218H8jcSH_yy9f3rXoQAq9p693oIfWlv_nSGITVuTBYycuyG6thkA3mA1Wt2l7=w52-h59" width="52" /></a></div>Mistäpä maitoa saadaan? Entäpä jauhoja, lihaa, puuta, munia? Massiivinen ja eristynyt teollisuus jauhaa tavaraa kauppoihin, mutta tietävätkö ihmiset enää mitä tehdä jos se teollisuus alkaakin yskiä?<br /><br /> <br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiOCWMGIQF4Iqp64H4-2VhaRiih8NhgYShYi2fxzyljWN8ixs7jdz0vACqXCCqEiu_0bfjQjRPi1Jwt40jQD9Y5tpPB4eH6kV2lZvz5qEZ8uPJPzBoCjtdoc9yT-D7oUk-BSRB2g1MuMJGEpSU-CTW_GKLnBdEcEvD0oEX0W3wSqcotqT1PtnnFjjBkp8bq" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="" data-original-height="80" data-original-width="195" height="64" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiOCWMGIQF4Iqp64H4-2VhaRiih8NhgYShYi2fxzyljWN8ixs7jdz0vACqXCCqEiu_0bfjQjRPi1Jwt40jQD9Y5tpPB4eH6kV2lZvz5qEZ8uPJPzBoCjtdoc9yT-D7oUk-BSRB2g1MuMJGEpSU-CTW_GKLnBdEcEvD0oEX0W3wSqcotqT1PtnnFjjBkp8bq=w155-h64" width="155" /></a></div>Se maailma jossa Iloinen Aapinen syntyi, on kaikesta huolimatta se perus-maailma, joskus vaivalloinen, mutta silti koko toimeentulon perusta. Ja aapinen itse on tervehenkinen ja rohkaiseva, vailla muodikasta valittamista ja katkeruutta. <br /><br /><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjKjjWchEzCFlZTInmmVzgGyqVo6EmybPp-YT8enfQ7HHJ-B9aD0ZNkeBnrzPRHjpUsU0y7xU_77FpqQbFsk0rBIS8g8MLUE3miS_L_pnQ6DlQ4Z07NJYZ3QE2vP4H6VKCUhajZz5UpPzr-TOfr0jwmXB_QV8RKeSXgBQ38gy5PiGxBdHXmdQu0LpdTqbn4" style="display: inline; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="81" data-original-width="177" height="60" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjKjjWchEzCFlZTInmmVzgGyqVo6EmybPp-YT8enfQ7HHJ-B9aD0ZNkeBnrzPRHjpUsU0y7xU_77FpqQbFsk0rBIS8g8MLUE3miS_L_pnQ6DlQ4Z07NJYZ3QE2vP4H6VKCUhajZz5UpPzr-TOfr0jwmXB_QV8RKeSXgBQ38gy5PiGxBdHXmdQu0LpdTqbn4=w132-h60" width="132" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div>Iloisen Aapisen jälkeen minä, kirjallisesti kokenut tokaluokkalainen sain saman tekijäjoukon laatiman <b><i>Iloisen Lukukirjan</i></b>. En ole sitä aikuisena lukenut, enkä löytänyt, mutta muistan siitä yhden kertomuksen. <br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg_89ecb_NzoX7PO7dYWN5sh7s0MUxYGC5zMttdvkowGrFUwc7aJkCTg6J36lL-zq0H5v_C58Xv9nDCfUKSHl46qpEz_UWoT43rDDtyiQKh6vBnYm4pZ1lPhQvqZNWM4CmuIBzjObF4p0A8RmE93Y9iK0l2OwpYYqcZtIs0vXv36KMxK5Gbj3eoiMXAbGPf" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="" data-original-height="72" data-original-width="115" height="67" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg_89ecb_NzoX7PO7dYWN5sh7s0MUxYGC5zMttdvkowGrFUwc7aJkCTg6J36lL-zq0H5v_C58Xv9nDCfUKSHl46qpEz_UWoT43rDDtyiQKh6vBnYm4pZ1lPhQvqZNWM4CmuIBzjObF4p0A8RmE93Y9iK0l2OwpYYqcZtIs0vXv36KMxK5Gbj3eoiMXAbGPf=w107-h67" width="107" /></a></div><p></p><p>En tiedä kirjoittajaa, mutta jutussa kerrottiin miten äiti Hippo yritti saada vastentahtoista poikaansa Potamusta koulutielle. Siinä mentiin katsomaan minne pallo lenteli, tai mitä sen-ja-sen puun takana oli.<br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEirs4zcZRTJX25BD0vLNgvWTuuMjRaEx4hC4HEHml2a7NGARV_cox6vca-pVpVOkzGEKye6G9EJpyygR8Nv0ujh8BeryCoBPYc-G_NbNzZeJ-AWPyY8nK54GdRtMJscygG6BdiLVF6t0pr3bghcLYocus4evYX3NbOPz0hfZHN-9MZqF1y2JO3dkY75nlCN" style="clear: right; display: inline; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;"><img alt="" data-original-height="78" data-original-width="202" height="58" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEirs4zcZRTJX25BD0vLNgvWTuuMjRaEx4hC4HEHml2a7NGARV_cox6vca-pVpVOkzGEKye6G9EJpyygR8Nv0ujh8BeryCoBPYc-G_NbNzZeJ-AWPyY8nK54GdRtMJscygG6BdiLVF6t0pr3bghcLYocus4evYX3NbOPz0hfZHN-9MZqF1y2JO3dkY75nlCN=w149-h58" width="149" /></a></p><p>Lopulta koulutalo näkyi, ja Potamus säntäsi sinne innoissaan. Opin samassa virtahevon tieteellisen nimen!</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiwcz7ZOcsYM1RY6GGptBrLZy6GszHSX29_-GqVbj4k8qhEVwD0wdsMbEhSjnvT9DtUfkQsS3VA8uXgbRU5CTNuUStJtvchvgEJgBB0IqNJ8GPhhCGj4sSQPI5sRUVy6lTfZUB4BZUFgYFf4JGlc3cjbOp8ibyKJIQXxYVYZn14qBZtXUXjsr876eBemyhx" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="" data-original-height="101" data-original-width="313" height="59" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiwcz7ZOcsYM1RY6GGptBrLZy6GszHSX29_-GqVbj4k8qhEVwD0wdsMbEhSjnvT9DtUfkQsS3VA8uXgbRU5CTNuUStJtvchvgEJgBB0IqNJ8GPhhCGj4sSQPI5sRUVy6lTfZUB4BZUFgYFf4JGlc3cjbOp8ibyKJIQXxYVYZn14qBZtXUXjsr876eBemyhx=w182-h59" width="182" /></a></div>Muistan myös, miten minua nauratti pikkulasten lapsellisuus. Noin yksinkertaisiin konnankoukkuihin ne sitten höplääntyvät!<br /><br /><p></p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj0t4WD048fSl_F4FLnIDh3IuSIU8wHbIQCKO2r09wVX1MrlWBVE_cyFtqmj8XxuVD5Azp3ofzHqtjHBugt-KWxa-b3EV5bIqpL9lKu8cK0OPASPThW4hasIIof8jhVEfM1Jq1nK23Movyzb8_ALYPHm9pk1Sxg5cvTga3-hEpkxA-BqPAmXeSk5y0JFPE1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="" data-original-height="105" data-original-width="286" height="68" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj0t4WD048fSl_F4FLnIDh3IuSIU8wHbIQCKO2r09wVX1MrlWBVE_cyFtqmj8XxuVD5Azp3ofzHqtjHBugt-KWxa-b3EV5bIqpL9lKu8cK0OPASPThW4hasIIof8jhVEfM1Jq1nK23Movyzb8_ALYPHm9pk1Sxg5cvTga3-hEpkxA-BqPAmXeSk5y0JFPE1=w185-h68" width="185" /></a></div><i>Iloinen Aapinen löytyy netistä osoitteesta digi.kansalliskirjasto.fi</i><p></p><p><br /><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-5660764449388165092023-10-10T14:41:00.000+03:002023-10-10T14:41:33.051+03:00Mozart: Myyttejä ja juoruja<h2>Kari Rydman:<br />MOZARTIN VIIMEINEN VUOSI 56 (ulos 21.12.91)</h2><h4>© Kari Rydman 1998</h4><p><span style="color: navy;"><span style="color: red;"></span></span><span style="background-color: white;">Kuolema ei tavallisen taiteilijan kohdalla merkitse juuri muuta, kuin että häntä koskevat dokumentit, kirjeet, painotuotteet, päiväkirjat jäävät ani harvojen tutkijoitten materiaaliksi (ja hänen tuottamansa taide tietysti jää elämään omaa, enemmän tai vähemmän rauhaisaa elämäänsä). </span><b>Mozartin</b><span style="background-color: white;"> kuolema oli toista. Välittömästi kävi ilmi hänen huikea vaikutuksensa aikalaisiin. Häntä surtiin suorastaan kansanliikkeen omaisissa massatilaisuuksissa (kuten Prahassa), hänen muistokseen järjestettiin kirkollisia ja maallisia tilaisuuksia, ja hänen sävellyksilleen omistettuja konsertteja pidettiin vuosikausia kuoleman jälkeen. Kruunupäät olivat liikuttuneita, ja he avasivat kukkaronnyörinsä Konstanze-lesken ja lasten hyväksi niin anteliaasti, että säveltäjä itse vain harvoin oli joutunut moisen rahatulvan kohteeksi.</span></p><p>Mozartista puhuttiin näinmuodoin lähes herkeämättä. Jokainen hänet tuntenut katsoi vielä useita vuosikymmeniä myöhemmin velvollisuudekseen kertoa arvioitaan, anekdootteja ja mielipiteitä tästä kuolemansa jälkeen välittömästi lopulliseen superkuuluisuuteen kohonneesta muusikosta. Juorut, jotka muuten olisivat kuolleet kuulijoitten puutteeseen, alkoivat elää omaa elämäänsä; ne kasvoivat ja muuntuivat, semminkin kun jo 1790-luku oli ajatusmaailmaltaan kiihkeän romanttinen ja alkoi kehitellä sittemmin jo kohtuuttomiksi muuttuvia taiteilija-myyttejä.