Radio ykkösen sarjassa "Mielenkiinnosta musiikkiin" haastateltiin 22.12.09 muuatta musiikkitieteen dosenttia. Erilaisilta dosenteilta olen kyllä jo opiskeluajoistani lähtien ehtinyt kuulla kaikenlaista, mutta tämä dosentti osoittautui kyllä sellaiseksi mustaksi aukoksi, jonka rinnalla pimeyskin on häikäisevää.
Ei siinä mitään, että klassinen musiikki sai kuulla kunniansa. Sehän on "leimallisesti eurooppalaista ja valkoihoista". Se on "valtaa pitävän eliitin erottautumiskeino", jonka puolustajat "yrittävät peitellä tuota funktionaalisuutta". Tuota edistyksellistä hölynpölyä kuulee tämän tästä, mutta humanistiset yliopistodosentit osaavat kätkeä sen tieteelliseltä kuulostavaan valepukuun. Raaka rahvas sanoisi sen yksinkertaisemmin ja suoremmin.
Mutta eihän dosentti tähän lopettanut. Lastenkulttuuri ja -laulut saivat häneltä kyytiä. Kuka saa tehdä musiikkia? Taas tultiin valtakysymykseen. Lastenlaulujen soittajina on - kauhistus - paljon miehiä! Dosentin mukaan sukupuolisuus ja sen esittäminen kiinnostaa häntä erityisesti, ja lastenkirjallisuudessa on onneksi kuulemma jo esiteltykin vaihtoehtoisia sukupuolimalleja.
Mutta voi kauhistus! Lastenlauluissa heteroseksuaalinen hierarkia on vielä voimissaan! Lauluissa esitetään vain perinteisiä tarinoita äideistä ja isistä! Mitenkä ihmeessä tähän saisi korjauksen? "On toinen äiti laittanut kystä kyllä"? "On toinen isä soittanut pizzataksin"?
Lastenleikkien ja -laulujen suhde etnisyyteen ja rotuun on tietysti täysin pielessä. Dosentti otti tosin vain yhden esimerkin: "inkkarit ja länkkärit". Näillä ei kuulemma ole mitään eroa "SS-upseeri ja juutalainen"-leikkien kanssa, joita tosin en juurikaan ole sattunut kuulemaan enkä näkemään.
Yhdestä tuutista tuli taas kerralla ulos koko arsenaali. Omien seksuaalisten ongelmien esitteleminen akateemisina ja valtakysymyksinä voi olla terapeuttista, mutta saattaa myös heikentää "humanististen tieteiden" uskottavuutta. Perinteiseen herravihaan yhdistynyt sairaalloinen viha omaa taustaa kohtaan, valkoihoisen rodun ja eurooppalaisen korkeakulttuurin tuomitseminen, sekä toistuva vallasta puhuminen herättävät vähintään huolestumista.
Minkälainen se maailma olisi, jossa nämä dosentit vihdoin olisivat saaneet vallan? 1984?
Kysymys vähän kuuluukin, että miksi näitä päivystäviä dosentteja aina kaivetaan esiin... tietysti kommentti tulee aina asiaan kuin asiaan ja kuta raflaavampia kommentteja esittää, sitä varmemmin pääsee julkisuuteen.
VastaaPoistaOhjelma on kuunneltavissa Yle radio 1:n sivuilla, jos joku tahtoo tarkistaa. Koko sarja sisälsi paljon verenpainettani nostattavaa aineistoa.
VastaaPoistaVanha hollywoodilainen satuhan kuului: "Olipa kerran isäkarhu, äitikarhu ja pikkukarhu äitikarhun edellisestä avioliitosta... Tämä vain esimerkkinä epäperinteisistä saduista. ;-)
VastaaPoistapaukkaukko
Dosentteja on kaikenlaisia. 1970-luvun alussa erään keskisuomalaisen yliopiston dosentti OI piti synkooppia "räyhäkkään neekerimusiikin" tunnusmerkkinä, ja joku tyyli ja esitystapa oli hänen mielestään kuin "jos hullujenhuoneen vangit laulaisivat maammelaulua".
VastaaPoistaTässä kuva iltasatuhetkestä.
Kuuntelin saman ohjelman. Hämmästyttävää torveilua, kävi viihteestä. Tietysti on aina olemassa se riski, että joku kasvatustieteilijä tulee ottaneeksi dosentin tajunnanvirran vakavasti.
VastaaPoistaJostain syystä en ole koskaan onnistunut ymmärtämään sitä vihaa, jolla tällaiseen sensibiliteetin vaatimukseen suhtaudutaan. Tai että siitähän lienee pohjimmiltaan kyse: ollaan herkkiä symboliselle vallankäytölle ja sen yhteiskuntaa muokkaaville voimille. Herraviha ja omaan taustaansa suhtautuminen on yksi asia, toinen on kylmästi jättää huomiotta kaikki, joilla ei ole samaa kapasiteettia kuin itsellä ja omilla kavereilla.
VastaaPoistaSelitän. Varmasti on lapsia, jotka voivat vallan mainiosti leikkiä inkkaria ja länkkäriä ja myöhemmin ymmärtää, että se homma meni nk. reisille silloin kun sitä leikittiin laajemmassa mittakaavassa. Kaikki lapset eivät näin tee.
Kääntäen, millainen olisi maailma, jossa tällaisia dosentteja ei olisi olemassa? 1950? Se oli varmasti mukavaa aikaa - niille, jotka olivat oikealla puolella valtaa.
Mikä saa veren kiehumaan? Tämä nyt puuttamtta siihen, mitä ulkomusiikillisia fukntioita klassisella musiikilla on 2000-luvulla. Nehän tuskin kuitenkaan ovat itse musiikilta pois.