Elitistien etätyöt

Tänään on kuulemma jokin kansallinen etätyöpäivä. En ole sen tarkemmin perehtynyt päivän lanseeraajiin, mutta koska oheisteksteissä toistellaan sanaa hiilijalanjälki, aavistelen sysien sijaitsevan siellä missä sepätkin. Seppiä arvelen yhteiskunnan hyväosaisiksi, heidän asumuksiaan norsunluisiksi, silä heillä näyttää olevan mahdollisuus edes ajatella työn tekemistä muualla kuin työpaikalla.

Uskoakseni suurin osa kansasta ei voi ajatella näiden moraalisesti umpioituneiden ideologien tapaan. Jättämällä menon työpaikalle he todennäköisesti joko jättävät työnsä, tai vähintään moraalisesti arveluttavan sairasilmoituksen. Useimmat työt tehdään yhä nimenomaan työn paikalla. Siivooja, opettaja, betoniraudottaja tai autonkuljettaja joutuvat tekemään työnsä paikan päällä. Mitä pienempi palkka heillä on, sen pitempi matka heillä yleensä on työpaikalle. Mutta mitä tähän sanovat nämä elitistiset moraalinvartijat?

He kehottavat olemaan käyttämättä busseja tai raideliikennettä, ja esimerkiksi kävelemään tai pyöräilemään työmatkansa - siis sikäli kuin sinne työpaikalle nyt on muka niin tärkeää mennä. Kuten tavallista elitistisillä moraalinvartijoilla jalat ovat tukevasti ilmassa. Vaikka omatunto pakottaisikin jonkun kävelemään tai pyöräilemään, esimerkiksi Keravalta Sörnäisiin tai Teiskosta Nokialle, ne bussit ja junat kulkevat joka tapauksessa. Niiden aiheuttaman "saasteen" lisäksi mukaan tulee siis etuoikeutettujen omantunnonarkojen omia ylimääräisiä päästöjä. Ja maailma pelastuu?

Minulla oli kerran työtoveri, joka kaikki välitunnit läpeensä saarnasi autonomistamisen rikollisuudesta, ja koulupäivän päätteeksi vaati minua kuljettamaan itsensä Käpylästä Herttoniemeen. Vastasin, että sinne kyllä pääsee julkisilla kulkuneuvoilla, ja että minä piston sydämeeni saaneena ajan lyhintä tietä suoraan kotiini Lauttasaaressa.

Koska en ollut edellisen blogini Mies Joka Saattoi Tehdä Mitä Tahtoi, en kuristanut kollegaani, enkä edes lahjoittanut hänelle autoa. Olisi varmaan pitänyt.