Poliisin tehtävä on tarkkailla lakien ja säädösten vastaista toimintaa. Tekstin kohdalla se tarkoittaa vaikkapa kiellettyjä sanoja ja ilmaisuja. Ironia, itseironia ja satiiri tuottavat alituiseen jonkinlaisia vaikeuksia.
Ideologi menee mielellään tekstin taakse, läytääkseen mahdollista väärää ajattelua. Ironia, itseironia ja satiiri tuottavat alituiseen suuria hankaluuksia.
Otetaanpa esimerkki kahdesta tekstistä, jotka juuri osuivat silmiini.
Reino Helismaan parodialaulussa Balladi villistä lännestä kerrotaan mm. näin:
Niin puolen tunnin ajan pyssyt paukkui yhtenään,
ei kumpainenkaan ehtinyt ees rullaa täyttämään.
Joku neekerkin - all right -
kuoli vahingossa kait,
mut ihmisistä kuoli ainoastaan Brown ja Smythe.
Poliisi: Mainitaan sana "neekeri". Ryhdytään toimenpiteisiin.
Ideologi: Todetaan teksti rasistiseksi. African-American-ryhmään kuuluvia ei lasketa ihmiksiksi. Ryhdytään toimenpiteisiin.
(Helismaa, minä ja joku mahdollinen kolmas henkilö: Mutta tuossahan on itseironiaa ja satiiria, pilkataan rasismia.
Poliisi: Sana "neekeri" on yhä tekstissä.
Ideologi: Rasismilla ei sovi pilailla.)
Vähän lievempi esimerkki: Kantelettaren Neitsyt Maarian virsi, kohta jossa äiti alkaa epäillä Maariaa, matalaa neitiä, huoruudesta.
Mi on meiän Marjatalla,
ku meiän kotikanalla,
kun se pauloitta asuvi,
aina vyöttä völlehtivi?
Poliisi: Oikeakielisyyssääntöjen mukaan ihmisestä käytetään pronominia "hän". Lisäksi on syytä harkita, pitäisikö murteelliset muodot muuttaa yleiskieliseen asuun: "meidän", "mikä", "kuinka".
Ideologi: Äiti edustaa perinteisen heteropatriarkaatin asenteita, mikä korostuu pejoratiivisessa ilmaisussa "kotikana". Teksti on hyväksyttävissä, varsinkin kun seuraavat tapahtumat osoittavat äidin asenteen tuomittavaksi.
- - - - -
Sain lapsena lahjaksi nahkaselkäisen kirjan nimeltä Seitsemän veljestä lapsille. Siitä oli sensuroitu kaikki epäilyttävät kohdat, varsinkin viinaan ja kiroiluun liittyvät. Merkillistä kyllä oli asteriskilla * merkitty poistetut sanat ja tekstit. Tämä kirja ei ole enää hallussani, enkä voi nyt tarkemmin esitellä sensuroituja kohtia. Mutta muistan, että suhtauduin siihen torjuvasti, ja koska meillä tietysti oli oikeakin Seitsemän veljestä, luin mieluummin sen. Ja sillä seurauksella, että se yhä on mielestäni suomalaisen kirjallisuuden merkkiteos numero 1, ja että varsinkin sen loppuluku yhä on kauneinta mitä suomenkielellä on kirjoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti