-ottaa vai -oittaa?

Alottaa vai aloittaa?

Kielitoimistolla on listattuna sääntöjä  ja niiden poikkeuksia runsain  mitoin. Mutta eiväthän kaikki -ottaa ja -oittaa -verbit ole vaihtoehtoja, vaan niillä saattaa olla jopa eri merkitys!

Mitä sanotte esimerkiksi tästä listasta?

tiedottaa = levittää tieto(j)a.

tiedoittaa = täyttää joku lista tai database tiedoilla eli hakusanoilla selityksineen.

helottaa = auringon havaittu olemus.

heloittaa = varustaa heloilla.

kirjoittaa = tuottaa kirjoitusta johonkin.

kirjottaa = lisätä värejä ja hahmoja johonkin.

tavoittaa = lisätä tapoja johonkin, esimerkiksi käyttäytymiseen.

tavottaa = saada kiinni jostain, yhyttää.

tasoittaa  = lisätä tasoja johonkin rakennelmaan.

tasottaa = tehdä tasaiseksi.

peloittaa = lisätä pelkoja johonkin, vaikkapa mieleen.

pelottaa = tuntea pelkoa.

pinnoittaa = lisätä pinnoja johonkin, vaikka lasten sänkyyn.

pinnottaa = tehdä pinta johonkin.

jonottaa = seistä jonossa.

jonoittaa = järjestää lauma ihmisiä jonoihin.

alottaa =  alkaa jotakin.

aloittaa = järjestellä esim. vaatimuksia tai luonnehdintoja alakohtaisesti.

teloittaa = varustaa teloilla.

telottaa = tappaa.

katkerottaa = lisätä juomaan katkeroa.

katkeroittaa = tehdä katkeraksi.

aidoittaa = varustaa aidalla.

aidottaa = antiikki- tai taidekauppiasta voi aidottaa, kun hän seuloo kopioita syrjään.

paikoittaa = sijoittaa vaikkapa auto sopivalle paikalle.

paikottaa = keilailija heittää ns. paikkoheittoja.

rokottaa = pistää neulalla vasta-aineita johonkuhun.

rokoittaa = lisätä rokkotauteja väestöön.

saunottaa = pestä asiakas saunassa.

saunoittaa = sijoittaa saunoja alueen asuntoihin.

Ja sitten bonuksena seuraavat:

kengittää = varustaa joku, vaikka hevonen kengillä.

kengättää = tunne joka monella naisoletetulla saattaa syntyä kenkäkaupan ikkunaa katsellessa.

Hyvää uutta vuotta merkitysten ja mielteiden parissa!

Tämä on huumoria!

Sattuipa silmään verkkolehteä selatessa, miten sarjakuvissakin on muodikkaat ja merkitsevät sääntönsä. Otsikkokuvat viestivät katsojalle tietyin totutuin keinoin.

 

Ylemmissä kuvissa eläinhahmot liikkuvat lukusuuntaan vasemmalta oikealle lennokkaasti. Molemmissa jalat ovat 30 asteen kulmassa. Ovat siis ratkiriemukkaan eloisia, millä ehkä tarkoitetaan jotain tosi hauskaa. On kuvissa merkittävä erokin. Kamalan luonnon otus katsoo suoraan lukijaa, ja viestittää siis esiintyvänsä juuri sinulle, ja laukovansa lennokkaita vitsejä. Wagner-sika taas katsoo eteenpäin, ei tee itseään tykö - ei tosiaan - ja laukoo miessikamöläytyksiä Viiville. 

 

Tuo viihdeohjelmista tuttu itseään tykö tekevä esiintyminen on välillä raivostuttavaa. Katso, me tehdään tätä hurjan hauskaa höpöilyä 'juuri sinulle'! Naura hei, naura nyt hei, naura nyt perkele, ja jollet tiedä missä sinun pitää nauraa, ääliömäinen yleisöhekotus kertoo sinulle missä tällä kertaa oli vitsi. Jopa Muumi-leffan laulussa "Muumipappa esiintyy", siis tekee perheineen showta - juuri sinulle!

 

Fingerpori-kuvassakin on yllättäen tuo 30 asteen kuvasommittelu, ja "äly"-laitettakin näytetään lukijalle, vaikka siitä ei sen kummempaa ole nähtävissä. Sen sijaan viimeisessä kuvassa kulma on muuttunut 45 asteeseen, on siis sen verran lennokkaampi, ja tyyppi katsoo melkein sinua päin. Avoin suu kertoo että nyt täältä tulee vitsiä niin maan helvetisti, kilahda vaan ja naura itsesi kuoliaaksi.

