sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Eskokreeta vai Kreetaesko? Lisää epäonnistuneita kuvia.
Kaksoisvalotus on tehokas effekti jos sitä osataan käyttää. Vahingossakin voi onnistua, kuten tulevat vanhempani 30-luvun alussa. Voisiko olla kauniimpaa vertauskuvaa nuoresta rakkaudesta kuin tämä "Eskokreeta tai Kreetaesko", jossa isälleni on kasvanut hienojen pellavasukkien (?) peittämät säihkysääret?
30-luvun kauhuelokuvista muistuttaa tämä mahdollisesti tätini 20-luvulla ottama omakuva. Rujoon kuvaan tunkevalla miehellä on epäilemättä vähintään tikari kädessä, ja kaamea ylävalo lisää kohtalokasta tunnelmaa:
Seuraavan kuvan olen skannannut ryppyisestä, paperiltaan varsin ohuesta kopiosta. Metsätietä n. 1910-luvulla kulkeva nainen ja pikkutyttö kohtaavat yllättävän ektoplasman. Sitä ei ole piirretty kuvaan, vaan sen täytyy olla mystisesti materialisoitunut jo negatiiviin, jota en ole löytänyt.
Viime vuoden tammikuussa kerroin Willys-autokaksikon etelänmatkasta. Tässä se on pysähtynyt Saksan rajalle paikallisen Zollamtin tarkastettavaksi. Mutta missä? Saksan ja (arvatenkin) Ranskan rajalta löytynee useitakin vuoristoisia maisemia, joista tämä on ystävällisesti kaksoisvalotettu samaan negatiiviin.
Isoisäni osallistui 1927 kauppavaltuuskunnan matkalle Unkariin. Valitettavasti hänen kameransa suljin oli jo kotimaassa krenannut, ja aikaansaanut kymmeniä negavirheitä, joista toki hyvässä lykyssä selviää rajaamalla. Tässä olisi kumminkin toivonut sen pelaavan kunnolla. Mielenkiintoinen vuoristomaisema! Mutta huomatkaa miten dramaattisen sävyn kuva saa oikean reunan lukuisista sormenjäljistä, jotka ilmeisesti jo kehityksen jälkeen ovat syöpyneet kiinni filmiin! Ne erottaa parhaiten, kun klikkaa kuvan suuremmaksi. Kaikki tämän blogin kuvat suurenevat klikkaamalla, ja se kannattaakin aina tehdä!
Joidenkin negatiivien kohdalla huolimaton kehitys on aikaansaanut ikäänkuin tiheän sienikerrostuman, joka läikittää koko kuvan. Eräissä tapauksissa näistäkin voi saada käyttökelpoisia fotografiikan keinoin. Tässä kuva on yksinkertaisesti suodatettu find edges-filtterillä, ja siitä voi sitten lähteä eteenpäin. Kuvassa on isoisäni kesähuvila Villingissä 1920-luvun alkupuolella.
Viimeinen kuva on nätti, eikä siinä oikeastaan ole muuta vikaa kuin lievä epäterävyys. Kolme nuorta naista veneessä 20-luvun lopulla, keskimmäisenä luultavasti tuleva äitini. Huomatkaa veneen komeat järvihankaimet! Kuva on tässä sen vuoksi, että sen taakse on sievällä naisen käsialalla kirjoitettu "Muistatko mitä näimme kun sousimme kallion toiselle puolelle?" Johan mielikuvitus alkaa laukata! Mikäköhän näkymä nuoria naisia niin kovasti innostaisi, että heidän pitäisi sitä vielä verhotuin sanakääntein muistella?
Hienoa, että auton merkki selvisi! Viime vuonna sitä kyselit, ja minäkin selasin internetin autosivuja. Willys Knight, kuten WK-logosta pyörännavassa jo olisi pitänyt päätellä.
VastaaPoistaHauskaa vappua, ja terveisiä torvisoitannasta, viimeinen kappale ennen encorea oli sattuneesta syystä "Portugalin huhtikuu".
Ylimääräinen on aina Jevgeni Dreisin: "Koivu".
KR
VastaaPoistaVanhojen valokuvien sarjasi on hieno, ja innostuksesi innostavan intohimoinen!
Vanhoissa (musta/ruskeavalko)kuvissa on taikaa, ja juuri sitä tavoittamattomuutta mikä mielen valtaa. Maisemallisuutta, henkistä perspektiiviä elämän aallokoissa.
Vanhoja suomalaisia elokuviakin katson halulla jonkin muun kuin näyttelijöiden takia (paitsi Tauno Palo).
Jatka ihmeessä!