Juutalaisuudesta

Lehtimies, kirjailija ja historianprofessori Zacharias Topeliuksen isän isän isän äidin isä oli vuonna 1697 kuollut Kristoffer Zebulonsson, ilmeisesti jostain Baltian ja Puolan suunnasta tullut aškenasi-juutalainen, alkuperäiseltä etunimeltään ehkä Abraham. Jotta hän saattoi sotapalveluksesta vapauduttuaan asettua maahan, hänen oli käännyttävä kristinuskoon, ja hänet hyväksyttiin 1672 Oulun porvarissäätyyn. Topelius, joka joissakin kirjoituksissaan tuntuu omaksuneen joitakin juutalaisvastaisia ennakkoluuloja, oli esi-isästään kuitenkin ylpeä, ja arveli taiteellisen lahjakkuutensa ehkä periytyneen häneltä.

Minulla on se sama juutalainen esi-isä kuin Topeliuksellakin. Kristoffer Zebulonsson oli minun äidinisäni äidinäidin äidinisän äidinisän isä, eli olen juutalaisen jälkeläinen kymmenennessä polvessa. Juutalaisverta minulla siis on 1/512-osa, eli hiukkasen vähemmän kuin Topeliuksella (1/32-osa)!

Ihan niin paljon en usko "taiteellisen vereni" periytymiseen kuin Topelius, mutta olen aina suhtautunut myönteisesti niin juutalaisiin kuin juutalaisuuteenkin, ja ilahduin kun luin 1910-luvulla pidetystä Sukuklubin keskustelupöytäkirjasta miten jyrkästi mm. isoisäni ja hänen serkkunsa Heikki Ritavuori ja Eero Rydman kannattivat täysien kansalaisoikeuksien myöntämistä myös juutalaisille, aikana jolloin sellainen ei ollut itsestään selvää. Kulttuurihistorian ja taiteitten kohdalla juutalaisten osuus Euroopassa on tietysti niin valtava, että Eurooppaa olisi vaikea kuvitella ilman heitä.

Tämä tuli mieleen kun seurasin Teemalta Simon Shaman hienoa sarjaa juutalaisuuden historiasta. Sen 3. osassa lähdettiin 1700-luvun "valistuksen ajasta" ja sen yleisinhimillisestä ajattelusta, mutta päädyttiin 1800-luvun lopulla kaikkialla Euroopassa levinneeseen antisemitismiin. Tulokset tiedetään. Valitettavasti jopa EU:n piirissä on maita joissa juutalaisvihaa on taas herätelty henkiin. Syynä ei ole pelkästään kristittyjen tai islamilaisten uskonnollinen suvaitsemattomuus, vaan myös aivan tavallinen poliittisiin tarkoituksiin sopivien viholliskuvien luominen ja syntipukkien etsiminen.

Mutta poliittinen islam on kyllä eräs vahva juutalaisvihan lietsoja Euroopassa, ja se johtuu tietysti Israelin ja sitä ympäröivien vihamielisten maiden selvittämättömästä ongelmasta. Minulla ei siihen ole tarjolla mitään ratkaisuja. Sellaiset on tehtävä paikan päällä, ja väkivallattomasti. Älkää kysykö miten.

Mutta Euroopassa ja Yhdysvalloissa juutalaisten asema on suurin piirtein sellainen kuin sen länsimaisen ajattelutavan mukaan pitääkin olla. Kansalaisoikeuksien ja -vapauksien kriteerinä ei saa olla uskonnonharjoittaminen tai maallistumisaste, vaan pelkästään kuuliaisuus laeille, rauhallinen mukanaeläminen läntisen kansalaisyhteiskunnan jäseninä.

Tämä oli se kysymyksenasettelu, johon Moses Mendelssohn ja Theodor Herzl reagoivat eri tavoin.