sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kuka kirjoitti näin - antigoogle!



Googlen hakukone on monessa mielessä taivaanlahja tietoa etsivälle. Mutta se helpottaa liikaa tällaisen kirjallisuusvisan ratkaisua. Keksin ilkeän ratkaisun. Suomensin itse maailmankirjallisuuden hienoja pätkiä, ja kas: googlaus ei auta tippaakaan! Haa!

Kas tässä ensimmäinen mysteeri, haikujen muotoon kirjoitettuna:

Mailleen mennyt on
Kuutar. - Seitsentähdet myös
laskevat kohta.

Tulee keskiyö.

Aika kuluu. - Taas täytyy
nukkua yksin.

Ja tässä vähän pitempi runo:

Autuas olen, kun klassisen maaperän yllä taas seison,
menneisyys läsnä on nyt, nykyinen hetkeni myös.
Päivisin vanhojen töitä vain tutkin, lehtiä käännän;
uuttera intoni on, henkeni nauttia saa.
Öisin on Amor teettänyt minulla toisia töitä,
oppia niukemmin lie, onnea siis enemmän?
Enkö siis opi, kun suloisen rinnan muotoja tutkin,
johdatan kättäni taas lantion kaaria päin?
Vasta nyt ymmärrän marmorin luonteen: mietin ja vertaan.
Silmäni tuntea voi, käteni nähdä taas saa.
Armaani rauhassa ryöstää saa päivästä muutaman tunnin,
sillä taas hetkinä yön velkaansa maksaa hän voi.
Aina ei sentään suudella - voidaan myös järjellä haastaa.
Uinumaan armas kun käy, rauhassa miettiä saan.
Montakin runoa syntynyt on käsivarsillaan maaten,
selkäänsä poljennot oon sormilla laskenut myös.
Tuossa hän rauhassa hengittäin sulountansa uinuu,
henkäys etsinyt on rintani sisimpään tien.
Amor vain lamppuaan kaitsee ja miettii, kuinka jo muinoin
sen avun lempeän myös Catullus ja kumppanit sai.

Mitenkäs olisi tällainen runo:

Talviaamuun nousi tyttö,
kulki huurtehiseen lehtoon.
Näki ruusun paleltuneen,
sanoi sille: älä itke
kauneuttasi katoavaa!
Olet nähnyt kevään, kesän,
onnellisen ajan elit,
talven tullen vasta kuollen.
Pahemmin on minun käynyt.
Samaan aikaan sydämessä
kaunis kevät, synkkä talvi:
pojan silmä kevään lämpö,
äidin katse pakkastalvi.

Helpottaakseni edellisen tuottamaa pulmaa, suomennan tähän vielä toisen samalta kirjailijalta:

Illalla kun poika saapui
kotimökkiin, häntä äiti
pahoin moitti: "Kaiket päivät
viihdyt metsän ansateillä, 
tyhjin käsin kotiin palaat!
Taitamaton, tyhmä lienet?
Muut ne runsaan saaliin saavat,
sinun tuomas tyhjää täynnä!"

Siihen poika hymyhuulin:

"Äiti, eivät kaikki etsi
samanlaista saaliiksensa!
Tuolla pikku torpan luona
asuu lintu oudon lainen.
Sitä syksyn jäljittelin,
talvella sen kiinni saaden.
Kevään tullen tuon sen kotiin,
oudon linnun, ihmelinnun:
Siipiä ei sillä liene,
onpa syli lämmin, hellä.
Sulkain sijaan silkkitukka,
Nokkaa ei, on punahuulet".

Mitenkäs nyt suu pannaan?

16 kommenttia:

  1. Hermannin mielestä upeaa, mahtavaa - luovutan!

    VastaaPoista
  2. Upeaa - luovutan...

    (iikkoo = Hermanni)

    VastaaPoista
  3. KR

    Kielenkiäntöö,
    eli käännän kääntämästäsi, jos sallit.
    Savokarjalaisittain toinen haiku kuuluu, sitäkään tuskin vois kuuklettoo, vähän rampana näin:

    Kiäntyy keskyöle.
    Aika männöö. - Tuas täytyy
    muata ihekseen.

