Tässä olen hyvin hyvin karkeasti luonnostellut Sta Maria Novellan, Leon Battista Albertin kuulun firenzeläiskirkon julkisivun rakennekaavan. Pohjana on siis neliö (punainen), tässä tapauksessa kolme neliötä joista ylin on ikäänkuin yhdistelmä kahden näkymättömän yläneliön sisemmistä puolikkaista.
Seuraavaksi piirretään tasasivuinen kolmio (tummansininen), joka määrittelee päätykolmion alareunan. Pienempien ovien paikka on yläneliön pystysuorien sivujen jatkeella (vaaleansininen. Näin syntyneeseen neliöön piirretään jälleen tasasivuinen kolmio (vaaleanvihreä), joka määrittelee alakerran palkiston ja friisin rajan.
Kolmio-neliöyhdistelmässä syntyy aina sama suhde kolmion lävistäjän (√3/2) ja neliön korkeuden (1) välille. Neliöt voidaan jakaa pienempiin osiin, ja kuhunkin voidaan piirtää sama kolmio. Näin suhteet jatkuvat yhä pienemmissä ja pienemmissä yksityiskohdissa. Tätä menettelyä kutsutaan triangulaatioksi, ja se takaa yhtenäisyyden koko rakennuksen ja sen pienempien osien suhteissa, eli niin sanotun suhdeharmonian.
En ole lähtenyt jatkamaan triangulaatiota, mutta silmä todistaa selvästi, että kuta kuinkin kaikki tärkeät pisteet julkisivussa ovat sen seurausta.
Jos julkisivun pohjana on tällainen yhä pienempiin osiin jakautuva neliö-kolmio-asetelma, tarkkaileva silmä erottaa monien yksityiskohtien joukosta aina samansuuntaisia suoria tai janoja, tässä tapauksessa aina 60° kulmassa. Tästä syntyy se ihmeellinen rauha ja harmonisuus, joka leimaa niin klassisia kuin esimerkiksi goottilaisia rakennuksia.
Oranssilla olen merkinnyt neliönpuolikkaitten lävistäjän, joka on pituudeltaan √5. Tämä irrationaaliluku on kuuluisan jatkuvan suhteen eli kultaisen leikkauksen pohjana: φ = (√5 - 1)/2. Kultainen leikkaus on siis syntymässä, kun viiden neliöjuureen lisätään tai siitä vähennetään neliön sivun pituus (= 1).
Kultaisen leikkauksen esiintyminen sommittelussa on normaalisti siis seuraus neliöihin pohjautuvasta järjestelmästä, ei sen lähtökohta, kuten yleisesti luullaan. Yllä olevan kuvan piirtäjä on etsinyt kultaisen leikkauksen suhteita sieltä täältä, välillä aika mielivaltaisestikin, ja edennyt niin sanoakseni puusta tyveen.
Tätä kirjoittaessani on soinut Radion sinfoniaorkesterin soittama Mahlerin 3. sinfonia, nauhoitettuna Tukholman Mahler-festivaaleilta. Jos olisi pakko valita vain yksi 1900-luvulla toiminut säveltäjä (eikä omaa maanmiestä saisi ottaa huomioon), minun valintani olisi Mahler, yksiselitteisesti Mahler.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti