"Taideyliopisto" tyrkyttää Facebookissa minulle mainostaan, jossa sanotaan näin:
Taiteilijan koko profiili tulee muuttumaan. Taideyliopistolla on hyvä mahdollisuus rakentaa uutta taiteilijuutta ja ravistella 1800-luvulta peräisin olevaa taiteenalajaottelua.
"Taideyliopistolle" ja Väisäselle sanon kategorisesti vain, että taiteen tehtävä EI OLE puolustaa mitään yhteiskuntaa, suuntausta, ideologiaa, politiikkaa, tai mitään muutakaan aatteellista toimintaa.
Yksittäinen taiteilija ja teos toki saattaa sivuta sellaista. Mutta ei ole yhteiskunnan, yliopiston tai yksittäisen henkilön tehtävä määritellä miten taidetta saa tai tulee tehdä. Jokainen, joka ilmoittaa mikä milloinkin on "taiteen tehtävä", tukee tosiasiassa ajatusta totalitaarisesta yhteiskunnasta.
Muistamme hyvin "sosialistisen realismin" Neuvostoliitossa, ja "Entartete Kunstin" Hitlerin Saksassa. Ne muistot puistattavat.
On totta, että hyvin tehty taide vaikuttaa vastaanottajaansa. Se vaikutus voi olla myös kielteinen, vaikkapa masentavakin. Goethen Werther sai aikaan "romanttisten itsemurhien" aallon. Mutta yleensä taiteen merkitys on kauneuden lisäämisessä. Kauneuden ja siihen liittyvien myönteisten mielteiden jano on ihmisessä synnynnäinen. Kauneus, laajasti ymmärrettynä, voi piillä niin pienissä koristeissa kuin suurissa teoksissa. Se voi tulla ilmi kaikissa tyylilajeissa, se voi ylittää ahtaat genrerajat, ja yhdistää toisiinsa eri taiteenlajeja. Ooppera ja elokuva esimerkiksi voivat olla sellaisia.
Hannu Väisänen, hyvä taiteilija, tuo mainoksen vaatimuksellaan mukaan politiikan, ja siihen automaattisesti piiloutuvan sensuurin, ikonoklasmin ja ahdasmielisyyden. Ylen ikävä tapaus.
Ei ookkaan!
VastaaPoistaAsuuko se Setä Lenin ihan aikuisten oikeesti Venäjällä? Sanovat, että se oli sanonut, että elokuva se vasta oikein taidetta onkin.
Toenperrään, vähän itsekin eri taiteenlajeja, teoriaa ja käytäntöä, opiskelleena hämmästyttivät asiantuntijoiden syvälle yhteiskuntarakenteisiin porautuvat tulkinnat. Liekö ollut ensin tulkinta ja sen mukaan toteutus vai päinvastoin vanhan kana/muna-ongelman mukaisesti.
Tämä! Taiteen pitäisi olla kaunista. Sellaista, joka viihdyttää ja ilahduttaa. Toki ihmisiä ilahduttaa erilaiset asiat, mutta siksi onkin erilaisia taiteenlajeja ja taiteilijoita.
VastaaPoistaToiset voi olla toista mieltä ja ovatkin, mutta minusta ihan mitä vaan ei voi kutsua taiteeksi. Kuten tällaista:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/04/06/ars-95n-tehosekoittimet-kertovat-kolkosta-maailmasta
Jeesus Kristus nuo jaksavat jauhaa uusimisesta, uutuudesta, mullistamisesta, muokkaamisesta. Silti he itse ovat tuossa roskassaan kuin muinaisia 1800-luvun jämähtäneitä muumioita. Jos joku käy meille taiteilijoille äyväämään jotain roskaa UUDISTUMISESTA, niin alkaa menemään mitta täyteen.
VastaaPoista'Yliopisto' alkaa olemaan kirosana.
Rappiotaide, kielletyt kirjat, sensuroidut elokuvat, vaatetetut patsaat, neuvostorealismi, Muhammedin kuvat, Kari Suomalaisen kielletyt maahanmuuttajapilakuvat, Kiinan kulttuurivallankumous, yms. !!
VastaaPoistaPolitiikka on sekaantunut taiteeseen ja kietonut lonkeronsa mitä moninaisimmilla tavoin kaikkeen, mitä voi käyttää poliittisen viestin tyrkyttämiseen niin hyvässä kuin pahassa.
Väisäsen teesi on lievimmästä päästä. Jopa niin viattoman oloinen, että sinisilmäinen liekanaruväki ei edes ajattele väittämään sisältyvän mitään poliittista sanomaa !
Mutta on aivan paikallaan kyseenalaistaa Väisäsen mitä luonnollisimpana itsestäänselvyytenä tarjoilema indoktrinaatio.
KR
VastaaPoistaan sich ja per se!
Muistan kun jo parikymmenen vuotta sitten opettaja sanoi meille: me teemme teistä taiteilijoita. Ajattelin tuolloin että mikään oppilaitos ei tee taiteilijoita, se voi opettaa tekniikkaa, historiaa ja sen sellaista, mutta ei taiteilijuus ole mikään tuote, jollaisia taidekoulu pukkaa ulos. Sama pätee siihen, millainen taiteilijan tulee olla.
VastaaPoistaSiinäpä se. Mutta kun Taideyliopistolla ainakin oli sellainen suunnitelma, että sen läpikäyneet saavat sertifikaatin, että ovat hyväksyttyjä taiteilijoita...
PoistaVähän samaahan se oli aikoinaan kun taiteilijoista ruvettiin tekemään tohtoreita ja maistereita. Ihan vakavissaan puhuttiin silloin että orkesterin tohtorisellistit tulevat saamaan parhaan palkan, maisterisellistit vähän huonomman, ja tittelittömän sitten mitä jää. Ihan soittotaidosta riippumatta.
Niin. Meillähän on mm. tämä oma akateemikko, niin sanottu vasemmiston Walt Disney, joka filmaa aikuisille suunnattuja satuelokuvia eliitin hegemonian tarpeisiin ja median iloksi.
VastaaPoistaEnemmän poliittisesti korrekteja tilaustöitä saa etsiä, mutta se ei näytä haittaavan näille alleviivatusti ja kliseisesti kantaaottaville leffoille taputtavaa keskiluokkaa.
Sanotaanko näin että tässä ajan henkeä myötäilevässä "heikomman puolelle asettumisessa" mitkään latteudet eivät ole luvattomia. Varsinaisesta reaalimaailman alaluokasta, vuoden 2016 malliin, aketeemikko ei ole kiinnostunut. Kavahtaa varmasti tätä white trashiä jyrkästi. Esimerkiksi jossakin MV-lehdessä pelkojaan ja ahdistustaan kommentoiva rahvas ei kuulu taide-eliitin hyväksymään romantisoituun kuvaan heikoista ja vähäväkisistä. Kuten Neuvostoliitossa heikon ja köyhän paikalla on idealisoitu köyhä ja heikko.
Taide puolustaa siis todellakin "avointa yhteiskuntaa" eli niitä joille kaikki ovet ovat auki, menestyjiä, sopeutujia, opportunisteja ja oikean tietoisuuden jakavia hyviä veljiä ja sisaria.