Useimmat meistä tuntevat kylähumoristin. Kun tämä huomaa sinun kävelevän vastaan, hän jo puolensadan metrin päässä vetää suunsa korvasta korvaan, katsoo sinua intensiivisesti, ja sorvaa mielessään jotain puolihävytöntä letkautusta 'juuri sinulle'. Raivostuttavaa. Hänestä ei pääse eroon vaihtamalla kadun toiselle puolelle. Hänkin vaihtaa.

Vitsiaddiktit ja päälle tunkevat humoristit ovat yhteiskunnan kannalta melkein yhtä kamalia kuin häjyt aikoinaan. Olen ollut kahdella harrastussivustolla, joilla oli tarkoitus keskustella erilaisista asioista ainakin suunnilleen vakavasti. Molemmat menivät tukkoon ja lopetettiin, kun mukaan tullut humoristi alkoi täyttää niitä vitsipläjäyksillään, jopa monta kertaa päivässä.

Kyllä hauskuuskin voi olla raivostuttavaa.

Kalenteri fantasiatarinoita varten

Unissa tai puoliunissa aivot kehräävät kokoon ajatuksensirpaleita, joista pitemmällä miettimisellä ja kirjallisilla ambitioilla voisi sommitella jonkinlaisia fantasia- tai scifikertomuksia. Niinpä nyt tuli mieleen, minkälaisen kalenterin tänne tulleet alienit olisivat meille kivikauden ihmisille rakentaneet.

Sen kalenterin tulisi tietysti perustua aurinkoon, ei kuun vaiheisiin. Yksinkertaisesti sanoen vuosi alkaisi luonnostaan talvipäivän seisauksesta, Kalenteriin kuuluisi 12 kuukautta, järjestettyinä kolmen kuukauden ryhmiin. Kussakin kuukaudessa olisi 30 päivää. Käytän sanaa 'kuukausi', vaikka kuun vaiheista ei nyt olekaan kyse.

Kalenterin erikoisuus on siinä, että kolmen kuukauden jaksojen välissä on yksi tai kaksi vuodenaikoja erottavaa päivää, jotka eivät kuulu itse kuukausiin. Kun talvikausi alkaa meidän joulukuumme 20. päivän jälkeen, ylimääräisiä juhlapäiviä olisi kaksi, ja ensimmäinen 30 päivän talvikuukausi alkaisi siis meidän joulukuumme 23. päivänä toinen talvikuukausi alkaisi meidän tammikuumme 22. päivänä, ja niin edespäin. Kolmannen kuukauden jälkeen tulee kevätpäivän tasaus, noin meidän maaliskuumme 20. päivänä, ja silloin on taas yksi ylimääräinen kuukausiin kuulumaton juhlapäivä.

Näin jatketaan, niin että kesäpäivän seisauksena on yksi, ja syyspäivän tasauksena taas yksi ylimääräinen juhlapäivä. Näin vuodessa on siis viisi suur-ajanjaksoja erottavaa erityispäivää, ja ymmärrettävistä syistä joka neljäs vuosi talvenalkua juhlitaan vielä kolmannella ylimääräisellä juhlapäivällä.

Tämän systeemin mukaan neljä vuodenaikaa siis alkavat kukin meidän kuukausiemme 20. päivän tienoilla. Talvi alkaa nykyjoulukuun 23. päivänä, kevät maaliskuun 22. päivänä, kesä juhannuksesta, ja syksy syyskuun 21. päivän tienoilla.

Kuukausi voisi jakaantua 5- tai 10-päiväisiin viikkoihin. Jälkimmäisessä tapauksessa päivien nimet voisivat perustua lukusanoihin, kuten nytkin monissa kielissä.

Tällainen kalenteri olisi paljon yksinkertaisempi kuin meidän historiallisista syistä johtuva kalenterimme. Jos juhlapäiviä pitäisi järjestää useammin, joka kuun 30. päivä voisi olla sellainen. Vuodenajan vaihtuessa näin voisi talven jälkeenkin siis olla kaksi juhlapäivää, joista jälkimmäinen siis olisi se 'ylimääräinen' päivä vuodenaikojen välillä.

Koko järjestelmä perustuu siis lukujen kymmenjärjestelmään, joka kymmensormiselle ihmiselle on luontaisin. Järjestelmästä puuttuisi koko kuun vaiheisto, sillä siihen ei kytkettäisi mitään epärationaalisia uskomuksia. Kuu jäisi vain ihmisten esteettiseksi iloksi.

Tällainen pälähti tänä yönä mieleen, ja nyt menen katsomaan tulisiko aivoista joitakin vihjeitä kivikausilaisten kouluttamiseksi ja heidän elämänsä parantamiseksi.