Ei todellakaan mene hyvin

Brysselin terrori-iskut järkyttävät valtionpäämiehiä, jotka yksimielisesti lupaavat päättäväisiä toimia tämän terrorismin lopettamiseksi. Sitten vähäksi ajaksi rauhotutaan. Mitään erityistä ei terrorinvastaisella rintamalla näytä tapahtuvan. Sitten pamahtaa Roomassa ja Berliinissä. Valtionpäämiehet järkyttyvät, lupaavat yksimielisesti jne.

Samaan aikaan käynnistetään kliseeautomaatit. "Yksittäistapauksista" ei juuri enää kehdata puhua, mutta eurooppalaisten syyllistäminen "rasismista" on edelleen suosittua. Näin tapahtui mm. Kokoomuksen tiedotuksessa. Synnin palkka on kuolema, kuten tiedetään.

Mietin vain, että jossain vaiheessa meidän totuttu yhteiskuntaelämämme saattaa mullistua, kun väki ryhtyy miettimään olisiko asiaintilaan vaikuttanut se vaikutusvaltainen joukko, joka joko typeryyttään, tieten tahtoen, jaloa omahyväisyyttään  tai ideologiansa sokaisemana on myötävaikuttanut näihin kauheuksiin. Jihadistit saavat aikaan sen sekasorron jota haluavatkin. Länsimaat ovat romahduksen partaalla.

Tämä sota ei lopu, ennenkuin jonpi kumpi osapuolista on nujerrettu kokonaan, islamistit tai läntinen kulttuuri. Vain yksi on varmaa: ihmisiä tulee kuolemaan tuhansittain, ehkä jopa miljoonittain.

*

Ennen Brysselin tapahtumia täällä puhuttiin virpojatrulleista. Ei ole rajaa sillä, kuinka aiheesta osataan pahastua. Ensin muuan rouvashenkilö näkee ikkunasta huipipäisiä virpojia, tulkitsee heidät toisrotuisiksi, ja repii sukkahousunsa. Myönnetään: huivit kuuluvat virpojien asuun, samoinkuin naisten taannoiseen kirkkopukeutumiseenkin.

Mutta ei tässä kaikki. Aikaisemmin olivat oikeaoppisimmat ortodoksit repineet hiuksiaan sen vuoksi että heidän virpomisperinteensa oli ryöstetty puolipakanallisen läntisen perinteen pilattavaksi. Ateistit puolestaan tähdentävät, että virpomisella ei ole mitään tekemistä uskonnollisten perinteitten kanssa. Ja lopuksi terveysaktiivit ovat pahentuneet makeisten ja suklaan tuputtamisesta lapsille.

Ja niin, eivät pahentumisen aiheet tähänkään ole loppuneet. Osa pennuista on aivan oikein ymmärtänyt nykyisen taloudellisen ajattelutavan, ja kieltäytynyt karkeista ja suklaamunista. He vaativat riihikuivaa rahaa, muussa tapauksessa ovenpieliin ja pihalle on saattanut ilmestyä jotain vähemmän toivottavaa.

Pahennuksen ytimeen on iskettävä armotta. Virpominen on heti kiellettävä. Varmuuden vuoksi kaikki muukin hauskanpito on saatettava epäilyttävään valoon, mikä jo perinteisesti onkin ollut varsin yleinen ajatuskanta. Se on ehkä ollut mukana geneettisessä perimässämme jo kauan ennen poliittisen korrektisuuden synkkiä aikoja.