Faraon tyttäret 2 (Thutmosis, jatkoa)

Farao Ekhnatonin kolme nuorinta tytärtä rituaalikulkueessa:
Neferneferu-Aton oikealla, ja hänen perässään Neferneferu-Re
ja nuorin Setepen-Re. Tämä hyväilee siskon sylissä olevaa gasellinpoikasta.

Neferneferu-Aten tasherit ("nuorempi") oli Ekhnatonin neljäs tytär. Hieroglyfeissä on ensin kunnioitussyistä Atonin merkit, sitten merkki "nfr" ja ilmeisesti tunnisteena sama merkki uudestaan määrittämässä sanan olevan "nefer", "kaunis". Sama uudestaan, ja sitten 5 merkkiä tarkoittamassa "junioria". Lopussa on vielä lasta merkitsevä määrite.

Prinsessan nimi tarkoittaa "Kauneimmista kauneinta Atonin (lasta)". Viereisessä kuvassa Neferneferuaten on oikealla, ja pikkusisko Neferneferure vasemmalla. Tyttö oli äitinsä Nefertitin kaima, mutta muuten hänestä ei tiedetä juuri mitään. Hän ilmeisesti kuoli nuorena, ja haudattiin luultavasti Amarnan kuningashautaan.

Neferneferu-Re kuoli sisarensa tavoin ilmeisesti hyvin nuorena, ja hänen nimestään on merkkejä Amarnan kuningashaudoissa. Hieroglyfissä auringonjumala Ra:n (tai Re:n) merkki on alussa, ja sen jälkeen tulevat nefer-merkit. Lopussa on naista merkitsevä määrite.

Kuvassa alla auringonjumala Ra kulkee aurinkolaivallaan taivaan yli.

 Nuorin Ekhnatonin ja Nefertitin tyttäristä oli Setepen-Re ("Ra:n valitsema"). Hän kuoli aivan lapsena, ja
mahdollista on että Amarnassa riehui kulkutauti joka ei säästänyt kuningasperhettäkään.

Kuningasperhe oli kuitenkin hyvin sisäsiittoinen. Esimerkiksi Tutankhaton eli Tutankhamon oli Ekhnatonin ja hänen nimeltä tuntemattoman sisarensa lapsi. Hän nai sisarpuolensa, ja heille ehti ehkä syntyä pari kuollutta keskosta.

Vieressä on joku prinsessoista. Hänen kallonmuotoaan on ihmetelty. On arveltu että se olisi synnynnäisesti muotopuoli, koska Egyptissä ei tiettävästi pikkulasten kalloja sidottu. Minulla on kuitenkin yksinkertaisempi selitys: kallon takaosa on aivan naisten päähineen muotoinen, ja se on ehkä tehty tukeakseen päälle tulevaa jostain muusta materiaalista tehtyä päänkoristetta.





Amarnan ja Thutmosiin taiteesta on vielä paljon kerrottavaa, joten jatkan vielä egyptiläisteni kanssa. Eiväthän ne egyptiläiset jättäneet Mika Waltariakaan rauhaan, kuten hän todistaa merkillisessä romaanissaan "Neljä päivänlaskua".