Presidentti Trump oli kiusaantunut Helsingin-kokouksessa syytöksistä joiden mukaan Venäjä oli sekaantunut USA:n vaaleihin. Hän puhui asiasta sen vuoksi vähän löysästi. Tämän seurauksena Trumpia syytellään kotimaassaan nyt vihollisen kanssa veljeileväksi maanpetturiksi.
Ranskan presidentti Macron tapasi Putinin viime vuonna. Macronin vastustajat ja osa omistakin kannattajista hermostuivat pahanpäiväisesti.
Sekä Macron että varsinkin Trump ovat tulleet vallassa olleen poliittisen rälssin ulkopuolelta. Heitä kohtaan vallitsee sen vuoksi ankara kauna ja syvä katkeruus valtansa menettäneiden keskuudessa, ja kun osa mediasta on tottunut toimimaan tuon syrjäytyneen rälssin kanssa, sekin osallistuu tähän vihanpitoon.
Emme edes voi kuvitella poliitikkoa, puoluetta tai ideologiaa ilman "vihollista", jota vastaan periksi antamatta "taistellaan". Viholliskuva on näille välttämätön, se oikeuttaa heidän olemassaolonsa ja taistelunsa.
Tämän vuoksi viha, leppymätön ja katkera viha on niin keskeinen ilmiö sekä kansojen sisällä että niiden välillä. Tämän vuoksi myös "veljeily" on yleisen käsityksen mukaan silkkaa "petturuutta".
Kun siis joku Trump, oudosti ja ehdottoman epädiplomaattisesti käyttäytyvä valtionjohtaja käy keskustelemassa kansainvälisten häirikköjen kanssa, tapaa sekä pirun (Kim) että belsebuubin (Putin), sitä pidetään paheksuttavana. Entäpä jos henkilökemiat osuvat edes sen verran yksiin, että herrat voivat ainakin sanoa tuntevansa toisensa? Eikö se olekin äärimmäisen arveluttavaa? Entäpä jos se tavalla tai toisella edistääkin keskinäistä toimeentuloa ja sitä myötä rauhaa? Sehän juuri tässä pelottaakin, syistä joita kuvasin edellä.
Viha, katkeruus ja kauna kuuluvat ihmisluonnon keskeisiin tunteisiin. On kutakuinkin normaalia, että ihminen syyttää omista ongelmistaan muita, sen sijaan että pyrkisi tutkimaan ongelmiensa syitä ja mahdollisesti korjaamaan niitä. Sosiaalinen media, tämä some on tuonut sen näkyviin oikein kunnolla. Kun ihmisluonto nyt kerran on tällainen, on erityisen helppoa kiihottaa ihmisiä toisia vastaan. Tällä tavoin jokainen valtaa, asemaa, mainetta tai rahaa hamuava toivorikas ideologinalku voi lähteä kokeilemaan siipiensä kantavuutta.
Siitä miten on, ei voi päätellä miten asioiden tulisi olla. Totunnaisuus voi sokaista meitä näkemästä tarkemmin. Status quo voi olla petollinen.
Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että presidentti Trumpin omituisista alotteista voi olla jotain myönteisiäkin seurauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti