tiistai 24. tammikuuta 2012
Agnus Dei
Tässä on toinen video Sääksmäen liturgiasta. Kuta kuinkin kaikki liturginen musiikkini lähtee roomalaisesta kirkkolaulusta eli gregorianiikasta. Jotta sen suurenmoinen kauneus tulisi nykykorvien nopeammin havaitsemaksi, käytin kappaleissa 1500-luvun lopun vokaalipolyfonian kirjoitustapaa, noin suurin piirtein. Tämän vuoksi liitin videoon roomalaisen notaation, josta voi seurata miten yksiääninen melodia muuttuu moniääniseksi minun käsittelyssäni. Latinankielisenä versiona musiikki on vielä tarkemmin esikuvansa mukaista; suomenkieli vaatii hiukkasen toista rytmitystä.
Miksi käytän 400 vuoden takaista satsinkirjoitustapaa? Mitä romanttisempia tai modernimpia keinoja käyttää, sen enemmän nuotinkirjoittajan henkilö tulee näkyviin. Monet nykyaikalaiset sijoittavat myös gregorianiikkaa käyttäessään musiikkiinsa kaikenlaisia erikoiskikkoja, poiketakseen tavanomaisesta ja tullakseen paremmin esiin. Tällöin huomio ei kiinnity ikivanhaan melodian kauneuteen, vaan kirjoittajaan itseensä: Katsokaa, kuinka minä minä minä kekkailen kaikenlaista! Minusta tuo on täysin sopimatonta, kohtuutonta ja myös itse liturgian sisällön kannalta arveluttavaa.
Minun ihanteeni on Palestrinan, Lasson tai William Byrdin (tai vaikkapa vielä Padre Martinin) tarjoama kirkas lähdevesi. Heistä varsinkin Byrdin musiikki on joskus tunnistettavissa muutamien hänelle ominaisten äänenkuljetustapojen ansiosta, mutta periaatteessa kaikki kolme kätkeytyvät riittävän kohteliaasti ja hyvin stile anticon anonymiteetin taakse. Tuota musiikin kunnianarvoisaa perustyyliä kunnioittivat myös Bach, Mozart, Beethoven ja monet muut myöhäisemmät muusikot. Varsinkin kirkkomusiikista puhuttaessa stile anticossa ja gregorianiikassa on kaiken perusta.
Tämä Agnus Dei on muuten peräisin IX messusta ("Cum jubilo"), jonka pääosat ovat kaikkineenkin tavattoman kauniita. Se on tarkoitettu erityisesti Pyhän Neitsyen messuihin, mikä sopii minulle erinomaisesti!
Hieno.
VastaaPoistaKiitos IDA. Lisään tänne vielä pari tällaista.
VastaaPoistaOletko säveltänyt yhtään Credoa?
VastaaPoistaJo vain toimii. Ja on kaunis.
VastaaPoistaMinäkin olen Agnus Dein joskus väkertänyt, jäi esittämättä, kun köörissä oli vain 12 laulajaa. Se oli 8-ääninen, 10 vuotta sitten ei päätä palellut tehdä semmoistakaan. Liekö enää tallessakaan.
Viimeksi olen saanut valmista aikaiseksi v. 2006, ehkä pitäisi taas joskus...
Tuli rauhallinen olo Puujaaseen... Kiitos!
VastaaPoistaMichelange: En greg. pohjalta, luterilainen j-palvelus ei valitettavasti tunne laulettua Credoa. Mutta nuorena tein eräänlaista kepeää pastoraalimessua, ja siellä sellaisen luonnos kyllä on.
VastaaPoistaÄijä: Anna mennä vaan! Tyhjän paperin kauhusta pääsee kätevästi kun alkaa täyttää sitä! :)
VastaaPoista