Lisää tietoja Portugalin rantaan kalebassissa ajautuneesta tuntemattoman kirjoittajan ranskankielisestä kertomuksesta, suomentanut ja valikoinut KR.
Nimetön kertojamme oli 1700-luvun lopun valistuksen ja kehittyneen tekniikan lapsi, ja varsin nopeasti hän päätti aloittaa jonkinlaista järkiperäistä maanviljelystä Saarella. Thalassandros ja kertoja alkoivat raivata rantaniityille viljelysmaata, jonne sijoittivat erilaisia marjapensaita, kasviksia ja juureksia. Parhaita hedelmäpuita sijoitettiin "tähtitornin" mäelle, ja muutamassa vuosikymmenessä miehillä oli käsissään runsas määrä monipuolista ravintoa, josta olisi riittänyt useammallekin asukkaalle.
Eräs seuraus tästä oli myös yksisarvisten vähittäinen kesyyntyminen. Ne uskalsivat tulla viljelyalueen reunoille, jonne miehet olivat istuttaneet niiden suosimia kasveja ja puita. Pian yksisarvisia alkoi näkyä lähes päivittäin, mutta niin säikkyjä ne kuitenkin olivat, että vetäytyivät metsän suojaan aina kun miehet olivat liikkeellä.
Yksisarvisten siirtymisellä lähemmäs miesten asuinaluetta oli toinenkin seuraus. Eräänä päivänä Thalassandros tarkkaili taas yksisarvista, kun hän äkkiä kiihtyneenä kuiskasi: "Katso!" Yksisarvisen luo oli tullut saaren nymfi, ja molemmat miehet pääsivät nyt ensi kerran seuraamaan näiden kohtaamista.
Kahden nymfin seurustelua yksisarvisten kanssa miehet pystyivät seuraamaan varsin tarkasti. Ensimmäisellä kerralla kysymyksessä oli naaras, ja nymfi istui sen seurassa kokonaisen päivän, ja siveli sen sarvea. Toisella kertaa paikalla oli uros, ja hetken näytti siltä kuin nymfi ja eläin olisivat paritelleet. Se meni kuitenkin nopeasti ohi, ja muuten tuo kohtaaminen oli samanlainen kuin edellisessäkin tapauksessa.
Kertojan aloitteesta miehet alkoivat myös saarenneitseitten tarkkailun itse niiden saarella järven keskellä. Jokin aika sen jälkeen kun heitä oli nähty yksisarvisten kanssa miehet havaitsivat kahden nymfin olevan selvästi raskaana. Miehet hiipivät lähemmäs kaukoputkensa kanssa, ja ennen pitkää nuo kaksi vetäytyivät muista syrjään, ja kyyristyivät maahan. He olivat ilmeisesti synnyttämässä, mutta kun miehet sitten hiipivät vieläkin lähemmäs, he näkivät nuo kaksi makaamassa ruoholla umpiväsyneinä, vierellään — kaksi munaa!
Kaksi nymfiä on juuri muninut, ja he lepäävät rasituksistaan ruohikossa.
Nymfit ilmeisesti hautoivat munia omalla ruumiinlämmöllään, ja toiset tulivat joskus heitä auttamaan. Miehet onnistuivat näkemään yhden munan kuoriutumisen, ja siitä tuli pieni nymfi, lähestulkoon äitinsä näköinen jo kuoriuduttuaan. Nymfijoukko otti sitten pienen tulokkaan huostaansa, ja ilmeisen nopeasti se kasvoi aikuisen kokoisiksi.
Tässä välissä kertoja halusi selittää kartassaan näkyvän nimen tuon nymfien asuinalueen vierellä. Jostain syystä, hän selitti, hänelle tuli mieleen kutsua heitä nimellä
Eloi. Mistä tuo nimi hänen päähänsä tuli, pysyi arvoituksena, eikä Thalassandroskaan osannut sanaa selittää, niin kreikankieliseltä kuin se kuulostikin.
Mitä tapahtui näille munan synnyttämille nymfeille? Näytti siltä, että he eivät juurikaan selvinneet väsymyksestään. He söivät jonkun miehille tuntemattoman puun lehtiä ja marjoja, kulkivat sitten alueelle jossa kasvoi valtavia sinisiä kellokukkia, paneutuivat maahan ja sulivat pikku hiljaa vaahdoksi. Olisivatko nuo kukat heidän vaahdostaan syntyneitä? Niiden tuoksu oli hurmaava, ja jos pani kasvonsa kukan kupuun, olo tuntui heti tavattoman miellyttävältä ja virkeältä.
Tuolla kukkakedolla he myös näkivät ensimmäisen nymfin, joka selvästi oli kiinnostunut heistä, eikä rynnännyt pakoon. Kertojalla oli mukanaan pieniä Sokerivuoresta irrottamiaan palasia. Hän sijoitti yhden lähelle nymfiä, ja vetäytyi sitten taaemmas. Nymfi lähestyi uteliaana palaa, ja maistoi sitä. Ilmeisesti se maistui oikein hyvältä, sillä nymfi jäi paikalleen odottamaan. Mies ojensi seuraavan palasen kädellään, ja nymfi tuli hetken epäröityään ottamaan senkin. Tästä nymfistä tuli ensimmäinen, joka siirtyi asumaan Thalassandroon asunnon liepeille. Tässä on kuva nymfistä kellokukkain kedolla.
Jatkuu...