Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksessa tehtiin tutkimus opettajaksi opiskelevien musiikkimieltymyksistä. Klassisen musiikin radiokanavaa kuunteli opiskelijoista vain 2%. Puolet opiskelijoista ei koskaan ole kuullut ”sinfoniaa” ja kamarimusiikkia luonnossa, oopperaa vielä paljon harvemmat.
Opiskelijoiden ylivoimaisesti suosituimmat musiikin lajit olivat pop, rock, rap, hiphop ja disco. Vähiten pidettiin nk. taidemusiikista. Kun kysyttiin halukkuutta laajentaa musiikin tuntemusta, klassinen musiikki sai vain hajaääniä.
Nämä opiskelijat tulevat työssään opettamaan lapsille myös musiikin alkeita. Syystäkin on mediassa alettu puhua nk. taidemusiikin kuolemasta. Se elää koululaistasolla enää musiikkiopistoissa, ja sielläkin jonkin verran jäykkää ja kituliasta elämää. Paljon julkista rahoitusta edellyttävien sinfoniaorkestereiden asema käy yhä ahtaammaksi, oopperasta nyt puhumattakaan.
On helppo päivitellä yleisen sivistyneisyyden tilaa, tai vaivannäköä vaativien kulttuuriharrastusten vähäistä arvostusta. On myös helppo arvostella yleistä kulttuuri- ja taidekeskustelua vaivaavaa "kaikki kelpaa" -ajattelua. Enää ei ole viileätä harrastaa yläkulttuuriksi miellettyjä asioita, ja yleissivistyksen käsitettä jauhetaan palasiksi jopa akateemisilla tasoilla.
Googlasin sanoja "sivistyneistö" ja "yleissivistys". Edellisen tulos oli tyrmäävä: ylivoimaisesti suurin osa tärpeistä sisälsi äärimmäisen negatiivisia ja katkeria lausumia. Suuri osa jälkimmäisistä tärpeistä sisälsi koko käsitteen kyseenalaistavia kannanottoja.
Terhakka syyllisten etsintä on kaiken mediakeskustelun ydin. Kaupallinen, helppouteen ja vaivattomuuteen satsaava viihdekulttuuri on hyvä yleisvihollinen. Mutta on toinenkin syy: koko maamme henkiseen rakenteeseen kiinteästi kuuluva "herraviha", ”alempien yhteiskuntaluokkien” kaunainen vallankäyttö, jota voi havaita johtavissakin piireissä.
Pentti Linkola kirjoitti joitakin vuosia sitten myönteisen artikkelin vanhan sivistysporvariston eetoksesta. Perinnäisiä "ekofasismi"-väitteitä kiihkeämmin käytiin hänen kimppuunsa tästä kerrassaan sopimattomasta keskustelunavauksesta, eivätkä eräät Tampereen yliopiston vaikuttajat olleet vähäisimpiä uusimman "luokkasodan" toimijoista.
Vanhan sivistysporvariston eetokseen ei kuulunut itsekorostus. Se oli muutenkin jo kauan sitten jäämässä taloudellisesti alakynteen, ja kateus raharikkaita kohtaan oli sen kohdalla jo kauan sitten anakronistista. Mutta kateus ei kadonnut vaurauden mukana.
Nykymiljonäärit elostelevat paljon räikeämmin kuin entisajan nousukkaat. Tätä uusrik-kaitten joukkoa ei ole koskaan syyllistetty varsinaisesta sivistyneisyydestä tai sen korostamisesta, ja heitä ihaillaankin yleisesti. Mutta yhtä yleisesti näyttää vallitsevan se käsitys, että perinteisten sivistyskotien lapsilla on tasa-arvon vastaisesti muita matalampi kynnys saavuttaa itselleen sivistystä, ja muita matalampi este hyödyntää tätä perimäänsä yleissivistystä (tai sellaisen arvostusta) oman elämänrakentamisensa pohjana.
Raharikkautta siedetään, jopa ihaillaan, mutta sivistyneisyys on se kadehdittava aarre josta on käytännössä syytä vaieta. Tässä on tämän nykyisen luokkayhteiskunnan kipupiste, piilevä pogromien ja kristalliöiden tekosyy: varsinainen sivistynyt pieni vähemmistö joutuu massiivisen hyökkäyksen pelossa vetäytymään julkisuudesta, vaikenemaan kysymyksenasetteluistaan, harrastamaan piiloutumista kuin ikään vapaamuurarit ennen vanhaan.
Salaa tunnustetaan näin sivistyksen teho ja toimivuus. Mutta kuinka kauan sille on tilaa?
Sivistynyt keskiluokka, tuo vihattava "porvaristo" on koko yhteiskunnan kannalta paras luokka: työteliäs, pitkäjännitteinen ja kulttuuriperintöä jälkipolville siirtävä.
VastaaPoistaVakaa, laaja keskiluokka on yhteiskuntarauhan ja vaurauden varmin tae - eikä pelkästään oman vaurautensa. Jos Venäjällekin joskus siunautuu tämä uuttera ja jokseenkin kunnollinen yhteiskuntaluokka, saattaa Venäjän kansan ikuisilta tuntuvien kärsimysten loppu vihdoin häämöttää.
Minusta osaltaan kyse on nykyään ajasta. Monella juuri johonkin aikaa ja ajatusta vaativiin harrastuksiin ei ole enää jaksamista&todellista mahdollisuutta paneutua vaativaan työn/opiskelun lisäksi, ellei asioita ole jo paljon oppinut lapsuuden kodissa. Eräs arvostomani henkilö kysyikin, että kenellä on nykyään enää aikaa lukea romaaneja. Siksi minusta blogit ovatkin niin loistava juttu. Valitsisin mieluummin uuden hyvän paljon päivittyvän blogin tulevan internetkuviohin kuin uuden hyvän suomalaisen paksukantisen romaanin tulevan kirjakauppoihin. Yksinkertaisesti lisäarvo mitä saan ensimmäisenä mainitusta on suurempi johtuen mm.siitä että tavaraa saa luettavaksi sopivissa annoksissa. Ehkä nykyään romaanitkin pitäisi julkaista
VastaaPoistajatkokertomuksina niin kuin 1800-luvulla.