keskiviikko 21. elokuuta 2013

Punkalaitumelle!

Tämän kesän aikana olen ajanut ympäriinsä pitkin vanhoja teitä sillä mäkisellä alueella jota voi kutsua monella nimellä, Kalvolan ylängöksi, Tammelan ylängöksi tai Hämeen järviylängöksi. Tuo monin tavoin vedenjakajaksi muotoutunut alue jää suurten valtateitten väliin "tuntemattomaksi maaksi", ja se on vakuuttanut minut ainakin yhdestä asiasta. Ulkomaat on jo niin nähty, ihan last season. Kotimaa se vasta tarjoaa mielenkiintoisia näkymiä, kiehtovaa historiaa, ja sen leppoisan mukavien alkuasukkaitten tapaaminen on isompi elämys kuin Marco Pololle kiinalaiset (jos hän nyt edes siellä kävikään).

Yksi tavoite minulla vielä oli: tunkeutua Hämeen ja Satakunnan välimaastoon, esimerkiksi Punkalaitumelle tai Punkalaitioon kuten sen vanha nimi on kuulunut. Nyt olen vihdoin käynyt sielläkin. Mutta koska minun pitää ymmärtää missä kuljen, tajuta maantiede ja historia, on olennaista että tutkin kaiken lähdemateriaalin jonka vain käsiini saan.

Urjalan vanha keskusta on ollut nykyisessä Urjalankylässä Kortejärven ja Rutajärven välisellä kannaksella. Siellä kapean lasku-uoman partaalla on vieläkin keskiaikainen kivisakasti muistona vanhasta kirkonpaikasta:
Urjalankylän kivisakasti. Kuva KR 20.8.13
Ikivanha tie Akaan Toijalankylästä Urjalaan kulkee vieläkin Riisikkalan ja Salmen kautta, ja jatkaa kohti Punkalaidunta, suurin piirtein ikivanhaa alku-uraansa seuraten. Kuta kuinkin tarkoin matkan puolivälissä on kylä nimeltä Puolimatka (Punkalaidun puolestaan on tarkoin Lauttakylän ja Urjalan puolimatkassa). Sen tienoilla maasto muuttuu mäkisestä tasaisemmaksi, mikä myös merkitsee, että ollaan jälleen ylitetty eräs vedenjakaja. Korte- ja Rutajärvet laskevat vetensä Tarpianjoen ja Jalantijärven kautta Vanajaan, mutta nyt meillä onkin edessä aivan toinen jokialue, päinvastaiseen suuntaan virtaava.
Aivan vasemmassa yläkulmassa näkyy Kokemäenjoen mutka. Sitä kohti virtaa myös nyt havaittu vesi Punkalaitumenjokea myöten. Se yhtyy etelästä tulevaan Loimijokeen juuri ennen kuin se puolestaan laskee vetensä Kokemäenjokeen. Edessä on yhä laajenevia viljelytasankoja, joiden savi on ylimuistoisten virtausten mukanaan tuomaa. Punkalaidun on kuvassa keskellä, Urjala lähellä oikeaa reunaa, ja Huittisten Lauttakylä vasemmalla ylhäällä.

Ikivanhojen kylien välillä kulki ikivanhoja kulku-uria, kesäliikenteessä lähinnä ratsupolkuja. Sellainen tuli myös Porin ja Huittisten suunnalta, kulki joenlaitaa myöten Punkalaitumelle ja sieltä Urjalaan, jossa se yhtyi nykyisen Tampereen suunnalta Lempäälän ja Akaan kautta tulevaan Turkuun lopulta päätyvään uraan. Osittain myös sotilaallisista syistä ryhdyttiin tästä 1770-luvulla rakentamaan maantietä, joka yhdistäisi Satakunnan ja Hämeenlinnan. Aluksi siitä piti vanhaan tapaan tulla vain 6 kyynärän eli 3,54 metrin levyinen, jolloin kärryt eivät voi ohittaa vastaan tulevia. Mutta lopulta päädyttiin 10 kyynärään eli 5,9 metriin, ja tie oli suunnilleen valmis vuosisatojen vaihteessa. Kestikievarijärjestelmän puitteissa levähdyspaikat olivat Lauttakylässä, Punkalaitumen Sarkkilassa, sekä Urjalan Salmen kylässä. Pisin silta oli Lauttakylässä Hirvelässä, peräti 47-metrinen, ja vain kolme metriä lyhyempi oli lääninrajalla sijaitseva Punkalaitumen Kosken silta, eli 44 metriä.

Punkalaitumelta lähti tieura myös koilliseen kohti erikoisen historian omaavaa Halkivahaa, ja sitä kautta päästiin sitten Vesilahteen ja Lempäälään. Vesilahden Narvan talvimarkkinat olivat vanhastaan olleet merkittävät, mutta menettivät asemansa sitten uudelle Tampereen kaupungille.

Alla ottamani kuva Punkalaitumen viljelytasangosta. Jossain siellä keskellä joki kiemurtelee meandereitaan.
Punkalaitumen viljelytasankoa. Kuva KR 20.8.13
Punkalaidun on kyllä täynnä nähtävääkin. Turisteja varten Urjalasta tuleva tie on nimetty Martti "Huuhaa" Innasen vanhan laulun mukaan Taikayön tieksi. Uudempaa kansanperinnettä löytyy Talonpoikaismuseon eli Yli-Kirran luona. Sinne johtaa Koiramäen tie, sillä osaa valtavan museoalueen rakennuksista käytti Mauri Kunnas kuuluisissa Koiramäki-kuvakirjoissaan. Kuuluisa on myös Punkalaitumen kunnantalo, jota komeampaa saa hakea:
Punkalaitumen kunnantalo. Kuva KR 20.8.13
Ja kun tämä nyt meni melkein matkailumainokseksi, lisättäköön vielä yksi kotimaanmatkailijoiden syystä suosima kohde, kahvila nimeltä Myötätuuli. Se on tämän näköinen - varmuuden vuoksi senkin kuvasin, vaikkei se ulkonäöltään mitenkään ihmeellinen olekaan:
Kahvila Myötätuuli. Kuva KR 20.8.13
Palveluhenkisellä kahvilalla on merkille pantava erikoistarjous. Maksamalla ylimääräiset 5 euroa saa itse kantaa kuppinsa pöytään ja sieltä pois...
Harvinainen erikoistarjous: Itsepalvelulisä. Kuva KR 20.8.13


  





1 kommentti:

  1. KR

    'Ulkomaat on jo niin nähty, ihan last season.'

    Miten nuorekkaasti sanottu!

    Jotenkin on vaikea kuvitella täältä käsin että on muita Punkia kuin Punkaharju, jonka keskuksena on Punkasalmi.
    Nyt tosin Punkaharjua ei enää ole, se on kuntana lakkautettu ja liitetty Savonlinnaan Kerimäen kanssa.
    (Mutta onhan Savonlinna tosin myös Suomen Punk-paikka = Pelle Miljoonan opettajakoulukaupunki!)

    VastaaPoista