Jatkan isoisäni epäonnistuneilla kuvilla. Erinomaisten, jopa hienojen joukossa oli niitäkin, mutta ei epäonni aina vie kuvasta viehättävyyttä tai muuta mielenkiintoa. Yllä oleva kummitusvauva on tätini Pian noin vuonna 1906; ei lapsi jaksanut tai ymmärtänyt olla paikallaan edes valokuvaukseen tarvittua sekunninosaa. Niinpä hänen päänsä läpi näkyy takana olevaa makuuhuonetta ja esineitä.
Seuraava kuva on epäonnistunut sekä tähtäyksen että kehityksen osalta. Vatsan päällä roikkuneen peilikameran peili oli ehkä vinossa, tai tähtääminen muuten vaikeaa, mutta tavattoman monesta kuvasta puuttuu päitä tai muuta yläreunan tillpehööriä. Tässä isoäitini työntää vaunuissa isääni vuonna 1908, ja tätini Pian on jo päässyt harjoittelemaan naisen elämää. Sirot nukenvaunut näkyvät vielä kuvissa 1939 tai 1940, mutta sen jälkeen minulla ei ole niistä havaintoa. Hyvästä harjoittelusta huolimatta tätini ei tullut koskaan lähteneeksi lastenvaunulinjalle.
Sama tähtäysvirhe ja kehityksen epäonnistuminen vaivaa seuraavaakin kuvaa, joka esittää herrasväen huvittelua Naantalin kylpylälomalla 1905. Ilmeisen suosittuun tapaan naiset ovat eräänä päivänä pukeutuneet miehiksi, ja joillakin on vielä tekoviikset, tai piippu hampaissa. Hauskaa on ollut, hauskaa monien muiden seuraleikkien tapaan!
Viimeisen kuvan epäonnistuminen on johtunut lähinnä valotuksesta. Isoäitini siinä keikistelee kesäleningissään vuonna 1905, 23-vuotiaana. Tein kuvalle kaiken mitä ihminen ja fotoshoppi voi, mutta kuva on minun mielestäni tosi kaunis, ja olisi maalauksena aivan erinomainen sommittelua myöten.
Näistä kuvista tuli vappumieli:)
VastaaPoistaVanhoissa kuvissa on jotain ihmeellisen vaikuttavaa.
VastaaPoistaSe television Photoshop CSI, jolla saa kaivettua sävyt ja yksityiskohdat kaiken muun ohessa niin tukkomustasta kuin puhkipuhkipalaneesta ei valitettavasti vieläkään ole yleisillä markkinoilla. Sääli, näilläkin kuvilla olisi paljon niin ajankuvallista, kuin jopa "taiteellistakin" arvoa.
VastaaPoistaKummitusvauva-kuvassa ei vuoden 1906 optiikalla ja filmimateriaaleilla, sisätiloissa kuvatessa välttämättä ollut kyse sekunninosista, vaan valotusaikaa todennäköisesti mitattiin sekunneissa.
Skannaatko muuten negatiiveista vai vedoksista? Yritin itse joku vuosi sitten skannailla suht laadukkaalla valokantisella Epson 3200 Perfection Photollani myös isokokoisia lasinegatiiveja. Lopputulos oli aina jotenkin pehmoinen ja suttuinen, vaikka lasinegatiivit olivat silmämääräisesti katsoen hyvinkin teräviä. Diojen ja negatiivien kanssa tätä ongelmaa ei ole ollut. Oletan, että pehmeys johtui jotenkin valon taittumisesta paksuhkon lasinegatiivin läpi kulkiessa?
K-ÄM: Ilmoita heti kun näet markkinoilla Photoshop CSI:n!!! :)
VastaaPoistaVanhat optiikat näyttivät olevan korkealaatuisia myös käsikameroissa, päätellen ulkokuvien liikkuvien kohteiden tarkkuudesta ja syvätarkkuudesta. Filmien nopeudesta en osaa sanoa mitään, mutta sisäkuvauksessa valotusajan on kyllä täytynyt olla käsivaran kannalta arveluttavan pitkä. Kuitenkin minulla on valtava määrä myös hyvin onnistuneita huonekuvia. Ehkä niissä on käytetty jalustaa.
Onneksi minulla on tuhansia negoja vanhoilta ajoilta ainakin vuodesta 1904 alkaen. Lasinegojen softaantumista en ole huomannut. Epson Perfection V750 Pro on toiminut kohta kolme vuotta moitteettomasti, kymmenien tuhansien skannausten jälkeenkin.
mm ja Marja-Leena: Vanhoissa kuvissa ON taikaa! Ehkä se johtuu siitäkin, että niiden avulla näemme välähdyksiä menneistä ajoista, mutta kumminkaan emme voi niitä aikoja tavoittaa. Sitten niistä näkee myös ne huimat muutokset jotka 20-luku toi varsinkin naisten käyttäytymiseen. Sehän on jo hyvin lähellä nykyistä - ja huom.! myöskään tekniikka ei ole mitenkään ratkaisevasti eronnut nykyisestä, käytännössä.
VastaaPoista