keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Hakasalmen ja Hesperian puistot: järjettömiä virheitä virheiden päällä
Kuten netin avulla työskennellessä aina tapahtuu, yksi asia johti minut toiseen, se kolmanteen, ja neljäs kysymys pani minut katsomaan Helsingin kaupungin rakennusviraston Katu- ja puisto-osaston julkaisun 2010:10 "Hakasalmen ja Hesperian puistot" nettiversion.
Kirjanen on aivan erinomainen, runsas ja mainiosti kuvitettu teos; netin pdf-versiossa kuvat tosin ovat sen verran huonolaatuisia, etten yrittänytkään lähteä niitä varastelemaan. Toimittajat eivät säästele kritiikkiä, joka kohdistuu nykypäättäjien lisäksi menneisyyden ratkaisuihin. Ja totta vieköön, Helsinki on menettänyt suurenmoisia kauneusarvoja ja mahdollisuuksia Töölönlahden länsirannan holtittoman rakentamisen takia.
Lähdetäänpä liikkeelle Hakasalmen puistosta ja salaneuvos Walleenin rakentamasta huvilasta komeine englantilaisine puistoineen. Pakko panna tähän epätarkka karttakuva mainitusta julkaisusta:
Kun Hakasalmen huvila (siis se joka sittemmin tunnettiin Walleenin tytärpuolen Aurora Karamzinin huvilana ja lopulta Helsingin kaupunginmuseona) rakennettiin, Töölönlahti ulottui vielä sen eteen, ja ohitsekin. Sitten tuli rautatie, ja se piti tietysti rakentaa lahden itäosan yli, ja ratapiha vielä täyttömaalle, melkein kiinni huvilan puistoon. Jälkiviisauden mukaan tämä oli ensimmäinen virhe.
Toinen virhe oli, että Turkuun johtavaa Läntistä viertotietä siirrettiin puiston tieltä, mutta liian vähän länteen. Mannerheimintien jatkuvan leventämisen vuoksi tuo pienikin etu on menetetty. Kolmas suuri virhe oli Finlandia-talon tunkeminen liian lähelle huvilaa. Uusi kongressisiipi leikkaa jo palan huvilan pihapiiristä. Neljäs virhe on Töölönlahdenkadun kallioleikkauksen ulottaminen yhä lähemmäs huvilaa. Näiden kaikkien seurauksena Hakasalmen huvila sijaitsee nyt ahtaalla kallionopalla, eikä sen ympärillä ole juurikaan puistoa.
Töölönlahtea ei entiseen aikaan olisi voinut kunnolla ruopata, mutta nyt sitä jo voisi jopa laajentaa takaisin. Samalla voisi rantaa maisemoida uudestaan. Se vain on mahdotonta, sillä Finlandia-talon valtava parkkipaikka on tiellä. Vanha ajatus lahden pohjaan rakennettavasta betonikannesta alkaa tuntua yhä houkuttelevammalta. Sen päällä puhdistettu murtovesi läikkyisi kauniina, ja sen alla konserttitalojen autopaikat voisivat laajeta vaikka koko lahden laajuisiksi.
Hesperian puiston kohdalla Turuntie on edelleen liian lähellä rantaa. Sokeritehdas olisi pitänyt purkaa ajoissa ja jättää sen pääkonttori rakentamatta. Maineikasta ravintolaa (jossa minäkin ehdin käydä) ei olisi pitänyt purkaa, vaan korkeintaan korvata palamattomasta aineesta tehdyllä kopiolla tai tyylinmukaisesti laajennetulla versiolla. Rakentamatta olisivat voineet jäädä vaikkapa Kekkosen "monumentti" tai karkeasti toteutettu kävely- ja pyörätie.
Puistokäytävät olisi pitänyt jättää englantilaisen puiston mukaisesti kaareviksi ja polveileviksi, ja välttämättömät saniteetti- ja kioskitilat olisi pitänyt rakentaa kallionyppylöille vanhojen paviljonkien kaltaisiksi.
Saman kaltaisia virheitä on tehty Töölönlahden ympärillä enemmänkin. Linnunlaulun raa'at kallioleikkaukset, tai Kaisaniemen "joutsenlammen" hävittäminen olisivat saaneet jäädä tekemättä. Jospa ajoissa olisi tajuttu, miten upean keskuksen Töölönlahti ympäröivine puistoineen ja arvorakennuksineen olisi voinut antaa Helsingille! Nyt toivo on jo kokonaan hiipunut. Poistuva ratapiha tarjoaa rutkasti mittaamattoman arvokasta rakennusmaata yhä uusille betoni- ja lasihirvityksille, ja sehän käytetään juuri siihen tarkoitukseen. Näkymät umpeen! Raha ratkaisee!
Lopuksi kerron miten tähän aiheeseen päädyin. Omien muistelmieni takia etsin tietoja Toivo Niskasesta, jonka tanssikoulua sekä vanhempani 20-luvulla että minä 50-luvulla kävimme. Niskasesta sain tietoja, mutta törmäsin kertomukseen 1800-luvun puolivälissä helsinkiläisherroja hurmanneesta tanssityttö Alina Frasasta. Salaneuvos Walleen oli Finska Konstföreningenin puheenjohtaja, ja sen vuosinäyttelyssä 1849 arvottiin mm. Alina Frasasta 14-vuotiaana maalattu teos (Helsingfors Tidningar 14.3.1849). Ja sama prokuraattori Walleen siis rakensi Hakasalmen huvilan. Alina oli kaiken lisäksi kauppaneuvos Tallbergin anoppi, ja Tallbergilla oli paljon puuhaa Lauttasaaren kanssa, jossa sattumalta sijaitsivat aikoinaan myös molempien isovanhempieni vanhempien kesähuvilat...
Kaikista näistä saisi irti mieltä innostavia kertomuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti