keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Suuren Cagliostron hirmuinen elämä ja kuolema I
Maaliskuun 27. päivänä vuonna 1791 kokoontui Roomassa joukko inkvisition kardinaaleja pohtimaan, mitä pitäisi tehdä Castel St.Angelossa jo yli vuoden viruneelle kreivi Cagliostrolle. Asia kiinnosti ihmisiä suuresti kaikkialla Euroopassa, sillä Cagliostron maine oli huima, hirmuinen, kiihottava ja jopa taianomainen. Wiener Zeitungin ilmoituksissa hänen nimensä vilahti tuon tuostakin, kun yrittäjät asettivat näytteille taikapeilejä ja muuta maagisen tuntuista tavaraa; ja odotettavissa oleva tuomio innosti myös suuresti lehden Italian-kirjeenvaihtajaa. Huhtikuun 9. päivän lehdessä, kaksi viikkoa myöhemmin, hän kertoo kardinaalien kokouksesta, etteivät inkvisitiomiehet päässeet yksimielisyyteen tuomiosta, vaan siirsivät asian paaville.
Kaksi päivää ennen jutun ilmestymistä oli tuomio jo luettu. Paavin, inkvisitiotuomareitten ja kardinaalien eteen musta huppu päässään polvistunut Cagliostro sai yksimielisen kuolemantuomion, syynä kerettiläisyys, magia ja vapaamuurariloosin perustaminen. Paavi muutti tuomion kuitenkin elinkautiseksi, ja vanki siirrettiin San Leon linnoitukseen lähelle pittoreskia Urbinon kaupunkia.
Wieniläislehden uutinen Cagliostron tuomiosta ilmestyi jälleen kahden viikon viiveellä, ja siinä kerrottiin lisäksi, että "kapusiinimunkki, joka oli toiminut tämän sihteerinä, tuomittiin kymmenen vuoden vankeuteen. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, mistä rikoksesta hänet oli tuomittu." Huhtikuun viimeisen päivän lehdessä kirjeenvaihtaja tarkensi asiaa, ja totesi diplomaattisesti, että:
"Kaikki mitä täällä kuulee niistä rikoksista, joiden vuoksi Kagliostro tuomittiin, osoittaa, ettei häntä todettu syylliseksi minkäänlaiseen valtionpetoksellisuuteen tai mihinkään suurisuuntaisiin vehkeilyihin, jollaisista hänen kohdallaan niin usein on höpisty, vaan että hänen - jos mahdollista vielä suuremmat - rikkomuksensa ovat oikeastaan olleet salaliitto tervettä ihmisjärkeä kohtaan, ja koostuneet teoista joiden yhteydessä hän salaisten taitojen ja yliluonnollisten kykyjen varjolla houkutteli uskomattoman määrän ihmisiä mitä järjettömimmän taikauskon valtaan, ja herätti heissä ansaitsemismielessä yhä suurempaa toivoa mahdottomien asioitten edessä. Sen vuoksi tuntuu suorastaan laupeudenteolta, palvelukselta aidon uskonnon ja valistuksen hyväksi, että roomalainen oikeuslaitos on ottanut tehtäväkseen lakeihin nojaten tutkia tämän hirviön tekoja, ja estää ainakin Kagliostron osalta tällaisten jatkumisen tulevaisuudessa."
Wienissä varmaan puhuttiin tapaus Cagliostrosta näinä päivinä paljon; tapahtuihan noina päivinä muutenkin paljon uutta ja ihmeellistä. Sähköopin avulla pystyttiin tekemään ällistyttäviä ja taianomaiselta tuntuvia temppuja, ja ihminen oli jo menestyksellä toteuttamassa ikuista unelmaansa nousta lintujen seuraksi korkeuksiin. Kaikesta edistyksestä huolimatta ei monien ilmiöitten syitä vielä oikein ymmärretty, eikä valistus tuolloin itse asiassa ollut edes imeytynyt kovin syvälle kansaan - eikä edes osittain varsin sivistymättömään aatelistoonkaan. Niinpä ihmeellisten silmänkääntö- tai hypnoositemppujen takana mieluusti nähtiin yliluonnollisia voimia, jotka - ah - niin ihanasti värisyttivät selkäpiitä.
