tiistai 27. toukokuuta 2014

Elämää löytyy kaukaisuudestakin


Tähdet ja avaruus -lehti kertoo nettisivullaan USA:n edustajainhuoneessa pidetystä tilaisuudesta, jossa SETI-projektin edustaja arvelee että muualta avaruudessa löydetään elämää parin kymmenen vuoden kuluessa. Tietysti tämän voi ottaa myyntipuheena, sillä rahaa avaruuselämää etsivä järjestö tarvitsee. Toisaalta avaruuden tutkimus on viimeisten vuosien aikana kehittynyt niin hurjaa tahtia, että hypetykseen on helppo yhtyä.

Syvästä avaruudesta on löytynyt monimutkaisia orgaanisia aineita, vettä ja muitakin elämän syntyyn tarvittavia rakennuspalikoita. Planeettajärjestelmät ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Jopa pieniä maankaltaisia planeettoja on jo nyt havaittu satamäärin. Jos niiden kaasukehältä onnistutaan löytämään vaikkapa happea tai metaania, se saattaa kertoa ainakin jonkinlaisesta elämästä.

Toisaalta elämää saattaa olla sellaisessakin muodossa, ettei se ensihätään siltä edes tuntuisi. Elämän määritelmä saattaa joskus joutua korjattavaksi, samoin sen mieliä niin kiehtovan älyllisyyden määrittelylle voi tulla suuria vaikeuksia. Arvaisinpa, että mielikuvitusrikkaimmatkaan scifi-kirjailijat tuskin ovat osanneet kehitellä niin outoja elämänmuotoja kuin joskus ehkä havaitaan.

Missään tapauksessa en lähtisi veikkaamaan ihmistä tai liskoa muistuttavan alienin puolesta. En myöskään lähtisi arvailemaan jonkun täysin vieraan tyyppisen sivilisaation ystävällisyysastetta. Mitä erilaisempi sellainen olisi, sen ilmeisemmin se ei edes havaitsisi tai käsittäisi ihmissivilisaatiota. Emmehän me edes tiedä olisiko se kokonaan riippuvainen siitä 5 prosentista ainetta, joka meidän havaintojemme mukaan on näkyvää.

Entä jos älyllisyys olisikin jotain sellaista kuin Vanamonde Arthur C. Clarken kirjassa The City and the Stars, eli "puhdasta henkeä", mitä se nyt sitten voisi merkitäkään? Taikka Fred Hoylen Musta Pilvi saman nimisessä klassikossa? Tai vaikkapa Solaris Lemin romaanissa? Tai ehkä jossain kiertää tähteään Päivänkakkaraplaneetta (Lovelock 1983)? Ehkäpä se on voinut kehittää kollektiivista älyä muurahais- tai mehiläisyhdyskuntien tapaan?

Jotkut kirjailijat ovat kehitelleet ajatusta äärettömästä määrästä maailmankaikkeuksia, jotka saattaisivat jopa olla sisäkkäin. Jos noita kaikkeuksia olisi ääretön määrä, olisi myös meidän kaikkeutemme kopioita ääretön määrä. Mikä tietysti kirjailijan kannalta on kiinnostavampaa, myös sellaisia kaikkeuksia olisi, jossa maailmamme muuten olisi täsmälleen sama kuin nyt, mutta minä kirjoittaisin parhaillaan jääkiekosta tai Venäjästä. Mikä näppärä tapa eräällä tavalla korjata kaikki menneet möhläykset! Etsisi vain sen "oikean" universumin, ja jättäisi muut kärsimään typeryyksistäni...

Törmäsin pikku artikkeliin, jossa harvardilainen astrofyysikko Avi Loeb esittää, että meidän sivilisaatiomme saattaisikin olla jälkijunassa. Maailmankaikkeuden keskilämpö on kaiken aikaa laskenut, mutta esimerkiksi n. 10 miljardia vuotta sitten se olisi voinut olla elämän kannalta suotuisampi!

Oli miten oli, en usko että meidän kuvamme maailmankaikkeudesta ja elämästä on vielä lähestulkoonkaan valmis. Uskon sen sijaan, että koemme vielä suuriakin yllätyksiä. Mihin ne meidät vievät, siinäpä kysymys. Mutta "kolmannen asteen yhteyttä" en odota, sellaisessa ei käsittääkseni olisi mitään mieltä, eikä sellaisenaan hyödyttäisi kumpaakaan osapuolta.



lauantai 24. toukokuuta 2014

Rakkaustarina avaruudessa 2






































Vierailijat järjestivät Thalassassa suuria yleisötilaisuuksia, joissa esiteltiin paitsi siirtolaisalus Magellania ja sen päämäärää, myös Maan historiaa ja kulttuuria. Eräs asia herätti erityistä huomiota. Se jakoi ihmiset kahtia, niihin joilla oli hiukan vaikeuksia sulattaa kuulemaansa, ja niihin jotka hurmaantuivat koko sielultaan. Maasta tulleet laulut, varsinkin rakkauslaulut olivat unohtuneet jo kauan sitten, ja nyt ne löivät ihmiset vallan ihmetyksellä ja myös ihastuksella.

Nerissa kuului niihin, joiden sielu täyttyi kaukaisen Maan lauluista. Hän oli mukana monissa järjestelytehtävissä, ja tapasi Loren Lorensonin lähes päivittäin. Vähitellen kävi niin, että Maan laulut ja rakkauden runollinen ilmaisu kiinnittyivät Nerissan mielessä juuri Loreniin. Nerissa hurmaantui Lorenin tietorikkaudesta ja syvällisyydestä, ja lopulta kävi niin että hän huomasi ensi kertaa eläissään olevansa kiihkeästi rakastunut.

Paria viikkoa ennen vesitöitten päättymistä Nerissa ja Loren saivat tilaisuuden tavata toisensa kahden kesken. He istuivat öisellä rannalla, ja Nerissa puhkesi puhumaan. Näin hän puhui, käsikirjoitukseni mukaan:

Nerissa

Kun olin lapsi, oli koko maailmani tämä ranta.
Tein hiekasta kakkuja, ja meri tuli nuolemaan ne pois.
Yöllä oli pimeää, mutta kuulin miten meri huokaili ja murisi.

Myöhemmin ymmärsin, että meri antoi meille ruoan.
Eikä yökään enää ollut musta,
vaan taivaalla loistivat tuhannet tähdet.

Minulle kerrottiin, että olemme tähdistä tulleet,
että jossain siellä kaukana on myös kotimme Maa.
Yritin aina löytää Maan, muta en tiennyt missä se oli.

Loren Lorenson

Tuolla nousee merestä suuri tähti, näetkö?
Sen lähellä on pieni tähti, tuskin näkyvä. Se on Sol,
ja sen lähellä on Maa, sieltä minäkin olen tullut.

Nerissa

Minulle kerrottiin taannoin, että kaukaisen Maan laulut
kertoivat jostain jota kutsuttiin rakkaudeksi, jostain
joka sai ihmisen itkemään surusta ja ilosta yhtä aikaa.

Loren, Loren, nyt olen kuullut Maan lauluja,
nyt minua itkettää myös, vaikka en tiedä syytä,
minua itkettää, ja olen iloinen ja surullinen yhtä aikaa.

Loren, Loren, tämäkö on rakkautta?
Kun näen sinut, mieleni on riemua täynnä,
mutta minä itken ja olen surullinen yhtä aikaa.

Loren Lorenson

Nerissa... Nerissa... Minä lähden pian,
työni on täällä pian valmis. Palaan omieni luo...
Magellan odottaa tuolla, ja minun uinuvat rakkaani, jotka vien kauas täältä.

Nerissa

Loren, Loren, opetit minulle rakkauden, ja sitten lähdet pois!
Loren, Loren, opetit rakkauden, ja lähdet pois!

Loren, Loren, ota minut mukaasi, ota minut mukaasi tähtien tuolle puolen,
tähtien taa, tähtiin joilla voin sinua rakastaa!

Loren, Loren...

Loren Lorenson

... En voi, sinun kotisi on täällä...

Nerissa

Loren, Loren, ota minut mukaasi, anna minun olla vähäisin palvelijasi
laivan uumenissa, jotta voin sinut joskus nähdä ja sinua rakastaa...

Loren Lorenson

... En voi, sinun kotisi on täällä...

Loren näyttää kuvavarjolla Magellanin, ja sitten jäädytyssäiliön jossa makaa hänen vaimonsa, joka on raskaana. Kohtaus loppuu, Nerissa nojaa Loreniin ja itkee hervottomasti.

Loren ja avaruslaivan väki lähtevät, ja Magellan katoaa Thalassan taivaalta. Nerissa palaa poikaystävänsä luo. Epilogi näyttää rannan, jolla Nerissa tuudittaa lastaan. (Nerissan kehtolaulu).

Nerissa ja hänen lapsensakin ovat kauan olleet kuolleina, kun Magellan pääsee sen planeetan luo, joka tulee olemaan Lorenin ja hänen jälkeläistensä koti. Thalassan historioitsijat saavat sukupolvien mittaan silloin tällöin yhteyksiä Maahan, ja myös Magellanin planeetalle. Mutta se on jo toinen juttu.

Rakkaustarina avaruudessa


Planeetta nimeltä Thalassa oli meriplaneetta. Sen olivat asuttaneet Maasta lähteneet siirtolaiset useita satoja vuosia ennen tässä kuvattuja tapahtumia. Mannerta Thalassassa oli vähän laisesti, mutta se oli asuttavaksi varsin lempeää. Meri antoi Thalassan asukkaille pääosan toimeentulosta. Sen antimet olivat runsaat, ja meren hedelmien lisäksi asukkailla oli Maasta tuoduista siemenistä kasvatettuja ja geneettisesti sopiviksi muunneltuja hyötykasveja, jotka viihtyivät planeetan oman kasvillisuuden keskellä erinomaisesti.

Manner oli oikeastaan suuri saaristo, jonka saarilla oli paikallinen itsehallinto. Tiedetä ja filosofiaa harrastettiin saaristonlaajuisesti, mutta se ei ollut kehittynyt kovinkaan pitkälle. Jo kauan sitten olivat yhteydet Maahan katkenneet, eivätkä vanhat yhteydenpitovälineet olleet enää korjattavissa. Vaikka Thalassan asukkailla ei ollut varsinaista uskonnollista harrastusta, Maasta oli tullut eräänlainen uskonnon korvike ja kaipuun kohde.

Nerissa oli nuori nainen eräällä Thalassan pääsaarista, ja hänen isänsä oli saaren pormestari. Poikaystäväkin hänellä oli, kunnollinen nuorimies ja erinomainen meren hedelmien pyytäjä. Nerissa auttoi häntä usein, mutta heidän suhteensa oli lähinnä toverillinen, kuten saarilla oli tapana. Sopivan ajan tullen he muodostaisivat kiinteämmän parisuhteen, ja hankkisivat jälkeläisiä.

Vuosisadat olivat vierineet rauhallisina, mutta suuri avaruus oli pysynyt mykkänä Thalassan ympärillä. Eräänä yönä Nerissa kuitenkin huomasi taivaalla merkillisen valoilmiön, joka ei lainkaan muistuttanut ani harvinaisten meteorien leimahduksia. Valoilmiö kiersi planeetan, ja asettui sitten paikoilleen saaren ylle. Oli kuin uusi tähti olisi syttynyt Thalassan taivaalle.

Valistuneet asukkaat olivat varmoja, että maailmankaikkeus oli tullut heitä tervehtimään. Asia varmistui, kun suuri laskeutumisalus lähestyi saarta ja asettui sen vierellä olevalle matalikolle, aivan rannan tuntumaan. Avaruuden vieraat olivat todellakin tulleet Maasta, ja olivat tehneet välipysähdyksen Thalassan kohdalla. Tarkoituksena oli käyttää planeetan vettä uuden törmäyskilven rakentamiseksi jättiläismäisen siirtolaisalus Magellanin eteen.

Insinööriupseeri Loren Lorenson johti vierailijoita, jotka otettiin vastaan suurella riemulla. Neuvottelut meriveden pumppaamisesta Magellanin käytettäväksi sujuivat erinomaisesti, ja Thalassa sai kauan kaivattua teknistä ja tieteellistä apua. Työ vei kuitenkin joitakin kuukausia, joten vierailijoilla oli yllin kyllin aikaa seurustella asukkaitten kanssa, ja viihdyttää heitä myös kuvin ja äänin kertomuksilla kaukaisesta Maasta, kaikkien yhteisestä kotiplaneetasta. Nerissa tutustui pormestarin tyttärenä Loren Lorensoniin, ja tämä muutti hänen elämänsä täysin. 

*

Suunnilleen näin alkaa Arthur C. Clarken 1950-luvulla kirjoittama novelli "Kaukaisen maan laulut", hiukan vapaasti kerrottuna. Luin sen ensi kertaa saksaksi 60-luvun alussa, ja siitä tuli suosikkini Clarken tuotannossa romaanin "The City and the Stars" ohella. Valitettavasti Clarke laajensi novellin 1980-luvulla romaaniksi, kuten hänen paha tapansa oli, ja kertomuksen hienous ja herkkyys katosivat saman tien.