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEievqeM0CtBlEgfUzJI70nUf8G26AVzVlDM8aMVYeISSQdp26RtC7Uh8KA2RjftafgEqJlSBGHX5QPRGewmbFrJ2WOFrHLDvtznNt8oSGGDg4ehU9KWCJdNLMHhMs0gMupA3_yU9YqiHAnkTZ_Pw1nqdJs1lRGIJ0jyjtGAMEEqauZhqiNKepR9K5NKyfHg/s1055/800px-Nancy_Storace_Portrait_By_Pietro_Bettelini_2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1055" data-original-width="800" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEievqeM0CtBlEgfUzJI70nUf8G26AVzVlDM8aMVYeISSQdp26RtC7Uh8KA2RjftafgEqJlSBGHX5QPRGewmbFrJ2WOFrHLDvtznNt8oSGGDg4ehU9KWCJdNLMHhMs0gMupA3_yU9YqiHAnkTZ_Pw1nqdJs1lRGIJ0jyjtGAMEEqauZhqiNKepR9K5NKyfHg/s320/800px-Nancy_Storace_Portrait_By_Pietro_Bettelini_2.jpg" width="243" /></a></div><br />Niinpä Mozart-elämäkerturit jo varhain mielellään elävöittivät esityksiään anekdooteilla tai esimerkiksi arvailuilla säveltäjän naissuhteista. Mozartilla oli suuri määrä oppilaita, monet heistä nuoria säätyläisnaisia tai -tyttöjä. Hän omisti monille näistä sonaatteja tai jopa konserttoja. Jotkut nuorista naisista olivat epäilemättä ihastuneita nuoreen ja karismaattisen lahjakkaaseen opettajaansa. Meille kerrotaan, että aatelisneito <b>Barbara von Ployer</b> oli "aika ruma", mutta Mozartiin kovin rakastunut; että nuori englantilainen laulajatar <b>Nancy Storace</b> oli "ihanan kaunis" ja ihailtu ja herätti sen vuoksi varmasti Mozartissakin vastakaikua; että pikkuneito <b>Anna Gottlieb</b>, joka 13-vuotiaana lauloi Barbarinan osan <i>Figaron häissä</i> ja 17-vuotiaana Paminan osan <i>Taikahuilussa</i>, olisi mestarinsa kuoleman jälkeen peräti menettänyt äänensä ja lopettanut esiintymiset.<p></p><p>Mitä "pikkuneitoon" tulee, sanomalehtensä lukeneet tutkijat voivat hyvin kumota tämän tarinan. Anna jatkoi uraansa näyttelijänä ja laulajana pitkälle 1800-lukua. - Eräät kirjoittajat ovat löytävinään Mozartin naisoppilailleen kirjoittamista sävellyksistä erityisen eroottisia sävyjä. Mutta miksi säveltäjä ei kirjoittaisi nuorille naisoppilailleen "helpohkoja" ja "tunteellisia" kappaleita? <i>Sellaisia</i> he ja aika vaativatkin...</p><p>Mutta yksi Mozartin tilille pannuista naissuhteista joutui jälkikäteen erityisasemaan, ja kamalista syistä. Parin korttelin päässä Grünangergassella asui pikkuvirkamies <b>Franz Hofdemel</b>, Mozartien läheinen perhetuttava. Hänen vaimonsa <b>Magdalena</b> oli lahjakas pianisti, ja nautti ilmeisesti Mozartin opetusta. Samana päivänä kun Mozart siunattiin, jouduttiin Hofdemelien asuntoon murtautumaan sieltä kuuluneitten huolestuttavien äänien vuoksi. Kävi ilmi, että Hra Hofdemel oli leikannut kurkkunsa poikki partaveitsellä. Magdalena makasi verilammikossa kasvot, kurkku ja rinta viillettynä. Jostainpäin huoneistoa löytyi perheen parivuotias tytär vahingoittumattomana.</p><p>Magdalena Hofdemel oli viidennellä kuulla raskaana. Hän jäi henkiin, ja hänen lapsensa sai isänsä ja kumminsa nimet Johann Nepomuk Alexander Franz. Saksalaisen kielialueen lehdistä on löydetty erinäisiä uutisia tästä kauheasta perhetragediasta, ja niissä on vihjaistu sekä Hra Hofdemelin epätoivosta että hänen toivottomasta mustasukkaisuudestaan. - Ehkäpä tämä yhteensattuma olisi jälkeenpäin unohdettu, ellei Wienin seuraavan supertähden, vuotta Mozartin kuolemasta kaupunkiin tulleen nuoren Hra <b>Beethovenin</b> olisi kerrottu kieltäytyneen esiintymästä Magdalenan läsnä ollen, syyllä että tämä olisi ollut Mozartin rakastajatar.</p><p>Muita todisteita Mozartin suhteesta Magdalenaan kuin tämän Wienin kaupungissa ilmiselvästi pyörineen juorun eivät tunkiontonkijat ilmeisesti ole löytäneet. Yhtä vähän on löytynyt todisteita Constanzen suhteesta sävellysoppilas <b>Süssmayer</b>iin, saatikka että tämä olisi hänen nuoremman poikansa isä. Tunkiontonkijoita ei ole pysäyttänyt edes 1800-luvun alussa kirjattu tukku todistuksia Mozartin nuoremman pojan ulkonäöstä: hänen sanottiin muistuttaneen suorastaan huomiotaherättävästi Mozartia, jopa korvalehden erikoista muotoa myöten.</p><p>Mozartin säilyneet kirjeet antavat puolisoitten suhteesta aivan yksiselitteisen kuvan: se oli tiivis ja läheinen, täynnä sekä toveruutta että seksuaalista läheisyyttä.</p><p>Kertomukset hovikapellimestari <b>Antonio Salieri</b>n juonitteluista Mozartia vastaan ovat sensijaan jossain määrin tosia 1780-luvun puolella. Kysymys oli tietenkin hovin oopperatilauksista, sekä myös italialaisen oopperaperinteen puolustustaistelusta uutta saksalaista vastaan. Mutta keisari Josephin kuoltua miehet olivat joutuneet ikäänkuin samaan veneeseen; uudella keisarilla ei ollut juuri aikaa taidepyrinnöille, ja Salieri jätti hovivirkansa. Erityisen suuresta vihamielisyydestä Mozartia kohtaan ei kerro sekään, että Salieri ilmeisesti johti tämän g-mollisinfonian <i>Tonkünstler</i>-konsertissa keväällä -91, ja useita kirkkosävellyksiä Prahan kruunausjuhlilla saman vuoden syyskuussa, ja että hän monien muiden ohella osallistui Mozartin poikien musiikilliseen kasvatukseen.</p><p>Beethovenia askarrutti Mozartin kuolema useasti varsinkin 1820- luvulla, semminkin kun juoruissa alettiin syyttää hänen opettajaansa Salieria tämän myrkyttämisestä. Beethovenin keskusteluvihkoissa aihetta käsitellään usein. Niin sairas Salieri itse kuin lukemattomat muut asioita tuntevat kumosivat ponnekkaasti tätä raakaa juorua, mutta turhaan. Aihe oli aidosti romanttinen, se löysi tiensä <b>Puškin</b>in kirjoituspöydälle, sieltä <b>Rimski-Korsakov</b>in oopperaksi, ja lopulta laajojen massojen tietoisuuteen <b>Schaeffer</b>in näytelmän ja <b>Forman</b>in elokuvan kautta.</p><p>Myrkytysteoria on ajat sitten todettu aiheettomaksi, ja Salierin maine puhdistettu. Mutta ilmeisen tuloksetta, päätellen tiedotusvälineitten asiaa koskevasta ja yhä jatkuvasta innokkaasta kohu-uutisten harrastuksesta.</p><p>Myös monet muut pitkään hellityt myytit on todettu kiistatta aiheettomiksi. Näin on kumottu esimerkiksi tarinat säveltäjän köyhyydestä ja häpeällisestä köyhäinhautauksesta. Olen aikaisemmissa ohjelmissa esittänyt kosolti riidatonta tietoa tuon ajan talousasioista ja Mozartin tuloista, ja todennut että hänen tulonsa olivat hyvinvoivan kauppaporvarin tasolla. 80-luvun viimeisinä vuosina hän kyllä joutui väliaikaiseen velkakierteeseen, mutta oli kuolemansa tienoilla ilmeisesti lopullisesti selviämässä kuiville. Mozartin potentiaalisen varakkuustason voi sitäpaitsi hyvin lukea niistä valtavista summista, joita leski Constanzelle virtasi joka taholta heti säveltäjän kuoleman jälkeen.</p><p>Hiukan vaikeampaa on kumota väitteet 'väärinymmäretyst nerosta'. Pitäisi tietysti ensin määritellä, <i>ketkä</i> mitäkin ymmärsivät ja mitä eivät. Onhan aivan selvää, ettei Mozartin aikalaisilla voinut olla samanlaista kokonaiskuvaa hänen tuotannostaan kuin meillä. Toisaalta olisi myös väärin edellyttää ajan tavalliselta oopperayleisöltä tai menuettien suurkuluttajilta erityistä ymmärrystä hänen orkesteri-, kirkko- ja kamarimusiikkiaan kohtaan.</p><p>Mutta Mozartin oopperat pyörivät herkeämättä koko saksankielisessä Euroopassa, ja samoin alkoi olla jopa hänen soitinmusiikkinsakin laita. Paikallinen sanomalehti <i>Wiener Zeitung</i> suhtautui Mozartiin erityisen kunnioittavasti. Hänen nimensä oli huomiota herättävän usein ladottu puolilihavalla, siihen yhdistettiin huomiotaherättävän usein joukko arvonimiä, ja <b>Joseph Haydn</b>in ohella hän on ainoa säveltäjä, josta lehti vuonna -91 kirjoitti uutisosastossaan (ellei lasketa mukaan lyhyttä mainintaa Prahan virallisen kruunajaiskantaatin tšekkiläisestä tekijästä <b>Leopold Kozeluch</b>ista). Lehti julkaisi tänä vuonna virallisen nekrologin ainoastaan kahdesta kulttuurihenkilöstä, tiedemies <b>Ignaz von Born</b>ista ja Mozartista, ja poikkeuksellisen paljon tilaa se antoi lennokkaalle kuvaukselle Mozartin valtavasta muistojuhlasta Prahassa - muita senkaltaisia reportaaseja en vuoden -91 lehtien palstoilta juuri ole löytänyt. Toisaalta lehti <i>ei</i> kertonut vastaavista tilaisuuksista Wienissä; saattoihan olla niinkin, että kirjoittajilla oli hiukan erilaisia käsityksiä Mozartin asemasta - ja oli myös eittämättä totta että säveltäjän suunnaton maine Prahassa oli myös journalistisesti kiitollinen aihe.</p><p>Kaiken kaikkiaan on täysin epäilemätöntä, että kuollessaan Mozart oli latinalaisen maailman ulkopuolella Haydnin ohella kuuluisin säveltäjä, Wienissä elävistä kuuluisin. Ehkäpä vain <b>Ignaz Pleyel</b> saattoi Wienissä kilpailla hänen kanssaan kustantajain myyntilistoilla, mutta paljon kapeammalla alueella. Ja kun Mozart oli kuollut, hän varsin pian ohitti maineessa jopa Papa Haydnin.</p><p>Kaikista myyteistä riippumatta...</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><p></p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-86431240557894505052023-10-07T19:06:00.000+03:002023-10-07T19:06:20.476+03:00Mitä tapahtui Mozartin kuoleman jälkeen<p><span style="background-color: white;"><span style="color: #e69138; font-size: medium;">(KR: Mozartin viimeinen vuosi 55, Yle 14.12.1991)</span></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOfHtI5fmgxdYYFP8hGPXKWXXjXYHGR5jVzsajBtWpt8x5sgz4sPSXK2Nr5okFOIi7Df-FZ0VPrBFKJpMCvzdfT0ttcTg6f56UpeeUnP0cs8d8Hb8s-3NTiwyC_Bm8-XcHiUNpScHZZqHeewPUSKASCyUZxcE2Tfg4I9yRjju8yU-vUokZbFHmZzP9eCPF/s804/Wiki_mozartgrab_st.marxer_friedhof_1030_wien-2010-04.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="804" data-original-width="708" height="419" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOfHtI5fmgxdYYFP8hGPXKWXXjXYHGR5jVzsajBtWpt8x5sgz4sPSXK2Nr5okFOIi7Df-FZ0VPrBFKJpMCvzdfT0ttcTg6f56UpeeUnP0cs8d8Hb8s-3NTiwyC_Bm8-XcHiUNpScHZZqHeewPUSKASCyUZxcE2Tfg4I9yRjju8yU-vUokZbFHmZzP9eCPF/w369-h419/Wiki_mozartgrab_st.marxer_friedhof_1030_wien-2010-04.jpg" width="369" /></a></div><p></p><p><span style="background-color: white;">Maanantaina joulukuun 5. päivänä 1791 Wienissä levisi uutinen: </span><b>Mozart</b><span style="background-color: white;"> on kuollut! Kuten usein tapahtuu, vasta ihmisen kuolema herättää useimmat miettimään tämän merkitystä. Tästä hetkestä alkaa myös myytin rakentuminen. Elävä ihminen luistaa äkkiä yleiskuvanrakentajan hyppysistä, mutta kuolleesta tulee yhtäaikaa sekä kohde, johon heijastetaan paljon myös heijastajaa itseään, että sammio, josta ammennetaan mielellään sitä mikä kulloistakin ammentajaa kiinnostaa.</span></p><p>Yritän nyt selvittää, mitä heti Mozartin kuoleman jälkeen tiedetään tai arvellaan tapahtuneen <i>Rauhensteingassella</i> ja säveltäjän työympäristössä.</p><p>Sukulaisten ja ystävien lisäksi paikalle tulivat tietysti lääkärit, Mozartien perhelääkäri tri <b>Closset</b>, sekä tri <b>Guldener</b>, joka vahvisti kuolinsyyksi tri Clossetin diagnoosin, reumaattisen tulehduskuumeen. Tri Guldener vahvisti lisäksi, että tri Closset oli ennustanut täsmälleen sairauden kulun ja kuoleman ajankohdan, sekä että Mozartin tauti oli varsin tavallinen ja laajalle levinnyt.</p><p>Wienin kuolleittenrekisteriin tuli merkintä, jossa vainajan nimet ja tittelit esitettiin seuraavasti: <i><b>"Jalosukuinen Herra Wolfgang Amadeus Mozart, keisarillis-kuninkaallinen kapellimestari ja kamarisäveltäjä..."</b></i></p><p>Vahakabinetinomistaja <b>Müller</b> alias kreivi <b>Deym</b> tuli paikalle, ja valmisti vainajasta kuolinnaamion.</p><p>Erittäin tärkä vieras oli paroni <b>Gottfried van Swieten</b>, jolle Mozartit olivat paljosta kiitollisia. Van Swieten oli Wolfgangin isällinen ja uskollinen tukija, ja juuri hänen musiikillisissa illoissaan tämä oli päässyt perusteellisesti tutustumaan isä-<b>Bach</b>in ja <b>Händel</b>in musiikkiin. Juuri tänä samaisena päivänä van Swieten oli keisarin käskystä erotettu virastaan hovin kasvatuskomission puheenjohtajana. Keisari <b>Leopold</b>illa oli kiire siivota uudistusmielisen veljensä <b>Joseph</b>in virkakoneistoa; sitä paitsi van Swietenin jäsenyys vapaamuurarijärjestössä ilmeisesti katsottiin arveluttavaksi.</p><p>Van Swieten ehti vaikeasta tilanteestaan huolimatta antaa neuvoja hautajaisten järjestelyssä. Ruumiinsiunaus tapahtui seuraavana päivänä, tiistaina joulukuun kuudentena <i>Stephansdom</i>in kyljessä sijaitsevassa siunauskappelissa. Kulkueen kärjessä kulki ristinkantaja, sitten seurasivat arkunkantajat ja neljä kynttilälyhtyjä kantavaa kuoripoikaa. Perheenjäsenten ja lähisukulaisten lisäksi kulkueessa oletetaan eri lähteistä saatujen tietojen mukaan olleen mukana ainakin <b>Salieri</b>, <b>Albrechtsberger</b> (Mozartin seuraaja Tapaninkirkossa), sekä oppilaat <b>Freystädtler</b>, <b>Hartwig</b> ja oletettavasti <b>Süssmayer</b>. Keitä muita kulkueeseen osallistui, siitä ei ole säilynyt tietoja.</p><p>Siunaus oli niinsanottua 3. luokkaa, hinnaltaan 8 guldenia 56 kreuzeria. Tämän ja kahden kalliimman luokan ero oli tuohon aikaan olematon, sillä kysymys oli enää vain kulkueen virallisen osan pituudesta. Keisari Josephin uuden hautajaisjärjestelmän mukaan hautaukset kirkkoihin tai asutuksen keskellä sijainneisiin hautausmaihin oli näet lopetettu 8 vuotta aikaisemmin. Stephansdomin seurakunnan jäsenet haudattiin uudelle <i>St.Marxin</i> hautausmaalle neljän kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Siunauksen jälkeen arkut sijoitettiin kirkon paarihuoneeseen, josta ne illan hämärtyessä ajettiin hautausmaalle.</p><p>Arkut ajettiin St.Marxiin joko yhteiskuljetuksella tai erikoisvaunulla. Mozartin kohdalla valittiin erikoiskuljetus, joka maksoi 3 Guldenia. Saattojoukko ei matkan pituuden vuoksi yleensä seurannut vaunuja kauas; eräiden tietojen mukaan Mozart hyvästeltiin lopullisesti kaupungin portilla.</p><p>Meitä saattaa järkyttää josephinaikaisten hautausmääräysten rationaalisuus ja pieteetinpuute. Kaupungin hautausmaalla ruumiit laskettiin järjestyksessä suoriin riveihin kaivettuihin hautoihin. Mitään mahdollisuuksia ei ollut päästä omaisten viereen, eikä haudoille voinut myöskään rakentaa hautamonumenttia. Vainajan uskonnon mukainen merkki, kivi, risti tai muu sellainen oli toki sallittu. Mutta kymmenen vuoden kuluttua haudat otettiin uudelleen käyttöön, tiukassa järjestyksessä; niistä löytyneet vanhat luut peiteltiin uudestaan multaan.</p><p>Väitteet <i>köyhäinhautaan laskemisesta kumoutuvat</i> näin yksiselitteisesti tämän valistuksenaikaisen rationalismin läpitunkemien ja tarkkaan tunnettujen säädösten todistusvoimalla. Mozartin hautausmenot olivat säästäväiset mutta säädynmukaiset, sellaiset kuin porvarille ja ritarille kuuluvatkin.</p><p>Keskiviikkona 7.12. julkaisi <i>Wiener Zeitung</i> kotimaan uutisten joukossa ylistävän nekrologin, joka nimenomaan uutisosastoon sijoitettuna oli poikkeuksellista:</p><p></p><blockquote><b><i>Tämän kuun 4. ja 5. päivän välisenä yönä kuoli täällä keisarillis-kuninkaallinen kamarisäveltäjä Wolfgang Mozart. Poikkeuksellisen harvinaisten kykyjensä vuoksi jo lapsuudestaan asti Euroopan kuuluna hän pystyi kehittämään näitä hämmästyttäviä luonnonlahjojaan, ja - niitä erittäin ahkerasti käyttäen - nousemaan kaikkein suurimpien mestarien tasolle; tästä todistavat hänen kaikkialla rakastetut ja ihaillut työnsä - ja ne kertovat mitan siitä korvaamattomasta menetyksestä, jonka säveltaide hänen kuolemansa johdosta on kärsinyt.</i></b></blockquote><p>Lauantaina 10.12. järjestettiin P.Mikaelin kirkossa linnan vierellä Mozartin muistojumalanpalvelus, jossa eräitten säilyneitten dokumenttien perusteella saatettiin jopa esittää joitakin osia keskenjääneestä Requiemista.</p><p>Sunnuntaina 11.2. sai Mozartin oppilas <b>Anton Eberl</b> valmiiksi kantaattinsa nimeltä <i>"Bey Mozarts Grabe"</i>. Samana päivänä anoi leski <b>Konstanze</b> Hänen Majesteetiltaan eläkettä, koska hän ei sitä voinut normaalijärjestyksessä Säveltaiteilijainyhdistykseltä saada; Mozarthan oli hukannut yhdistyksen jäsenyysanomuksessa vaaditun syntymätodistuksensa, eikä tullut myöhemminkään hoitaneeksi asiaa kuntoon. Mahdollisesti jo samana päivänä Keisari otti Konstanzen vastaan. Majesteetti oli hyvin myötämielinen hovisäveltäjänsä leskeä kohtaan, ja päätti järjestyttää suuren konsertin perheen hyväksi. Menestyksekäs konsertti pidettiin keisarin omassa kansallisteatterissa jouluaaton aattona, sen ohjelmassa oli Mozartin sävellyksiä, ja se tuotti pääsylipputuloina lähes 1000 guldenia. Tämän lisäksi keisari lahjoitti 675 guldenia, joten perheen kassa karttui Suomen rahassa reippaasti sadalla tuhannella markalla.</p><p>Mutta jo joulukuun 14. päivänä, vain yhdeksän päivää Mozartin kuoleman jälkeen, järjestettiin hänelle <i>Prahassa</i> P.Nikolauksen kirkossa valtava muistotilaisuus. Siellä soitti Mozartin rakastama Prahan kansallisteatterin orkesteri, kuoron solistina oli - kukapa muu kuin - <b>Josepha Duschek</b>, ja yhteensä noin 120 hengen muusikkojoukko esitti muistomessun yhteydessä <b>Rosetti</b>n Requiemin. Kirkon kaikki kellot soivat puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua, kertoo <i>Pressburger Zeitung</i>. Melkein koko kaupunki oli liikkeellä. Kirkon tori ei riittänyt paikoitustilaksi, eivätkä kaikki Mozartin ihailijat ja surijat mahtuneet tuohon 4000 henkeä vetävään kirkkoon. - Mozartin rakas Praha ei pettänyt taaskaan.