Kolmekymmentä vuotta sitten ostin Itä-Berliinistä viehättävän kirjan. Se sisälsi tahitilaisia kansantarinoita ja -runoja, toinen toistaan suloisempia. Kuvassa yllä (klikatkaa isommaksi!) on tahitilainen iltarukous, joka kuvaa mielestäni tavattoman hyvin ihmisen ikivanhaa ajattelua kaikkialla. Tekstin käyttäminen musiikin osana on tähän asti kilpistynyt siihen, etten ole löytänyt tarpeeksi luotettavaa tietoa enempää ääntämisestä kuin sanapainostakaan.
Googlaamisen perusteella näyttäisi siltä, että tekstin hurmaava vokaali- ja diftongipitoisuus vähenee selvästi, jos joudumme tulkitsemaan esimerkiksi diftongin ou pelkäksi u:ksi. Mistään en löytänyt selkeätä ohjetta myöskään painotuksesta, ja kielelle ominaisia äänettömiä klusiileja ei ole merkitty tekstiin.
Koska tiedän lukijakunnassa olevan kaikkien mahdollisten alojen erikoistuntijoita, vetoan nyt teihin! Älkää kuitenkaan luetelko alkeisasioita, sillä olen tonkinut verkkoa paljon Wikipediaa syvemmältä, käynyt sanakirjoilla jne. Mutta jos osaatte tahitia tai sen lähimpiä sukulaiskieliä, neuvonne voivat olla kullan arvoisia!
Mauruuru roa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti