Panoraamakuva Helsingistä on vuodelta 1899 tai 1900

Joku kysyi, miten ajoitin edellisen jutun panoraamakuvan, kun vuosilukua ei missään ollut näkyvissä. Ajoittaminen sattui olemaan poikkeuksellisen helppoa, sillä Katajanokan asuinaluetta oli juuri ryhdytty rakentamaan, ja ensimmäiset jugend-romanttiset talot olivat jo pystyssä. Aloitamme oikealta.

① Waldemar Wileniuksen piirtämä "Kontio" (Kruunuvuorenkatu 5 - Kauppiaankatu 1-3) valmistui 1898. Sen jatkeena vasemmalle Kruunuvuorenkatua pitkin olevat talot ovat vuodelta 1903, mutta niitä ei siis vielä ollut olemassa, eikä rakennustöistäkään näy jälkeä.

② Gesellius-Lindgren-Saarisen tornitalo Satamaku 7 - Luotsikatu 1 valmistui 1898. Kuvassa se on keltainen, nykyään punaruskea. Sen oikealla puolella ei ole rakennusta, mutta vasemmalla takana on matala empiretyylinen August Bomanin piirtämä talo vuodelta 1869, suojeltu, ja sen vuoksi yhä olemassa.

③ Rahapajankadun taloista ovat pystyssä valkoinen, nykyään oranssinruskea Gustaf Nyströmin piirtämä 1897 valmistunut Rahapajankatu 5 - Satamakatu 2, sekä

④ Konstantin Kiseleffin suunnittelema uusrenessanssitalo vuodelta 1880. Niiden välissä olevien talojen paikalle kohosi 1915 Lars Sonckin mahtipontinen tiililinna.

⑤ Arkkitehti Lohrmann suunnitteli Katajanokanlaituri 3:n talon jo 1864, ja se on vaalean ruskeana yhä olemassa kahden modernin rakennuksen välissä.

⑥ on tietysti Helsingin hävityshistorian onnettomimpia uhreja, Norrménin talo, joka valmistui uusrenessanssimme suurmestarin Theodor Höijerin suunnittelemana vuonna 1897. Sen purkamisesta 1960 käynnistyi suurpommituksiakin totaalisempi tuhoamisaalto, joka hävitti huomattavien uusrenessanssitalojen lisäksi myös nuorempia myöhäisromanttisia rakennuksia.

Alvar Aalto oli hyvin tietoinen Ensi-Gutzeitin hankkeen arveluttavuudesta, ja piirrätti puolustuksekseen panoraaman koko Pohjois-Esplanadista, päätteenään oma marmoritalonsa. Vaikka Aallon rakennus onkin varsin kaunis, sen rakentaminen hävitti vielä arvokkaamman rakennuksen. Kuulun niihin joiden mielestä Norrménin talo tulisi rakentaa uudelleen, jos ei entiselle paikalleen, niin johonkin arvoiseensa ja näkyvään paikkaan muualla.

Liisa Helmisen elokuvassa Pelikaanimies (2004) Norrménin talo on jo ennakoivasti pantu takaisin paikalleen, digitaalisin keinoin.