</p><p><i>Wiener Zeitung</i>issa kustantajat pitivät Mozartin musiikkia näkyvästi esillä, ja <b>Artaria</b> julkaisi ilmoituksensa ohessa ylistävän nekrologin. Konstanzelle virtasi huomionosoituksia ja lahjoja: Kölnin vaaliruhtinas, arkkiherttua <b>Maximilian Franz</b> lähetti 24 tukaattia, ja helmikuun alussa Preussin kuningas <b>Friedrich Wilhelm II</b> määräsi ostettavaksi kahdeksan Mozartin sävellystä, Requiem mukaan luettuna, kunkin 450 guldenin hinnasta. Kaikkiaan Konstanze siis sai Preussin kuninkaalta valtavan 3600 guldenin summan, joka Suomen rahassa vastaisi hyvinkin 300,000 markkaa.</p><p><i>Wiener Zeitung</i> julkaisi uudenvuoden aattona vuoden viimeisessä numerossaan ilmoitusosansa arvokkaimmalla paikalla seuraavan latinankielisen tekstin:</p><p></p><blockquote><span style="color: #134f5c;"><b>MOZARDI TUMULO INSCRIBENDUM.<br />Qui jacet hic, Chordis Infans Miracula Mundi<br />Auxit; et Orpheum Vir superavit. Abi!<br />Et Animae ejus bene precare!</b><br /></span><blockquote><i>MOZARTIN PAATEEN KIRJOITETTAVAKSI.<br />Hän joka tässä lepää, musiikin kielillä jo lapsena<br />maailmaa ihmetytti, ja voitti itse Orfeuksen. Mene,<br />ja toivota hänen sielullensa hyvää!<br /></i></blockquote></blockquote><p><span style="background-color: white;">Kirjoituksen alla oli yksinäinen kirjain K. Kuka tämä "K." oli, sitä emme tiedä, emmekä edes ryhdy arvailemaan - mahdollisuuksia kun on niin paljon.</span></p><p>Näin alkoi Mozartin matka historian kiistattomimpien suurmiesten joukkoon. Mutta samalla lähti eri puolilta liikkeelle myös monenlaisia ja osin pahantahtoisiakin juoruja, jotka osaltaan ovat - tähän päivään saakka, ja itse asiassa yhä kiihtyvämmin - epäoikeudenmukaisesti ryvettäneet Mozartin ja hänen aikalaistensa mainetta.</p><p>Tämän ohjelmasarjan viimeisessä osassa käsitellään myös näitä myyttejä. Esimerkiksi maailmanlaajuisesti suositun Amadeus-näytelmän ja -elokuvan antama historiallisesti täysin paikkansapitämätön kuva Mozartista, Konstanzesta ja sanokaamme Salierista on syöpynyt syvälle ihmisten käsityksiin. Koska tavallinen totuus on tuhannesti ikävämpi kuin mehevä myytti, tehtäväni voi olla toivoton.</p><div><br /></div>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-62859335774463619402023-10-07T18:47:00.000+03:002023-10-07T18:47:14.683+03:00Mozart on kuollut<p><span style="background-color: white;"><span style="color: #e69138; font-size: medium;">(KR: Mozartin viimeinen vuosi 54, 5.12.1791/7.12.1991)</span></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG5SbzKk3WUQY20BzbXsPchRZrQP0KLJljuf9dTbroYLbyp-7TW2MoMAqr14YW7H93S0Ko6kIRcg-2lYjaHPAbeQe5vETpYV2t3lrbnWwdDRxWnirw5gCdvICBnoP9zeHkLaXHGf7G7k8g2cit4pJYNt9vj2M3Xp4M6mZvNO7lDUhUcgCNWtC937OJa9i5/s522/Mozarthof.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="522" data-original-width="390" height="376" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG5SbzKk3WUQY20BzbXsPchRZrQP0KLJljuf9dTbroYLbyp-7TW2MoMAqr14YW7H93S0Ko6kIRcg-2lYjaHPAbeQe5vETpYV2t3lrbnWwdDRxWnirw5gCdvICBnoP9zeHkLaXHGf7G7k8g2cit4pJYNt9vj2M3Xp4M6mZvNO7lDUhUcgCNWtC937OJa9i5/w281-h376/Mozarthof.jpg" width="281" /></a></div><p></p><p><span style="background-color: white;">Keisarillis-kuninkaallinen hovikamarisäveltäjä, Hra kapellimestari Wolfgang Amadé </span><b>Mozart</b><span style="background-color: white;"> on kuollut. Hän kuoli varhain maanantai-aamuyönä klo 0.55 kotonaan Rauhensteingassella talossa n:o 970 Wienin keskustassa.</span></p><p>Tieto Wienin ehkä tunnetuimman ja rakastetuimman säveltäjän pahasta sairaudesta ja kuolemasta levisi nopeasti kaupungissa. Säveltäjän asunnon eteen vaelsi jo sunnuntai-iltana ihmisiä, jotka heiluttelivat valkeita nenäliinoja ikkunaan ilmestyville. Muusikoita ja lääkäreitä, ilmeisesti myös pappi, kulki porttikäytävässä sisään ja ulos.</p><p>Näin kertoo viikonlopun tapahtumista myöhemmin Mozartin nuorin käly <b>SophieWeber</b>, joka tuolloin asui äitinsä kanssa vanhankaupungin muurien ulkopuolella Wiedenin esikaupungissa 'Kultaisen auran' talossa:</p><p></p><blockquote><i>Kun Mozart sairastui, me molemmat teimme hänelle yöpuvun, jonka hän voi pukea päälleen etukautta, sillä koska hän oli niin turvonnut, hän ei voinut kääntyä vuoteessa. Sitten me teimme hänelle vanulla topatun aamutakin, jotta hänellä olisi vuoteesta noustessaan jotain päällepantavaa; me emme tienneet kuinka sairas hän todella oli, mutta toisaalta hänen rakas vaimonsa, minun sisareni, antoi meille nämä ompelutarvikkeet. Me kävimme usein häntä katsomassa, ja hän näytti kovin odottavan tilaisuutta pukea aamutakki päälleen. Minä tulin kaupunkiin joka päivä häntä katsomaan.</i><p><i>Eräänä lauantaina</i> [se oli joulukuun 3. päivä, Mozartin toiseksi viimeinen] <i>kun olin siellä, Mozart sanoi minulle: "Sophie kulta, kerro Mamalle että minä olen jo oikein hyvässä kunnossa, ja että olen varmaan pian niin terve että voin tulla häntä tervehtimään nimipäivän oktaavina"</i> [se tarkoittaa sekä kirkollisten että maallisten juhlien 'rääppiäisiä' viikkoa myöhemmin]. <i>Kukapa olisi ollut innokkaampi kertomaan tällaisia iloisia uutisia huolestuneelle äidilleni, kuin minä? Minä kiiruhdin kotiin äitiäni lohduttamaan, semminkin kun Mozart näytti olevan niin hyvällä tuulella.</i></p><p><i>Seuraava päivä oli sunnuntai</i> [joulukuun neljäs]. <i>Olin silloin nuori ja vähän turhamainen, täytyy tunnustaa, ja pidin pukeutumista tärkeänä. Mutta en koskaan halunnut kävellä kaupunkiin hienoissa vaatteissani, ja ajuriin minulla ei ollut varaa. Niinpä sanoin äidillemme: "Rakas Mama, tänään en mene katsomaan Mozartia. Hän voi eilen niin hyvin, että tänään hänen vointinsa on varmaan vielä parempi - eikä päivä sinne tai tänne varmaan ole mitenkään tärkeää."</i></p><p><i>Äitini sanoi silloin: "Kuulehan nyt. Ensin teet minulle kupin kahvia, ja sitten sanon sinulle mitä pitää tehdä." Hän halusi selvästi minun pysyvän kotona, ja varmaan sisarenikin tietää kuinka tärkeä olin äidilleni. Menin keittiöön. Tuli oli sammunut. Minun piti sytyttää lamppu ja tehdä tuli. Koko ajan ajattelin Mozartia. Valmistin kahvikupillisen, ja lamppu paloi kaiken aikaa. Sitten ajattelin kuinka tuhlaavaisesti olin antanut lampun palaa, kun se kulutti niin paljon paloöljyä. Se paloi yhä kirkkaana. Katselin sen liekkiä, ja ajattelin: "Tietäisinpä miten Mozart voi!" Siinä kun ajattelin ja katsoin liekkiä, se sammui, niin kuin se ei koskaan olisi palanutkaan. Lampunsydämessä ei ollut kipenääkään, ja huoneessa ei kuitenkaan ollut pienintäkään vetoa - sen voin vaikka vannoa.</i></p><p><i>Kauhea tunne valtasi minut. Juoksin äidin luo ja kerroin kaiken. Hän sanoi: "Hyvä on. Ota hienot vaatteet päältäsi ja juokse kaupunkiin ja tuo minulle heti uutisia. Äläkä viivy kauan."</i></p><p><i>Minä kiirehdin matkaan niin nopeasti kuin voin.</i> [Kaupunkiin oli matkaa alun toista kilometriä, ja sitten oli vielä kierrettävä portin kautta ja käännyttävä kolmessa neljässä kadunkulmassa. Matkaan meni hyvinkin puolisen tuntia.]<i> Kuinka säikähdinkään, kun sisareni, epätoivoisena mutta yrittäen säilyttää rauhallisuutensa, tuli minua vastaan ja sanoi: "Luojan kiitos että tulit, rakas Sophie. Viime yönä hän oli niin huonona, etten uskonut hänen elävän enää tänä päivänä. Jää tänne minun luokseni, sillä jos hän saa vielä uuden kohtauksen, hän kuolee tänä iltana. Mene hänen luokseen katsomaan häntä."</i></p><p><i>Yritin pysyä rauhallisena ja menin vuoteen ääreen. Hän puhui heti minulle ja sanoi: "Oi, rakas Sophie, olen iloinen että tulit. Jää luokseni tänä iltana, sillä minä kuolen pian." Minä yritin kovin olla urhoollinen ja vakuutella hänelle aivan päinvastaista. Mutta hän vain sanoi: "Ei. Minä maistan kielelläni jo kuoleman. Jos et jää, kuka silloin auttaa rakasta Konstanzeani, kun minä olen poissa?" "Kyllä kyllä, rakas Mozart", minä sanoin, "mutta ensin minun täytyy juosta äidin luo ja kertoa että haluat minun jäävän. Muuten hän luulee että sinulle on tapahtunut jotain pahaa." "Hyvä on, tee niin", Mozart sanoi, "mutta tule varmasti takaisin!" Hyvä Luoja, miten hirveältä minusta tuntui!</i></p><p><i>Sisarparkani saattoi minut ovelle ja pyysi minua Taivaan tähden menemään Pyhän Pietarin kirkolle taivuttelemaan pappia Mozartin luo. Minä menin, mutta pitkään nuo pyhät rosvot kiemurtelivat erilaisin verukkein. Sitten juoksin äidin luo, joka odotteli huolissaan. Oli jo pimeää. Hän raukka oli aivan kauhuissaan. Kehoitin häntä menemään yöksi vanhimman tyttärensä <b>Josepha Hofer</b>-vainaan luo.</i></p><p><i>Sitten juoksin kaikin voimin takaisin epätoivoisen sisareni luo. <b>Süssmayer</b> oli Mozartin vuoteen ääressä. Kuuluisan Requiemin nuotit olivat peitolla, ja Mozart yritti selittää tälle miten sitä olisi täydennettävä, kun hän itse olisi poissa. Tämän lisäksi Mozart vaati vaimoaan pitämään kuoleman salaisena, kunnes olisi ilmoittanut siitä <b>Albrechtsberger</b>ille, joka huolehti Tapaninkirkon musiikista.</i></p><p><i>Pitkään etsittiin tri <b>Closset</b>'ta, joka lopulta löytyi teatterista; mutta hänen oli odotettava kunnes näytös päättyi. Häntuli lopulta ja määräsi Mozartin otsalle pantavaksi kylmiä kääreitä, jotka kuitenkin vaikuttivat niin, että tämä menetti tajuntansa, ja pysyi tajuttomana kuolemaansa asti. Hänen viimeinen eleensä oli yrittää suullaan matkia Requiemin rumpuja. Sen kuulen korvissani vieläkin.</i></p><p><i></i></p></blockquote><p><span style="background-color: white;">Müller alias kreivi </span><b>Deym</b><span style="background-color: white;"> tuli taidekabinetistaan ja teki kuolinnaamion Mozartin kasvoista. Mozart oli menneenä vuonna tehnyt hänen installaatioitaan varten kaksi tai kolme merkittävää sävellystä mekaanisille uruille.</span></p><p>Nuori muusikko <b>Ludwig Gall</b> oli maanantai-aamuna tullut kaupunkiin Landstrassen esikaupungista, Stubenthorin portin kautta; hänellä oli asiaa Hra <b>Lausch</b>in musiikkikauppaan Himmelpfortgasselle, aivan Mozartien naapuriin, kadunkulman taakse. Kauppias Lausch oli ensimmäisenä jakanut julkisuuteen käsinkirjoitettuja kopioita '<i>Taikahuilun</i>' suosituista lauluista; nyt hän sanoi Gallille heti: "Ette usko, mikä onnettomuus meitä on kohdannut! Mozart kuoli viime yönä!" Gall juoksi kulman taakse ja pääsi sisään Mozartien huoneistoon, jossa rouva Mozart osoitti hänelle vainajan, joka jo oli puettu mustiin vaatteisiin, pää hupun peittämänä, kädet rinnan päällä ristissä.</p><p>Keskiviikkona joulukuun 7. päivänä julkaisi <i>Wiener Zeitung</i> toisella sivullaan kotimaanuutisten joukossa lehdelle tyypiltään harvinaisen uutisen:</p><p></p><blockquote><b>"Tämän kuun 4. ja 5. päivän välisenä yönä kuoli täällä keisarillis-kuninkaallinen kamarisäveltäjä Wolfgang Mozart. Poikkeuksellisen harvinaisten kykyjensä vuoksi jo lapsuudestaan asti Euroopan kuuluna hän pystyi kehittämään näitä hämmästyttäviä luonnonlahjojaan, ja - niitä erittäin ahkerasti käyttäen - nousemaan kaikkein suurimpien mestarien tasolle; tästä todistavat hänen kaikkialla rakastetut ja ihaillut työnsä - ja ne kertovat mitan siitä korvaamattomasta menetyksestä, jonka säveltaide hänen kuolemansa johdosta on kärsinyt."</b></blockquote><p>Emme tässä vaiheessa voi muuta kuin soittaa hänen viimeisen sävellyksensä Requiemin osaa '<i>Lachrymosa dies illa</i>' ("Kyyneleinen päivä tuo"), niin pitkälle kuin hänen oma kynänsä sitä kirjoitti:</p><p>[Mus.: Lachrymosa]</p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-26034893427597958352023-10-07T18:36:00.001+03:002023-10-07T18:36:28.299+03:00Mozart sairastuu vakavasti<p><span style="background-color: white;"><span style="color: #e69138; font-size: medium;">(KR: Mozartin viimeinen vuosi 53, 30.11.1791/1991)</span></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifaIR1byFe1qtn00bVcsElbm0NAohqQyBmt2W0Qtm3Jdj7dRJyW4O0icdEW8L3ui60BfTt6AIoXZOjomiLiPGb3egFRrVQ_lfakiapm4ZEhaD4U0UDnQpEcH3ZUvWb7AsLl_OGG8jcvW_-zP08UUA95OYHbYJZi3AAL4KU5RwP0dwJdYU2_xstF5eAK9IF/s522/Mozarthof.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="522" data-original-width="390" height="415" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifaIR1byFe1qtn00bVcsElbm0NAohqQyBmt2W0Qtm3Jdj7dRJyW4O0icdEW8L3ui60BfTt6AIoXZOjomiLiPGb3egFRrVQ_lfakiapm4ZEhaD4U0UDnQpEcH3ZUvWb7AsLl_OGG8jcvW_-zP08UUA95OYHbYJZi3AAL4KU5RwP0dwJdYU2_xstF5eAK9IF/w310-h415/Mozarthof.jpg" width="310" /></a></div><p></p><p><span style="background-color: white;">Marraskuun viimeinen päivä vuonna 1791. Kaikki tähän ajatellut </span><i>Wiener Zeitung</i><span style="background-color: white;">in uutiset, myös se jossa jälleen kerran mainitaan Suomi, joudutaan nyt ohittamaan. Sillä Wienin ihailluin ja rakastetuin nuori säveltäjä, Hra Ritari, Hra jalosukuinen kapellimestari </span><b>Wolfgang Mozart</b><span style="background-color: white;"> on yllättäen sairastunut vakavasti.</span></p><p>Jotain tämänsuuntaista on tietysti voinut odottaa sen vuoksi, että hovikamarimusiikinsäveltäjä on kesästä lähtien joutunut töittensä vuoksi tosi koville. Jo Prahan kruunajaisjuhlien yhteydessä julkinen sana huomasi, että Mozart ei ollut oikein kunnossa. Se ei ollut ihmekään, sillä säveltäjä joutui kirjoittamaan juhlaoopperan muutamassa viikossa. Sen jälkeen hänellä oli muita suuria ja kiireellisiä töitä, sekä tietysti vielä hänen sydäntään lähellä olleen <i><b>Taikahuilu</b></i>-oopperan ensi-ilta, sen saksankielisen oopperan, joka juuri nyt, yhäkin, menee <i>Wieden</i>in esikaupunkiteatterissa täysille huoneille, ja jonka lauluja musiikkikauppiaat kilvan tarjoavat halukkaille käsinkirjoitettuina pikakopioina.</p><p>Toista viikkoa sitten esitettiin vapaamuurariloosin <i><b>Zur neugekrönten Hoffnung</b></i> uuden temppelin vihkiäisissä Mozartin uusin sävellys, iloa ja toivoa täynnä oleva kantaatti. "Uudelleen kruunattu toivo", loosin nimi, kuvasi myös hyvin hänen omaa tilannettaan. Hänen nimensä oli musiikkia rakastavien wieniläisten 'huulilla', kuten sanotaan, hänen oopperansa, sinfoniansa ja konserttonsa soivat kaikkialla sivistyneessä Euroopassa, ja hänen taloudellinen tilanteensa näytti hyvin valoisalta.</p><p>Mutta heti kantaatin juhlallisen esityksen jälkeen, kotiin <span style="color: #b45f06;">Rauhensteingassen numeroon 8</span> palattuaan, Mozart tunsi itsensä hyvin huonovointiseksi. Hänelle nousi kuume, hänen nivelensä alkoivat turvota, ja niin liikkuminen kuin työntekokin alkoivat tuottaa tuskaa. Poikkeuksellisen paha talvenalku iski fyysisen kuntonsa rajoille itsensä ajaneen säveltäjän heikentyneeseen vastustuskykyyn. Reumaattisen kuumeen lisäksi häneen iski jonkinlainen pöpö, joka aikaansai iholla kutiavia näppylöitä. 'Rokkokuumeeksi' lääkärit tämän taudin pian tunnistivat. Tauti tai monet lääkkeet aikaansaivat rajuja oksennuskohtauksia, jotka yhäkin heikensivät potilaan kuntoa.</p><p>Synkät aavistukset alkoivat ajoittain täyttää muuten niin optimistisen säveltäjän mieltä, näin kertovat yhtäpitävästi monet Mozartin tuolloin tunteneet. Säveltäjän mielialaan saattoi myös vaikuttaa se, että työn alla oli murheellinen sävellyskin, sielunmessu eli Requiem.</p><p>Ei ole mitenkään ihmeellistä, jos Mozart jonain tuskallisena hetkenä epäili läheisilleen kirjoittavansa <i>omaa</i> sielunmessuaan. Kaikkien odotettavissa olevien tapahtumien jälkeen tällaiset puheet saisivat järkyttävän suuren merkityksen: jos näet Mozart selviäisi taudistaan, kukaan ei muistelisi moisia joutavia lausahduksia. Sellaisia yksi ja toinen kuitenkin tulee silloin tällöin tokaisseeksi, milloin mistäkin syystä.</p><p>Mozartin mielialaa ei paljon parantanut edes juuri tullut tieto Unkarin aateliston päätöksestä maksaa hänelle tuhannen guldenin [eli noin 80,000 markan] suuruista vuotuista stipendiä, ilman mitään erityisiä velvoitteita. "<i>Nyt voisin säveltää vain sellaisia kappaleita kuin haluan</i>", Konstanze kertoi Mozartin sanoneen, ja lisänneen että "<i>ikävä vain että minun pitää nyt kuolla.</i>"</p><p>Tuossa mielentilassa olisi tieto Amsterdamissa kokoonkerätystä ehkäpä vieläkin suuremmasta vuotuisesta apurahasta saattanut kirvoittaa Mozartilta vieläkin katkerampia kommentteja - mutta tämä tieto saapui Wieniin aavistuksen verran liian myöhään. - Olisiko muuten <b>Haydn</b>illa ollut osansa hollantilaisten aktiivisuuteen? Hän nimittäin sekä Lontoosta käsin että myöhemmin sieltä palatessaan muutenkin toimi erittäin aktiivisesti nuoren ystävänsä ja tämän perheen hyväksi.</p><p>Sairaan säveltäjän luona lappaa väkeä. Perhelääkäri tri <b>Closset</b> käy useasti, ja keskustelee huolestuneena potilaansa tilasta kahden huomattavan spesialistin, tri <b>Guldener</b>in ja tri <b>Sallaba</b>n kanssa. Sukulaiset ja tuttavat käyvät huolestuneina kylässä, varsinkin Konstanzen pikkusisko Sophie. Sophie ja anoppi ryhtyvät käytännön huoltohommiin, ja kehittelevät hankalaan niveltenturpoamiseen sopivaa yöasua.</p><p>Muusikkoja Mozarteilla käy tietenkin edelleen. <b>Schikaneder</b>in teatterin laulajia tulee, ja uuden sielunmessun stemmoja käydään läpi. Entinen oppilas säveltäjä <b>Joseph Eybler</b> käy usein, ja kertoo myöhemmin avustaneensa Mozartia tämän tuskallisen sairauden aikana, nostaneensa tätä vuoteesta käymälään ja takaisin jne. Mutta hän saattaa myös jo tässä vaiheessa osallistua partituurin täydentämiseen Mozartin ohjeitten mukaan. <b>Süssmayer</b> on usein paikalla, kuten Weberin sisarusten kertomuksista myöhemmin on käynyt ilmi.</p><p>Mozartin sairasvuode on siirretty makuuhuoneesta työhuoneeseen, jossa on kadulle avautuvat kolme suurta ikkunaa. Häkkilintu on siirretty sieltä pois - sen sirkutus käy sairaan hermoille. Kaikki asiat pyörivät nyt (säveltäjän ja hänen tautinsa ohella) keskeneräisen suurtyön ympärillä. Se on saatava valmiiksi; ei ainoastaan tilaajan ja hänen maksamiensa ennakkojen vuoksi, vaan myös säveltäjän itsensä takia. Juuri nyt asetelmasta on tullut dramaattinen ja pateettinen.</p><p>Mozart on kokenut kuoleman jo monta kertaa. Neljä hänen lapsistaan on kuollut. Hänen äitinsä kuoli Pariisissa majatalohuoneeseen, 22-vuotiaan pojan ollessa tämän kanssa kahdestaan pitkällä ulkomaanmatkalla. Isä kuoli runsaat neljä vuotta sitten.</p><p>Isä-Leopoldille poika kirjoitti paria kuukautta ennen tämän kuolemaa harvinaisen vakavan kirjeen, jonka sananvalinnoista kuultavat ehkä myös heidän yhteiset kokemuksensa vapaamuurareina:<br /></p><blockquote><i>... Nyt kuulenkin, että olette vakavasti sairaana! Kuinka kaipaankaan lohduttavaa uutista teiltä itseltänne, sitä minun ei kai tarvitse teille kertoa; ja sitä toivon myös todella - vaikka tapani on kyllä ollut kuvitella kaikista asioista sitä pahinta - koska kuolema on [tarkkaan ottaen] meidän elämämme todellinen päämäärä, niin olen jo parin viime vuoden ajan tullut niin tutuksi tämän ihmisen todellisimman ja parhaimman ystävän kanssa, että sen kuva ei enää pelkästään ole lakannut säikäyttämästä minua, vaan on oikeastaan muuttunut suuresti rauhoittavaksi ja lohduttavaksi! ja minä kiitän jumalaani siitä että hän on suonut minulle sen onnen että saan mahdollisuuden [tehän ymmärrätte] oppia tuntemaan se avaimena todelliseen autuuteemme. - en koskaan pane maata ajattelematta, etten [niin nuori kuin olenkin] ehkä ole huomenna olemassa - eikä varmasti yksikään minut tunteva ihminen voi väittää että olisin seurassa myrtynyt tai murheellinen - ja tästä autuudesta kiitän joka päivä Luojaani, ja toivon sydämestäni sitä myös kanssaihmisilleni.</i></blockquote><p>[Musiikkia: Requiem, Confutatis: 'Voca me']</p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-92126704391462672002023-10-07T18:03:00.001+03:002023-10-07T18:03:24.959+03:00Wienin ihmeelliset osoitteet 1791<p><b><span style="color: #ffa400;">(KR - Mozartin viimeinen vuosi 51 - marraskuu 1791/1991)</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO7tPBXpsfTUdvZVl7ZYYAoe3vbnRcFxPX2zgtfXEVrmqVQnI9TPuEDSWovLYI8GlEqHa5YjkRF86ztbAL13WDIOiI-PAvYX7W34IDbsEYMA2sYxcdnbNhxBa8gmuKF2hUZAseDqCl3RW_AsFQXl75kz1-M8jeilfjKXgYN4KmYqbx_NEaO1OGnEaEuVZh/s350/Huber%20Wien.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="350" data-original-width="337" height="472" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO7tPBXpsfTUdvZVl7ZYYAoe3vbnRcFxPX2zgtfXEVrmqVQnI9TPuEDSWovLYI8GlEqHa5YjkRF86ztbAL13WDIOiI-PAvYX7W34IDbsEYMA2sYxcdnbNhxBa8gmuKF2hUZAseDqCl3RW_AsFQXl75kz1-M8jeilfjKXgYN4KmYqbx_NEaO1OGnEaEuVZh/w495-h472/Huber%20Wien.jpeg" width="495" /></a></div><br /><p>Musiikinkustantaja <b>Artaria</b> tarjoaa marraskuussa uutta sinfoniaa <b>Joseph Haydnilta</b>, <b>Pleyel</b>in klaverisonaatteja, sekä pianosovitukset kahdesta <i>Taikahuilu</i>n kappaleesta, duetosta sekä Sarastron aariasta, sekä <b>Eberl</b>in klaverimuunnelmia mainitusta duetosta. Vasta pari kuukautta ensi-illasta, ja jo nyt sen musiikista on ehditty julkaista muunnelmia! - Tanssiaiskausikin alkaa vähitellen, ja esimerkiksi <b>Hoffmeister</b> tarjoaa Hra <b>Ossovsky</b>n tanssimusiikkia.</p><p>Hoffmeister ilmoittaa osoitteensa näin:<span> </span><span style="color: #990000;">Wollzeile, n:o 803, holvikaaren vieressä</span>. Miksi tällainen vähän erikoinen tapa kertoa osoite?</p><p>Osoitteen ilmoittaminen Wienissä ei aina ollut kovin helppoa. Tiheästi rakennetussa muurien sisäisessä keskustassa oli katujen ja kujien labyrintin lisäksi kortteleitten sisäiset labyrintit, kujanteet, holvikäytävät ja sisäpihojen ketjut, jotka vaikeuttivat perille löytämistä.</p><p>Kuten kaikissa keskiajan syvyyksistä periytyvissä kaupungeissa, myös Wienissä tärkeimpien katujen ja torien nimet kertovat ajasta, joka jo Mozartin aikaan oli kutakuinkin kadonnut. Keskustan pääaukio<span> </span><span style="color: #990000;">Graben</span><span> </span>("Kaivanto") sijaitsee paikalla jossa ennen 1200-lukua oli vanhan muurin vallihauta. Katukuilu<span> </span><span style="color: #990000;">Tiefer Graben</span><span> </span>("Syvä kaivanto") kertoo urasta, jonka muinoin oli kaivanut kaksikin vuolasta kukkuloilta Tonavaan laskenutta puroa.</p><p>Kauppakadut<span> </span><span style="color: #990000;">Kohlmarkt, Fleischmarkt</span><span> </span>tai<span> </span><span style="color: #990000;">Bauernmarkt</span>, jotka nykyään hädin tuskin näyttävät kadunlevyisiltä, olivat ahtaassa kujakaupungissa 'Hiilitori', 'Lihatori' ja 'Talonpoikaistori'. <span style="color: #0b5394;">Köydenpunojilla, leipureilla, juutalaisilla, herroilla, karvareilla, naulasepillä, kangaskauppiailla, suolantuojilla, kultasepillä ja villankarstaajilla</span> on yhä omat katunsa, samoin erilaisilla kirkollisilla järjestöillä.</p><p>Mutta kadunnimi yksistään ei riittänyt. Taloilla oli omia tunnusmerkkejä. Talon<span> </span><i>omistaja</i><span> </span>oli vanhassa kaupunkiyhteisössä usein riittävän tunnettu. Aivan samoin kuin kylätaajamassa saatettiin opastaa paikkaan joka oli "leipuri Schwarzin talon takana kaivon vieressä", saatettiin Wienissä sanoa<span> </span><span style="color: #990000;">"Kreivi Bartensteinin talon vieressä vastapäätä holvikäytävää"</span>. Musiikkikauppias<span> </span><b>Lausch</b>in osoite oli tältä osin<span> </span><span style="color: #990000;">"Weihburggasse, vastapäätä viulunrakentajaa"</span>.</p><p>Verrattomasti yleisempi oli tapa nimetä talot niissä olevien tunnusmerkkien ja maalausten mukaan. Talojen käypiä nimiä olivat esimerkiksi<span> </span><span style="color: #990000;">"Zum goldenen ABC", "Adam und Eva", "beym Todenkopf"</span><span> </span>("Pääkallon luona") tai<span> </span><span style="color: #990000;">"zur ungarischen Krone". 