perjantai 6. joulukuuta 2013

"Vielä ei Ukraina ole kuollut"


Kirjoitin elokuussa jutun itäisen Euroopan kansallislauluista. Ukrainan hymni on kärsimystä täynnä. Se alkaakin sanoilla "Vielä ei Ukraina ole kuollut". Tänään kertoo Aamulehti tämän todella paljon kärsineen maan tilanteesta:

"Venäjä varoittaa ulkovaltoja sekaantumisesta Ukrainan sisäisiin asioihin. Pääministeri Dmitri Medvedevin mukaan ulkovaltojen johtajat voivat tavata opposition edustajia, mutta eivät osallistua opposition tilaisuuksiin".
"Toissapäivänä Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle käveli yhdessä oppositiojohtajien kanssa Kiovan keskustan Itsenäisyyden aukiolla".

Venäjä ei tietenkään ole "ulkovalta", vaan tiukasti kiinni maata koskevissa valtapyrkimyksissään. Ukrainan ei anneta liukua länteen, vaan se on sidottava tiukasti Venäjän valtapiiriin. Ja niin siis Venäjän pääministeri ilmoittaa missä ja miten "ulkovaltojen" edustajat saavat itsenäisen Ukrainan alueella liikkua!

Tänään vietetään Suomen itsenäisyyden vuosipäivää. Sen vuoksi tämänkaltaiset uutiset askarruttavat tavanomaista enemmän. Kun Uuno Kailas 1930-luvun alussa kirjoitti, että "Raja railona aukeaa. / Edessä Aasia, Itä. / Takana Länttä ja Eurooppaa; / varjelen, vartija, sitä", tuo luonnehdinta tuntuu tavattoman tutulta tänäänkin. Itäiset suurvallat pöyhistyvät, kasvattavat sotavoimiaan, ja meidänkin rajamme taakse on sijoitettu ennen näkemättömän vahvoja armeijakuntia.

Jo kauan ennen itsenäistymistään Suomi oli valinnut läntiset arvot itäisten sijaan. Niihin se oli kasvanut luonnostaan jo satoja vuosia sitten, ja niiden vuoksi se myös aikanamme kiinnittyi tiukasti Euroopan Unioniin. Me kuulumme henkisesti länteen, emmekä enää halua olla yksin, kuten vuonna 1939. Ei EU ole ollut pulmaton, ei ollenkaan, mutta meillä ei ole muutakaan tukea olemassa olollemme.

Suomen henkisestä tilasta kertoo kaunopuheisesti se, että ylivoimainen enemmistö kansasta luottaa sekä puolustusvoimiin että poliisiin. Niitä ei koeta pelottaviksi tai uhkaaviksi, kuten suurimmassa osassa maailmaa koetaan. Kaikkien sisäisten riitojemmekin kuohuessa meillä kuitenkin on jäljellä jotakin siitä itsepäisyydestä jota joskus nimitettiin Talvisodan hengeksi. 74 vuotta sitten puolustautuivat satakertaista ylivoimaa vastaan samoissa juoksuhaudoissa niin porvari, kommunisti, juutalainen, kuin muslimikin. Ja naiset, maanosamme ensimmäisinä äänioikeuden saavuttaneet, raatoivat kotona myös miesten töissä, ja pitivät maata tältäkin osin pystyssä.

Talvisodasta muistuttamista on pitkään pidetty mauttomana ja "hurraa-isänmaallisuutena". Mutta siinä kuin sinivalkoinen ristilippu myös tämä hirvittävä 105 päivän painajainen on vahva, ellei vahvin symboli siitä mitä suomalaisuus tarkoittaa. Niiden monien puolesta, jotka tätä eivät osaa ymmärtää, toivon ettei heidän eteensä koskaan tulisi sitä onnetonta hetkeä jolloin huomasivat liian myöhään olleensa väärässä.

7 kommenttia:

  1. Pääosin samaa mieltä, mutta luenko tuosta, että haluaisit Ukrainan EU:iin?

    Ukrainan tilanne on kiistämättä traaginen, ja osa sen tragediaa on siinä, että merkittävä osa etnisistä ukrainalaisista on venäläistynyt ellei kieleltään niin vähintään mentaliteettinsa ja henkisen lojaliteettinsa osalta. Sanottu pätee erityisen vahvasti Dniepr-joen itäpuolella asuviin ukrainalaisiin. Kun tähän lisätään miljoonat maassa asuvat moskoviitit eli isovenäläiset sanan varsinaisessa merkityksessä, niin Ukraina EU:n jäsenenä ei todellakaan ole hyvä idea. Baltian maiden mukana tulleissa moskoviiteissa on tarpeeksi. Mutta ehkä et varsinaisesti tätä tarkoittanutkaan.

    Sinänsä EU:n pitäisi jotenkin pystyä osoittamaan solidaarisuuttaan varsinkin länsiukrainalaisille eli ruteeneille, jotka ovat joka suhteessa eurooppalaisia. Lviv eli vanha itävaltalainen Lemberg on itsestään selvästi osa Mitteleuropaa ja vielä Kiovassakin on paljon läntisiä piirteitä, niin "Venäjän kaupunkien äiti" kuin se onkin. Mutta Dniepristä alkaa Aasia eikä Ukrainan jakaminen kahtia taida tulla kyseeseen...

