sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

EIKÄ OLE!


"Taideyliopisto" tyrkyttää Facebookissa minulle mainostaan, jossa sanotaan näin:

Taiteilijan koko profiili tulee muuttumaan. Taideyliopistolla on hyvä mahdollisuus rakentaa uutta taiteilijuutta ja ravistella 1800-luvulta peräisin olevaa taiteenalajaottelua.

"Taideyliopistolle" ja Väisäselle sanon kategorisesti vain, että taiteen tehtävä EI OLE puolustaa mitään yhteiskuntaa, suuntausta, ideologiaa, politiikkaa, tai mitään muutakaan aatteellista toimintaa.

Yksittäinen taiteilija ja teos toki saattaa sivuta sellaista. Mutta ei ole yhteiskunnan, yliopiston tai yksittäisen henkilön tehtävä määritellä miten taidetta saa tai tulee tehdä. Jokainen, joka ilmoittaa mikä milloinkin on "taiteen tehtävä", tukee tosiasiassa ajatusta totalitaarisesta yhteiskunnasta.

Muistamme hyvin "sosialistisen realismin" Neuvostoliitossa, ja "Entartete Kunstin" Hitlerin Saksassa. Ne muistot puistattavat.

On totta, että hyvin tehty taide vaikuttaa vastaanottajaansa. Se vaikutus voi olla myös kielteinen, vaikkapa masentavakin. Goethen Werther sai aikaan "romanttisten itsemurhien" aallon. Mutta yleensä taiteen merkitys on kauneuden lisäämisessä. Kauneuden ja siihen liittyvien myönteisten mielteiden jano on ihmisessä synnynnäinen. Kauneus, laajasti ymmärrettynä, voi piillä niin pienissä koristeissa kuin suurissa teoksissa. Se voi tulla ilmi kaikissa tyylilajeissa, se voi ylittää ahtaat genrerajat, ja yhdistää toisiinsa eri taiteenlajeja. Ooppera ja elokuva esimerkiksi voivat olla sellaisia.

Hannu Väisänen, hyvä taiteilija, tuo mainoksen vaatimuksellaan mukaan politiikan, ja siihen automaattisesti piiloutuvan sensuurin, ikonoklasmin ja ahdasmielisyyden. Ylen ikävä tapaus.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Loukkaavuuden logiikkaa













Huom. Tässä käytettiin esimerkkinimenä Muhammedia, koska se on kokemuksen mukaan eräs herkimmistä loukkaantumissytyttimistä. Muitakin nimiä tai entiteettejä voi tilalle keksiä, vaikkapa presidenttiehdokas Trumpin. Kertomusten mukaan tämän nimi liidulla piirrettynä herätti eräällä paikallisella yliopistocampuksella kauhua ja syytöksiä rasistisesta ahdistelusta. Jopa kriisiavusta on kerrottu. Myös syyttäjä Illmanin nimi voisi olla tehokas, varsinkin jos siihen lisää arveluita perityistä geneettisistä piirteistä.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Kaisa, maastohiihdon ihmemuukalainen?

Sunnuntaina 3.4. kävi jälleen kerran selväksi, että Kaisa Mäkäräinen on Suomen naisista nopein vapaahiihtäjä. Ns. asiantuntijat eivät häntä juuri arvostaneet. Jari Isometsä tykitti Ilta-Sanomissa "Suoraa puhetta Kaisa Mäkäräisen tasosta", ja sanoi että maaotteluviisikko Pärmäkoski, Niskanen, Kyllönen, Mononen ja Roponen ovat selvästi nopeampia vapaan hiihtäjiä. Ja kun kilpailun edetessä Mäkäräisen hirmuvauhti alkoi selvitä, Virpi Sarasvuolla oli vaikeuksia peitellä happamuuttaan.  Maajoukkuehiihtäjät ovat kevätväsyneitä, hän toisteli. Ja Mäkäräinen ei sitten muka ollut ampumahiihtokauden jälkeen? Viereisessä kuvassa Mäkäräinen  ohittaa Monosen ja Roposen. Hetkeä aikaisemmin olivat Nousiainen ja Lylynperä näyttäneet sunnuntaihiihtäjiltä Mäkäräisen kiitäessä ohi.