Kauan olin suunnitellut aiheesta oopperaa, mutta monet yritykset tarjota ideaa kariutuivat. Yleinen selitys oli, että en kuulunut siihen kaanoniin, jolta katsottiin sopivaksi tilata oopperoita. Niinpä päätin kirjoittaa valmiiksi vain sen keskeisen katkelman, Nerissan ja Lorenin dueton. Sen aiheesta ja tarinan lopusta kerron myöhemmin. (Kuva on Hubblen ottama; Wikimedian Commonsista). 

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kärpänen



Koko pitkän talven ihminen odottaa kesää. Hän odottaa sitä, riippumatta kokemuksiensa määrästä. Kun kesä sitten tulee, palautuu mieleen joukko asioita jotka joka ainoa talvi ovat unohtuneet.

Siis se kesä tulee. Purot solisevat, linnut laulavat, kukkaset aukaisevat kupunsa. Ja kesän ensimmäinen hyttynen pistää! Karmeasti kutisevaa jälkeä raapiessaan ei huomaa, että kesä on herättänyt toisenkin hyttysen. Joka pistää.

Minulla jokainen kesä menee seurustellessa sen yhden huonekärpäsen kanssa, joka on ovelasti soluttautunut tuuletuskanavaa myöten kotiini. Jostain syystä heitä harvoin on yhtä enempää. Mutta sen ainoan kanssa alkaa sitten loputon, syksyyn kestävä paritanssi. Eihän huonekärpänen syksyyn asti elä, mutta ehkä se tiedottaa seuraavalle seuralaiselleni, että elämänlanka on juuri katkeamassa, ja olisi syytä etsiä se ilmanvaihtoputken suu.

Kodin esineistä kärpäslätkä nousee kunniaan. Sen on aina oltava käsillä, mutta ei sillä juuri ole ollut mahdollisuutta tehdä lopullisia ratkaisuja. Iskepä sillä monitoria, televisiota, kännykkää tai yölamppua! Siitä aineesta joka tappaa kotona ja puutarhassa ei myöskään juuri ole apua keittiössä, tietokoneen ääressä tai makuuhuoneessa. Siellä se kärpänen nimittäin parhaiten viihtyy, monitorilla, keskusyksiköllä, leipälaudalla tai lähellä vuodetta olevassa tilapäisessä piilossa.

Yöt kärpäsen kanssa ovat haasteellisia. Juuri kun olet nukahtamassa, poskella tai päälaella alkaa kutista sietämättömästi. Huitaisu, ja viiden sekunnin rauha. Yöllä on varsin lämmintä vuoteessakin, ja ryömiminen kokonaan peiton alle on ahdistavaa ja hiostuttavaa. Pelkän pään suojana peitto on yhtä mahdoton. Olen vuosien mittaan kokeillut mitä jäseniä voisi jättää suojatta. Jaloissa tuntoaistin pisteitä olisi harvemmassa, mutta niistä jaloistako kärpänen muka välittäisi.

Ainoa keino välttyä kärpäseltä on tarkkailla missä huoneessa se milloinkin puuhailee, poistua huomaamattomasti ja sulkea ovi. Joskus kärpänen on vähän hidas huomaamaan muutosta, ja jää makuuhuoneen ulkopuolelle. Mutta jossain vaiheessa sieltä on minunkin hetkeksi poistuttava - ja kärpänen luultavasti tietää sen. Kun palaan suljetun oven taakse, minulla on siellä yleensä tuttua seuraa, joka huomaavaisesti odottaa vajoamistani ansaittuun aamu-uneen. Ja sitten se alottaa aamukävelynsä pitkin poskia tai käsivarsia.

Imhimillinen järki on suunnaton kärpäseen verrattuna. Se kehittelee yhä ovelampia hämäysmenetelmiä. Mutta kerta toisen jälkeen sen on nöyrästi myönnettävä hävinneensä.

***

Minun piti siis vain kertoa, että kesän ensimmäinen huonekärpänen ilmestyi vieraakseni eilen. Päätin tehdä siitä härkäsen, ja kirjoittaa mahdollisimman pitkän ja joutavan jutun aiheesta. Tässä se on. Ja nyt lähden valmistelemaan ensi yön taistelutannerta.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Negro Spirituals - poliittisesti epäkorrekti musiikinlaji?



Tapasin muutama vuosi sitten kotikirkossani amerikkalaisia muusikoita. Muun juttelun ohessa kysyin heiltä voiko negro spiritualeja vielä kutsua negro spiritualeiksi. He vastasivat että ei oikein voi. Muut korvaavat versiot tuntuvat älyttömiltä, ja niinpä noiden suurenmoisten laulujen esittäminen on jyrkästi vähentynyt. Hups! Ollaan etnisesti niin korrekteja, että tuhotaan tältä moraalisesti suojellulta etniseltä väestöltä yksi sen kulttuurin kulmakivistä.

Niin, mustiksi ei näitä pigmentiltään valkoihoisista jyrkästi poikkeavia voi myöskään nimittää. Se väri on kielletty, ellei tämä väestö itse sitä käytä, esimerkiksi julistuksessa Black Power. Kysyin että mitenkäs sitten black-and-white photography? He lopettivat tämän keskustelun vaivautuneina.

Mutta me olemme Suomessa, ja voimme aivan hyvin puhua neekeriorjien parissa syntyneestä kristillisestä laulustosta, jonka melodioihin on heidän kotimaansa lisäksi vaikuttanut valkoisten kansanmusiikki, varsinkin englantilainen ja irlantilainen. Tämä negro spiritual- (eli musta hengellinen) musiikki on monin tavoin suurenmoista. Sen lapsenomainen vilpittömyys, tunnekylläisyys ja vahvasti kuvallinen runollisuus on ainutlaatuista.

Tässä osa niistä monista negrospirituaaleista joita entinen kuoroni Ritvalan Kööri niin mielellään lauloi. Sovitukset ja esitystapa ovat selvästi eurooppalaisia. Emme yrittäneet olla olevinamme, vaan pysyimme siinä mikä meiltä parhaiten luonnistuu. Videolla olevat neljä laulua nauhoitettiin Sääksmäen kirkossa 4.5.2008 minun jäähyväiskonsertistani.  

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Kaunotar ja kummitus - sekä muita tarinan aiheita


Aikoinaan tein näitä kuvan ja (tanka/haiku)runojen yhdistelmiä. Jotkut niistä ovat jääneet vaivaamaan, kuten tuo yllä oleva. Synkän kauhutarinanhan siitä saisi aikaan. Kaunotar on lemmenkipeydessään kyllästynyt saamattomaan kummitukseen, josta hänelle ei ole mitään iloa. Entäpä jos kaunotar toteuttaa uhkauksensa?

