Keskustellaan!

Ennen vanhaan oli isien ja esimiesten tapana huutaa ja sättiä, jos lapsi tai alainen oli käyttäytynyt moitittavasti.

Sitten, joskus puoli vuosisataa sitten, edistyttiin ja ryhdyttiin harjoittelemaan demokraattista sisäsiistiyttä. Kun siis lapsi tai alainen käyttäytyi moitittavasti, isä ja esimies ilmoitti, että on aika KESKUSTELLA aiheesta.

Sitten huudettiin ja sätittiin.

Jos lapsi tai alainen esitti halua vastustella, sellainen keskeytettiin tuota pikaa. Eihän KESKUSTELUA saa häiritä.

- - -

Kun some keksittiin, ja nettilehdet halusivat lukijoita, toimitukset avasivat tilan, jonka otsikko oli KESKUSTELE. Sitten yhdet huusivat sitä ja toiset tätä, ja lopulta sätittiin ja haukuttiin tasapuolisen innokkaasti.

- - -

Tänään, kun Qatarin jalkopallokisat alkoivat, kaikissa medioissa toisteltiin, että Qatarin ihmisoikeuksista pitää voida KESKUSTELLA. 

Tarkoittiko tämä, että jotakuta innostetaan esittämään puolusteluja ahdasmielisten diktatuurimaitten toiminnasta? Ei tietenkään. KESKUSTELU tarkoittaa sitä, että oikeamieliset saavat vapaasti julistaa anateemaansa ja maranaathaansa, ja että pahojen kulttuurien toimintaa pitää ankarasti paheksua.

- - -

Tavat siistiytyvät. Se tarkoittaa, että kielenkäyttöä sievistetään, ja pahoja sanoja ei enää sanota.

Sitten käyttäydytään niinkuin ennenkin. Helpottaa! 

Naisten monimuotoisuus ja taidehistoria

Aamulehden toimittaja Saara Nyystilä kertoi 1.11.22 kuuluisan pop-artistin musiikkivideon herättämästä raivosta. Siinä oli esiintynyt sana "lihava". Some-raivon seurauksena sana poistettiin.

Toimittaja on sitä mieltä, että "taidetta saa kyllä kritisoida, mutta ei vaientaa". Ihmisten monimuotoisuuden huomioon ottamisesta on syytä keskustella, hän sanoi. Näin asti ihan hyvä. Naiset (sillä naisten ongelmistahan nyt puhutaan!) ovat kovin monimuotoisia, ja epäilemättä on inhimillisesti väärin että vain jonkun muotoisia hyväksytään, toisenlaisia ei. Mutta toimittajan argumentointi menee sitten vähän oudoksi.

Hän kertoo käsityksensä taidehistoriasta: "Vanhoissa taidemaalauksissa harvoin esiintyy naishahmoja...". Hupsis... mutta jatkaa sitten: "...mutta silloin kun esiintyy, he ovat pääsääntöisesti hädässä olevia tyttöjä, kotivaimoja ja ennen kaikkea alastomia". Kun suunnattomasta materiaalista valitaan sopiva kooste, olkinukesta voidaan aina saada aikaan sopivan muotoinen. Toki "hädässä olevien tyttöjen" löytäminen on hiukan haasteellista, ja voisi kysyä onko kovin pahantahtoista jos heidän tilanteeseensa kiinnitetään huomiota, tai heitä pyrittäisiin auttamaankin.

Toimittaja sanoo, että "sillä mitä taiteen nimissä tehdään ja sanotaan, on merkitystä". Sitten tulee kappale, josta todella olisi syytä "keskustella":

"Mielestäni ei ole kohtuutonta haastaa taiteilijoita ilmaisemaan itseään niin, että ottaa samalla huomioon monimuotoisuuden. Samanlaiset vaatimukset kohdistuvat nykyään muuallekin yhteiskuntaan aina yksilöistä yrityksiin. En keksi syytä, miksi samat säännöt eivät pätisi taiteeseen".

Kiitos vain, kyllähän näitä monenlaisia vaatimuksia esitetään, ja mitä oudommaksi tulevat, sitä raivokkaammaksi ne käyvät. Käyttääkseni nyt ajankohtaista hokemaa, ihmisten resilienssi on hukassa.

Alkukuvassa on taidehistorian ehkä kuuluisin nainen, Willendorfin Venus 30000 vuoden takaa. Hän on lihava ja alaston, mutta kaikkea muuta kuin kotivaimo tai hädässä oleva tyttö. Ei, hän on mahtava, jopa jumalainen hallitsija, Eevan esiäiti, se jonka kautta me kaikki tulemme maailmaan.