'ABC' ja 'Unkarin Kruunu'</span><span> </span>olivat myös majatalojen tai olut- ja viinitupien nimiä (nämä kaksi aivan Mozartin välittömässä naapurustossa). Majatalo sijaitsi myös talossa nimeltä<span> </span><span style="color: #990000;">"zum goldenen Kugel"</span>, joka sai nimensä 1600-luvun piirityksessä taloon osuneesta turkkilaisesta tykinkuulasta; se muurattiin paikalleen, kullattiin, ja siitä tuli heti talon kuuluisa tunnus.</p><p>Yleisin julkisivua koristavan maalauksen tai veistoksen symboli oli kuitenkin eläin. Oli<span> </span><span style="color: #990000;">kotkaa, majavaa, karhua, delfiiniä, lohikäärmettä, oravaa, yksisarvista, elefanttia, aasia, pöllöä, griippiä, jänistä, hirveä, koiraa, siiliä, karppia, lehmää, lammasta, leijonaa, härkää, pelikaania, riikinkukkoa, hevosta, käärmettä, joutsenta ja sutta</span>, kaikki mustina, kultaisina, punaisina, hopeaisina tai muissa väreissä, joskus samanvärisenä kahdessakin paikassa. Monissa näistä taloista oli apteekki tai muu palvelupiste, mutta riittävän monessa myös oluttupa, viinikellari, majatalo, ravintola tai kahvihuone, jotta tästä nimeämisperusteesta pääsi tulemaan lajityypillinen tällaisille miellyttävänsävyisille viihtymislokaaleille.<span> </span><b>Johannes Brahms</b>in lempikapakka oli<span> </span><span style="color: #990000;">"Punainen Siili"</span>, ja<span> </span><span style="color: #990000;">"Valkoisia hevosia"</span><span> </span>on riittävästi joka puolella (myös Wienissä) muistuttaakseen mieleen suosikkioperetin.</p><p><a name="alku"></a></p><p>Palveluyritykset saattoivat ottaa tunnusmerkikseen juuri talon erityispiirteen, mutta usein kävi toisinkin päin.<span> </span><span style="color: #990000;">Hoher Markt</span>illa, Wienin muinaisimmalla ja aina roomalaiskaupungista periytyneellä 'yläkaupungin' torilla oli talo, jota muinoin (esiintyöntyvän terävän kulmansa vuoksi) kutsuttiin nimellä<span> </span><span style="color: #990000;">"Im Winkel"</span>. Mutta vuonna 1772 siinä alkoi pitää oluttupaa<span> </span><i>Bierleutgeb</i><span> </span><b>Jakob Wildgans</b><span> </span>("Villihanhi").<span> </span><span style="color: #990000;">"Zum Wildgansin"</span><span> </span>seinään isäntä keksi vielä maalauttaa hassun runonkin:</p><blockquote><b>Lieber Gast, komm schnell zu mir,<br />hast du Geld, so schenk ich Bier,<br />hast du keins, so musst du laufen,<br />dort beim Brunnen Wasser saufen.</b><br />("Rakas vieras, tule äkkiä tänne;<br />jos sinulla on rahaa, minä lasken olutta;<br />jos ei ole, niin pitää sinun juosta<br />tuonne kaivolle latkimaan vettä".)</blockquote><p>Hyvin arvokkaansävyisissäkin lehti-ilmoituksissa saattoi esiintyä satukirjamaisia ja koomisiakin talonnimiä, kuten<span> </span><span style="color: #990000;">"Wo der Hahn den Hühnern predigt"</span><span> </span>("Missä kukko saarnaa kanoille"), tai<span> </span><span style="color: #990000;">"Wo der Hahn sich im Spiegel schaut"</span><span> </span>("Missä kukko katsoo itseään peilistä"), tai<span> </span><span style="color: #990000;">"Wo die Kuh am Brett spielt"</span><span> </span>("Missä lehmä pelaa lautapeliä"), tai<span> </span><span style="color: #990000;">"Wo der Wolf den Gänsen predigt"</span><span> </span>("Missä susi saarnaa hanhille"), tai<span> </span><span style="color: #990000;">"Allwo der Esel in der Wiege liegt"</span><span> </span>("Missä aasi makaa kehdossa"). Kaikki nämä olivat maalauksia talon julkisivussa; niissä oli usein pilakuvamainen sävy, ja joidenkin sanotaan olleen jopa uskonpuhdistuksen aikaisia kannanottoja.</p><p>Tällainen järjestelmä oli viranomaistenkin kannalta aivan mahdoton. Niinpä ruvettiin sekä sisäkaupungin että esikaupunkien tontteja numeroimaan juoksevalla numeroinnilla. Mozartin aikaan oli menossa jo toinen numerointi. Se kulki kortteli korttelilta, ja kiersi korttelin talot joskus pohjoisesta etelään, joskus vastapäivään, joskus muulla tavoin. Mozart asui viimeksi<span> </span><span style="color: #990000;">Kärtnerstrasse</span>n suuntaisella sivukadulla<span> </span><span style="color: #990000;">Rauhensteingasse</span>lla numerossa 970.<span> </span><span style="color: #990000;">"Kultaisen ABC:n"</span><span> </span>talo oli numero 972, eli Mozartien naapuritalon naapuritalo. Mutta kadun vastapuolella numerot olivat jo tuhatluvun alkunumeroissa. Tämä järjestelmä oli sikäli hyvä, että saman sataluvun talot olivat aina lähellä toisiaan.</p><p>1700-luvun lopulla tehtiin Wienistä ja sen esikaupungeista aivan valtava perspektiivikartta, jossa jokainen talo oli kuvattu sellaisena kuin se kartoituksen aikana oli. Tämä ns.<span> </span><b>Huber</b>in kartta olisi herkullinen lähtökohta vanhan Wienin kuvaamiseksi, ellei kaupungissa olisi jo tuolloin vallinnut niin ankara uudelleenrakentamisen ja tonttien yhdistämisen boomi. Niinpä pian 1800-luvun alussa jouduttiin tekemään uusi numerointi - ja niin ovat historioitsijat suossa. Aina täytyy tietää, minkä ajan numeroinnista milloinkin on kysymys.</p><p>Lopulta lähdettiin Wienissäkin numeroimaan talot kaduittain, parittomat numerot oikealla, parilliset vasemmalla keskustasta käsin katsottuna. Pienin vaikeus ei Wienin keskustassa ole se, missä se varsinainen keskusta milloinkin on, vaan se, että elävässä, repivässä ja rakentavassa kaupungissa liian pian numeroinnin jälkeen syntyy taas sellaisia hirvityksiä kuin<span> </span><span style="color: #990000;">Rotenturmstrasse 11-15</span><span> </span>tai Xx-Strasse 2-6 a C.</p><p><a name="alku"></a></p><p>Jossain määrin paremmin ymmärrettävän on Mozartin aikaan täytynyt - kaikista numeroinneista huolimatta - olla sen huutokauppailmoituksen, jossa maamerkkeinä olivat kaupungin pohjoinen <span style="color: #990000;">Schottenthor</span>, linnan ohi kulkeva ja palatsien reunustama <span style="color: #990000;">Herrengasse</span>, sekä valtava, monipihattoinen uudisrakennus <span style="color: #990000;">Mölkerhof</span>. Luen osoitteen ensin saksaksi, sillä se on kuin uudenaikaista runoutta:</p><blockquote><b><span style="color: #990000;">"in der Stadt nächst dem Schottenthor im Mölkerhof von der Herrngasse hinauf beym zweyten Thor hinein im zweyten Hof über die Stiege rechts im zweyten Stock die Thüre rechts"</span></b><br /><i>(kaupungissa Skottilaisportin lähellä Mölkerhofissa Herrengassea ylös toisesta portista sisään toiselle pihalle portaat oikealle ylös toiseen kerrokseen ovi oikealla")</i></blockquote><p>Mitäpäs sieltä olisi huudettavissa, jos sinne saakka löytäisi?</p><p>Normaaleina aamu- ja iltapäivän tunteina (eli aamukahdeksasta iltakahdeksaan, ruokatunti väliltä pois laskettuna) sieltä voi huutaa kaikenlaisia jäämistöjä ja kuolinpesätavaroita, kuten<span> </span><i><span style="color: #0b5394;">kultaisia kelloja, kultaisia ja hopeisia rahoja, pöytähopeita ja ylellisyystavaroita, samettisia, pellavaisia, kirjailtuja ja sileitä miestenasuja, alusvaatteita ja talouskankaita, kuvia, porsliinia, suklaata, kovia ja pehmustettuja rasioita, pöytiä, sohvia, istuimia, keittiötavaroita, ja kaikenlaista muuta</span></i>, käteisellä rahalla.</p><p><a name="alku"></a></p><p>Niin että siellä tavataan, mikäli perille löydämme...</p><p>- - - -</p><p><i><span style="color: #38761d;">Vanhat kotisivuni suljettiin yllättäen, ja olen onnistunut kaivamaan niistä esiin vain osan. Julkaisen niistä sellaisia jotka saattaisivat jotakuta kiinnostaa. Mozart-sarjassa oli 57 osaa, ja sitä Yle lähetti joka lauantai. Ohjelman materiaalina oli mm. puolitoista vuosikertaa aikansa Wiener Zeitungia, useita tuhansia sivuja.</span></i></p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-30828528408179270572023-10-07T15:25:00.002+03:002023-10-07T17:07:06.586+03:00Kiinalainen juttu<p><span style="font-size: x-large;">♂︎</span></p><p><span style="font-size: x-large;">♀︎♂︎</span></p><p><span style="font-size: x-large;">♀︎♀︎♂︎</span></p><p><span style="font-size: x-large;">♀︎♀︎♀︎♂︎</span></p><p><span style="font-size: x-large;">♀︎♀︎♀︎♀︎♂︎</span></p><p><span style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0);"><span style="font-size: medium;">Kiinan väestöräjähdyksen vuoksi maassa on yritetty ylläpitää yhden lapsen rajoitusta. Se ei kuitenkaan toimi kovin hyvin, kuten Pekingin naiskonferenssin yhteydessä kävi ilmi.