Gaius Julius Caesar - Rooman diktaattorin monet kasvot. Toimittajat Maria Jokela ja Joonas Vanhala. Gaudeamus 2025.
Olin tietysti jo poikana lukenut Rooman historiaa, tenttinyt De bello Gallicon latinaksi, ja imenyt itseeni kaikkina vuosinani herkeämättä roomalaisuutta. Silti yllätyin, kun huomasin oppineeni muutamia merkittäviä asioita lisää tästä roomalaisuuden ikonista.
Tuore kirja koostuu erikoisesti: puolet siitä käytetään itse Caesarin elämän kuvauksiin, ja toinen puoli käsittelee hänen jälkimainettaan, kirjallisuutta, historiallisia ja poliittisia asenteita, ja (vähän hupaisesti) jopa elokuvia ja Asterixia. Minulle merkitsivät eniten kolme aihealuetta: latinan kielen normitus, meritaistelut maalla, sekä kirjallisuuden caesar-aiheet ennen Shakespearea.
Tajusin yhtäkkiä, että Caesarin ajalla ja Suomen 1800-luvun lopulla on hämmästyttävän samanlainen asetelma keskenään nimenomaan kielen kehityksen asioista.
Suomessa kehitettiin kirjakieltä ja luotiin sanastoa, jotta voitaisiin omalla kielellä kirjoittaa sivistynyttä tekstiä ja ohjata kielenkäyttöä täsmälliseksi. Tuon ajan säätyläistö ja sivistyneistö käytti monissa yhteyksissä helpommin ruotsia ja muita kieliä. Moderni suomalainen kirjakieli syntyi tuolloin sekä kirjailijoiden että kielentutkijoiden toimesta. Siinä työssä ahersivat niin E.N.Setälä kuin Juhani Aho tai Otto Manninen, sekä esimerkiksi ensimmäisen Tietosanakirjan toimittajat, joiden kieli on hämmästyttävän nykyaikaista.
Caesarin aikana sivistyksen kieli oli kreikka. Sivistysasioissa tai vaikkapa runomitoissa tai arkkitehtuurissa ajateltiin kreikkalaisittain. Caesarin, Ciceron ja muiden puheessa kreikkalaiset ilmaisut olivat normaaleja, ja molemmat heistä katsoivat välttämättömäksi luoda eksaktia ja yhtenäistä latinan kieltä uusiin tarpeisiin. Oliko Caesar oikeasti kaksikielinen, kuten monet sivistyneet isoisien aikoina Suomessa, se ei minulle ole selvinnyt.
Samalla tavalla kuin suomi muuttui nopeasti moderniksi nykykieleksi, latinasta tuli Caesarin aikana se kieli jota jälkeenpäin pidettiin esikuvallisena normina. Tämän tajusin vasta nyt.
Toinen minua hämmästyttänyt seikka oli, että meritaistelunäytöksiä pidettiin umpimaalla useita, siis ei ainoastaan Colosseumissa vaan muuallakin. Oliko siis todellakin kaivettu valtavia altaita niitä varten, jotta oikeat laivantapaiset voivat siellä kellua? Olisiko niistä enemmänkin tietoa?
Ja kolmas yllätys, jonka minun kylläkin olisi pitänyt jo tietääkin, oli se määrä Caesar-näytelmiä jotka edelsivät ja seurasivat Shakespearen näytelmää, ja siinä yhteydessä myös niiden poliittiset kytkennät ja monentapaiset asetelmat.
Muun muassa nämä kohdat uudessa Caesar-kirjassa herättivät uteliaisuuttani, ja niistä ehkä joskus vielä ehdin kaivaa esille uusiakin tietoja.
En ole ehtinyt lukea kirjan arvosteluja. Oletan että monilla voisi niistä olla kaikenlaista sanottavaakin, sekä sisällön että koostumuksen osalta. Toivottavasti lähi-ihmisilläni on tähän omaa sanottavaa - ja korjattavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti