Keksikö Gabriel Linde alieneitten ulkonäön?

Lapsuuden kirjojeni ehdottomaan huippuun kuuluu Gabriel Linden teos Tuntematon vaara. Se on scifi-kirja, ja kertoo mustista sikaarinmuotoisista avaruusaluksista jotka olivat saapuneet tutkimaan maapalloa ja sen elämää. Hämmästyttävää kirjassa on sen moderni sävy muukalaisten ulkonäön ja toiminnan kuvauksessa. Kirja on näet kirjoitettu jo 1933. Sen tekijä oli ruotsalainen romaanikirjailija ja ruotsintaja Gustav Sandgren (1904-83), joka nuorisolle kirjoitetuissa tieteisromaaneissaan käytti salanimeä Gabriel Linde.

Pelimannin ja viulunrakentajan poika Sandgren oli jo kirjoitanut kolme romaania 1920-luvun puolella. Hänen koulutaustansa oli vaatimaton. Kansakoulun jälkeen Sandgren elätti itsensä tehdastyöllä, mutta kävi sitten kansankorkeakoulun ja ryhtyi saman tien päätoimiseksi kirjailijaksi. Tuottelias hän oli, romaani vuodessa, sekä muuta pienempää siinä ohessa.

En tiedä mistä Sandgren sai idean kirjoittaa nuorisolle tieteiskirjoja, mutta näyttää siltä että hänellä oli valmis kuvasto näitä kirjojaan varten. Mistä sellainen olisi voinut olla peräisin, on minun mielestäni ratkaistavissa oleva ja mielenkiintoinen kysymys. Voihan tietysti olla, että Sandgren oli kehitellyt ideansa itsenäisestikin.

Den okända faran syntyi kesällä 1933 Linden torpassa Hölössä - siitä pseudonyymi. Marsilaisten avaruuslaivat olivat mustia ja sikaarin muotoisia, niillä oli käytössään kuolemansäde (laserin käsite oli vielä tuntematon) ja suojakilpi joka automaattisesti räjähdytti niin liian lähelle tulleiden lentokoneiden polttoainetankit kuin räjähtävät ammuksetkin.

Muukalaiset toimivat aluksi rauhanomaisesti, keräsivät eliönäytteitä, ja - kuten vähitellen käy ilmi - leikkelivät niitä aivan samalla tavalla kuin myöhemmässä amerikkalaismyytistössä. Mutta ihmiset toimivat totuttuun tyyliin ja ryhtyivät ammuskelemaan, järisyttävin seurauksin.

Muukalaisia ei kuvata millään tavoin raakalaismaisina tai pahoina, pikemminkin asiallisen ystävällisinä. Heidän ulkonäköään Sandgren kuvaa näin:

"Hän huomasi, etteivät nuo olennot muistuttaneet mitään ihmisrotua. He olivat lyhyitä, lyhyempiä kuin keskimitan japanilaiset, heidän päänsä oli hyvin iso ja kalju, otsa voimakas, nelikulmainen, nenä ja suu hyvin pienet ja leuka heikko. Ihmeellisimmät olivat sentään silmät - suuret, tummat, loistavat, teräväkatseiset. Heillä oli yllään pehmeästä harmaasta kankaasta tehdyt vaatteet, ja heidän jäsenensä näyttivät samanlaisilta kuin ihmisten."

Roswell-intoilijoiden on täytynyt lukea tämä selostus!

Erinomaisen taitavasti Sandgren kuljettaa juonta. Vähä vähältä paljastuvat tosiseikat ruotsalaisille päähenkilöille ja heidän kansainvälisille ystävilleen, joutuupa toinen heistä avaruuslaivaankin. Yhä jännittävämmäksi menevät tapahtumat ratkeavat lopulta Saksan armeijan urheuden vuoksi, mutta ei ilman yllättävää neuvoa: "Käyttäkää massiivisia ammuksia!"

Vanhaan tapaan vuonna 1936 ilmestyneessä käännöksessä ei kerrota enempää suomentajan kuin kuvittajankaan nimeä.