"Kreivi" Cagliostro (eli Giuseppe Balsamo) oli tällainen mestaritaikuri, tai mieluumminkin mestarihuijari. Aivan nuorena kunniallisen sisilialaisen juutalaisperheen mustana lampaana hän jo seikkaili itämailla ja Egyptissä, ja pääsi sitten maagisiin itämaisiin rituaaleihin ja mystiikkaan inostuneen Maltan ritarikunnan suurmestari Pinton suosikiksi.
Pinton suosituskirjeet aukaisivat Cagliostrolle tien Italian ja jopa Vatikaanin ylhäisöpiireihin. Hän tuli Roomaan, nai siellä vuonna -70, 27:n ikäisenä, kuvankauniin kansannaisen; mutta tuli sitten vähän väärentäneeksi vekseleitä, ja joutui taas liikekannalle, ensin Etelä-Ranskaan ja Espanjaan, ja lopuksi vuonna -77 Lontooseen.
Tästä oikeastaan alkoi Cagliostron show-bisnes. Hän oli aluksi (ja hyvästä syystä) vaiennut menneisyydestään, mutta nyt hän rakensi itselleen 'myyvämmän' sellaisen. Hänestä tuli 'maagisten voimien mestari', jonka liikkeitä yhä laajeneva osa Euroopan pintaporukasta alkoi seurata.
Vuonna -79 Cagliostro liikkui Kuurinmaalla Baltiassa, ja tähtäsi Venäjän keisarinnan Katariinan suosikiksi. Cagliostrosta ei ollut Rasputiniksi, hänen huijausyrityksensä olivat karkeita, ja niinpä hänen oli vuonna -80 paettava Pietarista. Kerrotaan että Katariina Suuri heti kirjoit(ut)ti kolme huijarimaagikosta varoittavaa komediaa. Pian tämän jälkeen muuan varsovalainen (oikea) kreivi tutki hänen temppunsa ja kirjoitti niistä pilkallisen satiirin.
Kuutta vuotta myöhemmin Cagliostro oli Pariisissa, saavutti riemuvoittoja spiritististen voimien ja ihmeparannusten mestarina, ja myi pitkästyneelle aatelistolle hyvällä voitolla ihmeitätekeviä eliksiirejä. Varomattomuuttaan hän sotkeutui kuningatar Marie Antoinetten mainetta pahasti lianneeseen 'kaulakoruskandaaliin', ja tutustui siksi muutaman kuukauden ajan Bastiljin vankilan maineikkaisiin olosuhteisiin. Siellä Cagliostro kirjoitti lennokkaan ja varsin mielikuvitusrikkaan puolustuskirjasensa, joka teki hänestä rahvaan, lehdistön ja lauluntekijäin lemmikin.
Tämä kirjoitus on peräisin radiosarjastani Mozartin viimeinen vuosi -91 (vuodelta 1991, sen 18. osasta), ja julkaisen huomenna tarinan kammottavan lopun. Siinä kerrotaan myös läsnäolleen selostus Cagliostron "maagisesta" istunnosta Roomassa.
Kiitos hienosta Gagliostro-tekstistä!
VastaaPoistaTämä 1800-luvun taite, vallankumouksen ja restauraation, valistuksen ja romantiikan aikakausi synnytti kertakaikkiaan kiehtovia tyyppejä. Cagliostro oli noiden vuosien tunnetuimpia guruja mutta ei siis ainoa. Swedenborg, Mesmer, Baijerin illuminaatit, Madame de Krudener sekä lukuisat vapaamuurarisuuntaukset käytännössä hallitsivat Euroopan henkistä elämää; kun sanon "hallitsivat", en siis tarkoita mitään hölmöjä salaliittoteorioita, vaan sitä tosiasiaa, että he olivat niin sanotusti ajan hermolla ja että heidät otettiin (enimmäkseen) vakavasti. Nämä tyypit ovat erityisen mielenkiintoisia siksi, että he tekevät aikalailla tyhjiksi populaarihistorialliset kuvitelmat valistuksen ja romantiikan radikaalista vastakohtaisuudesta.
VastaaPoistaKR
VastaaPoistanäinhän toimi Dickenskin, laillasi. Charles tosin elääkseen - Sinä jännityksen vuoksi.
Kiinnostavaa!
Onneksi huomasin vasta tänään, joten ei tarvitse niin kauan jännittää!
"rikkomuksensa ovat oikeastaan olleet salaliitto tervettä ihmisjärkeä kohtaan"
VastaaPoistaAina välillä tuntuu, että tuollainen pykälä tarvittaisiin nykyisinkin rikoslakiin...