keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Niitty ja sen Portti


Tätä huumorisivustolta lainattua kuvaa olen käyttänyt blogissa jo pari kertaa. "Olkaa hyvä ja sulkekaa portti" naurattaa kovin, kun aitaakaan ei kuvassa näy. Miksi käydä portista, kun sen ohikin voi mennä?

Ei se vaan ole niin. Kerronpa tarinan.

Oli kerran niitty, jonka laidalla nökötti kuvan kaltainen portti. Aitaa ei näkynyt missään. Muuan Ihminen sattui tulemaan portin tykö, ja ihmetteli asiaa kovin. Paikalle sattui myös muuan Viisas, joka huomasi tilanteen, ja sanoi Ihmiselle:
"Jos haluat käydä tuolla ihanalla niityllä, kehotan sinua kulkemaan portin kautta".
No, Ihminen sitä oudoksumaan. "Miksi kulkea portin kautta, kun pääsisi helpommin sen ohitse?"
Viisas sanoi: "Omapahan on asiasi. Mutta uskonpa silti, että joskus tulet huomaamaan eron."

Ihminen päätti seurata Viisaan neuvoa, ja kulki portin läpi. Niitty oli kaunis. Kedon kukat alkoivat jo kukkia, ja pian se hehkuisi täydessä loistossaan. Monenlaisia kirjavia perhosia lepatteli kukinnosta toiseen. Ihminen oli kovin tyytyväinen.

Paikalle oli sattumalta tullut Toinen ihminen, joka oli nähnyt tapahtuneen, ohitti portin ja sanoi:
"Onhan täällä kaunista, mutta eihän ole mitään järkeä nähdä ylimääräistä vaivaa tuon portin takia."

Seuraavana päivänä Ihminen ja se Toinen sattuivat niityn tienoille taas samaan aikaan. Ihminen päätti yhä käyttää porttia, se Toinen oikaisi portin ohi. "On täällä tosi kaunista", he nyökkäsivät toisilleen. Sama toistui monena päivänä sen jälkeenkin, ja niitty senkuin vain hehkui heinäkuun loistoaan. Eräänä päivänä se Toinen ei tullutkaan, sitä seuraavana taas tuli. Mutta hänen käyntinsä harvenivat harvenemistaan, kunnes häntä ei enää näkynyt.

Ihminen kävi niityllä päivittäin, ja seurasi kukkien lakastumista ja toisten aukeamista. Monesti hän epäröi portilla, mutta päätti aina lopulta kulkea sen kautta. Hänelle oli tullut siitä tapa, ja hän alkoi aavistaa Viisaan olleen oikeassa. Jos hän ei kulkisi portista, niitty olisi hänelle niinkuin mikä tahansa muukin niitty - olihan niitä sentään siellä täällä. Tämä Niitty oli erilainen kuin muut niityt juuri sen Portin vuoksi.

Tuli lopulta talvi, ja Ihminen hiihteli mielellään myös Niityn kautta. Niin hankalaa kuin se suksien ja kinosten vuoksi olikin, hän kulki yhä Portin kautta. Sitten tuli kevät ja uusi kesä, ja Ihminen kävi Niityllä niin usein kuin vain voi. "Maailmassa on paljon niittyjä, mutta vain yksi Niitty", hän mietti mielessään. 

Ja sitten kotona hän otti esiin kynän ja paperin, ja kirjoitti sille paperille tämän tarinan. 

4 kommenttia:

  1. Minusta tuo kuva on ihana! En näe siinä vitsiä (vaikka sekin se tietysti on). Näen siinä symboliikkaa. Tulee mieleen kun tänään istuimme suuren pöydän ääressä, jonne oli kutsuttu ihmisiä syömään. Atrimet kilkkasi ja puheet lenteli asiasta toiseen. Yksi nainen, joka istui vieressäni, sanoi: Minä olen niin yksinäinen. Kadehdin teitä muita. Ihmettelin. Hän oli puheliain meistä. Ethän sinä ole yksin. Nytkin meitä istuu tässä sinun kanssasi monta! - Sinä et tiedä, mitä yksinäisyys on, hän sanoi.

    VastaaPoista
  2. Liisu

    sattuneesta syystä (=joulukalenterin teko) olen uppoutunut taas päätäni myöten Haanpäähän. Haanpäätä kun lukee niin tuntee itsensä helmenkalastajaksi - tai mikä ettei simpukaksi! - runsashelmisessä vedessä.
    Ja taas mikä helmi tarttui käpäliin Pentin todetessa: "Sisimmässäänhän ihminen enimmäkseen elää."
    Olipa pöytäseurueessa eli ei.

    KR
    tuo portti voisi olla myös sellainen kiinteä läpikulkuportti, jota ei tarvitse avata mutta josta ihminen silti pääsee pystypäin läpi, mutta 'ruho'eläin ei taivu koska kääntymiskulma on niin jyrkkä.
    Olisi mukava sitten katella kuis hiihtäjä-Kari sen läpi meinottelisi. :)

    VastaaPoista
  3. Jos kulkee portin kautta, saa myös pienen polun.

    Jani

    VastaaPoista
  4. Varsin selkeä kuvaus ja vertaus ihmisen elämään. Voipalan kartanoon olen aina kulkenut
    porttien ja ajotien kautta vaikka sinne pääsee metsän ja ojien kautta.
    Mutta jos sinne oikasisi muualta se olisi välinpitämättömyyttä kartanolle.
    Oikopolkujen kautta ihmiselle voi kehittyä paha tapa omavaltaisuuteen. Kiitos tarinasta !

    VastaaPoista