Menen kahvilaan.
Siellä on kylttejä: "EI GLUTEENIA". "EI LAKTOOSIA". Ja juuri sellaista olisin tietysti nyt halunnut.
Menen ruokakauppaan.
Siellä on kylttejä: "EI JAUHELIHAA". No kysyn sitten olisiko munuaista. Ei ole. Olisiko sydäntä. Ei ole. Olisiko muita sisälmyksiä? Ei ole, kuka sellaista nyt söisi.
Miten kummassa muistuukin mieleen aika lapsuudessani, sodan aikana ja sen jälkeenkin. Kaupan hyllyt olivat tyhjiä. Voi: loppu. Nauta: loppu. Kahvi: mene kaivamaan voikukanjuuria!
Pakinoitsija Olli kertoi tyhjistä hyllyistä silloin tuoreeltaan. Sitten hän meni kauppaan jossa ei ollut hyllyjäkään.
Se oli hyllykauppa.
Ehkä meno tästä joskus vähän paranee, ja saadaan asiatila tolalle jolla se oli neuvostoliittolaisessa ravintolassa:
VastaaPoista"Onko borštšia?"
"On, mutta ei juuri nyt."
"Onko šašlikia?"
"On, mutta ei juuri nyt."
"Onko seljankaa?"
"On, mutta ei juuri nyt."
"Onko teetä?"
"Tulee heti!"
Ehkä tyhjät tai harvat hyllyt johtuvat ”toimitusvaikeuksista”.
VastaaPoistaHyllyillä ei enää ole muovisia kertakäyttöaterimia eikä mehupillejä. Maailma pelastuu. Ehkä kohta keksitään uutta kiellettävää. Tärkeintä on prosessi, jossa kielletään. Kieltäminen on vallankäytön tai vallan saavuttamisen väline.
Ollin pakinat ovatkin jääneetkin vieraaksi, kiitos tästä.
VastaaPoistaQ:n adekdootti oli myös aivan täydellinen.
Anonyymille: Pillejähän saa, kun ostaa teräksisen. :-) Tai sellaisen paksun, jota voi pestä apk:ssa. Likaiset pillit pyörivät tiskialtaassa. Kieltäminen NIIN sopii infantiiliin jos-olisin-diktaattori -kulttuuriimme.
Molemmat Anonyymit: Kieltäminen on seuraus ihmisen sosiaalisesta tarpeesta ja hyväksymisen saavuttamisesta, se on kuin koiran hännänheiluttamista. Itse asiassa hyvin maagista alkuperää. Me keräämme bonuspinssejä joka kerran kun nyökkäämme: "Juu, ei lihaa, vaan kasviksia" tai "Juu, minäkin vihaan rasismia ja sellaista". Ja jotta varmistaisimme bonuspinssimme me olemme alttiita itseruoskinnalle. "Juu, kyllä häpeämme valkoihoisuuttamme/sinisilmäisyyttämme/kieltämme jota nuo paremmat ihmiset eivät ymmärrä". Jouko Turkka nosti meidän olemuksemme esiin: se on häpeä.
VastaaPoista