torstai 6. maaliskuuta 2014
Brändi?
Erään ystäväni jälkeläinen on tekemässä graduaan aiheesta "Brändi ja kuluttaja". Hän etsii vastaajia sosiaalisessa mediassa, ja minäkin olisin mielelläni avustanut häntä kysymyksiin vastaamalla. Sitten huomasin, ettei minulla käytännössä ollut juuri mitään kosketusta aiheeseen, eikä se myöskään kiinnostanut minua. Itse asiassa aihe jopa harmittaa minua näinä Ukrainan ja informaatiosodan päivinä, jolloin disinformaatio kukkii röyhkeänä ja tukahduttaa median.
Kysymys molemmissa tapauksissa, niin brändissä kuin politiikassakin on mielikuvista, joita ihmisille luodaan jotta he käyttäytyisivät toivotulla tavalla. Molempiin voi suhtautua sen sanonnan tavoin, joka varottaa ihmisiä kuuntelemasta mitä sanotaan, ja kiinnittävän huomiota siihen mitä sanojen takana tehdään. Molemmissa on perimmältään kysymys mielikuvista, ei varsinaisista faktoista, vaikka jälkimmäisiä kuinka uutterasti haluttaisiin sekoittaa mielikuviin. Liike-elämän puolella "brändinhallinnalla" Wikipedian määritelmän mukaan "...halutaan nostaa tuotteen arvoa asiakkaan silmissä ja siten lisätä myyntiä ja nostaa itse brändin arvoa. Brändin arvo määritellään sillä, miten paljon se tuottaa voittoa yritykselle lisääntyneen kysynnän (markkinaosuus) tai nousseen hinnan kautta (voittomarginaali)". Politiikan puolella kysymykseen tulee valta ja sen tuoma mahdollisuus hyötyä myös taloudellisesti.
Mietin omaa elämääni, johon brändit vaikuttavat ehkä poikkeuksellisenkin vähän. Minulla ei ole esimerkiksi vaatteitten osalta muita tarpeita kuin että ne mahtuvat päälle ja ovat helppoja käyttää. En esiinny vaatteillani. Ne ovat minulla ainoastaan lämmön ja säädyllisyyden takia. Ravinnon suhteen en seuraile muoteja enkä milloinkin voimassa olevia suosituksia. En kalusta huoneitani millään erityisellä tavalla. Ne ovat eräänlaisia työhuoneen jatkeita kaikki. Kirjahyllyni ovat varastohyllyjä, työpöydät kimpilevyä. En muista televisioni merkkiä. Se on pieni, litteä ja mahtuu kirjahyllyyn - tämä on olennaista.
Laitteet joita ostan liittyvät suunnilleen kaikki töihini ja elämän välttämättömyyksiin. Esimerkiksi pesukoneeni Siemens Siwamat 704 vuodelta 1979 on toiminut moitteettomasti viimeiset 35 vuotta, ja haluaisin kehua sitä. Mutta mistä tiedän minkälaisia koneita Siemens nyt tekee, vai tekeekö ollenkaan. Samoin radiovahvistin B&O on toiminut moitteetta 40 vuotta, mutta en edes tiedä toimiiko firma enää. Eikös suosikkibrändiin kuulu esimerkiksi se, että ostaa joka toinen vuosi uuden Siemens-pesukoneen, koska luottaa tuohon merkkiin?
Autoni Yaris on ostettu käytettynä, ja toiminut minulla moitteettomasti viisi vuotta. Sen ostamisessa käytin tosin harkintaa, ja tiesin että tuo merkki on hyvin korkealla luotettavuustilastoissa. Sitäpaitsi mahduin siihen paremmin kuin vaihtoehtona olleeseen Picassoon.
Ei edes Lumia-puhelimen hankintaan liittynyt kovin paljon ylimääräistä. Toki halusin silloin kannattaa Nokiaa (brändi brändi!), mutta otin Lumian silti pääasiassa sen kameran vuoksi. Nyt se toimii rinnan pienen ja ison Nikonin kanssa. Nikonit minulla taas on sen vuoksi, että sellaiset sain helpoimmin, ja että niiden tekniset ominaisuudet tyydyttivät minua.
Jo 60-luvulta asti olen käyttänyt nestemäistä hammas"tahnaa". Itse neste on pysynyt samanlaisena kuin ennenkin, mutta merkit ja valmistajat ovat vaihtuneet usein. En muista nykyisen valmistajaa - enkä sen puoleen edellisiäkään, mutta ostan sellaista koska en halua töhriä hankalien tahnojen kanssa.