</span></span></p><p class="p2" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 12px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;">Koska maan perinteiseen kulttuuriin kuuluu se, että POIKA on kaikki, TYTTÖ ei mitään, systeemin seurauksena on ollut suuri tyttövauvojen ja -sikiöiden murhaaminen.</span></span></p><p class="p2" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 12px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;">Minulla on pulmaan näppärä matemaattinen ratkaisu. Lukijoitten tehtäväksi jätän ratkaisun oikeellisuuden tarkistamisen, mutta jo nyt ilmoitan, että Nobelin ym. palkintoja vastaanotetaan Valkeakosken kaupungintalolla etukäteen sovittavina aikoina.</span></span></p><p class="p1" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 12px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;">Ratkaisu on seuraava:</span></span></p><p class="p1" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 12px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;">Jos kiinalainen pari saa pojan, lapsenteko loppuu siihen paikkaan, kuten nytkin.</span></span></p><p class="p1" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 12px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;">Jos syntyy tyttö, pariskunta saa uuden mahdollisuuden.</span></span></p><p class="p2" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 12px;"><span style="font-size: medium;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"></span></span></p><p class="p1" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 12px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;">Jos syntyy toinen tyttö, pariskunta saa jatkaa, muuten ei. Näin jatketaan, kunnes maassa on perheitä joilla on</span></span></p><p class="p1" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;">a) poika</span></span></p><p class="p1" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;"><span class="Apple-converted-space"> </span>b) tyttö ja poika</span></span></p><p class="p1" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;"><span class="Apple-converted-space"> </span>c) 2 tyttöä ja poika</span></span></p><p class="p1" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;"><span class="Apple-converted-space"> </span>d) 3 tyttöä ja poika</span></span></p><p class="p1" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;"><span class="Apple-converted-space"> </span>e) 4 tyttöä ja poika, jne.</span></span></p><p class="p1" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></span></p><p class="p2" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 12px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;">Yleinen tyytyväisyys taataan. Tyytyväisiä ovat poikien haluajat, ja arvatenkin puolet tyttöjen haluajista, kuten myös suuri määrä monilapsisen perheen toivojista - yhteensä arviolta noin kolme neljäsosaa kansasta.</span></span></p><p class="p2" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 12px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;">Kovat feministit ovat tyytyväisiä yllä esittämääni listaan, jossa esiintyy sana 'tyttö' monta kertaa enemmän kuin sana 'poika'. Biologit ovat tyytyväisiä, koska poikien ja tyttöjen lukumäärä edelleen on puolet ja puolet (kehoitan tarkistamaan!). Rooman klubin jäsenet ovat tyytyväisiä, koska Kiinan väkiluku alkaa hitaasti vähentyä (uuden systeemin mukaisesti perheissä on keskimäärin vajaat kaksi lasta; kehoitan jälleen tarkistamaan!).</span></span></p><p class="p1" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 12px;"><span style="font-size: medium;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"></span></span></p><p class="p2" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 12px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;">Kiinan miesten potenssi olkoon mikä ikinä on, mutta sen yläpuolelle asettuvat KAHDEN POTENSSIT. Ja sarja, joka suppenee.</span></span></p><p class="p2" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 12px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;">- - -</span></span></p><p class="p2" style="-webkit-text-stroke-color: rgb(0, 0, 0); font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-stretch: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 12px;"><span class="s1" style="font-kerning: none;"><span style="font-size: medium;"><i>Koska vanha kotisivuni yllättäen suljettiin, julkaisen kadonneita kirjoituksia siltä osin kuin niitä arkeologisten kaivauksien jäljiltä löytyy. Tämä on kokoelmasta Pakinoita, 1996.</i></span></span></p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8864685309638564035.post-86983087717449341542023-09-30T22:59:00.003+03:002023-09-30T23:14:18.475+03:00Kauneudesta (haikun tapaan)<p></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSmq5MFzlBw-C_9drainRtpecY-SwrXISbCzjnOMjJRkkp3HiIbey2IiIsTDVRRaUnfkYKRyiS-rLyhfj7QwCmPNImwW1bO-8_Zn8atCo8k_FxMLOyXiKFs1nn9uzJgAJXm3XGTqcGcdbKqyCzdJnVCixM03U6dSPRs0vnSq_wPV1jQDZHmNja9qLyJXfg/s999/Kauneus%20merge_edited-1.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="999" data-original-width="770" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSmq5MFzlBw-C_9drainRtpecY-SwrXISbCzjnOMjJRkkp3HiIbey2IiIsTDVRRaUnfkYKRyiS-rLyhfj7QwCmPNImwW1bO-8_Zn8atCo8k_FxMLOyXiKFs1nn9uzJgAJXm3XGTqcGcdbKqyCzdJnVCixM03U6dSPRs0vnSq_wPV1jQDZHmNja9qLyJXfg/w494-h640/Kauneus%20merge_edited-1.jpg" width="494" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr></tbody></table><br />
<p></p><div class="page" title="Page 1">
<div class="section" style="background-color: white;">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;">Kauneudelta saa </span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;">kyllä käden. Sieluaan </span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;">se ei voi antaa.
</span></p>
<p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: LithosPro; font-size: 16pt;">Kun katsot sitä,</span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;">se katsoo muualle, kuin </span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;">näkisi toisen.
</span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p>
<p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"> Kauneutta et </span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"> koskaan saa omaksesi. </span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"> Siinä se vain on.
</span></p>
<p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"> Koskettaakaan et </span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"> kaunista voi: se särkyy </span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"> kuin veden peili.
</span></p>
<p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"> Perhosen lailla </span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"> kukkakaan ei voi tietää </span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"> mitä ’kauneus’ on.
</span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"><br /></span></p>
<p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"> Siis kiitän, että</span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"> saan nähdä tuon kauneuden</span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: 16pt;"> -
edes sen kuvan.
</span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: x-small;"><br /></span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: x-small;">(Kuva Konstantin Makovskyn mukaan KR)</span></p><p><span style="font-family: 'LithosPro'; font-size: x-small;"><br /></span></p>
</div>
</div>
</div>
</div><br /><p></p>Kari Rydmanhttp://www.blogger.com/profile/10304406145431051464noreply@blogger.com1