lauantai 1. marraskuuta 2014
Thutmosis, ensimmäinen suurtaiteilija
Siinä vaiheessa kun muinaiset kreikkalaiset, nämä meidän sivistyksemme perustajat alkoivat saada kulttuurinsa huippukuntoon, ja siinä sivussa miettiä omaa historiaansa, tästä historiasta jo suuri osa oli hämärtynyt tarujen varaan. Historiankirjoituksen isä Herodotos arveli 400-luvulla, että kreikkalaisten suuri eeposrunoilija Homeros olisi elänyt noin 400 vuotta ennen hänen aikojaan. Ja jos Homeros todella oli yksi henkilö, ja eli 700-800-lukujen tienoilla, hän kirjoitti tapahtumista jotka olivat sattuneet puolisen tuhatta vuotta ennen hänen aikojaan...
Mutta jo kauan ennen näitä tarunhämäräisen Troian kahinoita oli meren eteläpuolella ollut kulttuuri, jonka kirjallisuus ja taide olivat häikäisevällä tasolla. Helleenien kulttuuri valloitti toki myöhemmin myös tämän Aigyptoon maan, ja se sai kreikkalaisilta jopa kuningassuvunkin. Mutta nyt pysymme tuon myyttisen Troian sodan tuolla puolen, meidän ajanlaskumme mukaan 1300-luvulla e.Kr., jossa kohtaamme erään historian suurimmista nimeltä tunnetuista taiteilijoista.
Kuvanveistäjä Thutmosis (kuten hänen nimensä kreikaksi väännettiin) eli 1300-luvun puolivälissä e.Kr., ja hän oli ilmeisesti eräänlaisen taiteilijayhtymän johtaja ajallisesti ja paikallisesti varsin erikoisella hetkellä. Egyptin faraoksi oli noussut monin tavoin ainutlaatuinen Ekhnaton (tai Akhenaten, kuten englanninkielisessä ympäristössä kirjoitetaan), tuttu myös Waltarin Sinuhe-romaanista. Hän oli päättänyt muuttaa maansa monikirjavan uskonnon monoteistiseksi, ja nimesi tämän kaikkivaltiaan auringonkehrän mukaan Atoniksi. Tästä syystä hän rakennutti erämaahan uuden pääkaupungin Akhet-Atonin, ja jätti Theban mahtavan ja vaikutusvaltaisen Ammonin papiston kiristelemään hampaitaan.
Uusi pääkaupunki ja tietysti koko maakin tarvitsi valtavan määrän taiteilijoita toteuttamaan uuden aikakauden rakennustöitä ja sen uudenlaista ikonografiaa. Akhet-Atoniin nousi heti taiteentekijäin rakennuskompleksi työpajoineen, ja Thutmosiista tuli ilmeisesti sen johtaja. Voi vain arvata minkälaisen työmäärän uusi taide vaati, ja kuinka valtava syntyneitten teosten määrä onkaan ollut. Ne nimittäin joutuivat massiivisen tuhon kohteiksi pian Ekhnatonin kuoleman jälkeen, ja uusi pääkaupunkikin raunioitui ja peittyi hiekkaan. Faraota kohtasi damnatio memoriae, ja hänen kuviaan tuhottiin urakalla.
Onneksi ryhdyttiin kaivamaan Akhet-Atonin raunioita paikassa jonka nykyinen nimi on Tell el-Amarna, ja sieltä löytyi Thutmosiin työpaja, ja sieltä joukko muotokuvaveistoksia. Mahtavin ja tunnetuin niistä on tämän jutun alkukuvana, uljas ja kaunis muotokuva kuningatar Nefertitistä. Kauniin kuningattaren kuvia löytyi sitten lisääkin, useimmat eräänlaisia luonnoksia. Tässä niistä muutama, ja sitten vielä kokovartalopatsas:
(jatkuu...)
On perin erinomainen asia, että egyptiläiset valmistivat noita kipsipäitä niin paljon, että pystyivät toimittamaan niitä Suomen oppi- ja peruskouluihinkin piirustusmalleiksi. Ateneumissakin opiskeluaikana muistan semmoisen nähneeni. Hyvää sarjatyötä aikanaan, lienee noita tehty enemmän kuin Lenin-sedän pystejä konsanaan.
VastaaPoistaHyvä se on noiden vanhojen mestarien johdolla harjoitella!
Poista