Kaunotar siis heittää tuolin päin peiliä, joka hajoaa suuremmiksi ja pienemmiksi sirpaleiksi. Nainen poimii sirpaleen, ja huomaa että kummitus katselee siitä. Hän ottaa toisen, ja näkee kummituksen siinäkin. Hän on huomaamattaan viiltänyt sormeensa, ja veri on tarrinut hänen kättään. Äkkiä hän tuntee kädessään kosketuksen. Hän painaa lasinpalan olkaansa vasten, mutta siinä ei tunnu mitään. Sitten hän kokeilee viiltämällä ihoon pienen haavan. Heti tuntuu kuin vieras käsi laskeutuisi olkapäälle.

Kaunottaren ekstaattiset kokemukset jatkuvat, mutta en halua nyt rypeä verisessä kertomuksessa. Riittää kun kerron lopun. Aamulla palvelusväki löytää kaunottaren kuolleena ja kauttaaltaan veren peitossa. Mutta hänen kasvoillaan on outo riemukas ilme. Myöhemmin peili korjataan, ja ympäristöön on sitten alkanut levitä huhu, että keskiyön lyöntien vielä kuuluessa peilissä on nähty mies ja nainen kiihkeässä syleilyssä.

No, se juttu on valmis. En viitsi nähdä vaivaa kirjoittaa sitä kokonaan ulos, kaikkine täytelauseineen ja pahaenteisine vihjeineen. Kuvitelkaa, lukijat, mieluummin itse, niin saatte juuri sellaisen version tarinasta joka teitä miellyttää.

*

Olen joskus lukenut, että omiin uniinsa voi vaikuttaa. Esimerkiksi painajaiseksi muuttuvaa unta voi lähteä korjaamaan, ja näin väistää kulloinenkin kaamea finaali, josta herätään yltä päältä hiessä. Tämä on aivan totta. Hirveässä korkeanpaikankammossani huomaan heti milloin uni alkaa viettää vaarallisille urille, ja silloin yleensä onnistun huijaamaan unta ja muuttamaan käsikirjoitusta.

Mutta jospa olisi joku mies, joka onnistuisi hallitsemaan kaikki unensa, käsikirjoittamaan ne pääosin itse. Hän saattaisi nähdä tuntemattomassa paikassa naisen, ja alkaisi tutkia missä tämä nainen asuu ja liikkuu. Unen mekanismit helpottavat asiaa, sillä mittakaavat voivat hetkessä muuttua täydellisesti. Olen itse usein kävellyt 200 vuoden takaisessa Helsingissä, siis aikana jolloin Senaatintori alkoi muotoutua ja Nikolainkirkko valmistua. Tarvittaessa olen harpannut kevyesti koko kirkon ja muutaman muun rakennuksen ylitse, mutta kun olen sitten astunut kirkon kryptaan, se onkin silmänkantamattoman valtaisa halli, tyyliltään lähinnä varhaista gotiikkaa.

No, tämä mies joka hallitsi uniaan, pystyi tietysti saamaan naisen vierelleenkin, mutta joka kerta tämä äkisti olikin taas kadonnut. Mies tietysti käytti uniinsa suurimman osan vuorokaudesta, ja pääsi yhä lähemmäs naisen asuinpaikan selvittelyssä. Hänelle tuli unessa myös mieleen, että naisenkin uniin voisi vaikuttaa. Näin käykin, ja tuo nainen, aivan etäällä toisessa kaupungissa asuva, alkaa nähdä pakottavia unia miehestä joka etsii häntä.

Molempien terveys alkaa horjua itsepintaisen uneksimisen tähden, mutta sitten käy niin että mies voimakkaan unen seurauksena astuu bussiin ja ajaa jonnekin. Unen logiikan mukaan hän on lähes saman tien pienessä kaupungissa jossain Turun ja Tampereen välimailla, lähtee kävelemään bussiasemalla - ja näkee toisella laiturilla naisen odottamassa. Molemmat tunnistavat toisensa. Nainen sanoo että hän on lähdössä miehen kotikaupunkiin. Sen verran valvetilassa molemmat ovat, että he pystyvät keskustelemaan unitapaamisistaan, ja huomaavat vähitellen, että...

Tällä kohtaa voi valita tarinan päätöksen onnellisen ja onnettoman kehityksen tiet. Täydellinen loppu vaatisi tietysti vielä käänteen, joka kääntäisi kaiken kerrotun päälaelleen. Lähdenpä kokeilemaan tätä tarinaa käytännössä. Kerron sitten myöhemmin miten kävi - jos satun olemaan sen verran hereillä joskus. Hyvää yötä. Kello on 23.46 toukokuun 14. päivän iltana.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Mari muro - Marien lauluja



Olen vuosia sitten kertonut täällä blogissa sukulaiskansamme marien suurenmoisesta kansanlaulustosta. Ensimmäinen jutuista on Mari muro - Marikansan suurenmoiset laulut 1, ja toinen on Kansanlaulun lyyrinen syvyys - Marikansan laulut 2. Hurahdin marien kieleen ja laulustoon 70-luvulla, ja minulla on nyt koossa jonkin verran aineistoa, László Vikárin monumentaalisen kokoelman lisäksi sanastoja, kielioppeja ja pari aapistakin.

Vuosien mittaan olen suomentanut ja sovittanut parisen kymmentä marilaulua kuorolle, mutta myös soittimille. Ritvalan Kööristä sain 80-luvulla nuorekkaan ja herkän esitysryhmän niille, ja kaksi lauluista on tämänkertaisella videolla, nauhoitettuina jäähyväiskonsertistani Sääksmäen kirkossa 4.5.2008. Kuvituksena on näkymiä Marin tasavallan (Mari El) järvistä.

Yli puolimiljoonainen Marin kansa ei ole vielä kuollut, kaikista eri aikojen vainoista huolimatta. He ovat suurena vähemmistönä omassa maassaan, ja sirpaleita heimosta asuu myös naapurien alueilla. Väkivaltaa kokee yhä varsinkin heidän sivistyneistönsä ja kansallisen kulttuurin aktivistit. Mutta toisaalta saimme Ylen Teemalta nähdä tänä keväänä poikkeuksellisen fiksun ja lämminhenkisen kuvauksen eri ikäisten marinaisten elämästä ja tarinastosta, vieläpä kauttaaltaan marinkielisenä. Aika lailla ylpeänä huomasin ymmärtäneeni sanan sieltä, toisen täältä - kansanlaulupohjalta se on aika hyvin! Toki en osaisi kysyä mistä menisi bussi pääkaupunkiin Joškar-Olaan, mutta erilaisten kultasten poissa oloa ja sen sellaista kaipuuta ja linnunlaulua ja kukkasia kyllä hallitsen nipin napin siinä ja siinä...

lauantai 10. toukokuuta 2014

Koiruoho, ruusunkukka



P. Mustapään eli Martti Haavion Koiruoho, ruusunkukka on takuulla suomalaisen runouden näteimpiä lemmenlauluja. Tein musiikin niin, että melodian kaksi osaa sopivat toistensa päälle, ja näin syntyy vähitellen intohimoinen nousu sen melodian toistuessa.

Tätä kappaletta en ole julkaissut millään levyllä tähän mennessä. Nauhoitus on jäähyväiskonsertistani Sääksmäen kirkossa 4.5.2008. Ritvalan maineikas Kööri laulaa, Kiira Piiroinen soittaa viulua, ja minä säestän ja johdan.

Mitä tapahtuikaan metsän siimeksessä?



Eino Leinon Maaliskuun lauluja -kokoelmassa on monia kaikuja vanhemmasta runoudesta. Heinrich Heinen lemmenlyriikasta on monia versioita, jopa suoranaisia käännöksiäkin "...neiti niiasi niks...", ja onpa Walther von der Vegelweidenkin kuuluisa eroottinen runo Under der linden saanut tässä kuultavan pikku kaiun. "Minä metsän polkua kuljen" on tosin minimaalinen versio - Leino ei kuvaile tarkemmin mitä ihmettä metsässä oikein tapahtui. Mutta uskollisesti vaikeneva lintu on mukana, ja lehmuksen sijalla tuomi, suomalainen rakkaudenpuu.

Tein tämän laulun Ritvalan Köörille 90-luvulla, ja äänite on jäähyväiskonsertistani 4.5.2008.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Mummo kiipesi puuhun

Kuva: Riikka Kakkurivaara



Sanomalehti Keskisuomalainen kertoi tänään otikolla "Mummo kiipesi puuhun laulamaan - sivulliset kutsuivat poliisin" 72-vuotiaasta mummosta, joka harrastaa puihin kiipeilyä. Hän myös opettaa lapsia kiipeilemään. Muuramen satamassa on mummon lempikuusi, ja vapun aattona hän kiipesi siihen jälleen laulaen Keski-Suomen kotiseutulaulua. Sivulliset kutsuivat poliisin, koska mummo lauloi puussa.

On päivänselvää ja kiitettävää toimintaa tämä poliisin kutsuminen paikalle. Syitä on monia.

1. Epätavallista toimintaa. Googlatessa tulee tulokseksi sivukaupalla varoituksia epätavallisesta toiminnasta, jota näyttää esiintyvän lähes kaikkialla. On selvää, että tällaista havaitessaan viranomaisten on selvitettävä tapaus, ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin. Peukalosääntö on, että jos jokin epätavallinen toiminta ei ole virallisesti hyväksyttyä, se todennäköisesti on kiellettyä. Sivulliset toimivat siis täysin oikein.

2. Laulaminen puussa. On myös niin, että julkisia esiintymisiä varten on viranomaiselle tehtävä asianmukainen ilmoitus, tai hankittava tarvittava huvilupa. Huomiota herättävä julkisella paikalla tapahtuva toiminta on rinnastettavissa esim. anarkistien liikehdintään, ja viranomaisten on tämän vuoksi oltava valppaina js esimerkiksi katkaistava lähistöltä löytyvät astalot joita mahdollisesti voitaisiin käyttää  sopimattomaan toimintaan.

3. Kiipeäminen puuhun. Kiipeilyharrastusta varten on olemassa sisätiloihin rakennettuja kiipeilyseiniä, joissa pitää olla hyväksytyt turvavälineistöt. On selvää, että niitä on käytettävä, mikäli sellaisia kohtuullisen matkan päässä löytyy. On myös huomattava, että puu saattaa vahingoittua siihen kiipeiltäessä. Puut ovat normaalisti yhteiskunnan tai yksityisten omistuksessa, ja vain heillä on oikeus vahingoittaa niitä.

4. Kuntoilu. Vanhus kysyy, onko kuntoilu heiltä kielletty. Tämä retorinen kysymys on tahallisen harhaanjohtava. Kuntoilu on käytännöllisesti katsoen pakollista myös vanhuksille, ja sen laiminlyönnistä heille myös tämän tästä on pakko huomautella. Mutta kuntoilu on syytä suorittaa tätä varten määrätyissä paikoissa, kuten kuntosaleilla, tai pururadoilla. Tällöin on pidettävä huolta myös siitä, että sykemittarit ja muut välttämättömät välineet ovat käytettävissä.

5. Lapsien kiihottaminen sopimattomaan toimintaan. Päiväkodeissa taistellaan kaiken aikaa lasten luontaisen kiipeilyhalun lannistamiseksi. Onhan selvää, että lapsi kiipeillessään voi pudota, jolloin vahingot lankeavat henkilökunnan vastuulle ja korvattaviksi. Yllyttämällä lapsia kiipeilemään mummo antaa väärää ja tuomittavaa signaalia, joka on vastoin yleisiä kasvatusperiaatteita. Yhteiskunnan hyväksyttyjen suositusten ja näkökantojen vastainen toiminta saattaa piankin tulla rangaistavaksi teoksi, kuten jo naapurimaassammekin on päätetty.

6. Laulujen valinta. Jo vuosia sitten on eräs turkulainen sukupuolentutkija todennut, että maakuntalaulkut ovat eksklusiivisia ja syrjiviä, ja loukkaavat muualta tulleita. On vain ajan kysymys, milloin maakuntalaulut kielletään, ja mummon provokaation jälkeen se saattaa piankin koittaa.

