Kalikkasäkeitä

Kalikkasäkeet eli knittelivärssyt ovat vanhaa saksalaista perua. Niissä peräkkäisillä säkeillä on sama riimi eli loppusointu. Tavallisimpia ovat neli-iskuiset säkeet, joissa tavuluku voi olla vapaa. Joskus iskujen määrä voi olla pienempi tai suurempi. Knitteleitä pidettiin usein runollisesti vähän epäkelpoina, ja niinpä monet pilkkarunot käyttävät tuota ilmaisutapaa, niissä kun huonon runouden ja roisin iskevyyden raja on aika häilyvä.

Vanhasta mestarilaulaja ja knittelirunoilija Hans Sachsista tehtiin joskus (1700-luvulla?) pilkkaknitteli, jossa vielä hajotettiin sanakin kahdelle riville:

Der Hans Sachs der war ein Schuh-
macher und Poet dazu...

Suomessa kalikkasäkeitä on suosittu esimerkiksi pilkka- ja tilapäisrunoissa. Eino Leinon nimiin on pantu tuo tuttu "Liirum laarum lappalainen, haista k*kka kappalainen". Todistettavasti hänellä oli muitakin sen kaltaisia, kuten (epäsäännöllinen)

Jos ei pääse taivahasen
Martti-pappi kuoltuaan,
lihan siin' ei syytä ollut,
henki oli heikko vaan.

Tilapäisrunojen keskiössä ovat onnittelu- ja joululahjarunot, joita entiseen aikaan harrastettiin paljonkin. Kun lahjoja ei ollut paljon, ja nekin yleensä aivan pikkutavaraa, olihan edes runo joka kertoi antajan vaivannäöstä ja lämpimistä tunteista. Useimmat vanhan polven sukulaiseni harrastivat sellaisia, ja niitä pikku lappusia on säilötty huolellisesti vihkojen väleissä. Äitini ei tehnyt poikkeusta. Hän kirjoitti suvereenisti molemmilla kielillämme, ja talletti niitä pieneen vihkoonkin. Sen otsikkona on

Jouluvärssyjä

Käyttövärssyt riimitteli
Kyökintaustan Ruuneperi.

Tässäpä jokunen äitini kalikoista:

Ei aina tartte olla fiini,
ei loistaa kuni mannekiini,
mutt' tahroja jos estää koittaa,
väreissäkin järki voittaa!
    (Tummat housut, minulle)

Vaikk' oot suurin ja kaunein kuin Cassius Clay,
älä heti sentään tyrmää! Älä sano "ei"!
    (Musta villatakki, minulle)

Jollei mahas yli riitä,
anna takas! Ja sepä siitä.
    (Tiskiesiliina, minulle)

Jos ei tämä "lainelauta"
mieles tasapainoon auta,
jos et voita 6 - 1,
minä tulen petetyksi.
    (IFK-lätkäkassi pojalle)

Tiesi oikein joulu-ukko:
kenkiin tarttis heinätukko.
Pellot kun on paketissa
kuivikkeet on kadoksissa.
Nämä silloin avun antaa
eikä haise apulanta!
    (Kengänpohjalliset pojalle)

Laulun aiheet Ruuneperin
ehtyneet ei aivan hevin.
Kyökintaustan poeetalla
ideat on tiukemmalla.
Joskus leikkaa kalkkilanttu,
helmen saapi pari kranttu!
    (Itsehäviävä muovikassi veljelle ja sen vaimolle)

Ei ole puutetta perunoista,
marinoista, murinoista.
Tässä on säkki: rannevippi,
ja asia on sillä sippi!
    (Sukkahousut siskolle)

On raameinasi peti kaita,
takaa halki talon paita,
huumori ei oikein maita.
Vaan eipä enää sappi haita!
Siis naurun kureet naamaas laita,
väsymyksen kärki taita,
ja pian kiertää virkku veri.
Toivoo OY Ruuneperi.
    (Tuntematon lahja isälle sairaalaan)

Parhaimmillaanhan näistä tulee mieleen mestaripakinoitsija Olli ja hänen mieterunoilijansa Otso Kirjosiipi:

Kanoilla jos tipukutkaa,
käytettäköön kipututkaa.
Neuvo saatiin pikaviestiin,
sillä sitten vika piestiin.