Eksakti runosarja

Tämän kuvan otin noin vuonna 1969; siinä istuu Helsingin Yhtenäiskoulun opettajainhuoneessa eräs koulun perustajista, sen matematiikanopetuksen guru, filosofi, loogikko ja legendaarinen sadunkertoja Simo Sivenius. Hän julkaisi Filosofisen yhdistyksen vuosikirjassa XIV 1947 artikkelin Ajatuskalkyylin perusteet, jossa kehitti eksaktin binäärisen kaavan kaksiarvoisen ajattelun lauseille ja niiden keskinäisille suhteille.

Sivenius lähti perinteisistä totuustaulukoista. Niissä ajatusobjektilla A (esimerkiksi "sataa") voi olla vain kaksi arvoa, tosi tai epätosi. Jos ajatukseen A rinnastetaan tavalla tai toisella toinen ajatus B (esimerkiksi "olen iloinen"), sillä ovat nämä samat kaksi arvoa. Mutta kaiken kaikkiaan A:lla ja B:llä on 16 erilaista mahdollisuutta toteutua tai olla toteutumatta yhdessä. Syntyy seuraavanlainen kaavio. Siinä 0 merkitsee epätotta ja 1 totta. Esimerkiksi ajatus 2) tarkoittaa, että ei-A:sta seuraa B, mutta sitä mahdollisuutta ei ole että A olisi totta. Esimerkkejä käyttäen siis "Sataa, ja olen iloinen", mutta myös vähintään se ettei mahdollisella auringonpaisteella ole merkitystä mielentilalleni, jopa niin että yleensä ottaen aina vain sataa.

1 1 0 0 ...A
1 0 1 0 ...B
--------
0 0 0 0 ...0)
0 0 0 1 ...1)
0 0 1 0 ...2)
0 0 1 1 ...3)
0 1 0 0 ...4)
0 1 0 1 ...5)
0 1 1 0 ...6)
0 1 1 1 ...7)
1 0 0 0 ...8)
1 0 0 1 ...9)
1 0 1 0 ...10)
1 0 1 1 ...11)
1 1 0 0 ...12)
1 1 0 1 ...13)
1 1 1 0 ...14)
1 1 1 1 ...15)

Tämä taulukko sisältää kaikki perinteisen logiikan konnektiivit, kuten disjunktion, konjunktion, implikaation ja ekvivalenssin, sekä tietysti niiden negaatiot. Käymättä sen tarkemmin kiinni teoriaan voidaan todeta, että normaalipuheessa tulee jatkuvasti vastaan loogisia aukkoja, joita on siis täsmennyksin pakko selitellä. Hyvään runouteen kuuluu kuitenkin usein myös looginen tarkkuus - ja ainakin sellaiseen olisi hyvä pyrkiä. Seuraavassa EKSAKTISSA RUNOSARJASSA yritän sitä. Olkoon ajatus A1 = pouta (tai auringonpaiste), jolloin A0 = sade. Minäkeskeisesti B1 = olen iloinen, ja B0 = olen surullinen. Katsotaanpa osaanko olla ilmaisussani tarkka.

1)
Olen surullinen ja ulkona sataa.

2)
Katso: sataa
minä olen hyvillä mielin

3)
sataa
yhdentekevää se

4)
Nyt armas aurinko loistaa,
mut' murhetta ei se voi poistaa.

5)
Satoi tai paistoi -
minä se vaan olen surullinen...

6)
Sateesta riemuitsen
mutta auringon loiste tekee minut surulliseksi

7)
Sateesta en sano mitään,
mutta kuka nyt poudasta riemuitsisi!

8)
Tämä ikuinen pouta,
ja minähän olen kuin peipponen!

9)
Auringon kanssa kilpaa mieleni loistaa,
sade saa minut kyyneliin.

10)
Satoi tai paistoi -
minä se vaan olen iloinen!

11)
Sateesta en mene sanomaan,
mutta aurinko riemastuttaa minut!

12)
Poutaa pitelee,
mutta ilosta ja surusta päätän kyllä itse.

13)
Pouta ei minuun niinkään vaikuta,
mutta sateella minäkin itken.

14)
Vain sateesta voin sanoa tarkasti:
sadetta en sure!

15)
Suren taikka iloitsen -
mitä tekemistä siinä on säällä?

Jaa niin, nolla-ajatus puuttuu vielä. No, siitä voi selvitä vaikka näin:

0)
...tämä kaikki on niin mieltä vailla...

Pelkäänpä että runoissani on vielä tarkistamisen varaa. Mutta kokeilkaapa itse muilla mahdollisuuksilla, vaikkapa niillä loogikkojen klassisilla "Salamoi" (A, 0 = ei, 1 = kyllä) ja "Jyrisee" (B, 0 = ei, 1 = kyllä). Siitäpä saatte kattavan säätiedotuksen ensi kesälle!