Mäkäräinen, yksin erämaassa shakaalien varjostamana

Kun urheiluliitolla on vain yksi korkeimman kansainvälisen tason urheilija, ja lajin muut edustajat täyttävät vain maakiintiötä, pääsemättä edes maailmancupin pisteitä saaneiden suureen joukkoon, syntyy iso pulma.

Kun tastalla muhii ankara koulukuntariita, ja kulisseissa juonitellaan ja kyräillään, tulokset näkyvät järkyttävinä. Näin kävi mäkihypyssä, ja näin on nyt käymässä myös ampumahiihdossa.

Kaisa Mäkäräisen vihamiehet ovat suomalaisia. Heidän äänitorvinaan ovat jo pitkään toimineet molempien iltalehtien urheilutoimittajat. He täyttävät lehtensä vain kevyesti peitellyillä happohyökkäyksillä, viimeksi tänään maanantaina 23.3. kun Ilta-Sanomat julkaisi koko aukeaman aiheesta.

Iltalehtien tapa hyökätä Mäkäräisen kimppuun on monitahoinen. Ensin tehdään juttuja Mäkäräisen hirmutuloista. MM-pronssia suurempi uutinen oli hänen siitä saamansa 7000 euron palkkio. Harva liigakiekkoilija vaivautuisi tuosta summasta edes nousemaan sängystä, muiden rahakkaiden lajien edustajista puhumattakaan. Ilta-Sanomat julkaisi nyt laskelman Mäkäräisen koko pitkän uransa aikana saamista palkkioista, jotka nousivat yli 800000 euron. Juttuihin ei sisällytetä minkäänlaisia arvioita siitä, miten ja mihin
hän on rahoja käyttänyt, annetaan ihmisten vain kehitellä kateuttaan toivotulla tavalla. Iljettävin teksti julkaistiin jo kauan sitten: todettiin ettei menestystä ole juuri tullut (!), mutta Mäkäräinen nauraa silti pankkiin mennessään.

Toinen tapa on kehrätä painetta arvokisojen alla ja aikana. "Kestääkö pää, kestääkö pää", on yleisin hokema. Viimeisimmät kaksi MM-pronssia eivät toimittajapoikia lämmitä, ja muiden kisojen voittoja vähätellään "paineettomuudella" tai "toisten väsymisellä". Suomalaisen ampumahiihdon nykytilassa aivan kaikki on Mäkäräisen harteilla. Kuten hän itse on kertonut, suurten maiden kilpailijat leireilevät ja harjoittelevat isolla joukolla, ja myös sopivalla tavalla paineistettuina. Mäkäräinen on yksin.

Ilta-Sanomat kysyy retorisesti, pitäisikö Ampumahiihtoliiton olla vain "Team Mäkäräinen", vai "aivan oikea liitto". Jotta jälkimmäinen toteutuisi, päävalmentajaksi tulisi valita hra R. Mäkäräisen nykyinen valmentaja hra P. ei ilmeisesti sovi kaavailuihin. Taustalla on havaittavissa samanlaista valmentajasotaa kuin mäkihypyssä, tai lievemmässä muodossa myös maastohiihdossa.

Mutta katsotaanpa tilannetta Mäkäräisen kannalta. Hänellä olisi ilmeisesti vielä virtaa jatkaa kilpailemista ainakin ensi vuonna. Hän on tällä hetkellä maailman huipulla, ja jos hän lopettaisi, kaikki smenestykseen johtanut ankara työ olisi tavallaan jäänyt kesken. Hän huomauttaa itse, että yksi ainoa loukkaantuminen veisi sekä häneltä että hänen mieheltään työn. Mies on opettaja kuten valmentajakin, ja molemmat ovat virkavapaalla.  Ilmeisesti sekä Mäkäräisen mies että valmentajakin ovat tavallaan avainhenkilöitä henkilöiidoissa. Heistä ilmeisesti haluttaisiin eroon.

Kaiken huipuksi liitto on määrännyt SM-kisat samalle päivälle kuin maastohiihdon viimeiset kisat. Osallistuminen ampumahiihdon kisoihin ei olisi kilpailullisesti mielekästä. Maastohiihdon puolella kilpailua olisi yllin kyllin, ja siellä Mäkäräinen voisi myös testata hiipuvaksi arvelemaansa hiihtokuntoa. Osallistuminen maastohiihdon kisaan olisi kaikin puolin hyödyllistä, mutta se merkitsisi suoraan välirikkoa ampumahiihtoliiton kanssa, joka menettäisi valtavasti yleisöä ja rahaa.

Suoranainen kateus, vaikeat henkilösuhteet ja klikkiytyminen, sekä yhden superurheilijan suunnaton ylivoimaisuus ovat viemässä tilanteeseen, jossa ei ole kuin huonoja ratkaisuja. Se kertoo myös suomalaisesta urheilujohtamisesta, ja supisuomalaisesta tavasta kohdella yksinäistä poikkeusyksilöä. Urheilun ja urheilun ystävien kannalta Mäkäräisen lopettaminen olisi kohtalokas isku. Me menettäisimme ainoan hiihtolajien supermestarin, ja ampumahiihto menettäisi tenhonsa suomalaisten silmissä. Valtavat yleisömäärät Euroopassa, Venäjällä ja Amerikassa eivät enää merkitsisi mitään täällä. Tämän vuoksi "Team Mäkäräinen" voisi vielä yhden vuoden verran olla väliaikaisratkaisu. Mutta se saattaisi todellakin, kuten urheilija itse sanoo, sortua loukkaantumiseen tai sairastumiseen.

Mutta antaisihan se toisaalta iltalehtien urheilupoliitikoille herkullisen jatkoajan vatsahappojen purskautteluun.