Eero Järnefelt maalasi 1897 kuuluisan ja kauniin kuvansa 6-vuotiaasta pojastaan Heikistä. Haaveksivasti tulevaisuuteen katsovasta poikasesta tuli sittemmin limnologian professori, suomalaisen järvitieteen suurmies. Perheemme vietti useita 50-luvun kesiä samassa lohjalaisessa täysihoitolassa kuin Järnefelt, ja hänestä tuli myös minun kehitykseeni ehkä eniten vaikuttanut 'opettaja'.
Tässä kuvassani vuodelta 1955 Professori on matkalla hiekkarannalle, jossa useimmiten pelasimme shakkia. Mikäli yksikään pilvi ei vakavasti uhannut auringonpaistetta, suoritimme huolellisen ja perusteellisen harkitsevan vaelluksen kastautumissyvyyteen.
Professori teki yhä myös tutkimustyötä, ja sain joskus olla mukana laskemassa erilaisia löydöksiä mikroskooppikuvasta. Hän kulki aina paljain jaloin, virttyneissä sinisissä haalareissa, ja käveli myös työmatkansa Porlan laitokseen lähellä Lohjan keskustaa. Olin jo vuoden opiskellut yliopistossa, kun Professori eräänä päivänä ehdotti sinunkauppoja. Tämä oli suurin kunnia joka minulle oli siihen mennessä tullut osakseni, mutta vaikeaa, ylen vaikeaa se sinutteleminen oli...
Professorin arvovalta oli täysihoitolassa aivan ehdoton, mutta erityisesti häneen olivat kiintyneet lapset, aivan pienimpiä myöten. Hänellä oli näet tapana kertoa satuja ja jännitysjuttuja siestan aikana. Pienimmille sadut saattoivat kertoa hirveästä mutta kiltistä jättiläisestä nimeltä Bumbulifemma, kun taas vanhemmille Professori saattoi kehitellä scifi-kertomuksia. Scifi oli tuolloin varsin harvinainen harrastus aikuisten parissa, mutta Professorille tuli mm. värikäs ja isokokoinen englanninkielinen scifilehti nimeltä Eagle.
Reippaasti seitsemättä vuosikymmentä käyvä Professori keksi ja kehitteli yhteisiä leikkejä, joista merkittävin oli pitkälle kehitetty vinkki. Hän opetti kaikenikäisille osallistujille vinkin kehittyneempää teoriaa, ja yllätti yhä uudestaan muuntautumalla pelin aikana maagisesti milloin näreeksi, milloin sammalmättääksi. Luontoretket olivat viikottaisia, ja niiden aikana koululaiset saivat korkeimman mahdollisen ohjauksen, koskipa se sitten tuolloin pakollista kasvien keräämistä, tai yleistä ekologiaa tai maastossa näkyviä Litorinameren rantatöyräitä.
Eräälle Professorin luennolle oli varmuuden vuoksi aikuisilta pääsy ankarasti kielletty. Navetassa oli ammuttu rottia, ja eräs hyvin paksu yksilö aukaistiin huolellisesti. Kävi ilmi että se oli viimeisillään oleva kantava naaras, ja niin sikiöt kuin kaikki ruumiinosatkin irroitettiin ja esiteltiin tarkasti. Aikuiset eivät olisi kestäneet tätä näkyä, koululaiset sen sijaan oikein hyvin.
Heikki Järnefeltiltä olen oppinut oleellisen osan "de rerum natura", rakkauden shakkipeliin henkisenä leikkinä, sekä myös sadunkertomisen, vauvantajuinen mukaan luettuna. Vasta myöhemmin opin tietämään hänen merkittävän, ja aluksi melko turhauttavan ponnistelunsa esimerkiksi vesistöjen suojelun alalla. Heikki Järnefelt kuoli vuonna 1963 72 vuoden ikäisenä.
Minulla on ollut ilo ja kunnia tavata Professori hänen työpaikalaan Helsingissä Metsätalolla talvella 1957. Mieheni oli ensimmäisiä limnologian opiskelijoita ja työskenteli siinä sivussa avustustehtävissä Professorille. Eräänä päivän professoriJärnefelt oli pyytänyt miestäni tuomaan minut Metsätalolle, sillä hän haluaa nähdä, keskustella ja tutustua oppilaansa vaimoon. Audienssi sovittiin, jännitti ihan hirveesti, mutta klo 12.15 sovittuna aikana astuimme professorin työhuoneeseen, eikä minua enää jännittänyt yhtään. Vastaanotto oli lämmin ja isällinen, keskustelimme nuoren parin elämästä, perheenperustamisesta, minun ammatistani ja asuntotilanteesta silloisessa Helsingissä. Käynti jota arvostimme mieheni kanssa paljon, elää muistoissani edelleen. Kaisa Kostiainen 84-v.
VastaaPoista