    VastaaPoista
  2. Uuno Kailaan runo on osuva kuvaus asenteista ja mielikuvista. Se tuo mieleen Rudyard Kiplingin säkeet "Oh, East is East, and West is West, and never the twain shall meet / Till Earth and Sky stand presently at God's great Judgment seat". Mutta runo jatkuu: "But there is neither East nor West, Border, nor Breed nor Birth / When two strong men stand face to face, though they come from the ends of the world."

    Kipling heijastaa tuntemuksiani paremmin kuin Kailas. Länsimaat ovat paremmalla tolalla kuin itämaat, ja mielikuvissamme todella rakennamme rautaesirippua. Mutta historiaa opiskelleena siirrän intuitiivisesti perspektiivin 3000–5000 vuoden päähän ja näen, mitä kaikkea kulttuurisia aarteita ja aatteita virtasi länteen alueelta, jolla on nykyinen, ymmärrettävästi pysähtyineisyyden leiman saanut Irak sijaitsee.

    Olen ehkä parantumaton optimismi, mutta uskon, että nämä vuosituhantiset yhteydet ovat vahvempia kuin nykyinen sekasorto ja kahtiajako. Samanlaisia me kaikki olemme, silkasta sattumasta synnyimme tähän maahan pohjoiseen ja kylmään emmekä Syyriaan tai Irakiin.

    VastaaPoista
  3. Länsi on kyllä aika pihalla nyt. Vielä puolivuosisata sitten sillä oli antiikin ja juutalais-kristillisyyden arvoja pohjanaan, mutta mitä on nyt ? Sokea egalitarismi jossa kaikki on yhtä arvokasta/ok (ja siten yhtä arvotonta) ja arvoliberalistinen kilpariisuutuminen, jossa ainoaksi arvoksi jää oma fiilis/omat subjektiiviset "oikeudet" ja rahan ja tavaran vapaa liikkuminen. Näin heppoisilla eväillä itä kyllä tulee ja jyrää meitin. Primitiivinen ihminen kumartaa lopulta voiman ja häikäilemättömyyden edessä kuten ennenkin, ainakin jos on itse ns. heikoin lenkki kuten me eurooppalaiset olemme nykyään. Sellaisia voimia tuolta idästä löytyy, selkeitä ja arvoiltaan yhtenäisiä ja vieläpä kollektiivista uhri- ja hurmamieltä omaavia.

    Niin.... Minä en puhu nyt Venäjästä. Venäjä kaatuu pieneen syntyvyyteensä, kun me kaadumme oman kulttuurimme luovuttamiseen, historiassa ainutlaatuiseen vapaaehtoiseen rauhanomaiseen antautumiseen Vieraan voittamiksi.

    Mutta mitäpä näistä. Pitää olla careless. Me saamme sen mitä me ansaitsemme: rautasaappaan ( sandaalin) niskaamme. Nautitaan vielä eurooppalaisuudestamme, suomalaisuudestamme, vaikkei sitä taida olla paljon enää jäljellä. Yle Teemalta tulee hyviä leffoja...

    t. Taantumuksen Torvi

    Mitä tulee Ukrainaan, tai siis ukrainalaisiin, niin minua kyllä säälittää kun ne niin kovasti haluaa EU:hun. Onko kukaan raatsinut kertoa niille...? Olen Karin kanssa samaa mieltä että on hyvä että olemme nyt EU:ssa mutta ei siitä ole enää pitkään meille miksikään turvaksi ( kaatuu muiden eurotornien lailla) , jos on sitä nytkään.

    Kauheeta, kyllä mä on karmee pessimisti.

    VastaaPoista
  4. Taisi J.Putkinenki kirjotella usarissa ukrainasta, yksi kaverin kommentti kyllä sai kylmätväreet, kun sanoi että ukraina pitäs dekolonisoida, rivien välistä luki että kaikki venäläiset tai venäläistaustaiset autonkyytiin ja venäjälle, eikö tuota harrastettu balkkanilla 90-luvulla. On mitä mieltä tahansa, venäjästä tai venäjän tekosista, niin eikait ne jopa sukupolvia ukrainassakin asuneet venäläiset ole kolletiivisesti syyllisiä venäjän valtion tekosista ?
    -jpt-

    VastaaPoista
  5. Kari puhuu asiaa.

    Ukraina tulisi liittää Euroopan Unioniin, mutta syrjäyttää heidän taantumuksellinen presidenttinsä Viktor Janukovitsh. Samoin kuin Venäjältä Putin. Me olemme Suomessa pihalla. Sen todistaa parhaiten perussuomalaisten nousu. Ei tässäkään maassa mitä tahansa moukkia tulisi päästää päättäviin elimiin, vaikka niitä nykyään löytyy mm. Kokoomuksen riveistä aivan liikaa.

    Venäjä on uhka ja on todella hyvä, että kuulumme Euroopan Unioniin sekä länsivaltoihin. Meidän ei tule näinä epävakaina aikoina antaa yhtään sen enempää periksi itäänpäin kuin antaa perussuomalaisten kaltaisille fasisteille tilaa.

    Tämän vuoksi kaikenlainen rasismi sekä muiden kansojen/kulttuurien alaspäin katsominen ei ole hyväksyttävää. Venäjä on asia erikseen, mutta siinä puhutaan politiikasta.

    VastaaPoista
  6. Ei mennyt Ukrainalla hyvin aiemmin, ei mene nyt."Oi, Ukraina!"

    VastaaPoista