Kenen huvipursi ja minkä niminen?

Tällä kertaa tunnistuspyyntö. Tämän huvipurren negatiivi kuuluu isoisäni perheen 20-luvun kuvien joukkoon, ja minusta tuo laiva on monin tavoin tuttu. Voisiko sillä olla tsaarin aikainen historia? Mikä on kuvio Suomen lipussa, oliko presidentillä esimerkiksi joskus tuollainen? (Kuva suurenee klikkaamalla sitä).

Edit 28.11.: Lippu on Merenkulkuhallituksen vanha lippu, kuten Ripsa alla olevassa kommentissaan kertoo.

Rouva Gulliver lilliputtien tehtaassa?

Tämän kuvan olen luullakseni varastanut hauskalta amerikkalaiselta sivustolta Old Picture of the Day, ja se esittänee Rouva Gulliveria lilliputtityöläisten maassa, tai sitten...

Vihaa lietsotaan - väen väkisin

Päivi Lipponen ja usea muukin niin kutsuttuun suvaitsevaistoon kuuluva kirjoittaja ehti Tampereen murhapolton jälkeen repäistä rajuja syytöksiä suomalaisia, omia maanmiehiään vastaan. Lipponen manasi kansaa kaduille osoittamaan joukkovoimaa, ja varmemmaksi vakuudeksi viittasi 30-luvun Saksaan, jossa ulkoparlamentaarisella toiminnalla luotiin pelkoa.

Nyt Lipponen pyytää vähän anteeksi, mutta ei siltikään anna periksi: "Käsitykseni siitä, että ihmiset jakavat huoleni kansakunnan tilasta ja rasismin vahvistumisesta, on saanut tukea".

Suomalainen itseinho ja itsensäsyyllistäminen on todellinen kansantauti. Tänään, vaalien alla, sitä käytetään surutta hyväksi puhtaasti poliittisten tavoitteiden edistämiseksi. Ristiriita todellisuuden ja propagandan välillä kärjistyy sitä vauhtia, että suomalaisten ylivoimainen ja todellisuudessa aivan rauhallinen enemmistö alkaa vähitellen hermostua. Kaduille tätä enemmistöä ei saa, mutta vaalipäivinä äänestysuurnat saattavat sisältää melkoisen protestin. Tai, mikä on vielä todennäköisempää, äänestävien osuus äänioikeutetuista pienenee yhä. Ei näytä kovin hyvältä.

Entäpä tämä?

Tämä herra on mukana suuressa osassa sukualbumeitani. Noin 30 vuotta sitten löysin hänet myös erään sääksmäkeläisen talon vanhasta albumista. Ei siis ollutkaan sukulainen, kuten alun perin luulin...

Voisitteko lähettää ehdotuksenne ikäänkuin ovelasti verhottuina? :)

Kuka?

Vaihteeksi vanhan kuvan tunnistustehtävä. Kuka on tämä jämerä herra?

Aikamatkaaja-antiikkikauppiaan dilemma

Tässä kuvassa on hellenistiseltä ajalta Egyptistä peräisin oleva kamee, joka esittänee Ptolemaios Toista. Kamee on kiinnitetty medaljonkiin 1700-luvun lopulla Pariisissa. Wikimedia Commonsin selostus on tässä:

Camée représentant Ptolémée II assimilé à Alexandre le Grand. Camée en calcédoine grise. Alexandrie? 2e tiers du IIIe siècle av. J.-C. Monture en or émaillé de l'orfèvre Josias Belle, Paris, fin du XVIIIe siècle.

Tämä työ on minusta suunnattoman kaunis. Mutta onko se aito?

Molemmat osat ovat epäilemättä aitoja. Onko yhdistelmä? Ei, sanoisivat fundamentalistit, sillä kameeta ei alunperin oltu tarkoitettu tällaiseen yhteyteen. Jonkinlaiseen metallikuoreen kylläkin, väittäisin minä. Niin, mutta ei tuollaiseen kitschiin, fundamentalistit sanoisivat. Minusta taas tuo 1700-luvun mestariteos antaa kameelle suurenmoisen taustan, ja on aivan uskomattoman opettavainen puhtaiden luonnonmuotojen ja värien hienostuneesta käytöstä.

