Tätä ennen on tapahtunut: "Kreivi" de Cagliostro on seikkaillut vaihtelevalla menestyksellä Euroopassa ja sen ylhäisön piirissä. Hän on ehtinyt luoda itselleen mystisen maineen ja suurella mielikuvituksella kehitellyn omaelämäkerran. Hän on päässyt Bastiljin vankeudesta, ja lähtee takaisin Italiaan.
Ja sitten Cagliostro oli taas Roomassa. Hän matkusti tosin ensin suosijansa Trenton piispan hoiviin, mutta kun Itävallan ihan oikeasti valistunut keisari Joseph sai tästä kuulla, Cagliostro jätti oitis keisarikunnan ja lähti Vatikaanivaltioon, mukanaan tukku suosituskirjeitä mahtaville kardinaaleille.
Cagliostrolla oli suuria suunnitelmia. Kun ihmeparantajan ura ei ottanut menestyäkseen, hän päätti päteä mystiikan ja taikurintaitojensa alalla. Hän aikoi perustaa salaperäisen vapaamuurarityyppisen loosin itse keksimänsä egyptiläissävyisen rituaalin mukaan, ja kutsui mukaan Rooman korkeinta noblessia, varsinkin naisia.
Cagliostron ensimmäisestä kokouksesta on olemassa silminnäkijän raportti. Abate Lucantonio Benedetti istui salissa ilmeisesti sen verran kaukana ettei huijarimestarin suggestio tarttunut häneen, ja näin hän kykeni säilyttämään selväjärkisen tarkkailijan roolinsa.
Abaten kertoman mukaan Cagliostro oli lyhyt, vanttera, leveäharteinen ja rintava isopäinen mies, jonka musta tukka oli lyhyt ja kihara, otsalta taakse kammattu. Hänen katseensa oli läpitunkeva, ja monet pelkäsivät sitä.
Kutsuvieraat saapuivat naisineen Cagliostron villaan lähellä Porta Pincianaa Rooman pohjoisosassa. Sali oli suuri ja hyvin valaistu. Sen seinille oli maalattu kolmioita, vaakoja ja muita symboleja, sekä egyptiläisiä, assyrialaisia ja kiinalaisia jumalkuvia. Eräällä seinällä luki latinaksi: "SUM QUIDQUID FUIT EST ET ERIT NEMOQUE MORTALIUM MIHI ADHUC VELUM DETRAXIT", eli suomeksi: "Olen se joka oli, on ja tulee olemaan, eikä kukaan kuolevainen ole vetänyt verhoa edestäni".
Edessä oli mustan kankaan peittämä alttarimainen pöytä, jolla oli pääkalloja, balsamoituja apinoita, eläviä käärmeitä lasipulloissa, pöllöjä, vanhannäköisiä pergamentteja, alkemistien upokkaita, saviruukkuja, amuletteja, pulveriastioita ja muuta 'taikatavaraa'.
Kun sali oli täynnä, ilmestyi Cagliostro, lyhyt, tukeva mies, jonka katse oli "ilkeän vaaniva". Häntä seurasi hänen 'kreivittärensä', kaunis, miellyttävä, lempeäkatseinen nainen. Cagliostro seisoi kolmijalan ääressä, ja puhui. Hän puhui 'muinaisista muistoistaan' Memfiissä Egyptissä kuningas Thotmesin aikana, kertoi tavanneensa Kristuksen kun tämä muutti viinin vedeksi, sanoi olevansa kuolematon, ja tekevänsä ihmeitä tässäkin kokouksessa. Hän muutti kulhon vettä Orvieton viiniksi, maistatti herroilla ihme-eliksiirejään (jotka todella muuttivat herrojen kasvot punakoiksi), ja 'suurensi' Ranskan lähettilään kardinaali de Bernis'n sormuksenkiven. Kardinaali oli vakuuttunut ihmeestä, mutta muuttui pian tämän jälkeen Cagliostron veriviholliseksi. Selvittyään näet suggestiosta (jota tuolloin ei vielä osattu tunnistaa), hän huomasi pettymyksekseen jalokivensä taas pienentyneen ennalleen.
Temppuja ja mystiikkaa sai kyllä tuolloinkin kohtuullisesti esittää; mutta sitten Gagliostro teki virheen. Hänen nuori 'meediottarensa' kertoi Ranskan tulevasta vallankumouksesta aivan järjettömän hurjia asioita, kuten että Bastilji muka hävitettäisiin ja että kuningas muka teloitettaisiin... Istunnon jälkeen Cagliostro tiettävästi vielä viikkokausia jatkoi Ranskan vallankumouksen propagoimista - vallankumouksen kannattajien suureksi riemuksi niin Roomassa kuin Ranskassa.
Ja silloin iski inkvisitio.
Sekä 'kreiviä' että 'kreivitärtä' kidutettiin hirmuisesti, ja he tunnustivat kaikki mahdolliset rikokset, joita inkvisitio vain osasi keksiä. Kreivitär kuoli tämän jälkeen pian luostarissa Rooman Trasteveressä, kreivi kesti San Leon mielipuolisessa maanalaisessa loukossa viisi vuotta, kunnes hänet ilmeisesti kuristettiin kuoliaaksi vuonna 1795, 52-vuotiaana.
Vanha valta oli yksimielinen taikurimestarin tuhoamisesta. Mutta kun vallankumoukselliset ranskalaiset joukot pian sen jälkeen saapuivat Urbinoon asti, ne etsivät San Leossa innokkaina sankariaan Cagliostroa. Kun tämä oli jo kuollut, muut vangit komennettiin ulos, ja San Leon linnoitus räjäytettiin hajalle. Ja hajalla se on tänäänkin.
Oppikoon tästä kukin halullinen sielu mitä ikinä haluaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti