Ihmeitten linna. Sadan vuoden takainen tieteiskirja nuorisolle

Lapsuuden kirjojeni ylivoimaiseen parhaimmistoon kuuluu yli sata vuotta sitten kirjoitettu teos, jonka isäni sai tuoreena suomennoksena joululahjaksi 12-vuotiaana, ja minä sitten 9-vuotiaana. Teoksen kirjoitti vuonna 1908 ranskalainen kirjailija ja journalisti Henri de Noussanne, joka syntyi samana vuonna kuin Jean Sibelius, mutta jonka kuolinvuotta en ole mistään löytänyt. Kirjan nimi on Ihmeitten linna ("Le chateau des merveilles"), sen julkaisi Pariisissa 1908 Hetzelin kustantamo, ja Elsa Katajan suomennoksen Kustannusosakeyhtiö Kirja vuonna 1918.

Kirja on nuorisolle tarkoitettu populääritieteellinen romaani, jonka tarkoitus oli hälventää joissakin ihmisissä yhä piillyttä tieteen ja tekniikan vastaisuutta. Tässä mielessä se kuuluu 1900-luvun alun lähes romanttiseen ajatusmalliin kaikkien ongelmien ratkeamisesta edistyksellisen tieteen ja tekniikan avulla. Tätä futurismia kuvasi erinomaisesti mm. Olavi Paavolainen kirjassaan Nykyaikaa etsimässä.

Kirjan päähenkilöt ovat 14-vuotias Beatrix ja 12-vuotias Guy, joiden sielusta taistelevat isoisä Télémaque (Tel) Barbarin ja Chilpéric Barbarin, tämän veli. Tel-setä on entinen merikapteeni purjelaivojen ajalta, jonka elämäntyö sortui höyrylaivojen paineessa, ja josta tämän vuoksi tuli sekä tekniikan että ylimalkaan ihmisten vihaaja. Chil-setä taas on nerokas tiedemies, jonka linna Etelä-Ranskassa on täynnään uusimman tekniikan ihmeitä. Tel-sedän ankarin muurein ympäröity linna taas on Keski-Ranskassa, ja siellä hän pitää lapsenlapsia kuin vangittuina, jotteivät he joutuisi nykyajan kauheuksille alttiiksi.

Saatuaan kuulla lasten ahdingosta Chil-setä syöksyy paikalle tuulennopealla automobiilillään, ja ryöstää lapset mukaansa. Tel-sedän takaa-ajo käy hitaammin, koska hän ei suostu astumaan junaan, tuohon nykyajan kauheaan keksintöön.
Tel-sedällä alkaa vähän lipsua

Lopulta Tel-setä pääsee Ihmeitten linnaan, jonka portti aukeaa itsestään, ilman kenenkään ponnisteluja. Hän joutuu ihmettelemään sähköisesti toimivia laitteita, hissiä, portin televalvontaa, sukellusvenettä, moottoripurtta ja monia muita kauhistuttavia asioita. Mutta tuo tekniikka pelastaa merihätään joutuneet lapset, ja ihmeellisten X- (Röntgen-)säteitten avulla myös hänet itsensä. Lopulta Tel-setä alkaa innostua nykyajan teknologiasta, ja veljekset tekevät sovinnon.

Veljeksillä on monikansallista henkilökuntaa. Tel-sedän uskottu (ja salaviisas) luottopalvelija on kiinalainen Ki, Chil-sedän tekninen avustaja on venäläinen keksijä Borouloff. Tällaisia olivat lasten ensimmäiset vaikutelmat Chil-sedän linnasta:

Eräässä avarassa maanalaisessa kammiossa olivat yhdistettynä kaikki ne taikakeinot, jotka käyttivät eri aparaatteja, mitkä tekivät linnan elämän niin eriskummalliseksi. Sieltä käsin Galiée voi vaivatta liikuttaa nostosiltaa, rautaristikkoa, ja ohjata pientä sähkövaunua kiskoja myöten, joita oli asetettu puiston kaikille lehtokujille. Sata hentoista lankaa kulki dynamoista nostolaitoksiin, sähkökelloihin, puhelimiin, fonograafeihin ja ne johtivat valon kaikkien huoneiden hehkulamppuihin. Erikoiskoneistoa käytettiin hissilaitokseen, joka voi toimia sähkön avulla, jos hydraulisessa järjestelmässä tapahtui joku seisahdus.
Varsinkin halli ihmetytti nuorta väkeä. Maahan istutettuina kasvoi siellä korkeita palmuja ja puumaisia sananjalkoja, pienet vesiputoukset vyöryivät solisten keinotekoisilta kallioilta, kaikenväriset sähkölamppuja suojustavat kristallitulppaanit yhtyivät tuokusuavaan, lumoavaan kukkaisrikkauteen, lisäten loistollaan luonnon ihanuutta. Fonograafin kiiltävä kuulotorvi sukelsi esiin hortensian kukinnon alta ja rattaaton kellotaulu riippui läpinäkyvällä lasiseinällä, joka erotti hallin nurmikentästä.

Kirjassa on lukuisia keskusteluihin upotettuja kertomuksia (ranskalaisen) tieteen saavutuksista ja suurmiehistä, mutta jonkin verran myös ironiaa, jopa ranskalaisilla harvinaista itseironiaa. Kas näin opetti Tel-setä maantietoa linnassaan:

— Onko Italia kaukana täältä?
— Kovin kaukana onneksi!
— Oletteko siellä käynyt, isoisä?
— Olen.
— Onko se kaunis maa?
— Ei. Siellä laitetaan huonoa ruokaa...

Merkillistä. Paljon kummallisempiin keksintöihin tottunut nykylukija tempautuu mukaan ihmeelliseen aikaan, jossa nykyajan maailma on jo merkillisen pitkälle kehittynyt.