Vanha tarina sotien ajalta kertoo, miten brittiupseerit kiinnittivät huomiotaan saksalaisiin sotavankeihin, jotka näyttivät kaiken aikaa puhuvan toisilleen. Näitä puheita kuunneltiin epäluuloisina, kunnes tajuttiin mitä vangit ketjussa tavaraa siirtäessään sanoivat: ”Danke Herr Doktor… Bitte Herr Professor… Danke Herr Doktor… Bitte Herr Professor…”.
Nuorena ylioppilaana vietin kesää täyshoitolassa. Kunnioittamani professori Heikki Järnefelt, jonka kanssa päivittäin keskustelin ja pelasin shakkia, teki kanssani sinunkaupat. Valtava kunnia minulle - mutta kyllä se sinuttelu oli minulle aluksi kovin kovin vaikeata.
Tänä päivänä olen jo niin tavattoman vanha, että lähes kaikki tapaamani ihmiset ovat minua reippaasti nuorempia. On helppoa sinutella jopa keski-ikäisiä naisia - jos pahastuvat siitä, eikä ikäni riitä ylempään arvoasemaan, voin aina puolustautua vanhuudenhöperöydelläni.
Suomessa ja Ruotsissa tämä tasa-arvoisuuden perinne on jo itsesestäänselvyys. Meillä on etunamme vielä sukupuolien tasa-arvo omassa kielessämme. Meidän ei tarvitse keksiä hupsuja neutraaleja ilmaisuja kuten ’hen’, jos ’han’ tai ’hon’ jostain syystä ei miellytä.
Voin hyvin kuvitella, että neitonen kahvilan tiskillä kysyy korkea-arvoiselta vieraalta: ”Otatsä kahviin maitoa tai jotain?”. Ja olen varma että Alexander Stubb siihen vastaa hurmaavasti hymyillen.
Lounasravintolassa näytin lukemaani sanomalehteä naapuripöydässä istuvalle hyvin synkännäköiselle työmiehelle, ja kysyin että ”Haluatko päivän lehden?”. Mies sanoi ”En”, mutta hymyili nopeasti. Ja otti synkän ilmeensä takaisin. Minusta tämä oli tavattoman miellyttävää. En häirinnyt häntä henkilökohtaisesti enkä tunkeilevasti, ja hän piti yllä yksityisyyttään, mutta satunnainen kohtaaminen oli niinkuin normaaleilla ihmisillä yleensäkin periaatteessa ystävällinen.
Keskustelutapa joissain japanin tai portugalin tapaisissa kielissä olisi minulle ylen tukalaa. Se ylläpitää epäluonnollista nokkimisjärjestystä, ja on jatkuvan hienosäädön myrkyttämää.
Mutta on hupaisa poikkeuskin, englannin puhuttelutapa: sielläpä vain Jumalaa sinutellaan, kaikkia muita teititellään!
https://yle.fi/aihe/ohjelma/aristoteleen-kantapaa-miten-euroopassa-puhutellaan-3092015
Sinuttelu on todella vuosikymmenien myötä käynyt helpommaksi ja helpommaksi. Nykyään sinuttelen jo kaikkia, olivatpa tuttuja tai ei.
VastaaPoistaLukiossa 1960-luvun alussa opettajat teitittelivät meitä koulukkaita.
Intissä piti teititellä kaikia ylempi- ja alempiarvoisia ( siis sotilasarvoisia ), mutta samanarvoisia saattoi vapaasti sinutella.
Yliopistossa opiskelutovereita sinuteltiin, mutta opettajat assistentista professoriin olivat te-muurin takana.
Mutta muutos oli sen jälkeen nopea, sillä kun itse sitten opetin Tampereen lääkiksessä, kaikki jo sinuttelivat ekan vuoden ylioppilaasta professoriin.
Ennen Tampereelle muuttoani 1974 HY:n teitittelykäytäntö tosin jatkui vain hieman vesittyneenä vielä assistenttinakin.
Työelämässä muutos tapahtui sitten pikku hiljaa.
Potilaat teitittelivät vielä jopa vuoden 2000 jälkeen, mutta henkilökunta oli heittänyt tittelit pois jo 1970-luvun aikana.
Ruotsin työelämästä on kokemuksia 1960-luvulta, kesätöistä.
Kaikki sinuttelivat.
Mutta kun näköradiosta sattuu sikäläisen kuningasperheen puhuttelumuotoja havainnoimaan, niin aika jäykkää on.
Kaupungin keskellä isossa omakotitalossa meren rannalla pönöttelevä maahanmuuttajataustainen perhe ei ole vieläkään sinut vastaanottajamaan kansalaisten kanssa !