tiistai 19. heinäkuuta 2022

Marilaisia kansanlaulurunoja 2

(Marien kansanlaulutekstejä vapaasti suomeksi muotoileminani. Ahdingossa elävän sukulaiskansan laulusto on todellinen aarreaitta.)


Vesi vierii, ranta jää.

Lintu lentää, pesä jää.

Minä lähden, sinä jäät.

Näemmekö milloinkaan? 


Ikkunasi ohi kuljin,

näkeväni sinut toivoin.

Katsonut et kertaakaan,

Laulusikin vaikeni.


-


Kädessäni kaunis kukka,

toisessa on linssi kirkas.

Missä kulta, kukankaunis,

missä katse, lasinkirkas?


Yksi vain on liina mulla,

likainen se ainoani.

Yksi liina, likaliina,

Toista ei, on ainoani.


Yksi vain on kulta mulla,

mutta vihainen on kulta.

Yksi kulta, mutta tyly.

Toista ei, on ainoani.


-


Korkealla, korkealla villisorsat lentelevät.

Takaisin ei niitä saa, ei vehnänjyvin, herkkujyvin.


Kuudentoista ikäiseksi tyttö ei voi nuorentua,

vaikka hälle kuinka usein nisupullat syötteleisi.


Korkealla, korkealla villihanhet lentelevät.

Palannut ei mikään niistä, houkuta ei rukiinjyvät.


Kahdenkymmenen ja kahden ikään poika nuorentua

ei voi, vaikka ateriat rukiinleipäiset vain söisi.


-


 

Kedon kukkasia poimin,

liljan sinisen.


Varovasti kukan taitoin,

rintaan sidoin sen.


Neulan otin, jotta kukka

putoaisi ei.


Tuli hento tuulenhenkäys.

Kukkaseni vei.


-


Mistä kuuluu käen kukku, käen kukku kaukainen?

Kaukaa, kaukaa, lehvästöstä koivumetsän valkoisen.


Mistä kuuluu harmonikan riemusoitto kaukainen?

Kaukaa, kaukaa, keskuudesta poikajoukon iloisen.


Mistä kuuluu satakielen kaunis laulu kaukainen?

Kaukaa, kaukaa, puutarhasta, omenapuiden keskeltä.


Mistä kuuluu kanteleiden kaunis soitto kaukainen?

Kaukaa, kaukaa, keskuudesta neitojoukon suloisen.


-


Keskiyöllä kuljen hiljaa puutarhani hämärään.

Rakkaani on saapumassa kohta alle syreenein.

Satakieli laulaa jossain onnellista lauluaan.

Saavu, rakkain syreenien tuoksuun, saavuthan!


(Tämä teksti on sovitettu alkuperäisen laulun rytmiin. Jotta sen koko sisältö aukenisi, runoa olisi laajennettava. Ehkä teen sen joskus. Alkutekstin kirjoittajan nimi tiedetään, hän on vuorimarilainen G.Matyukovsky.)

lauantai 16. heinäkuuta 2022

Marilaisia kansanlaulurunoja 1

Marien (eli suomensukuisten tseremissien) lauluja olen sovittanut ja suomentanut parikymmentä, mutta László Vikárin ja Gábor Bereczkin vuonna 1971 julkaisemassa kokoelmassa Cheremis Folksongs lauluja on peräti 320. Koska näiden teksteissä on niin paljon tuoretta ja omintakeista kuvastoa, lähdin uudestaan niitä tutkimaan, nyt tekstien kannalta. Tässä muutamia vapaasti muotoiltuja näytteitä, lähteenä tuon suurenmoisen kokoelman englannin ja unkarinkieliset käännökset. Tekstien jälkeen olen liittänyt pari sovitustani äänitelinkkinä. 


Pyörii, pyörii, hurjasti pyörii,

tuulimylly pyörii kylämäen päällä.

Suru on ehättänyt jo sinne asti.


Pyörii, pyörii, vimmatusti pyörii

vesiratas pyörii kyläpuron luona.

Kyyneleet kuohuvat vetten halki.


-


Vuorelta laskeutuu, kapeaa polkua, 

alemmas kiirehtii nuorukainen,

laulaen laskeutuu, vihellellen poika,

kapeaa polkua laaksoa päin.


Mitenkä toisin vois vuorelta tulla,

mitenkä toisin kuin laulaen vain,

poika kun vuorelta laskeutuu 

kapeaa polkua laaksoa päin.


-


Aamulla varhain satakieli lauloi.

Joku minua kutsuu, äitikö se on?


Illalla käki jossain kukkui.

Joku minua kutsuu, isäkö se on?


-


Minne on lähtenyt äitini,

kunne kadonnut emoni?

Mennyt on kiviseen rantaan,

mansikoita poimimaan.


Jos on lähtenyt rantaan,

mansikoita poimimaan,

takaisin pian palanneekin

- entä jos palaakaan ei?


-


Vesi virtaa,

ranta jää.

Minä lähden,

sinä jäät.


-


Kultaseni, akkunasi avaa,

mansikoita sulle toin!

Katso tänne, mansikkaiset

kasvosi että nähdä voin!


Akkunasi, puutarhasi avaa,

kauniit omenasi poimisin!

Luokse tule, polvelleni istu,

sitten kanssasi leikkisin!


-


Isä, älä moiti minua,

äiti, älä tuomitse!

Kasvanut en rikkaan puutarhassa,

vesin minua ei kasteltu.


Veli, älä moiti minua,

sisko, älä tuomitse!

Minua ei tuuli tänne tuonut,

vesi ei minua kantanut.


-


Niityllä kuljin kultani kanssa,

kulta ei kättäni päästänyt.


Niinkuin siemen työntää juuren,

niin olet juurtunut sydämeen.


Käkönen kukkuu jossain täällä,

pesänsä rakentaa se kauas pois.


Minä olen täällä, täällä laulan,

kultani - poissa, kaukana on.


Tässä kaksi marilaista laulua Ritvalan Köörin esittämänä.

https://youtu.be/WCT9aA0fRqQ?list=RDWCT9aA0fRqQ