    =
    Tulee keskiyö.
    Aika kuluu. - Taas täytyy
    nukkua yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen näkemäni savonkielinen virheetön haiku! - Tätä runoilijaa on ihailtu jo reippaasti kolmatta tuhatta vuotta. Hänellä on tänäänkin vaikutusta. Kuka hän siis voisi olla?

      Poista
    2. Nuo on nuo Karjalan poejat vähän turhannii näkysijä ulosannissaa. Iha oekeeks Savoks tietennii haeku on emäkonstikas tulukita, mutta jos uatos pitäs olla sama, eekä tavuloeta elikkä runoloehe jalakoloehe miärijä tarvijais lukkee, niin kylläpähä se ei oes muuta ku seoraavallaene:

      Keskyö tulla öllöttää
      Aeka männä hilipasoo - tuas pittää
      muata rötköttellä iha iliman toverita

      Poista
  4. Näyttääpä siltä että kun googlausmahdollisuus on poissa, kaikki nostavat kätensä ja antautuvat. Tämänkertaisissa esimerkeissä on kuitenkin kosolti täkyjä, tarinassa, kakkosen runojaloissa ja runokuvissa.
    Ykkösestä sanoin jo, että se on hyvin vanha ja hyvin kuuluisa. Alkukielessä "seitsentähtiä" kutsuttiin niiden nykyisinkin virallisella nimellä 'Plēíades' ja Kuuta jumalattaren nimellä 'Selánna', murteellinen muoto 'Selēnē'stä.
    Kakkonen: Kuka kuuluisuus rakasti Roomaa, tutki ja lemmiskeli ja kirjoiti runoja mm. tällä runomitalla?
    Kolmonen ja nelonen: muutin rytmin kalevalatyyppiseksi 4-iskuiseksi ihan kiinteyden ja lyhyen ilmaisun takia. Alkuperäiset olivat yleensä 5-iskuisia, loppusoinnuttomia. Kepeätä ja kainoa erotiikkaa, ei sekään ihan tuoretta, mutta monin tavoin meille tuttua.
    Toivottavasti jollakulla sytyttää!

    VastaaPoista
  5. Ensimmäisen kirjoittaja on Sapfo ja toisen ilmeisesti runossa mainittukin Catullus. Kolmannen ja neljännen kirjoittajaa en tunnista, mutta veikkaan Martialista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomaista. Sappho on oikein. Toinen kirjoittaja mainitsee Catulluksen sijasta "triumvirit", joiksi useammin tulkitaan elegikot Propertius, Tibullus ja Ovidius. Catulluksenkin kannattajia on, ja valitsin yksinkertaisuuden vuoksi hänet, sillä kirjoittaja ihaili luonnollisesti myös häntä. Tällä vihjeellä varmaan löydätkin oikean henkilön, joka siis paljon myöhemmin tutki suurta kaupunkia ja sen kulttuuria. Kolmas ja neljäs ovat puolisen sataa vuotta tuoreempia ja meille hyvin läheisiä.

      Poista
    2. Goethehan tuo toinen kirjoittaja onkin. Kolmatta ja neljättä joudun vielä miettimään.

      Poista
    3. Niinpä on, viides Roomalaisista elegioista. Kuuluisa metafora "käteni näkevät, silmäni tuntevat". Lopuissa on selvä biedermeierilainen sävy, huurteinen lehto ja ansastaminen viitannevat pohjoisempaan. Ja tämä runoilija oli kyllä erittäin vaikuttunut antiikin kirjallisuudesta, vaikka se ei näissä pikkurunoissa ihan suoraan näy. - Hienoa että edes yksi on lähtenyt leikkiin mukaan. Kiitos sinulle!

      Poista
    4. Runeberg oli ensimmäinen arvaukseni, ja näinhän se näyttää olevan. Runot ovat "Flickans årstider" ja "Den sällsynta fågeln", Mannisen suomennoksina "Tytön vuodenajat" ja "Outo lintu". Mielenkiintoinen testi!

      Poista
    5. Ammattilaisen kiitos lämmittää! :)
      Voisikohan jossain vaiheessa kokeilla uudestaan?

      Poista
    6. KR

      kyllä minun täytyy sanoa: "Tuulesta temmattuja ovat minun tietoni."

      Teidän rinnallanne.

      Poista
    7. Toisaalta taas sanotaan että "vain tuuli sen kertoa voi"!

      Poista