Jonkun aikaa Mononen ja Roponen kestivät Kaisan kyydissä. Tämä ei noudattanut MTV:n asiantuntijavalmentajan kaiken aikaa tööttäilemiä neuvoja peesaamisen autuudesta, vaan paineli pakoon minkä kerkesi. Ja sinnehän maajoukkuehiihtäjät jäivät. Maalissa kävi ilmi, että Mäkäräinen oli koko joukon nopein, sekunnin nopeampi kuin kisan voittanut Niskanen, ja 14 sekuntia nopeampi kuin Pärmäkoski - jotka molemmat takuulla hiihtivät täyttä vauhtia toistensa kanssa kamppaillessaan.
Niskanen jäi Mäkäräisestä vain sekunnin, mutta Pärmäkoski siis 14, Kyllönen 22, Mononen 39, Roponen 47, ja nopeimmat muista jo reippaasti yli minuutin.

Kuvaruudun mukaan Kerttu Niskanen, maajoukkueen luonnonlapsimainen ilopilleri, jäi odottamaan Kaisaa maalissa, ja halasi tätä sydämellisesti. Siinä ovatkin naishiihtäjien sympaattisimmat haastateltavat. Muut päävalmentajaa myöten pysyivät kylminä.

Kuvassa Mäkäräinen saapuu maaliin, Mononen on jo jäänyt, eikä Roposta näy.



Haastattelussa Mäkäräinen vähätteli suoritustaan, ja arveli että jos tasaiselta lähdettäisiin, Kerttu ja Krista hänet kyllä voittaisivat. Hän ymmärsi oikein hyvin, ettei suorituksesta iloitseminen olisi ollut poliittisesti korrektia. Eihän se ole soveliasta että toisesta lajista tullut taas kepittää alan parhaat erikoisnaiset. Kateus ja mustasukkaisuus heräävät, ja suoranainen ksenofobiakin, vieraanpelko.

Koska raha ratkaisee urheilussa kaikkein eniten, Mäkäräisen siirtyminen lopuiksi urheiluvuosikseen takaisin maastohiihdon pariin ei välttämättä ole sponsorien eikä liiton kannalta ongelmatonta.  Kaiken järjen mukaan se kuitenkin saattaisi olla hyvä ratkaisu. Ampumahiihdon puolella vastus kovenee yhä, ja vaikka Kaisa tilastojen mukaan yhä oli hiihtäjänä nopein kaikista, monet seikat puhuvat jatkamista vastaan. Yksin harjoitteleminen, kun "suurten maiden" isot ja kovat joukkueet pääsevät treenaamaan yhdessä ja kovasti paineistettuina, ei paranna paineensietokykyä ankarissa taisteluoloissa ja kotiyleisön ankaran menestysnälän kahleissa. Mäkäräisen mies saattaisi palata opettajantyöhönsä, mikä erään haastattelun perusteella on ehkä ollutkin perheen harkinnassa. Ja edessä ovat Lahden MM-kisat ensi vuonna. Kun suomalaisnaiset jo nyt, ainoina maailmassa, ovat antaneet massiivisen vastuksen norjalaisille, Mäkäräinen pelkkään hiihtoon keskittyen saattaisi olla kerrassaan valtava vahvistus jo ennestään hyvälle joukkueelle.

Kaisa on älykäs urheilija, ja on tottunut tekemään sitä mistä nauttii eniten. Pyydän siksi anteeksi häneltä ja kaikilta lukijoilta tätä juttua. Mutta Kaisa Mäkäräinen on sen luokan ilmiö ja legenda, ettei se jätä minua kylmäksi. Tehköön Kaisa kuitenkin siis (minusta välittämättä) omat päätöksensä, ja olkoon onnellinen valinnastaan!