Yllä on hellenistisen kauden veistos, niin sanottu Laoko'oon-ryhmä, pyöreästi 2000 vuoden takaa. Alla on toinen samanikäinen hämmästyttävä työ, Farnesen härkä.
Molempia mestariteoksia katsellessa huomio kiinnittyy paitsi veistäjien valtavaan ammattitaitoon, myös niiden dynaamiseen ja rytmiseen sommitteluun. Kolmiulotteinen tila oli antiikin mestareilla täydellisesti hallussa, tilassa kiertävät muodot ja jännitteet ovat erityisen kompleksisia.
1500 vuotta myöhemmin uusi Eurooppa oli kehittynyt taas niin pitkälle, että myös kuvanveisto nousi antiikin tasolle. Monet mestariveistäjät olivat myös mestariarkkitehtejä, historian suurimpia, kuten Michelangelo, jonka teos Pietá on tässä:
Tämä teos on siitä erikoinen tai harmillinen, että pienikin muutos valaistuksessa muuttaa myös sen sävyjä ja ilmettä. Niinpä siitä on vaikea löytää omia havaintoja vastaavia valokuvia.
Jos renessanssi ja barokki tavoittivat suvereenisti antiikin taiteellis-teknisen tason, materiaalin käsittelyssä mentiin vielä pitemmälle. Tässä on mestariarkkitehti Berninin työ Pyhän Teresan hurmio. Sen luona voi viipyä loputtomasti, vaikkapa ihmettelemässä miten materiaalit vaihtuvat toisiksi lähes huomaamatta:
Huikea kuvanveistokyky jatkui vielä 1700- ja 1800-luvuilla. Vain yksi esimerkki, Canovan Eros ja Psykhe, jossa jälleen voi loputtomiin ihastella ja analysoida kolmiulotteisen muodonnan häikäisevää moninaisuutta ja dynaamista koherenssia:
Nyt seuraa kysymys: Minne tämä suurenmoinen kuvanveiston taide ja taito on kadonnut? Tuntuu siltä, kuin tämä Louvressa säilytetty alkeellinen muinaisveistos saattaisi nykytaiteilijan luomuksena kohota vaikka valtionpalkinnon arvoiseksi:
Tekijänoikeussäädökset estävät minua näyttämästä erinäisiä viime vuosikymmenien julkisia veistoksia esimerkiksi Helsingissä. Ehkä se on hyväkin.
Kadonnut on tämä klassinen veistäjien mestaruus. Mutta sellaista kyllä monet kaipaisivat kaiken nykypäivän sotkun tilalle. Hyvä ja paljon pilkattu esimerkki siitä on perussuomalaisten taidepoliittinen ohjelma. Ehkä sen asiantuntevuudessa on puutteita, ehkä se korostaa joitakin ärsyttävällä tavalla 'kansallisia' taidesuuntauksia, mutta mielestäni sillä on kosolti oirearvoa.
Melkoisen varmaa on, että klassisten taideteosten luomiseen useimpien nykyveistäjien taidot eivät yksinkertaisesti riitä. Mutta toisaalta voisi myös uskoa, että veistäjämme hankkisivat ne taidot, mikäli sen kaltaisella taiteella olisi kysyntää. Miksi tuota kysyntää ei ilmeisesti ole? Onko usein syyttämäni 1. maailmansota muokannut raunioiksi lyömänsä vanhan kulttuurin sijalle raunioisen, sirpaleisen kaipuun kaikkien merkityksien mitätöimiseksi?
Anything goes, sanotaan usein, ja olen itsekin kuvannut nykytaidetta loppuun asti "demokratisoiduksi" puuhasteluksi, jossa taidolla ja näkemyksellä ei enää ole sijaa ja merkittävyyttä. Mutta onko nykytaide sitten todella "demokraattista"? Arvelisin nimittäin, että jos 'kansa' saisi äänestämällä valikoida modernin taiteen museoiden sisällön, ne olisivat aivan eri näköisiä kuin nyt. Pitäisikö tähän kehitellä jonkinlainen salaliittoteoria, jossa pahiksena olisikin nykytaiteen ylin papisto, asiantuntijat ja tutkijat?
Nykyään on paljon monimuotoisempia mahdollisuuksia lahjakkailla ihmisillä toteuttaa itseään. Voisi sanoa, että hallitaan kolmen ulottuvuuden lisäksi jo aikakin:
VastaaPoistaAlla olevalla videolla oleva nainen on animoitu:
http://www.youtube.com/watch?v=bLiX5d3rC6o
Tyylitellympää, mutta käsintehtyä:
http://www.youtube.com/watch?v=F2bk_9T482g
Bittimaailmassa voi tietenkin perua virheet, mutta on siinäkin omat hankaluutensa verrattuna fyysiseen objektiin. Tässä on pelattu sitten erilaisilla materiaaleilla:
http://www.youtube.com/watch?v=PRnv-HUMCmQ
Yllä olevat videot löysin pikaisella haulla, varmasti löytyy parempiakin esimerkkejä.
Kari V
Kari, tottakai mahdollisuuksia on nykyään enemmän, mutta niin on ihmisiäkin. Toki voimme kuvitella tulostettavan minkälaisia digitaaliveistoksia hyvänsä, sehän on jo nyt mahdollista.
VastaaPoistaMutta ei sinun huomautuksesi mitenkään muuta tuota kysymyksen asetteluani.
Vertaat nyt vuosituhansia lyhyeen nykyhetkeen. Alla olevan googlatun lähteen mukaan jo vuodesta 1 jkr vuoteen 1200 on syntynyt yli 26 miljardia ihmistä (en osaa sanoa luotettavuudesta).
VastaaPoistahttp://www.prb.org/Articles/2002/HowManyPeopleHaveEverLivedonEarth.aspx
Hyvä kirjoitus johon olennaisilta osiltansa yhdyn. Postmoderneille huijareille annan kanssasi huutia. Ohessa kuitenkin pari hieman poikkipuolista ajatusta.
VastaaPoistaKuten tiedät, "ars" merkitsee paitsi taidetta myös taitoa puhtaan teknisessä merkityksessä. Itse olen kyllä modernisti siinä mielessä, että todellisuuden jäljentäminen, "näköisyys", ei voi olla minkään taidemuodon tärkein kriteeri. Ilmeisesti sinäkään et väitä näin, mutta nopeasti luettuna kirjoituksestasi voisi tulla sellainen ajatus mieleen.
Antiikin mimesis-ideaali, jota havainnollistaa hyvin vaikkapa kaikkien latinaa opiskelleiden tuntema tarina taiteilijoiden Zeuxis ja Parrhasius välisestä kilpailusta, ei vastaa modernia länsimaista taideihannetta (ja "moderni" on tässä syytä ymmärtää merkityksessä "viimeiset 1500 vuotta"...). Tuon kilpailuun voittajahan (en nyt muista kumpi ko. herroista) oli se, joka onnistui maalaamaan tauluunsa tehokkaimman trompe-l'oeil -efektin. Tällainen silkka tekninen näppäryys voi olla huvittavaa, mutta, kuten todettua, ei sinänsä riitä taiteeksi termin syvemmässä mielessä. Se, mikä Michelangelot ja Berninit tekee taiteeksi, on siis jossakin muualla kuin materian hallinnassa ja sommittelukyvyssä. Missä? Se onkin suuri ja ihmeteltävä salaisuus.
Teknisesti avuttomalla primitiivisellä taiteella on puolensa. Eilen tuli tv:stä sattumoisin hieno Frida Kahlo -elämäkertaelokuva. Kahlo oli teknisesti heikonpuoleinen maalari; uskallan väittää, että minäkin olisin tässä suhteessa parempi. Mutta sisällöllisesti hänen työnsä on sellaista "tuskan runoutta" (Diego Rivera), että oksat pois.
Käsittääkseni teoksen arviointia, kritiikkiä varten saa arvostelun vaatiman tarkoituksen havainnollistamiseksi kuvan esittää. Tai esim tekstinäytteen.
VastaaPoistaNäin Jukka Kemppisen blogin perusteella.
Hannu
Michelange, primitiivisellä taiteella on puolensa, totta kai. Se usein kertoo aiheestaan karrikatyyrin tavoin varsin paljon, ja sisältää tämän lisäksi usein yllättäviä ja hauskoja elementtejä. Sen sijaan tuohon klassiseen tarinaan on varmaan paras suhtautua tarinana, ei teoriana. Sehän selvästi lähtee teknistä taitavuutta ihastelleitten aikalaisten huumorista. Plastisen liikkeen keksiminen contrapposton ja muiden keinojen avulla osoittaa selvästi, ettei pelkkä luonnonkopioiminen enää riittänyt.
VastaaPoistaAlan kuitenkin olla melko varma siitä, että luonto (laajasti ymmärrettynä) sittenkin saattaa olla taiteellisenkin ilmaisun takana, ei ainoastaan muodon vaan myöskin liikkeen osalta. Monimutkaiset veistokset Laokoonista Canovaan voidaan kyllä redusoida abstrakteiksi sommittelukaavioiksi, mutta silloin niistä putoaa pois se aika olennainen osa jonka ihmisruumis liikkeineen ja tasapainoineen tuo mukanaan. Taideteollisessa kävi kerran muuan ranskalainen pantomiimikko luennoimassa, ja hänen varpaista saakka lähtenyt analyysinsä kirveellä iskemisestä, liikkeen ja tasapainon etenemisestä, oli kyllä sellainen että mestariveistäjillä täytyi olla tuo tieto hallussaan.