Barcelona!

Pakkohan minunkin on sanoa jotain jalkapallosta - ja Barcelonan, Antoni Gaudín ja katalaanien kaupungista. Gaudílle ei riittäisi blogitila alkuunkaan, kun mukaan pitäisi ottaa niin hirmuinen määrä kuvia toinen toistaan mielikuvituksellisemmista ja kauniimmista rakennuksista. Joten puhutaan sitten Barcelonan jalkapallojoukkueesta.

Mestarien cupin loppuottelun jälkeisinä päivinä on myös ystäväpiirissäni pohdiskeltu, näimmekö nyt maailman kaikkien aikojen parhaan jalkapallojoukkueen, maajoukkueetkin mukaan lukien. Jokunen vuosikymmen sitten tällainen keskustelu olisi voinut käydä kiivaanakin, esimerkiksi silloin kun Ajax ja Bayern München olivat maailman huipulla yhdessä Hollannin ja Saksan maajoukkueen kanssa. Nyt näyttää kyllä siltä, että Barcelonan omintakeinen pelityyli on niin pitkälle hiottu, ja pelaajien taito niin hirmuinen, että parhaillakin maajoukkueilla olisi tuska ja työ pärjätä sitä vastaan.

Tilastotkin sen kertovat: Barcelona antoi 777 syöttöä, Manchester 357. Onnistumisprosentit monivät Barcelonalle 90 - 80. Rikkeittenkin määrä on saman suuntainen, 5 - 16. Käsittämättömän tehokas syöttely, kaleidoskooppimaisesti vaihtuvat kolmiot veivät loistavan brittijoukkueen aivan sekaisin. Ei ihme, että sen puolustus hajosi, ja aukkoja löytyi Barcelonan maalintekijöille.

Ja sitten ovat nämä nerokkaat keskikentän moottorit Xavi ja Iniesta, sekä tietysti Lionel Messi, jolle nyt innokkaasti sovitellaan maailman parhaan jalkapalloilijan kruunua ja viittaa. Kaikkein innokkaimmat jättävät jo varjoihin myös Maradonan ja Pelén...

Siinä vaiheessa ottelua, kun Manchesterin pelaajat jo olivat turhautuneita ja alistuneita, Barcelonan peli sitä vastaan muistutti Suomen ja Ruotsin välistä jääkiekon loppuottelun kolmatta erää. Kentällä oli vain yksi joukkue. Ja sen peliä oli totta vie nautinto katsoa...