Mutta fundamentalistit ovat värisokeita. Musta ja valkoinen ovat kaikki minkä he ymmärtävät. Heille on käsittämätöntä myös harmaasävyjen suunnaton rikkaus. He pelkäävät, että menneisyyden värikylläisyys joskus löydetään. He pelkäävät menneisyyttä, koska se voisi paljastaa elävästä kulttuurista jotain aivan liian tuoretta, liian eloisaa, liian houkuttelevaa, liian itsestäänselvää.

Sen vuoksi menneisyys pitää pitää erillään nykyisyydestä. Yritykset näyttää siitä edes jotakin pitää estää millä tahansa tekosyyllä, aatteella, ontolla akateemisella nonsensilla. Sen vuoksi mahdolliset tulevaisuuden aikamatkustaja-antiikkikauppiaat joutuvat hankaamaan kaappaamistaan antiikin veistoksista värit pois, repimään niistä irti lasiset silmät ja vaatteet, pilkkomaan ne kappaleiksi, ja myymään kappaleet sitten suunnattomalla voitolla keräilijöille, jotka huokaavat ne nähdessään: "Ooh, aitoa, korvaamatonta antiikkia!"

Hyvä, Berlusconi! "Asiantuntijat" suksikoot suolle!

Pappa Berlusconi on mennyt tekemään ihan kamalan teon: hän on palaututtanut antiikin patsaalle siitä poistetun peniksen ja korjauttanut patsaan käden! Asiantuntijat kiljuvat: ei niin saa tehdä! Hesari kertoo asiantuntijoiden sanoneen, että "Antiikin patsaita restauroitaessa ei heidän ... tule pyrkiä täydellisyyteen, koska silloin häivytetään uuden ja vanhan ero".

Just just. Katsotaanpa mitä BBC:n pitempi uutinen lisää tähän. "One art critic pointed out that Italian art restorers who are being paid by the government to restore ancient works of art in China teach the Chinese not to disguise the difference between what is old and what is new".

Just just justiinsa. Täkäläiset "asiantuntijat" eivät anna kattaa Pälkäneen rauniokirkkoa, vaan antavat sen mieluummin hajota paikalleen. Jos vanhaa korjataan, se pitää siis tehdä niin, että "uusi" selvästi erottuu "vanhasta" (kuten Pälkäneen väliaikainen katto), mutta mieluiten ei saisi ollenkaan korjata sitä mikä on mennyt rikki. Korjausarkkitehtuurissa vaaditaan "ajallisten kerrostumien" selvää näkymistä. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että jos jotain tehdään, sitä ei saa tehdä alkuperäiseen tyyliin, vaan tyylin pitää kertoa "tästä ajasta".

Berlusconi on kuin Andersenin sadun pikkulapsi: hän huomaa että patsas on rikki ja on sitä mieltä että se pitää ehjätä. Ja "asiantuntijat" kiljuvat kauhusta, kuten keisarin uusien "vaatteiden" tekijät. Tuohan merkitsee sitä, että heidät suistetaan vallasta! Jo "asiantuntija" Winckelmann todisti 1700-luvulla, että antiikin patsaat ovat jaloja juuri valkean marmorin vuoksi. Seuraavien sukupolvien "asiantuntijat" kehittivät jatkoksi teorian, että nimenomaan patsaiden rikkinäisyys on taiteellisen arvon tae. Niinpä siis mars kuvainriistoon, mars rikkomaan kaikki ehjätty antiikki! Ja hys hiljaa patsaitten värityksestä ja niiden lasisilmistä!

Tämä on aivan mieletöntä, uskonnollissävyistä höpinää. Sairasta ja vastenmielistä. Sitä paitsi se on aika kyynistä rahanpalvonnan seurausta: rikkinäisellä antiikin veistoksella on miljoonaluokan "raha-arvo", mutta jos se korjataan vaikka kuinka tarkoin ja hyvin, se menettää "rahallista arvoaan".

Ihmiseen suhteutettuna: jos sokealle laulajalle palautetaan hänen näkönsä, hän menettää suuren osan markkina-arvostaan. Jos fyysikko Hawkingin ruumis saataisiin jälleen toimimaan, kukaan ei uskoisi mitä hän sen jälkeen sanoo. Jos ihmiset olisivat taideteoksia, sairaalat ja lääkärinammatti pitäisi kieltää. Tätä minä tarkoitan, kun sanon että "asiantuntijoilla" on "uskonnollissävyisiä" käsityksiä.