Ukkosia odotellessa

Eilen ja tänään on ollut kosteaa ja kuumaa. Ukkosista on varoteltu jo päiviä, mutta Hämeessä on ollut rauhallista. Viisi vuotta sitten, elokuun 22. päivänä 2007 riehui Baltiassa ja Suomessa melkoinen myräkkä, josta minulle jäi silloin toimineen ukkostutkan dramaattinen kuva. Ukkonen oli kaikkialla, vaikka skannerin kuvaan onkin jäänyt tyhjiä katvealueita.

Tulta iski ilman ukko, valahutti valkeata. Tiedossani ei ole kuinka paljon tuon myräkän jälkeen löydettiin ukonvaajoja, eli nykyisittäin sanottuna kivikirveitä ja -talttoja, tai sitten "maahan osuneen salamaniskun jälkeä, jossa hiekka on lasittunut putkimaiseksi muodostumaksi", kuten Wikipedia vaajoista kertoo.


Ukkosenjohdattimet keksi Benjamin Franklin jo 1700-luvun puolivälissä. Ne tunnettin kaikkialla Euroopassa. Tohtori Charles Burney tapasi matkallaan Italiaan 1770 Bolognassa nerokkaan naisfyysikon dottoressa Laura Bassin, joka oli laajalti tullut tunnetuksi sekä loistavista Newtonia käsittelevistä esitelmistään että muunmuassa sähköopillisista tutkimuksistaan. Burney sai nähdä joukon tohtorinnan sähköopillisia kokeilulaitteita metalli- ja lasilevyineen, ja kuuli surkuhupaisan tarinan bolognalaisten, Italian arvostetuimman yliopistokaupungin asukkaitten taikauskoisuudesta.


Laura Bassin mies, tohtori Verati, fyysikko hänkin, oli tutustunut tri Benjamin Franklinin selvitykseen 'sähköisen tulen' ja salamain samankaltaisuudesta, sekä mahdollisuudesta turvata rakennuksia ukkosen tuhoilta, ja rakentanut yliopiston suojaksi joukon ukkosenjohdattimia. Kunnon bolognalaiset olivat kovin säikähtäneet näitä paholaisenvehkeitä, joiden he uskoivat päinvastoin houkuttelevan ukkosia kaupunkiin, ja niin tri Veratin oli purettava rakennelmansa. Mikään ei auttanut, ei edes valistuneen bolognalaisen paavi Benedictus neljännentoista kehoituskirje. Eikä Bolognassa nyt 1770 siis ollut ensimmäistäkään ukkosenjohdatinta.

Muutaman katastrofin, mm. ruutivaraston räjähdyksen jälkeen Bolognaan sitten sellaiset johdattimet rakennettiinkin myöhemmin. Kaupungissahan on jäljellä pari keskiaikaista rosvoparonien korkeaa tornilinnaketta johon salama helposti osui. Ne ovat melkein yhtä vinossa kuin Pisan kellotorni, ja vastannevat oikeastaan varsin hyvin suomalaisten käsityksiä ukonvaajoista. Ulkomailla ne tietysti ovat vähän isompia.