On lopuksi todettava, että suvaitsevuuskasvatuksen tärkeänä tavoitteena on epätavallisen toiminnan estäminen, sekä tiedostavan, edistyksellisen yhteiskunnan ideaaleille vastakkaisten provokaatioiden jyrkkä ja yhä perusteellisempi kieltäminen. Suvaitsevasta yhteiskunnasta on kitkettävä pois kaikki mikä vähimmässäkin määrässä voi asettaa sen jalot tavoitteet kyseenalaisiksi! Ja mummolle lähestymiskielto kaikkia puita ja julkisia paikkoja kohtaan!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Satakieli laulaa hyvin hiljaa



Tässä on ensimmäinen esityskelpoinen lauluni "Satakieli laulaa hyvin hiljaa". Tein sen joskus 16-vuotiaana. Runo on tietysti Aaro Hellaakosken, sen runoilijan johon kiinnityin jo poikana, hänen kokoelmastaan Sarjoja (1952), ja sen sarjasta Satakieli. Yritin tehdä laulua kahdesta muustakin rsarjan runosta, mutta niistä ei tullut tarpeeksi hyviä. Sittemminhän on vuosikymmenten mittaan syntynyt kymmenittäin Hellaakoski-sävellyksiä; tämä on ensimmäisenä silti kovin läheinen. On liikuttavaa kuunnella sen pojan varhaista musiikillista ajattelua, joka itse yli 60 vuotta sitten olin...

lauantai 3. toukokuuta 2014

Nuorucaisen tapain sijvollisuudest III



Nyt Erasmus puhuu kanssakäymisestä, eli vuorossa on

III. Lucu. Cansa Käymisest.

1. JOs jocu tule wastan Tiellä / eli wanhudens tähden cunnioitettawa / eli suuresa arwosa pidettäwä / eli mutoin Cunnian mahdollinen; nijn muistacon Poica pois tieldä poiketa / nöyrästi paliasta pääns / ja myös taidutta wähän polwiansa. 

2. Waan eij hän nijn mahda ajatella. Mitä minun on tundemattoman cansa?                         

Mitä minun on sen cansa / joca eij mulle mijtän hywä tehnyt ole ?                         

Eij tätä cunniaa tygölueta Ihmiselle / eij ansiolle / mutta Jumalalle.                         

3. Nijn Jumala on käskennyt Salomonin cautta / joca käski nousta ylös harmapään edesä.                         

Nijn myös Pawalin cautta / joca Papeille cahdenkertaisen cunnian tehtä neuwo.                         

yhdesä summasa / osotta caikille cunnia joille cunnia tule / sisälle sulkein myös pacanallisen Esiwallan:                        

Ja jos Turki ( joca pois olcon ) meidän ylidzem hallidzis / nijn me syndiä tekisimme / jos me häneldä / Esiwallalle welwollisen cunnian kielläisimme. 

5. Nyt myös wertaisten seasa pitä sillä Pawalin sanalla sia oleman. Ennättäin toinen toisens cunnialla.                         

Joca wertaisens eli alimmaisens ennättä cunnialla / eij hän sentähden itze tule wähemmäxi / waan sijwollisemmaxi ja cunniallisemmaxi.

21. Pojan Susta rumasti cuulu Wala / joco se olis leickinen eli wacainen asia.                         

22. Sillä mikä on rumembi cuin se tapa / että mutamisa Maanpaicoisa ioca colmanden sanan Picaisetkin wannowat / Leiwän / Wijnan / Kyntilän / ja monen muun cappalen cautta.

25. Jos asia nijn wati / että jocu häwyllinen Jäsen pitä nimitettämän / nijn hän kehnollisella peitetyllä puhella / sen asian tietä andacon.                           

26. Jos taas jotakin on tapahtunut cuin cuulialle cuohitoxen matcan saattais / nijn cuin jos jocu puhuis oxennuxest eli salaisest huoneest eli Ihmisen jäljest / nijn sanocon. luwalla sanoin.

27. Jos jotakin on tacaperin ajaminen / nijn catzocon ettei hän sano. Ett sinä oikein puhu / lijoitengin jos jocu wanhembi puhu / mutta anocon lupa ja sanocon. minulle toisin on juteldu sildä ja sildä.

31. Langeta toisen puhesen ennen cuin hän juttunsa lopetta / on tawatoin. 

35. Muiden asioista älä pidä murhetta / ja jos jotakin näet eli cuulet / nijn laita idzes nijn / ettäs sen cuins tiedät / ikänäns cuin ett tiedäisickän. 

IV. Lucu. Leikistä.                                                                                    

1. WApaisa Leikeisä olcon iloisus läsnä / caucana olcon eripuraisus rijtain alcu / pois olcon petos ja walhet. Sillä näistä harjoituxista ulos käywät suret wäärydet.                                                                                        

2. Parammin se woitta joca campauxelle myöden anda / cuin se joca woiton pitä.                                                                       

3. Älä sano Eroittaita wastan. Jos sinulla tottumattomain cansa on kilwoitus / ja aina taidat woitta / nijn salli idzes toisinans woitetta / että leicki olis sitä iloisembi.                          
4. Jos alemmaisten cansa leikitän / nijn älä siellä ole tietäwänäskän ettäs olet ylemmäisembi. Lystin wuoxi on leikitzeminen / eij woiton tähden.                                                                                             

5. Sanotan Poicain luonnon eij misän enämmin idziäns näyttäwän cuin Leikisä. 

V. Lucu. Sängycamarista ( Cammiosta. )  

1. CAmmiosa kijtetän hiliaisus ja kehnous. Tosin huuto ja jaaritus on sijwotoin / palio enämmin wuotesa.                                                                        

2. Taicka pääldäs risuisas eli nostesas / muista aina kehnoutta / ja waroi ettes jotakin paliastais muiden silmäin edes / jonga tapa ja luondo owat tahtonet olla peitos.                                                                                      

3. Jos sinulla cumpanis cansa on yhteinen wuode / nijn maca alallas / älä myös Ruumistas heitellen idziäs paliasta / äläkä peitettä ( Ylistä ) wetäisäs ole cumpanilles waiwallinen. 

6. Sitten cuins olet tyhiendänyt wadzas / älä tee mitän / ennen cuins peset caswos ja kätes / ja Suus wirutat.

10. Päätöxexi minä lisään yhden Manauxen / joca minulle näky olewan mahdollinen ensimmäisen siaan.                                                                                            

11. Se on suurin sijwollisuden osa / coscas ett idze cosca wäärin tee / ettäs muiden wiat mielelläs andexannat / ja ett sentähden cumpanias pidä sen pahembana / waicka eij hänellä ole nijn caunijt tawat. Sillä on nijtäkin jotca tapain taitamattomuden muilla lahioilla parandawat.                                                                       
                                                                    
13. Ja jos sinun cumpanis taitamattomudest erehtty / sijnä tosin asiasa cuin on josakin arwosa / nijn sijwollinen on händä yxinäns ja ystäwällisest neuwoa. 

Wijsaasti puhuu suuri opettaja tässä, ja ehkä yllättävänkin laajasydämisesti. Sitä mitä hän kirjassaan sanoo, ei puoli tuhatta mennyttä vuotta ole paljonkaan paremmaksi pannut. Mitä suomennokseen tulee, ihailen sen lennokkuutta ja hämäläis-satakuntalaista letkeää puhetta. Monet näistä sanonnoista ovat käypiä tänäänkin. 

perjantai 2. toukokuuta 2014

Nuorucaisten tapain sijvollisuudest II

Annan Erasmus Rotterdamilaisen antaa lisää ohjeita Nuorucaisille. Nyt seuraa Cullaisen Kirian Toisen Osan 1. Lucu, eli Ruumiin Waatettamisest.

2. Ehkei täsä wissiä muoto taita edes kirjotta / sentähden ettei caickein Wara eli Arwo ole yhtäläinen / eikä jocaitzes Maanpaicas ole ne samat sijwolliset ja sijwottomat / wijmeisex / eikä joca aica ne samat kelpa eli eij kelpa.                         

3. Mingätähden nijn cuin monesa muusa / nijn myös täsä on wähä myöden andaminen Sanan lascun jälken / Laille ja Macunnan Tawalle / nijn myös Ajalle / josta waarin ottaa käskewät Wijsat. 

5. Wetä peräsäns pitkiä Lieppeitä / Waimowäesä nauretan / Mies Wäesä laitetan / jos se Cardinaleille ja Pispoille on sowelias / jätän minä muiden duomita.                             

6. Coriat Lijna Waatet owat aina häpexi lujetut / nijn Miehille cuin Waimoille; Sillä tämä on toinen Waateen Tarwet / että se peittäis ne / cuin häpjällisest Ihmisten Silmille osotetan.

8. Mutoin nijn lyhy Watet / ettei se cumartawalle peitä nijtä paickoja / joille tulee Cunnia / on jocapaicas cunniatoin.  

11. Halpa Waatteen parsi sopi Nuorucaisille hywin / mutta paitzi Saastaisutta.                         

12. Muutamat sijwottomast heidän Ihocastens / ja Hameens Partaat / oman Wetens priscotuxella painawat / taicka powensa ja Hiansa sijwottomalla / Klijsterillä ( Woitella ) eij Klijtulla , waan Sieranden ja Suun Cuolalla pyhkiwät.

15. Jos Wanhembas owat andanet sinulle caunit Waattet / nijn älä itziäs catzele alaspäin kätyillä Silmillä / äläkö ilosta kehu / ja muille näyttele / sillä toinen on Maracattein / toinen Rijkincuckoin tapa. muut mahtawat ihmetellä / älä sinä ole tietäwänäskän / ettäs hywin olet watittu.                              

16. Jota suurembi Onni ( Rickaus ) on / sitä otollisembi olcon Siweys.

Colmannen Osan II. Lucu. Tawoista Wierasten pidoisa.

1. PIdoisa ocon iloisus läsnä / eij pramius. älä istu Pöydän tygö mutoin cuin pestynä / mutta ennen leicka Kyndes / ettei nijhin mitän saastasta tartuis / ja sinä cutzutan Licasormexi.                         

2. Heitä myös ennen Wetes salaisest / taicka jos asia nijn waati / tyhiennä myös watzas. jos myös tapahtu / että jotakin kiindiäst on solmettu / nijn on tarpellinen siteitä wähän hellittä / joca Pöydän tykönä soweliattomast tapahduis.                         

3. Käsiäs pyhkeisäs heitä myös pois caicki cuin mielelles on surullinen.                         

4. Sillä Pidosa eij sowi olla surullisna / eikä ketän surullisexi tehdä

8. Atrioitesas pidä molemmat Kätes Pöydällä / eij yhdesä / eikä Lautaisen päällä.

10. Nojata Pöydän päälle taicka toisella / taicka molemmillä Kynnärpäillä / wanhudesta eli taudista wäsyneille sallitan.

22. Alca Pito cohta juomisella / on Juopulallein Tapa / jotca juowat / eij että he janowat / mutta että heidän Tapans nijn on.

28. Sekä Wijna sekä Olut eij wähemmin cuin Winacan juowuttawainen / nijn cuin se poicain terweyden wahingoidze / nijn myös hywät tawat turmele. 

30. Muutoin nijtä jotca mielelläns Wijna juowat / nämät Palcat seurawat. ruostunet Hambaat / rippuwaiset Posket / punaiset Silmät / hämmästywäinen Mieli / lyhykäisest sanottu. Wanhuus ennen wanhuden aicaa.

39. Sormensa Liemeen casta / on taloinpoicainen tapa / waan ottacon Weitzellä eli Gaffelilla mitä hän tahto eikä sitäkän walitco coco Fadista / nijn cuin hercullisien tapa on / mutta ottacan sen cuin hänen edesäns on.

61. Cuoria Munaa Sormein Kynsillä eli Peucalolla / on naurollinen / tehdä sitä ulos pistetyllä Kielellä / on wielä naurollisembi / Weitzellä se tapahtu soweliammast.

64. Lautaista eli Fatia / johon sokerita / eli muuta makiaa on tartunut / Kieleläns nuolla / on Kissain työ eij Ihmisten.

91. Juomisesa pitä olemaan wapaus.                          

Häpiällienen on / nijn cuin Flaccus sano / edes tuoda jos jotakin joldaculda atrioitesa on ajattelemattomast tullu sanotuxi.                         

92. Mitä siellä tapahtu eli sanotan / on Wijnalle tygölukeminen / ettes tätä cuulis. minä wihaan muistawaa juomacumpania. 

(Jatkuu)

torstai 1. toukokuuta 2014

Nuorucaisten tapain sijvollisuudest



Nyt kun lukijat ovat aukaisseet silmänsä Walpurin päivään kaikkien edellispäivän raskaittenkin toimien jälkeen, onkin syytä katsoa mitä suuri opettaja Erasmus Roteródamus eli Rotterdamilainen sanoo kirjassaan Cullainen kiria, Nuorucaisten tapain sijvollisudest. Sen hän kirjoitti sponsoriruhtinassukunsa prinssille 1530, ja kirjasta tehtiin käännöksiä ja painoksia aina 1800-luvulle asti. Suomeksi kirja julkaistiin piispa Gezelius vanhemman kirjapainossa 1670. Minullakin tämä kirja oli, vuonna 1961 julkaistua rajoitettua painosta, mutta sen joku lainasi eikä palauttanut. Mutta ei hätää. Netistä löytyy koko teksti, sekä erinomaisen kiinnostava Pirkko Forsman Svenssonin tutkielma suomennoksesta ja sen mahdollisista tekijöistä.

Siis hyvät herrat (naisille ei toki sovi neuvoja antaa), lukekaapa tästä joitakin otteita. Muutamissa sanoissa olen lukemisen ymmärtämiseksi hiukan korjannut kirjoitusasua.





Ensimmäisen Osan I. Lucu. Caswoin Soweliaisudest

1. ETtä sijs yxi Sijwollinen nuorucaisten Toimi joca harald mahdais itzens osotta / ( mutta se osotta itzens enimitten Caswoisa ) nijn pitä Silmät oleman lembiät / Kehnot / Sijwolliset. Eij julmat / joca on julmuden mercki. Eij häpemättömät / joca on häpemättömyden. eij hälywäjset ja juoxendelewaiset joca on tyhmyden. eij carsaat / joca on lulijtten ja pahain juonden ajattelewaisten. eij ylon isoxi lewitetyt / joca on houraitten. eij usein iskewäiset Silmälaudoilla ja Silmäcarwoilla / joca on huikendelewaisten. eij hämmästywäiset / joca on hämmästynyitten / joca wirhi on Socratexesa merkitty. eij aiwan teräwät / joca on wihaisuden mercki. eij wilcuttawaiset ja nijn cuin puhuwaiset; joca on häwyntiettämättömyden mercki; mutta yhden hillityn ja ystäwällisen toimen ulos näyttäwäiset.                               

Sillä eij se ole pahoin sanottu wanhoilda Wijsahilda. Silmät Sisun ilmoittawat.

3. Mutta mikä luonostansa on sowelias / se myös caickein tykönä pitää pidettämän soweljasna.                              

4. Waicka näisäkin toisinans hywin sopi / että me caickinaiset Tawat oppimme / ja Maacunnan Tawan jälkeen itzem laitamme. 

7. Sijwotoin on catzoa jongun päälle cosca toinen Silmä ummesa on.

10. Otza myös pitä oleman iloinen ja tasainen / yhden hywän oman tunnon ja wapaan luonnon osottawainen; eij ryppyin wedetty / joca on wanhuden. eij lijckuwainen / joca on Ilicottein. eij julma / joca on Sonnein.

11. Sieramista pitä pois oleman Rään riettaus / joca on Rietasten Mercki. Se Wika myös wijsalle Miehelle Socratexelle on Häpiäxi lujettu.                           

12. Niistää Lakilla eli Waatteella / on Taloin-poicain tapa. pyhkiä Käsiwarrella eli Kynärä-päällä on Suolaitten; eij ole myös palio sijwollisembi sitä Kädella tehdä / jos cohta Rään Watteisijs pyhijt.

13. Lijnaisella nijstä Sieranden sastaisutta / on sijwollinen / kääten wähän siwulle rumistansa / jos sijnä on läsnä cunniallista Wäke.                            

Jos jotakin on mahan heitetty / sitten cuins olet nistännyt Nenäs cahdella Sormella / nijn pitä se cohta Jalalla pois pyhittämän. 

15. Wielä surembi wirhi on myös cuorsata / joca on kiucutzewaisten / jos se ainoastans tapahtu Tawast.                         

Sillä Rascas-Rindaisille / joilla on lyhyt Hengen weto / annetan se myöden.

27. Suu eij pidä yhteen puserrettaman / joca on sen tapa / cuin pelkää nielewänsä toisen Hengee. eikä auki oleman / joca on Narrein. mutta / nijn cuin Hulet toinen toisellens suuta andaisit / pitä kijnni ( ummes ) oleman.                         

28. Sijwotoin myös on ulos wenyttetyin Hulten cansa wiheldää / ehkä se wanhoille Herroille / Wäen läpikäiwille / pitä myöden annettaman. Sillä nijden caicki hywin sopi / mutta me Poicaa harjoitamme. 

 33. Se myös pahoin sopi / että mutamat nauraisansa hirnuwat.                         

34. Sijwotoin on myös se nauru / joca suun lewittä / rypistäin posket ja paliastain Hambaat / joca coirain tapa on / ja cudzutan Sardonialaisexi nauruxi.                          

35. Mutta nijn pitä caswon iloisuden näyttämän / ettei se suun muoto ( omaisutta ) wirhidze / eikä ole mercki yhteen irtaimeen sisuun.                          

36. Hulluin puhet nämät owat. minä repeen naurosta / halken naurosta / cuolen naurosta / etc.                         

Jos nijn naurollinen asia tapahtuu / että se wastaan meidän tahtom sen muotoisen nauron matcaan saatta / nijn pitä caswo peitettämän lijnalla eli kädellä.                          

37. Yxinäns / eli ilman jotacuta / julkista syytä nauraa / tygö lujetaan eli hulludelle eli mielipuolisudelle.                

43. Käännä idzes pois / cuin sinä syliet / ettes jongun päälle sylie eli priscoita.                         

50. Jos yskä waiwa / waroi ettes jongun suhun yski / ja olcon pois turhuus pytä selkiämmäst yskiä / cuin luondo waati.                         

51. Coscas tahdot ylenandaa / nijn mene wähän taamma. Sillä ylen andaa eij ole häpiä / waan saatta idzelens ylänannon juomisesta / on rumaa.

II. Lucu. Pään cauniudesta.                           

1. TAloinpoicainen tapa on / olla harjamattomalla Päällä.                           

2. Puhtaus pitä läsnä oleman / waan eij semmoinen caunistos / cuin Pijcoilla on.                         

3. Saiwarten ja Täiden riettaus pitä pois oleman. Kynsiä usein Päätäns muiden tykönä / eij ole sowelias. Nijn myös kynsiä muuta Rumistansa / on sastainen / lijatengin jos se tapahtuu tawasta eij tarpeesta. 

III. Lucu. Muista ulconaisista Rumijn Jäsenistä.

8. Nijtä Jäsenitä / joihin Luondo on häwyn yhdistännyt / paliastaa ilman tarwetta / pitä caucana oleman wapaasta Luonosta;                           

9. Ja jos tarwet sen waati / nijn se cuitengin pitä tehtämän cohtulisella Kehnoudella / ehkei yhtän todistaja ( Näkiä ) läsnä olis.

11. Mutta joidenga Jäsenden päälle catzelemusta on sijwollinen muiden Silmäin edes pejttä / nijtä palio wähemmin tule muiden anda pidellä.                              

12. Wijwytta omaa Wettäns on Terweydelle wahingollinen / salaisest heittä / häwyllinen.                         

13. On nijtä jotca käskewät / että Poica kijnnilikistetyillä Peräpuolilla Watzan puhalluxen pidättäis; waan eij se seiso hywin / coscas sijwollisexi pydät näkyä itzelles Tautia tuottaa.                            

14. Jos saa wälttää / nijn hän tehköön sen yxinäns. jos eij. nijn wanhan Sananlascun jälkeen Yskällä Watzan puhalluxen peittäköön.                            

15. Muutoin / mixei he myös samalla waiwalla käske / ettei he Watzansakan tyhiennäis ? sillä wijwyttää Puhallusta on wahingollisembi / cuin Watzan Riettautta pidättää.

(Jatkuu)