Jussi Kuuliala: Niittysaaren rantaa |
Tällä kertaa en piirrä mielessäni lävistäjiä tai muitakaan geometrisia analyysiviivoja. Tuskin Jussillakaan on sellaisia pyörinyt mielessään tätä kuvaa ottaessaan. Mutta tuli mieleen sekin teoria, jonka mukaan maiseman kauneuden tajuaminen saattaa olla ikivanhaa perua, vaistoihin kätkeytynyt muinaisen ihmisen reaktio.
Kuvasta huokuu rauhaa ja turvallisuutta. Pienen poukaman edessä on pienenpieni saari, joka ei suinkaan estä näkemästä kauemmas. Tässä on yksi olennainen tekijä muinaista ihmistä ajatellen. Hänelle oli tärkeää olla suojassa vieraiden katseilta, mutta myös se oli tärkeää että hän lymypaikastaan käsin pystyi näkemään kauas. Pienen poukaman rantakasvien sekaan oli hyvä vetää haapio näkymättömiin. Poukama oli tuulten suojassa, ja pikkusaari toimi aallonmurtajana. Poukaman ja pikkusaaren tienoilta oli ehkä helppo pyydystää kalaa ja jopa vesilintuja.
Itse asumus saattoi olla sisemmällä saaressa, yhäkin suojassa tuulilta ja katseilta. Kuvan voi kuvitella esittävän sitä näkymää, joka aukeni oviaukosta eteen eli etelään, tai ehkäpä lenseään länteen. Todellisuudessa kuva on otettu suunnilleen lounaaseen tai etelälounaaseen. Se noudattaa ihmisen vaistomaista pyrkimystä kehyksiin, kun varsinkin sekä vasen että oikea reuna ovat tummat ja puiden varjostamat. Perinteisessä maalaustaiteessa katsottiin usein, että kuvassa esiintyvän liikkeen vastainen reuna piti jollain tavoin vahvistaa, ettei kuva "vuotaisi" ulos. Tässä maisemakuvassa reunojen tummuus edustaa hyvin asumuksen suojaisia seiniä, ja vastaa siis turvallisuuden vaatimuksia.
On suojassa, mutta näkee silti kauas. Mitäpä muuta muinainen kalastaja ja hänen perheensä eniten kaipasivat? Sen vuoksi näkymä oli käytännöllinen - ja sitä myötä meidän mielestämme kaunis.
Otsikon kysymykseen vastaisin omalta kohdaltani vahvasti kyllä. Reunat, aidat, turvallisuus. Tämä on mun paikka, tänne saa tulla vain kutsuttaessa. Toki voi välillä istua paljaalla kalliolla meren aavaa ihailemassa, mutta pitää olla myös se turvapaikka aina olemassa.
VastaaPoista