tiistai 12. kesäkuuta 2012
Pyhät luontokohteet
Ylen ykkösen Kultakuumeessa kerrottiin tänään, miten Euroopan pyhiä luontokohteita on alettu kartoittaa yhteisessä Delos-hankkeessa. Suomen ympäristöministeriö on julkaissut kirjan, jonka yhtenä kirjoittajana on Metsähallituksen luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen.
Väisänen toteaa (neljän minuutin kohdalla), miten vaikea on löytää sanoja kuvaamaan luontokohteitten pyhyyttä ilman että tulee leimatuksi "epäammattimaiseksi". Ympäristön suojelussa ollaan yleensä oltu niin "ympäristöinsinöörejä", hän vielä lohkaisee.
Pyhän kokemukseen liittyy aina jotain uskonnolliseen kokemukseen vivahtavaa. Monet pitävät tällaista suorastaan vaarallisena höyrypäisyytenä, vaikka eräskin tunnettu poliitikko sanoi saariston auringonlaskua katsellessaan että "ei tätä ainakaan puolueen kunnallisjärjestön päätöksellä ole tehty".
Pyhäksi on voitu kokea ja koetaan edelleen näkymää tai paikkaa, jota tekee poikkeuksellisen vaikutuksen. Mutta sivistyneellä ihmisellä on myös empaattinen kunnioitus menneitten sukupolvien ihmisten ajattelua ja toimia kohtaan. Yksittäinen uhrikivi tai laajempi muinaiskalmisto kiviröykkiöineen on tällainen pyhä, kuten tietysti ovat myös nykyisen uskonnon vanhat tai nykyiset palvonta- ja hautapaikat.
Mutta yhä enemmän tuntuu olevan ihmisiä, joille koko ajattelu on täysin vieras. Itse asiassa se on monille suorastaan vastenmielinen, jopa tuhoamisen arvoinen. Jos uhrikivi on aikomasi oikotien esteenä, räjäytä se pois - "katotaan sitte tuleeko joku yliluonnollinen joulupukki kostamaan!" Tämän lauseen siteerasin muistista...
En ryhdy arvailemaan syitä tämäntapaisen barbaarisuuden leviämiselle, mutta raakalaismaista, barbaarista ja syvästi sivistymätöntä se kuitenkin on. Satun asumaan keskellä seutua, jonka Museovirasto on aikoinaan julistanut "Suomen laajimmaksi yhtäjaksoiseksi muinaismuistoalueeksi". Rajuimmat maansiirtovälineet olisivat oikeastaan teelusikka ja hammasharja. Ja sekös muutamia täkäläisiä mahtimiehiä on harmittanut. "Lopetetaan nyt se kuolleista puhuminen, elävät ovat tärkeämpiä!", sanoi eräskin, kun moottoritien suunnasta kiisteltiin.
Sääksmäen (nyk. Valkeakosken) ja Kalvolan muinaispitäjien ikivanhalla rajalla on laaja Tunturivuoren alue, joka kertoo muinaisesta ajasta jo pelkkien nimien voimalla. On pyhä-, risti- ja hiisi-alkuisia nimiä, kuten Pyhäsuo, Pyhäjoki, Hiidenmaa, Ristinkari ja Ristinkallio. Mutta jos kerrankin on kunnolla samoillut siellä, on takuulla huomannut myös erikoisia luonnonmuodostumia ja laajoja näköaloja, jotka sinänsä ovat tehneet vaikutuksen kaukaisiin esivanhempiin siinä kuin nykyiseenkin kulkijaan.
Valitettavasti on ihmisiä, vieläpä määräävissä asemissa, jotka saavat henkistä ihottumaa pelkistä tämänkaltaisista puheista. Onnellisemmassa asemassa ovat veljemme eestiläiset, jotka ihan vakavissaan ovat lähteneet luetteloimaan ja suojaamaan pyhiä puitaan ja lehtojaan.
Tämä asia kääntyy joka vaiheessaan myös valtapolitiikaksi. Venäjällä on yritetty nujertaa sukulaiskansamme marit mm. hakkauttamalla heidän pyhät lehtonsa nurin, ja rankaisemalla vanhojen perinnäistapojen noudattajia. Valitettavasti juonessa on innokkaasti ollut myös ortodoksinen kirkko. Menetelmä on täysin sama kuin niin paheksutuilla talibaneilla, jotka käyttivät tykkejä ja räjähteitä muinaisten Buddhan jättiläispatsaitten tuhoamiseen. Olisiko ihan väärin niputtaa myös kiihkeimmät meikäläisistä "järkifanaatikoista" samaan kategoriaan?
Asiaa juttelet.
VastaaPoistaMoukkamaisuutta esiintyy usein puolueiden kunnallisjärjestöissä.
Viikonloppuna vietettyjen pitäjänjuhlien teemana oli paikallismuseon 50-vuotisjuhla. Juhlapuhujana oli Suomen Museoliiton hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa entinen Itä-Suomen läänin maaherra, joka niin poliitikko kuin olikin aikanaan, korosti kulttuurin ja perinteen merkitystä. Museomme sai häneltä uudistetussa asussaan runsaasti kiitosta. Esillä on mm. savolaista high-techiä - asbestikeramiikkaa 7000 vuoden takaa - jos kohta vähän nuorempaakin esineistöä.
VastaaPoistaTervetuloa tutustumaan!