keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Kuka antoi luvan kirjahyllyille?

Olohuonettani 1986. Kuva B. Rydman(?)


Kotiliesi kertoi, että nyt kirjahylly palaa koteihin ja olohuoneisiin. Monet olivat äskettäin kantaneet kirjansa ja hyllynsä ties mihin turhina ja pölyä keräävinä, koska joku japanilainen nainen oli niin käskenyt. En nyt lähde peräämään tämän naisen valtuuksia käskyttelyynsä, mutta hän oli ilmeisesti saanut monet häpeämään kotinsa sisustusta ja sen sisältämiä aivan turhia tavaroita, kuten kirjoja.

Mutta ei hätää! Nyt on muuan stylisti rakentanut kotiinsa hassunmuotoisen hyllykön, jonne sijoitti kirjoja sikin sokin, milloin mitenkin päin kasoihin, ja väleihin kauniita pikkuesineitä. Hänellä on jopa lempikirja, jonka hän kätevästi tavoitti tikkailla seisten katonrajasta. Nyt on siis tullut lupa tyylitellä asuntoaan myös kirjoilla. Oletan, että moni nyt miettii, mistä saisi niitä kirjoja elävöittämään kotinsa designiä.

Kovin paljon apua ei saa kiiltävistä sisustuslehdistä. Niissä ei yleensä kirjoja näy, mitä nyt joku kalliin näköinen koristekirja on muka sattumalta jäänyt lasipöydälle kertomaan sisustajan henkisistä harrastuksista.

Ei kirjojen hankkiminenkaan täysin riidatonta ole. Minulla oli 70-luvun puolivälissä pysyvä tilaus neuvostoliittolaista kirjallisuutta myyvässä Kansankulttuurin kirjakaupassa. Se koski suomensukuisilla kielillä julkaistua kirjallisuutta, enkä muuten ollut ainoa. Meitä oli myyjän mukaan peräti kaksi: Rydman Kari ja Yliopisto Turun! Ja nyt minulla on yhä marinkielisiä aapisia ja karjalankielen sanakirjoja, muiden saamieni teosten joukossa.

Mutta toimiani Kansankulttuurin kaupassa seuraili eräs puolituttu taistolainen yhä kasvavan pöyristyksen vallassa. Lopulta hän järjesti kohtauksen, ja huusi että kirjojen ostaminen ja omistaminen on porvarilliskapitalistista hapatusta. Jos tarvitsee kirjan, sitä varten on kirjasto!

Minulla on nykyisin kirjahyllyt viidessä huoneessa. Itse asiassa jäljellä ei ole puoltakaan metriä tilaa uuden sijoittamiseen. Tilanpuute on akuutti. Joskus kirjoja on väliaikaisesti (?) sijoitettu pöytienkin alle. Joku joskus, silloin kun vielä päästin ulkopuolisia vähemmän stailattuun kotiini, kysyi olenko lukenut kaikki nuo tuhannet kirjat. Totta helvetissä, useastikin, ja tarvitsen niitä jatkuvasti, joten niillä on oltava jotenkin löydettävissä oleva paikka näissä hyllystöissä.

Olen melkoisen vakuuttunut siitä, ettei monikaan trendejä haisteleva kodinsisustaja varsinaisesti tarvitse kirjoja. Mitä vähemmän lukee, sen enemmän jää mielessä tyhjää tilaa kaikenlaiselle epävarmuudelle. Olenko jämähtänyt väärälle vuosikymmenelle? Mitä ihmisetkin sanovat, jos peukaloni ei tiiviisti ole ajan sykkivällä pulssilla? Mistä se pulssi löytyy, kun sisustusgurutkin jatkuvasti näyttävät olevan erimielisiä keskenään? Kaiken aikaa vaanii perushäpeän uhka.

Sille on kuitenkin vastalääke. Lukekaa ihmiset kirjoja, satoja kirjoja, tuhansia kirjoja! Silloin tiedätte miten monenlaisia ajatuksia maailmassa sinkoilee, riitelee keskenään, kommentoi toisiaan. Silloin kaikkien seinien päällä seisovat kirjahyllyt ovat täynnä ystäviänne, kutsuvat luokseen, houkuttelevat palaamaan vanhoihin ajatuksiin, tai ehdottelevat uusia.

Mutta älkää ihmeessä uskoko sisustuskonsultteja. Heillä on aina oma lompakko kourassa ja oma lehmä ojassa. Heillä ei ole valtuuksia kieltää eikä sallia. Vain teillä itsellänne on. Ja kun kirjoja on tarpeeksi paljon, ne ikäänkuin itsestään järjestävät kotinne juuri sille mukavuuden asteelle joka teille on mieluisinta.

4 kommenttia:

  1. KR

    vähän kun meillä.
    Hyvä kun kerroit: pelkäsin turhaan jämähtäneeni.
    Eilen puhaltelin pölyjä Leinoista toisten kirjojen niskoihin.

    VastaaPoista
  2. "Jos tarvitsee kirjan, sitä varten on kirjasto!" - muuten hyvä, paitsi, että se tarvitsemasi kirja on jo poistettu. Löytyisi metsosta mutta on varastettu. Ja varastokirjaston kappale on lainassa, ties kuinka monetta vuotta.

    Omassa hyllyssä kirja tallessa ja löytyykin joskus. Hyllyssä joutaa olemaan myös lukemattomia kirjoja, odottamassa sopivaa hetkeä. Ihan joka vuosi luettavien vieressä, jo kolmekymmentä lukukertaa luettujen seassa. Jotkut kirjat ovat joka kerran erilaisia, outoa.

    Mies Maumau-kylästä

    VastaaPoista
  3. Kiitoskiitoskiitoskiitoskiitos! �� Meilläkin on 70- lukuisessa naapureilta kierrätetyssä, ihanassa kirjahyllyssä kirjoja ja olen ollut huomaavinani, että niitä löytyy myös ystävieni kodeista siinä määrin, että uusia kirjahyllyjä on aina suunnitteilla ja keskustelun alla.

    VastaaPoista
  4. Kiitoskiitoskiitoskiitos! <3 Meilläkin on kirjoja 70- lukuisessa, naapureilta kierrätetyssä ihanassa kirjahyllyssä. Olen myös huomannut, että useiden ystävieni kotoa löytyy siinä määrin kirjoja, että uuden kirjahyllyn hankinta on usein kahvipöytäkeskustelun aiheena.
    -Harmillisesti nykyään vain ei tahdo löytää oikeita kirjakauppoja mistään, sekin ketju jonka nimessä mainostetaan kotimaisuutta myy kyllä villalankaa ja muita askartelutarvikkeita liikkeestä löytyvien viiden uutuuselämäntapaoppaan lisäksi mutta ihan oikeita kirjoja harvakseltaan. Muistelen nostalgialla Ylöjärvellä ollutta Heikkilän Ailin kirjakauppaa jossa vietin tuntikausia istuen hyllyjen välissä keittiöjakkaralla selaillen varovasti uusia ja vanhoja kirjoja. Valkoisessa ale-korissa oli muinoin painettuja Zane Grey-lännenpokkarinippuja, joissa oli kauniit kansikuvat. Kolmen pokkarin nipussa oli päällä kullanvärinen tarra jossa luki "10mk".

    VastaaPoista