Minulla ei siis ole minkäänlaista merkki- tai bränditietoisuutta. Jos minulla olisi valinnan varaa, suosisin ehkä pienempiä ja kotimaisia valmistajia. Minkäännäköinen muoti ei kiinnosta minua. Olen konservatiivi: en katso järkeväksi korjata tai vaihtaa sitä mikä toimii hyvin. Jos ostan jotain, ensi sijassa on käytännöllisyys, toisella sijalla hankkimisen yksinkertaisuus. En sekoita ideologioita enkä ympäristön mielipiteitä hankintoihini. En osallistu boikotteihin, en usko mihinkään propagandaan tai saarnoihin.
Joku huomautti minulle, että olen itsekin brändi. Enkä ole. En ole millään tavalla kaupan, enkä ikinä ilkeäisi itseäni mainostaa. Tätä blogiakin kirjoitan lähinnä selvittääkseni ajatuksiani. Tuliko selväksi? (Tämänkin kysyin itseltäni... )
Olet Sinä, haluat tai et, tehnyt Suomen musiikkimaailmassa itsestäsi Brändin
VastaaPoista(isolla B:llä). Niin omaperäistä musiikkia olet tehnyt. Sen heti erottaa muista.
Kiinnostaisi tietää, mitä olet viimeksi säveltänyt?
Pääasiassa olen kirjoittanut jousikvartettoja, pitempää soitinmusiikkia siis. Mielestäni kypsintä musiikkia tähän asti, mutta kypsähän tässä jo itsekin alkaa olla...
PoistaSiis 35 vuotta vanha pesukone ja vielä pelittää?! Mutta siihen aikaan vielä tehtiinkin tavarat kestämään. Nyt ne tehdään kestämään tasan takuuajan verran. Ei ole kaupallisesti viisasta tehdä kestävää konetta, koska niitä ei sitten mene kaupaksi kuin se yksi per talous ja siihen loppuu kaupankäynti. Varmuuden vuoksi nostetaan vielä varaosien hinnatkin niin korkeiksi, ettei kannata vanhaa edes korjauttaa, jos sen vaikka pystyisikin.
VastaaPoistaMutta eihän tämä nyt liittynyt varsinaisesti aiheeseenkaan...
Liittyipäs! Sitäpaitsi aukaisee uuden asiayhteyden: jätteet!
PoistaJa siitä seuraa aihe "jätteiden kierrätys" - ei ollut ennen vanhaan semmosia ongelmia. Tunkio, jossa maatuva jäte, osa poltettiin ja polttokelvoton kuopattiin maahan ilman pelkoa, että freonit karkaa tai liuottimet pilaa maan.
PoistaMulla on tuunauksen alla kaappi, johon on käytetty mm. vanhaa television puukuorta... sitä en tiedä, missä se kuvaputki on, ehkä tuolla pihalla metrin syvyydessä.
Kunnioitan valintojasi.
VastaaPoistaVieno
Ei ne edes olleet valintoja, vaan muodeista viis veisaavan käytännöksi melkein itsestään muuttunutta...
PoistaKR
VastaaPoistaSinusta ei ole Lipposeksi, Kataiseksi, Urpilaiseksi.
- Jatkuva kasvu! huutavat.
Eivät kai ne oikeasti, siviilissä, noin pölvästejä ole.
Kirjoituksesi oli rauhoittava.
Tämä pitäisi saada kaikkiin lehtiin. Kaltaisiasi on pilvin pimein; piiloihinsa vetäytyvät, ei niitä haastatella, näytetä - eivätkä he takuulla tyrkyllä ikinä ole.
Kasvu niin! Jos jollain on "kone" joka tuottaa perheen tarvitseman ruoan (ja tarvittaessa pienen vierasvaran), ei sen tuotantoa ole mitään järkeä kasvattaa, ellei naapurilla ole jotain mitä välttämättä tarvitaan, ja sitä voi hankkia antamalla hänellekin vähän sitä ruokaa. Onko tämä nyt ihan tyhmästi ajateltu?
PoistaAika pitkään mietin, kannattaaako tätä ollenkaan kirjoittaa, itsestäänselvyyttä. Mutta kirjoitanpa kuitenkin, tyhmä kun olen.
VastaaPoistaKari:sinä olet brändi ja me lukijat olemme kuluttajia!
Miksi yrität kovasti tekeytyä "tavalliseksi ihmiseksi", keskivertoihmiseksi?
Ritva Hokka-Ahti kirjoitti sinusta Kirjastolehdessä 2/2006 mm.:"Rydmanissa on jotain samaa kuin barokkiruhtinaissa.Hän tekee vaikutuksen olemukselllaan, merkityksillä ladatuilla solmioillaan (nyt valkoinen mustalla nuottiviivastolla)_ _ _.Hän on yhtä aikaa kohtelias ja piikikäs."
Mitä pahaa siinä on, jos on barokki-ihminen?!
V.