Järjen käyttö voi olla myös hyväksi

Oletetaanpa, että minulla on kotona kultaharkkoja, arvotauluja ja muuta arvokasta aarteistoa. Koska varastaminen on rikos, on tavattoman loukkaavaa että minua vaaditaan järkeen vedoten pitämään oveni lukittuna. Pidän oveni siis mielenosoituksellisesti lukitsematta, ja arvoesineeni viedään. Kaiken lisäksi vakuutusyhtiö kieltäytyy maksamasta korvauksia, koska oveni olivat olleet auki. Minä olen hyvin loukkaantunut, ja vaadin samanmielisiä kokoon ja marssille.

Kaikki ymmärtänevät, että viittaan tällä erääseen kansainväliseen muotivillitykseen. Minusta on tavattoman väärin, että naiset eivät voi kulkea kaikissa paikoissa pelkäämättä, ja vaikka kuinka pimeällä, humalassa, vähissä vaatteissa ja vaikka vähän keimaillenkin. Raiskaus on iljettävä rikos. Mutta oletetaanpa, että raiskauksen varalta voisi vakuuttaa itsensä. Mikä vakuutusyhtiö lähtisi vakuuttamaan naisia ilman, että asettaisivat tässä tapauksessa jonkinlaisia vastuuta rajoittavia ehtoja?

Vakuutusyhtiöitten mielestä järkevät toimenpiteet voivat ehkäistä rikoksia. Ne itse asiassa kehottavat siihen. Samoin tekee poliisi, vaikka monet ovatkin sille asiasta kovin vihaisia. Hyväksymällä jonkinlaisen yleisen järjen käyttämisen minä luovun vapaaehtoisesti osasta vapauttani. Tällaisia asioita on rauhallinenkin yhteiskunta täynnä, riippumatta siitä kuinka paljon se minua loukkaakin. Mutta kun olen sanonut tämän, olen todennäköisesti syyllistynyt mielipiteeseen, joka loukkaa joitakuita, ja minua voidaan epäilemättä syyttää vihapuheesta ja raiskaajien ja varkaitten suosimisesta.

Minä pelkään aseita, ja minua on riittävän monta kertaa osoiteltu sellaisilla, toivoakseni ettei ihmisillä olisi sellaisia kotonaan. Kun tämän sanon, jotkut aseharrastajat saattavat suuttua pahan päiväisesti. Joku heistä saattaisi sanoa kuten aikoinaan muuan pienessä hiprakassa ollut himometsästäjä: "Varo liikkumasta metsästysaikaan, saattaisin luulla sinua jänikseksi!" Tämän vuoksi en pidä käytännössä isompaa meteliä aseita koskevista mielipiteistäni tai toiveistani, ihan vain kansalaisjärjen sanelemista syistä.

Minä pelkään myös väkivaltaa ja väkivaltaisia ihmisiä. Tämän vuoksi vältän liikkumasta sellaisissa paikoissa tai sellaisina aikoina, jolloin väkivallan kohteeksi joutuminen on tavallista helpompaa. Vältän myös ihmisiä jotka tuntuvat väkivaltaisilta, esimerkiksi katujengejä, humalaisia tai ylenmääräisesti testosteronilta haisevia miehiä. Minusta se on ihan järkevää, vaikka olisinkin sitä mieltä ettei minun liikkumistani saisi millään verukkeilla rajoittaa. Samoin pelkään aatteellisista syistä väkivaltaa käyttäviä, kuten islamisteja tai jihadisteja, olivatpa ne sitten etuliitteeltään anti- tai pro-. Sen vuoksi toivon sydämestäni, ettei tänne tulisi sellaisia, ja että jos sellaisia kuitenkin ilmaantuisi, ne ajettaisiin maasta pois tai suljettaisiin vankilaan.

Kaikki nämä mielipiteeni tähtäävät siihen että saisin olla rauhassa. Mutta tiedän että ne myös herättävät joissakuissa suurta aggressiota. Olen ehkä hölmö kun olen tällaista puhunut, enkä käyttänyt kansalaisjärkeä ja pitänyt suutani kiinni. Siihen minua itse asiassa patistavat monet viime aikoina korkeiltakin tahoilta julkisuudessa esitetyt vaatimukset. Monille vallanpitäjille on pelkästään myönteistä ja edullista, että yhteiskunnassa leviää pelko ja itsesensuuri. Tällaiseksi demokratia saattaa käytännössä aivan huomaamattakin muuttua, ja silloin ollaan totalitarismissa, pappis- ja poliisivaltiossa, tai korporatiivisessa fascismissa.

Pitäisikö sittenkin olla liikaa kuuntelematta järjen varottavia kuiskauksia?